Tammikuu alkaa olla lopuillaan, ja taas saa todeta, että aika menee aivan älyttömän äkkiä. Kevättä jo odotellaan - varsinkin aurinkoisia pakkaspäiviä. Koeviikko on käynnissä. Tänään oli englanninkoe, huomenna testataan yhteiskuntaopin taitoja.

Aamulla ulkona puhalsi kylmä tuuli, mutta iltapäivällä ei ollut lainkaan huono lenkkisää. Laitoin Juusolle ja Taaville takit, jotka loppujen lopuksi taisivat olla vähän turhat - ei ollut niin kylmä kuin luulin. Koska pakkasta ei hirveästi ollut, päätin sitten treenata tottistakin iltamassa.

• Seuraaminen

Otimme peruuttamista 3 x 5 toistoa ennen iltaruokaa. Itseasiassa meni ihan mukavasti, vaikka edelleen T alkaa peruuttaa aika kaukana minusta. Lisäksi oma vahviste (vihellys) voisi tulla vähän aikaisemmin.

• Tunnari

Päätin, että harjoittelen tunnaria noin viikon ajan tyyliin 1 toisto/treenikerta. Jos kaikki menee ok, kokeilen seuraavaksi ottaa esim. 2 toistoa/treenikerta jne. Etäisyyttä lisätään vähitellen

Tänään tein iltatreeninä seitsemän maissa yhden toiston autotallilla. Väärät kapulat olivat yhteistreenikapuloita, joten niissä on mm. Paulan, iskän ja Tuijan hajuja. Uuden kapulan otin Tuijalta saadusta pussukasta. Laitoin läjän kapuloita maahan (7 + oikea) ja menin Taavin kanssa kapuloiden eteen. T oli jo ennen treeniä oikein innoissaan, sillä minäkin olin todella hyvällä ja innostuneella tuulella. T melkein lähti ilman käskyä kapuloiden luo, mutta lopulta tuli sivulle ja lähetin sitten käskystä kapuloille. Taavi haisteli hienosti ja toi oikean. Palautus oli ok, vaikka vauhtia ei paljoa ollut matkan lyhyyden takia. Iskä seisoi kapuloiden vieressä häiriönä. Kehuin todella vuolaasti ja annoin kolme nappulaa palkaksi. Tarkoituksena on näin kasvattaa Taavin itseluottamusta. Virettä on kuitenkin tarkkailtava, koska ylivire heijastuu työskentelyyn: kapuloiden nostaminen ja varomattomuus. Yhteen toistoon lopetettiin hyvin mielin.

• Saalisleikki ja nopeat maahanmenot

Vahvistin maahanmenoja ja palkitsin nopeat maahanmenot saalisleikillä. Saalisleikki sujui hienosti! Juoksin karkuun, puhuin Lohiskalle (uusi nimi patahanskalle), saalistutin Taavilla esinettä ja lopulta annoin tarttua. Ensiksi voitin itse. Sitten toistot maahanmenoa. Sama leikki uudelleen, mutta T sai voittaa. Kolmas kerta nin, että irrotin Taavin lelusta, heitin ja lopuksi repiminen ja voitto minulle. Olin tyytyväinen!

• Luoksetulon pysäytys

Pihakäytävällä otimme toistoja. Aluksi seisomispysähdyksen jälkeisen "viens"-käskyn jälkeen T lähti takapalkalle, jolloin kielsin ja kutsuin uudelleen. Otin uuden pysäytyksen (hyvä!), toistin "viens"-käskyn ja käskin maahan lyhyen etenemisen jälkeen. Tämän jälkeen vapautin takapalkalle. Lohiska oli siis todella vahva takapalkka, koska T sinne yritti jopa karata. Homma johtui todennäköisesti osalti myös saalisleikistä, jota leikimme ennen harjoitusta. Maahanmeno oli hyvä, mutta minun on nyt muistettava kiinnittää kahteen asiaan erityishuomiota.

• Muista vapauttaa usein seisomispysähdyksestä suoraan takapalkalle --> seisomiseen edelleen varmuutta.
• Muista harjoitella maahanmenojen nopeutta erillisinä treeneinään. Näiden harjoitusten myötä myös oman äänenpainon osaa suhteuttaa sopivaksi.
• Ajoitus! Taavi menee maahan --> välitön vapautus taakse. Tällä tavalla vahvistetaan nopeita maahanmenoja, eikä odottamista maassa.
• Vaihtelevuus! Muista läpijuoksut!

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:24 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Jopas alkoi ilma pakastua oikein kunnolla. Tänään olikin sitten lenkille lähdettäessä ihan kohtuullisesti pakkasta, noin -15 astetta, mutta kotiin tullessamme pakkasmittari näytti melkein -20 astetta. Nyt pakkasta on -22 astetta, hyrr. Marjolle kiitoksia lenkkiseurasta! Treeniä tehtiin pakkassään vuoksi vain sisällä ja ainoastaan ennen ruokaa. Tälle viikolle on kuitenkin suunnitteilla kimppatreenit ja ehkä pieni extratreenituokio Paulan kanssa, jos vain sää sallii. Minulla alkaa koeviikko huomenna, joten katsotaan, miten aikaa riittää treenille.

• Seuraaminen

Iltaruokaa ennen vahvistin 3 x 5 toistoa peruuttamista edessä. Aika kaukaa minusta T peruuttaa. Viimeisessä sarjassa kokeilin, lähestyisikö poika minua vähän enemmän ja lähestyihän se. T ei peruuta vielä kovin pitkää matkaa, mutta alku on hyvä. Intoa on, jatketaan.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:14 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Pakkassäät jatkuvat - ihan kivaa. Aamulla heräsin kipeäkurkkuisena, mutta onneksi vihreä tee ja kurkkutabletti veivät vaivan mennessään. Koulusta tulin kotiin kahdelta. Lisää teetä ja lenkille koko poppoon kanssa. Bichoneiden sauvakävelyopetus sujuu hyvin. Alkumatkasta kirosin pari kertaa Juusoa, joka pelkäsi sauvoja, eikä halunnut mennä edellä. Onneksi matka alkoi taittua, ja kävelimme varsinkin loppumatkan hymyssä suin. Taavelo revitteli oikein kunnolla ottaen rajuja spurtteja.

• Seuraaminen

Ennen ruokaa päätin alkaa harjoitella peruuttamista. Ensimmäinen sarja meni hutiloidessa. Viisi nappulaa käytin vahvistaen epämääräisesti pienintäkin taakse suuntautuvaa liikettä. Taavi oli siis edessäni. Poitsu tarjosi aluksi kaukoja, istumista ja ties mitä. Toisesta sarjasta alkaen T hoksasi peruuttamisen. Näin ollen kakkos-ja kolmossarjat onnistuivat 100-prosenttisesti. Hyvä!

• Tunnari

Olen nolo, olen nolo. Mentiin ulkoilulenkin jälkeen treenaamaan autotallille. Iskä ajoi pihaan autolla, siinä häiriö. Olin kyykyssä kapuloiden vieressä. Taavi tarjosi pussailua ja pyörähdystä, mutta lopulta meni kapuloiden luo ja toi oikean. Kehuin ja annoin maksanpalan. Seuraavat toistokerrot menivät aivan pepuilleen; Taavi toi vääriä. Poika alkoi häslätä aivan liikaa. Lopuksi sain peräti yhden onnistuneen, johon sitten lopetettiin. Miksi mää jään viilaamaan ja ikäänkuin odottamaan virhettä? Yksi hyvä on voitto - siihen pitäisi lopettaa. Opinko ikinä?

Ennen seitsemää päätin vielä käydä testailemassa tunnaria autotallilla. Otin eri kapuloita (käytetty koululla treenatessa) ja laitoin maahan läjään. Olin Taavin vieressä kyykyssä. Taavi alkoi aluksi häslätä, joten nousin ylös. Seisoin aivan kapuloiden edessä ja odotin Taavin etsivän omaa kapuloiden joukosta. Poika haisteli rauhallisesti kauan. Pelkäsin jo, että lopettaako kesken, mutta T jatkoi rauhallista työskentelyä ja toi sivulle oikean. Hienoa! Kehuin todella vuolaasti, annoin maksanpaloja ja rapsuttelin - jackpot. Näköjään minun on parempi olla seisaallaan (ainakin nyt kannattaa jatkossa kokeilla); etäisyys on kuitenkin pidettävä lyhyenä. Palkkauksessa on muistettava iloisuus, jotta T tuntee todella onnistuneensa älyttömän hyvin löytäessään oikean.

• Saalisleikki

Luin eilen iltalukemisena "Tottelevainen koira"-kirjaa - lähinnä leikkiosiota. Olen keskustellut mailin välityksellä saalisleikistä Lotan kanssa. Ongelmani on ollut, etten ole antanut Taavin koskaan voittaa. Koiran into leikkimiseen on tietenkin lopahtanut. Tuskinpa sitä itsekään jaksaisi pelata kauaa yhtään mitään, jos jo valmiiksi tietää, ettei voita.

Päätin tunnaritreenin jälkeen kokeilla saalisleikkiä. Otin vanhan patahanskan (kalanmuotoinen ), koska se on juuri sopivan pehmeä. Liikuttelin alhaalla ilmassa sivuttaisliikkein lelua. Taavi lähti välittömästi jahtamaan. Kun Taavi saavutti lelua, nostin lelun ylös ja juttelin lelulle. Vinkki löytyi kirjasta. Pyörin, katsoi lelua ja vältin katsekontaktia Taaviin. Tein uudelleen saalistusosan ja sitten juttelut. Taavi pyöri ympärilläni. Kun T hakeutui sivulle, heitin lelun. Peräännyin itse ja laitoin kädet polville. Taavi tuli luokseni. Annoin pojan repiä lelua, ja lopulta T sai voittaa. Poika innostui ja toi lelun heti takaisin. Jälleen revittiin. Silitin Taavin kauluskarvoja ja kehuin "Hieno poika, ai kun mahtava!" Irrotin lelun Taavin suusta ja heitin. Taas revittiin, ja T sai voittaa. Pyörin karusellia, Taavi tavoitteli lelua, otti puruotteen ja sai voittaa. Nyt vahvistin ihan pientäkin repimistä, jotta Taavi saa itseluottamusta lisää. Hienosti meni, ja Taavi lähestyi minua aivan eri tavalla kuin ennen. Se oli innoissaan ja ravisteli lelua. Lopuksi pyysin irrottamaan otteen ja rapsuttelin rauhoittavasti. Taavi rauhoittui heti. Emme ole koskaan leikkineet yhtä hauskaa saalisleikkiä. Seuraavalla kerralla voisi varalta ottaa lyhyemmän pätkän, jotta leikki-into varmasti säilyy. Toki on muistettava, ettei T saa aina voittaa, koska eihän jatkuvassa voittamisessakaan ole järkeä.

Hyvin maistui Taavuskaiselle broileri-Kong, jonka annoin suoraan pakastimesta. Kongin jälkeen T vielä innostui pureskelemaan vaaleaa naudannahkaluuta, josta se ei yleensä yhtään innostu.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:03 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Treenitaulukko näyttää hyvälle - joka viikko on tammikuussa harjoiteltu yhdessä Paulan & Riikan kanssa. Aamulla käväistiin Taavin kanssa sauvakävelylenkillä. Pojalla oli hyvä fiilis, minulla ei oikeastaan. Ihan mukavasti lenkki sujui kuitenkin, vaikka kylmästi tuulikin.

Puoli kahdelta alkoivat yhteistreenit, joista minä tosin myöhästyin upeasti viitisen minuuttia. Syytettäköön nyt vaikka "hukassa" olleita ruutumerkkejä ja tunnaripunnarikapuloita. Koululla oli todella paljon autoja, sillä salissa pidettiin tanssikurssia. Riikka ja Touho olivat jo kaukalossa tullessamme koululle. Paula ja Timi seisoivat kaukalon vieressä. Taavi inisi vähän kylmyyttään, mutta ei Timistä välittänyt erityisemmin.

• Ruutu

Kaukalossa (jäätä!) otettiin ruutu sinisillä merkeillä. Paula teki ruudun. Taavi lähti ruutuun reippaasti, mutta ei mennyt suoraan keskelle ja liukasteli, joten kutsuin pois. Alustaa ruudussa ei ollut. Toinen toisto onnistui. Palkitsin pehmoluulla ja yhteisleikillä ruudussa. Kolmas toisto otettiin ihan läheltä, vahvistin vain keskikohtaan menemisen. Hyvä oli harjoitus - intoa oli pojalla vähän liikaakin.

• Tunnari

Onnistuneen ruutuharjoituksen jälkeen kokeiltiin tunnaria helpotettuna versiona. Laitoimme kapulat maahan Paulan kanssa, ja minä menin kyykkyyn Taavin viereen. Annoin käskyn, ja T meni kapuloiden luo (kapulat ihan edessä). T antoi minulle oikean. Tähän olisi pitänyt lopettaa, sillä seuraavalla toistokerralla (oma kapula vaihdettiin) Taavi kuumui ja toi jopa kaksi kapulaa kerralla. Taavi tuli epävarmaksi ja alkoi höseltää. Lopetettiin kuitenkin harjoitus tällä kertaa ja päätettiin ottaa kotona myöhemmin uudelleen. Taavi kuumui ihan yli, kun piti niin hauskana maassa kyykyssä olevaa mammaa, joka palkitsee maksanpaloilla. Ainakin hauskaa oli! Taavinhan ei enää pitänyt tykätä maksanpaloista - väärässä olin.

Tunnarissa otetaan nyt sitten kotiläksynä toistoja läheltä, jotta saadaan varmuutta.

• Luoksetulon pysäytys

Vahvistelin aluksi "maahan"-käskyä edestä. Taavi näytti hassulta mennessään jäisellä alustalla maahan - aika hyvin meni kuitenkin. Palkitsin vihellyksellä ja pehmoluulla. Kokeilin luoksetulona. Pysähdys seisomaan oli ok, mutta T istahti, kun sanoin maahan. Aika paljon on viime aikoina otettu liikkeestä istumista eri kohdissa, joten istuminen on nyt liikkeestä (myös kohti tuleva) huomattavasti vahvempi. Toisella toistokerralla jätin takapalkan, pysäytin seisomaan (hyvä pysähdystä jäisestä pohjasta huolimatta), kutsuin uudelleen ja käskin maahan (Huom! Äänensävyni oli matala!), jolloin T meni maahan, ja minä vapautin takapalkalle. Lopuksi leikittiin ja kivaa oli. Hyvä!

• Kauko-ohjaus

Rupatellessamme Riikan & Paulan kanssa koulunpihalla otin pari vaihtoa. Kaksi palkkausta seisomisesta (seisoin lähellä edessä) ja yksi seisomisten välissä maahanmenosta. T teki nätisti vaihdot, mutta alkoi kuumua. Paula nauroikin, etten todellakaan saa jauhaa - jään aina viilaamaan. Hienosti Taavi teki häiriöissä (koirat ympärillä) ja kylmässä.

• Kontaktivahvistus, seuraamispaikka, leikki yms.

Yksilöharjoitusten aikana Timi & Touho olivat kaukalon ulkopuolella. Paula oli kaukalossa, mutta Riikka seisoi kaukalon ulkopuolella. Hienoa oli huomata Taavista, kuinka hyvin se pystyi leikkimään muiden ollessa paikalla. Taavi innostui pehmoluusta, juoksenteli ympäriinsä ja kävi jopa vähän ylikierroksilla. Oli upea nähdä Taavin leikkimisinto - se jopa repi leluaan kunnolla. Vaikka olinkin itse hiukan väsynyt, Taavin into sai minutkin syttymään. Välillä poika vähän inisi lähinnä kylmyyden vuoksi, mutta muuten kaikki meni mainiosti. Paulan luokse T tosin kerran karkasi. Poika tuli takaisin kieltäessäni.

Kun olimme leikkineet yhdessä kaukalossa, menimme koulun pihalle parkkeerattujen autojen sekaan. Otimme ohitusharjoituksia. Timi oli paikallaan, koska Paula opettaa Timille rauhoittumista muiden liikkuessa ympärillä. Kiersin Timiä ympäri Taavin kanssa. Taavi seurasi ilman käskyä. Kerran poika vilkuili Timiä (olimme aivan lähellä, Timi äännähti), mutta kiellosta jatkoi hommaa. Mielestä "ei"/murahdus tällaisessa tilanteessa ei ole mikään "synti". Muuten toki palkitsin maksanpaloilla kontaktista. (Edelleen ihmettelen, miten hyvin maksa toimi palkkana.) Seuraavaksi Touho kiersi Timin, ja me vaihdoimme Taavin kanssa suuntaa. Ohitimme myös Touhon. Lopuksi seisoimme koirien kanssa ringissä. Palkitsin Taavia kontaktista sivulla sekä vahvistelin seuraamispaikkaa siirtyen sivulle (eniten oikeaan) ja vähän eteen. Taavi piti kontaktin, vaikka olimme todella lähellä Touhoa ja Timiä. Hitsit, kun olin tyytyväinen. Taavi ei enää vikissytkään "Hei koirakavereita!"-äänellä, vaan pikkaisen vain takapuolen palelemisen vuoksi.

Tämänpäiväisten yhteistreenien paras anti oli Taavin iloinen työskentely, ahneus maksanpaloja kohtaan ja hyvä asenne. Paula lähti vähän ennen minua ja Riikkaa, koska hänelle tuli paha olo (toivottavasti ei ole yökkötauti iskemässä). Minä selittelin vielä Riikalle eiliset agikoulutukset ja sitten käveltiin yhtä matkaa kotiin. Kiitos tuhannesti yhteistreeneistä!

• Seuraamispaikka

Ennen iltaruokaa otettiin perusvahvistuksia perusasennossa. Liikuin erilaisia matkoja, välillä puolen askeleen verran, välillä enemmän ja palkitsin istumiset perusasentoon. Taavi teki innokkaasti - jippijee.

• Metalliesine

Eteisessä otin ennen ruokakupille vapauttamista metalliesineen noutamisen. Taavi oli intopinkeänä. Vapautin sivulta ruokakupille. Nouto oli kouluarvosanalla mitattuna 10+. Hyvä Taavelo!

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 15:36 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Kannattaa mennä harjoittelemaan agilitya, vaikka motivaatio ei olisikaan ihan huipussaan. Tänään meillä oli yhden maissa Mujusen Salmen agilitykoulutus ja aamulla tuntui, ettei agiliito nyt oikein maistuisi. Aamulenkin jälkeen olo oli vähän pirteämpi, mutta innosta en hyppinyt. Heti ensimmäisen treenin loputtua alkoi motivaatiota löytyy, sillä niin hienosti Taavi teki töitä, ja omakin ohjaus sujui.

Meidän ryhmässämme oli Minna & Åsa-mitteli, Heini & Oxy-aussie ja Marjaana & Ira-weimari. Aluksi otettiin hallintaharjoituksia S-mutkilla ja valsseilla. S-käännöksiin jouduin keskittymään erityisesti, koska olen oikeasti aika tumpelo tällaisten erilaisten käännösten kanssa. Salme opasti hyvin kuivaharjoittelussa, joten alkoihan S-mutka iskostua takaraivoon.

Treeni meni todella hienosti. Taavi irtosi, mutta tuli myös haltuun oikein hienosti. Ratapiirros löytyy täältä. Toisella kerralla kokeiltiin sama harjoitus peilikuvana, eli lähdettiin vasemmanpuoleiselta aidalta. Tässäkään ei ollut ongelmia. Välillä sanoin vahingossa "tähän", enkä "här, mutta hyvin toimi vanhakin käsky.

Kahden ensimmäisen harjoituksen jälkeen tehtiin sama yhdistelmätreeninä. Teimme siis sekä molemmat harjoitukset yhdessä aloittaen ensimmäisestä ja tehden heti perään peilikuvatreenin. Tätä jouduin harjoittelemaan aika kauan, jotta tajusin idean oikein. Otin pari kertaa uudelleen, kun sekosin viimeisessä S-kuviossa. Oikein hienosti meni Taavin osalta. Omakin ohjaus sujui aika hyvin pienten alkuhankaluuksien jälkeen. Käskyjen ajoituksesta juttelin Salmen kanssa, koska mielestä Taavi teki jo ensimmäisissä harjoituksissa aika laajan kaarroksen. Aikaistaessani käskyä T pienensi kaarrota. Salmen mielestä oikea ajoitus käskylle on, kun koiran etutassut ovat maassa. Täytyy kyllä myöntää, että käytännössä minä en oikeastaan koskaan vilkaise Taavin etutassuja. Pitää harjoitella tätä ja samoin esteiden keskikohtien "klikkaamista". Estettä on katsottava!

Yhdistelmätreenin tehtyämme oli seuraavan harjoituksen aika. Harjoitus oli "Kaksi eteen, yksi taakse". Toisin sanoen edettiin aina kaksi aitaa, valssattiin ja mentiin takaisinpäin. Piirroksesta idea näkyy paremmin. Harjoittelin aika kauan kuviota, sillä minulle on tärkeää päästä täysillä sisälle harjoitukseen. Taavi teki hyvin töitä treenissä, ja minä juoksin nopsaan. Pääsin todella kovaa, olin ihan yllättynyt.

Harjoitus viisi oli taas hiukan erilainen, mutta mukana oli jälleen suora putki ja aidat. Piirros löytyy täältä. Erittäin hyvin meni. Putkeen ohjaamiseni on todella kehittynyt, sillä nyt muistin jokaisessa harjoituksessa näyttää kunnolla putkeen (laajoin liikkein).

Aitapyöritysten jälkeen vuorossa oli kepeillemenotreeni. Estejärjestystä muutettiin, jotta saatiin kepit mukaan harjoitukseen. Harjoituksen piirros löytyy täältä. Taavin kepillemenot sujuivat mainiosti, ei niissä ole koskaan ollutkaan moittimista. Hattua nostan omasta putkiohjauksestani, joka oli Salmenkin mielestä oikein hyvää.

Viimeinen yhteinen harjoitus oli tällainen. Jälleen kepeillemenoja harjoiteltiin ja hyvin meni. Oma paikka kepeille viennissä oli hyvä. Taaville pitää antaa tilaa kepeille mentäessä, sillä se todella osaa hakeutua kepeille. Salmen mielestä harjoitus meni niin hyvin, ja Taavin kepeillemeno on niin vahva, että hän halusi testata Taaveloa erilaisilla harjoituksilla. Ensimmäinen sovellus oli tällainen. Juttu tuntui helpolta - uskoin koiraani. Taavi suoritti harjoituksen puhtaasti, Salme kehui. Teimme toistoja kaksi. Toinen oli kaikista vaikein, avokulma. Piirros löytyy täältä. Taavi suoritti oikein. Salme kehui Taavia todella taitavaksi ja upeaksi pujottelijaksi. Hieno oli koirani!

Kaiken kaikkiaan koulutuksesta jäi älyttömän hyvä mieli. Ihmeellisintä oli, etten jännittänyt. Mikä ihme minua vaivaa? Olin rauhallinen, kysyin neuvoa, luotin koiraani ja kaikki meni erittäin hyvin. Minulla ei ollut mitään ongelmia ohjauksen kanssa. Kerroin Salmelle Taavin hidastelusta "här"-käskyn jälkeen, kun olen etunojassa. Salme sanoi samaa kuin Paulakin, eli koira kokee tietyllä tavalla uhkaavana etukenon. Salme muistuttikin, että hallinnan (koira tulee lähelle) jälkeinen liike on aina poissuuntautuva (sivulle). Loogista radalla, mutta kun ottaa pelkän namilla palkkaamisen (koira saa namin palkaksi, ei estettä) tulee mukaan etunoja. Sainpahan nyt varmuuden asiaan ja tajusin paremmin.

Koulutuksen ajan Taavi oli rauhallinen. Nameina minulla oli kalkkunanakkia, sillä agilityssa ei paljon motivaattoreita tarvita. Taavi odotti vuoroaan rauhallisesti boksissa ja hiljeni, kun oli hihnassa (joku muu agilitasi koiransa kanssa). Tein myös oman huomion, T ei ota kontaktia sivulla lähtiessämme radalla. Syy tähän on selvä säännön "Sitä saa, mitä vahvistaa" mukaan. En ole vaatinut Taavin oma-aloitteista kontaktia, vaan se on katsonut radalla, ja minä olen sanonut "täällä", minkä jälkeen on aloitettu. Nyt tehdään uudella tavalla. Odotan, kunnes T varmasti katsoo silmiin, palkitsen ja sitten lähdetään suorittamaan esteitä.

Lopuksi puhuttiin pihalla sauhutellessa (btw: Minä en polttanut, enkä polta.) kisajännityksestä ja koiraan luottamisesta. Marjaanakin sanoi, että minulla vie aina jännitys kaiken loogisuuden pois. Varmistelen aivan turhaan, vaikka koira osaa hienosti. Joskushan olen jopa pujottelua varmistellut, ja Salmekin huomatti, ettei Taavelon kaltaista pujottelijaa kannata todellakaan mennä "häiritsemään" turhaan. Kontakteillahan Kemissä varmistelin aivan turhaan, mistä tuloksena oli sähläystä. Minulla on hieno koira, johon pitää uskoa - totta vieköön.

Ohjaajan itseluottamus taisi koulutuksen myötä parantua melkoisesti. Minun täytyy luottaa koiraani ja tukea sitä suorituksessa parhaani mukaan.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 20:29 | 1 kommentit (luo) - (Lue)

Koko ajan muka on niin kiire, ettei kerkiä edes treenejä ylös kirjaamaan. Lauantain treenit kirjana nyt kuitenkin lyhyesti, päivän myöhässä. Onneksi blogi sentään näyttää kiltisti oikeaa päivämäärää.

• Kauko-ohjaus

Iltaruokaa ennen tehtiin kaukoja kolme sarjaa. Hitsit - meni todella hyvin. Avuksi löytyi namin heittäminen taakse. Olin aika lähellä Taavia ja palkkailin sattumanvaraisesti nousuista/laskuista. T tykkäsi vaihtelusta ja kovi hyvänä palkkana namin heittämisen. Takapalkka namikupista unohdetaan vähäksi aikaa ja heitellään namuset taakse. Nappulat maistuivat taas paremmin kuin kalkkunanakit. Vahvisteen merkitys täytyy muistaa!

• Luoksetulon pysäytys

Illalla neljän jälkeen otettiin vähän pysähdystä. Vahvistelin maahanmenoa aluksi erikseen. Pysähdyksessä otin ensin liian pitkän etäisyyden, T veti läpi juoksuna. Toisella kerralla pysähtyi seisomaan ok, jolloin vapautin suoraan taakse. Lyhensin edelleen matkaa ja otin maahanmenon. Taas sanoin "ma" liian korkealla äänellä, jolloin T pysähtyi istumaan. Seisomispysähdys alussa oli hyvä. Otin toisen kerran ja sanoin "maahan" kunnolla. Nyt T meni hienosti maahan. Kutsuin sivulle. Loppuun vielä yksi toisto, vapautus suoraan seisomisesta taakse lelulle. "Maahan"-käskyä pitää vahvistaa erikseen kaavalla: "maahan" --> vihellys + lelu. Tätä on tehtävä paljon edestä. Ihan hyvillä mielin jatketaan treeniä.

• Tunnari

Otin pysärin jälkeen lyhyeltä matkalta tunnaria. Ensin toi taas väärän, ei kylläkään nostellut muita vääriä. Epävarmuutta oli ilmassa, plaah. Toisella kerralla toi sitten oikean ja kolmannella myös. Taavin into kasvoi tehdessä, sillä aluksi poika oli vähän "lapanen". Tunnari alkaa olla vähän "tänkapåå". Päädyinkin sitten iltamietiskelyn jälkeen palaamaan taaksepäin. Nyt otetaan toistoja ihan läheltä kapuloita, hajuerotteluna. Minä olen itse kyykyssä ja Taavin tarvitsee vain erottaa minunhajuni ilman noutoa. Varmuutta tarvitaan ja itseluottamusta lisää koiralle!

Ulkoilulenkillä vahvistelin kontaktia nappuloilla. T tykkää enemmän kuivaruuasta kuin kalkkunanakeista tai kuivasta maksasta. Minut on taas pudotettu maanpäälle vahvisteen merkityksen suhteen. Täytynee siis alkaa kokkailla jotain parempia nameja tai ostaa kaupasta jotain hyvää. Kalkkunanakkilinja ei enää toimi, harmi neiti K.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:00 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Olenkohan laiskaksi tulossa, kun en ole blogiin kirjoittanut mitenkään aktiivisesti? Treenirintamalla on ollut hiljaiseloa, mutta olen sentään tehnyt uuden treenisuunnitelman helmikuulle (ks. oikea sivu).

Viikko on kulunut nopeasti. Keskiviikkona käväistiin Jarkko-serkkuni ja Taavin kanssa lenkillä, vaikka pakkasta oli -17 astetta. Taavi ei palellut yhtään, mikä taisi johtua reippaasti hölkkätahdista. Minä olen juossut viimeksi pitkää matkaa kesällä, mutta hyvin jaksoin pinkoa pitkäjalkaisen serkkupoikani perässä. Eilen tanssittiin koulussa vanhoja, siis harjoiteltiin. Kotona treenailtiin Taavuskaisen kanssa parit kaukovaihdot iltaruualla. Sitten lähdettiin Jamin & Taavelon kanssa sauvakävelylle. Äiti lähti viemään Juusoa rokotukseen. Oli kieltämättä hauska testata pitkästä aikaa sauvakävelyä biisonin kanssa. Jami oli vyötäisilläni kiinni ja käveli oikein reippaasti.

Blogissa en olekaan vielä maininnut Vilma-kisun yllättävästä sairaskohtauksesta. Vilppa sai nimittäin maanantaina ns. epilepsiakohtauksen. Vilma kouristeli, mourusi, raapi sohvaa ja pissasi syliini (kyllä!. Itseasiassa kaikki alkoi, kun äiti lähti poikien ja Vilman kanssa ulos aamulla. Vilma oli alkanut kouristella pihalla, ja äiti oli mennyt hätääntyneenä tytön luo. Kisu oli tarttunut äidin käteen kiinni, eikä meinannut päästää irti. Minä kuulin äidin huudon ja ryntäsin paikalle. Tällöin äiti oli jo saanut Vilman irti kädestään, mutta kissa jatkoi mouruamistaan kiertäen minua ympäri. Kierrettyään minua hetken Vilppa kierteli ympäri taloa, raapi sohvaa ja ottaessani sen syliin sain pisut päälleni. Soitimme eläinlääkärille ja saimme ajan illaksi. Vastaanotolla Vilmasta otettiin verikokeet, eikä epilepsian mahdollisuutta suljettu pois.

Verikokeiden tulokset saatiin eilen, kun Juuso & äiti kävivät eläinlääkärillä. Vilman maksa-arvot olivat olleet vähän korkealle, mutta eivät mitenkään hälyttävästi. Näin ollen tilannetta tarkkaillaan ja toivotaan, ettei kohtauksia enää tule. Eläinlääkärin mielestä syynä hiukan korkeisiin maksa-arvoihin voisi olla esim. myrkky; varman diagnoosin tekeminen on kuitenkin mahdotonta. Tällä hetkellä Vilma voi oikein hyvin, eikä ole viime päivinä ollut lainkaan sairaanoloinen. Toivottavasti säikähdyksellä selvittiin.

Tänään olin Jyväskylässä äidin kanssa päivän, mutta tulimme jo ennen kolmea kotiin. Puoli neljän jälkeen painelin biisoneiden ja Taavin kanssa sauvakävelylle. Lenkki sujui ihan hyvin, vaikka Jamilla ja Juusolla on edelleen reunakäsky hukassa. Puoli seitsemän maissa oli sitten pienen tokotreenin aika. Ihan hyvin tokoilu sujui tauosta huolimatta.

• Hyppynouto

Otimme yhden toiston pihakäytävällä. Iskä oli esteen takana sivussa. Etäisyyttä esteeseen oli monta metriä. Taavi teki kympinarvoisen noudon: nopea noutovauhti ja hyvä hyppy. Palautus oli oikein hieno - ei mitään moitittavaa.

• Luoksetulon pysäytys

Helmikuun suunnitelmaan on jo kirjattu juttua pysäytystreenistä. Pysähdykseen liitetään maahanmeno. Tänään kokeilin maahanmenoa ensimmäisen kerran. Ensiksi vahvistelin nopeita maahanmenoja edestä palkaten Lepakolla. Alkeistreenin jälkeen kokeiltiin maahanmenoa seisomispysähdyksen (hyvä!) kanssa. T istui aluksi, mutta toistojen ja alkeistreenin uusimisen jälkeen sain oikein hyvän luoksetulon molemmilla pysähdyksillä. Vapautin maahanmenosta suoraan taakse Lepakon luo. Treenistä jäi hyvä mieli, sillä maahanmeno vaikutti seisomiseenkin positiivisesti.

• Tunnari

Tunnaritreeni meni aikalailla päin prinkkalaa. Riikan äiti Raili tuli pihaan autolla juuri ennen treeniä, Jami juoksenteli etupihalla ja äiti huuteli Jamia. T toi ensimmäisellä kerralla väärän, vaikka ensin nosti oikean - vaihtoi kuitenkin väärään. Lähetin korjaamaan, jolloin T toi oikean. Toinen kerta otettiin eri suunnasta. Taavi kuuli ääniä etupihalta ja valpastui lähinnä niistä, ei keskittynyt kunnolla. Kutsuin takaisin ja otin uudelleen. Poika oli vähän epävarma ja toi väärän. Vielä otettiin uudestaan ja sitten toi oikean. Lopputunnelmat? Kehuin viimeisestä toistosta todella paljon.

Tunnarin epäonnistuminen on vain elämää, mutta nyt järkevintä olisi saada varmuutta liikkeeseen, koska T idean kuitenkin tajuaa. Lääkkeeksi kokeillaan toistoja lyhyeltä matkalta (1-2 m) ja pelkkää hajuerotteluharjoittelua. Toisin sanoen vahviste tulee hajun erottamisesta, eikä kokonaista noutoa tehdä. Katsotaan, alkaako varmuutta tulla lisää.

Huomenna on luvassa agitreeniä, sillä meillä on päivällä Salme Mujusen agilitykoulutus.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 19:05 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Jälleen päivistä kirjoittelemassa, nyt tosin lähinnä pohdiskellen. Eilen oli todella kiva päivä. Illalla oli pakkasta taas noin -14 astetta, mutta hyvin onnistui sauvakävelylenkki iskän ja Taavelon kanssa. Iskä sai taas kuunnella oikein urakalla agility-ja tokohöpinöitä, mutta hyvinhän superiskä jaksaa. Sitä paitsi iskä on hyvä tsemppaaja ja psyykkaaja, jopa välillä liiankin hyvä. Kyllä isä osaa ja on ihana. Myöhemmin illalla Mira käväisi Riemun & Kalan kanssa tuomassa agilityvideot, joita en tosin vielä ole kerinnyt katsoa. Jännityksellä odottelen, mitä näen. . Riemu oli kasvanut viikossa paljon ja oli nyt paljon villimpi. Pienten sisällä tapahtuneiden tutustumisten jälkeen veimme Miran kanssa meidän poppoomme, Kalan ja Riemun ulos juoksemaan. Jami, Juuso ja Taavi ovat juuri sopivankokoista seuraa minitytölle. Hienosti biisonit suhtautuivat Riemu-tyttöseen. Jami ei ollut kovin kiinnostunut, vaan lähinnä spurttaili itsekseen tai seuraili Karaa, mutta Juuso hääräili kiltisti Riemun ympärillä. Onneksi pojat eivät olleet kovakouraisia. Kiitos Miralle ja tytöille vierailusta!

Tokoa ei ole treenattu viime päivinä lähes lainkaan. Kauko-ohjausta olen jauhanut vaihtelevin tuloksin kiroten samalla suunnittelemattomuuttani. Treenien loppuanalysointihan on melko tehokasta blogin puitteissa, mutta toisin on alkusuunnittelun laita. Paperille on ilmeisen vaikea kirjoittaa tarkkoja "ohjeita" treenille, vaan yleensä vain hutaistaan. Monta kertaa valittamani epäselvä kriteeri, joka jopa vaihtuu kesken treenin, sotkee koiraa aivan liikaa. Uusin ongelmani on kriteerin jumittaminen. Paha tapani, varmistelu sotkee niin koirankoulutusta kuin muutakin elämää. Lienee järkevintä jättää pois blogista eräs varsin henkilökohtainen varmistelukuvio, mutta mainittakoon senkin sotkevan elämää melkoisesti. Aina jään jumittamaan kohtaan A, vaikka pitäisi siirtyä kohtaan B. Yleinenkin ongelma perfektionisteilla?

Elämässä pitäisi osata edetä järkevästä, niin myös koiraharrastuksen puitteissa. Omistan älykkään koiran. Olen alkanut jopa itse uskoa, että minulla on hyvä koira. Muiden sanomiset ovat "aavistustani" vahvistaneet. Minun täytyy a) saada itseluottamus kohomaan b) unohtaa turha täydellisyydentavoittelu (lue:pilkunviilaus, paineistuminen) c) oppia nauttimaan Taavin kanssa treenamisesta entistä enemmän. Ja mikäs harrastamisessa onkaan tärkeintä? Hauskuus, that's it.

Tämän vuodatuksen myötä olen päättänyt asettaa järkevämmät kriteerit, joiden mukaan etenen helmikuussa. Kauko-ohjauksessa mennään eteenpäin ja luoksetuloon lisätään maahanmeno. Taavillekin tulee enemmän motivaatiota, kun harjoitukset etenevät, eikä aina jauheta jo opittua seiso-maahan-seiso-vaihtoa tai luoksetuloa ainaisella "stå"-pysähdyksellä. Taaksepäin pääsee aina, jos kriteeri humpsahtaa liian korkealle. Eteneminen on nyt tärkeintä, sillä jumituksesta on päästävä eroon.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 12:50 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Viikonloppu vierähti nopeasti; Kemissä käväistiin kisaamassa ja kotiin tultiin ehjin nahoin. Nyt on jo tiistai, ja uusi viikko on lähtenyt täyttä vauhtia käyntiin. Ihmeen vähän olen koneella ollut, eikä motivaatio blogin päivittämiseenkään ole ollut huipussaan. Kaipa edelleen janoan niitä kuuluisia kommentteja lukijoilta. Toisaalta kävijälaskuri kyllä kertoo, että blogimme on ihan suosittu, mutta kirjalliset kommentit aina vain lämmittävät mieltä niin eri tavalla. Toki minun piti tulla kirjoittamaan Kemin kisakuulumisia, sillä eihän kisaselostuksia voi koskaan väliin jättää.

Lyhyesti sanottuna Kemissä oli älyttömän kivaa. Lähdimme lauantaiaamuna klo 4.30 kohti Kemiä. Taavi oli boksissaan takapenkillä, Katri istui Kassun kanssa etupenkille, Viivi ja Pentu olivat takana häkeissään ja Kara omassa boksissaan. Matka sujui rauhallisissa merkeissä; Taavikin oli aivan hiljaa. Kemiin saavuimme joskus yhdeksän maissa. Minulla oli rataantutustuminen klo 10, joten kerkisin hyvin ulkoiluttaa Taavia kirpeässä pakkassäässä. Junko-halli ei ollut niin kylmä kuin pelkäsin, vaan ihan hyvin siellä tarkeni.

Pääsimme hyvälle paikalle ykkösradan viereen. Taavilla oli näköyhteys radalle boksistaan, mutta poika oli täysin hiljaa. Minulle ko. asia ei ole ollut mikään itsestäänselvyys, koska yleensä Taavi on piipannut tai muuten stressannut kisapaikalla olemista. Nyt ei käynyt niin, vaan minulla oli rauhallinen koira mukana. Kara oli Taavin vieressä omassa boksissa, ja muut poppoomme koirat lepäilivät häkeissään (peitot päällä).

Ennen ensimmäistä rataantutustumista olin aivan paniikissa; mahassa lenteli tuhat perhosta. Rata oli ruotsalaisen Sven Åfeldtin tuomaroima. Rataantutustuminen sujui kuitenkin jotenkuten, vaikka minua hirvitti jo valmiiksi keinu. Taavihan oli tehnyt lentokeinun Oulussa - tosin täysin minun antamieni väärien signaalien vuoksi. En muista ensimmäistä rataa kovinkaan hyvin, mutta nauhaltahan ne kuuluisat mokat näkyvät. Kirjoitan nyt koulussa, joten tuloslappusia ei ole tällä hetkellä saatavilla. Kisavideot näen myöhemmin. Yliaikaa meni ensimmäisellä radalla joka tapauksessa, koska pysäytin Taavin kontakteille liian pitkäksi aikaa. Hyvät kontaktit T joka tapauksessa teki - ei valittamista. Koira toimi niin kuin käskin.

Toinen rata oli Pertti Siimeksen rata. Starttasimme puolen päivän jälkeen. Ennen starttia ulkoilutin Taavin hyvin ja hieroin vähän pojan korvia. Taavi oli todella rauhallinen ja rentoutui selvästi, kun hieroin sitä. Hienoa! Namit eivät pojalle oikein maistuneet. Tein väärän valinnan pakatessani mukaan kalkkunanakkeja ja maksanpaloja, mutta opittiinpahan taas jotakin. Sain kuitenkin heräteltyä Taavin ennen starttia, ja radalle lähdettiin ihan hyvillä mielin. Tällä radalla töpeksin muistaakseni keinun kanssa. Hidastin vauhtia, jolloin T vähän epäröi ja tuli alas keinulta. Tuloksena oli muistaakseni viisi virhettä ja pikkaisen yliaikaa keinuhässäkän vuoksi.

Iltapäivän hyppyradalla ohjaukseni putkeen epäonnistui, mutta muuten oli ihan kohtalainen hyppyrata. Tarkemmat analyysit tulevat, kunhan katson kisavideot kunnolla. Näin ulkomuistista on aika vaikea luetella kaikkea.

Lauantain kisat menivät ilman HYL-suorituksia. Opin kolmesta ensimmäisestä startista tärkeitä asioita mm. koiraan luottamisen merkityksen. Taavi ei petä, eikä jätä. Miksi turhaan hidastella ja varmistella, kun koira osaa? Oma jännitys vain näköjään saa toimimaan todella ihmeellisesti.

Mira sai Karalle nollan lauantaina ja Katri & Kassu pääsivät palkintopallille pienistä mokista huolimatta - hyvä. Kaiken kaikkiaan lauantai meni kivasti Pakkasrallissa. Miran sisko Sini oli katsomassa poikaystävänsä Ollin kanssa kisoja, ja he tulivat myös illalla hotellille syömään kanssamme. Hotellissa yöpyminen sujui mainiosti. Meillä oli kahden hengen huoneessa viisi koiraa, joista kaikki Kassua lukuunottamatta olivat häkeissään. Koirat olivat hiljaa ja käyttäytyivät hyvin, ei mitään ongelmia. Viereisissä huoneissa koirat haukkuivat, mutta meidän poppoomme ei.

Hyvin nukutun yön jälkeen lähdettiin taas kisapaikalle. Mira starttasi bortsuilla jo yhdeksän maissa. Minulla oli ensimmäinen rataantutustuminen puoli kymmeneltä. Taavi oli ihan hyvällä tuulella, eikä stressannut. Se haisteli ja katseli muita koiria, mutta ei esim. inissyt niiden perään. Kontaktijutut olisivat toimineet paremmin, jos minulla olisi ollut parempi vahviste, eikä vain tylsiä kalkkunanakkeja tai maksaa. Ensimmäinen päivän rata oli Pertti Siimeksen suunnittelema. Jälleen putkella oli ongelmia. Käytännössä ohjasin U-putkeen huolimattomasti ts. paikallaan pienellä liikkeellä, vaikka olisi pitänyt ohjata laajasti eteenpäin. Taavi kääntyi putkesta takaisin ja sitten hutaisin vahingossa kädellä, jolloin T livisti toiseen päähän: HYL. Muutenhan rata sujui mainiosti, mutta oma ohjaus vain takkusi.

Toinen startti oli päivemmällä. Taavuskainen meni hyvin Åfeldtin radalla, mutta minä aiheutin ensin turhan kiellon puomilta - vedin koiraa poispäin. Lopulta ohjasin väärälle ainalle täysin vahingossa. Olin kyllä ihan varma, että oikeaan suuntaan mennään. Näitä unohduksiahan sattuu. Harmitti jälleen kerran, mutta enpä masentunut asiasta, vaan jatkoin eteenpäin.

Omien mokien, epäonnistumisten ja "häviön" kestäminen alkoi sujua. Perfektionisti-minäni on ollut aina vahva, enkä ole oikein osannut päästä yli vaikeista tilanteista. Ehkä olen vihdoin oppinut ymmärtämään epäonnistumisen olevan inhimillistä. Viimeiselle hyppyradalle lähdin rennolla asenteella ja päätin pitää hauskaa. Tajusin, että olin taas ollut koko viikonlopun jännittynyt ja stressannut. Taavi oli aistinut kireyteni ja ehkä senkin takia ollut vähän vaisu kontaktin suhteen. Missä iloinen mamma oikein oli? Tilalla oli vain tylsä "akka", joka käskytti liian painokkaasti - inhottavaa. Päätin lopettaa pakkasrallin iloisiin tunnelmiin, en tylsästi.

Jo Siimeksen hyppyrataan tutustuessani juoksin radan alusta alkaen. Maksit olivat ennen minejä ja midejä, joten olin nähnyt estejärjestyksen hyvin. Musiikin tahdissa treenasin rataa ja pidin siitä. Lämmittelin Taavin kanssa innostaen sitä ihan nappuloilla, sillä nappulatkin maistuivat paremmin kuin maksa ja kalkkuna. T huomasi muuttuneen asenteeni ja tuli iloisemmaksi. Ennen radalle lähtemistä sanoin Miralle, ettei HYL nyt haittaa, vaan tärkeitä on pitää hauskaa.

Olimme MINI1-luokan viimeisiä kilpailijoita. Juoksin täysillä, mitä en ollut tehnyt kunnolla koko viikonlopun aikana. Ohjasin suunnittelemallani tavalla ja olin rento. Taavi teki parhaansa ja eteni radalla upeasti. Kovaa juostiin (-10,36 sek alle ihanneajan) ja napattiin 0-tulos. Taavi nousi kakkosiin sittenkin! Ensiksi tosin jäin pohtimaan, olihan myös Pihtiputaan nollatulos perusrata - onneksi oli.

Agilityserfikaatti maistui makealle. Tärkeintä ei ollut kuitenkaan se nolla, vaan menon sujuvuus. Opin jälleen sen, että kun hallitsen hermoni ja jännityksen kaikki menee nappiin. Taavi aistii iloisuuteni ja nauttii hommasta vielä enemmän. Tämä oli uusi alku kaikelle: agilityssä tärkeintä ei ole suoritus, vaan menemisen ilo. Haluan nauttia kilpailemisesta ja ottaa siitä kaiken irti. Epäonnistumisista viisastuu, eikä niitä pidä pelätä. Jos epäonnistuu, niin epäonnistutaan tyylillä. Seuraava tavoite onkin pitää rento asenne kisoissa, sillä tämän asenteen avulla epäonnistumisetkin vähenevät. Koiraan pitää luottaa! Radalla täytyy edetä, eikä jäädä turhaan varmistelemaan koiraa. Ennen kaikkea kilpailemisen tulee olla hauskaa.

Miralle ja Katrille tuhannesti kiitoksia ihanasta kisaseurasta! Mira ansaitsee erityiskiitokset loistavasti tsemppauksesta ja kannustuksesta. Hän on auttanut minua todella paljon varsinkin suoritus/perfektionistiongelmani kanssa. Ilman Miran tukea en olisi varmastikaan muuttanut asennettani tällä tavalla. Eilinen yli puoli tuntia kestänyt pohdintapuhelu antoi jälleen kasan itseluottamusta jatkoon - kiitos. Jos pelkää epäonnistumista, ei voi tehdä mitään. Paha totuus, mutta se on vain kestettävä neiti K.

Tällaisissa fiiliksissä jatketaan uusiin haasteisiin. Kevätkaudelle yritetään saada paljon kisoja, sillä agilitykärpänen on puraissut pahemman kerran. Ensi viikonloppuna harjoitellaan Mujusen Salmen ohjauksessa ja opitaan taas jotain. Ykköstavoite on olla rento koulutuksessa, eikä pelätä mokia. Paulakin aina sanoo "Relax Ninja!" Nyt mie alan relata. Tokossa jatketaan treeniä, kunhan jaksetaan. Pieni tauko on tehnyt hyvää ja saanut miettimään etenemistä. Minä vain jauhan koiran osaamia asioita, vaikka pitäisi edetä. Varmistelu hiiteen ja uusia juttuja peliin.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 13:04 | 1 kommentit (luo) - (Lue)

Tämä viikko on vierähtänyt todella nopeasti, enkä aio nytkään pitkää merkintää kirjoittaa. Keskiviikon olin Jyväskylässä. Äiskä hoiti Taavin koko päivän ajan - kiitos lenkkeilytysavusta. Illalla otin sitten vain pari kaukotreenijuttua. Kaukoja ei kylläkään kannattaisi juuri jauhaa.

Eilen oli yhteistreenit. Taavi oli koko päivän oikein hyvällä tuulella. Kontaktia vahvistelin ulkoilulenkillä, kuten tänäänkin. Palkitsin epäsäännöllisesti lapasen heittämisellä, mikä toimi oikein hienosti. Tänään ei olekaan muuta tehty, paitsi jauhettu kaukoja vähäsen. Kerrataanpas taas: ei kaukotreeniä näin paljoa.

Vielä olisi tälle illalle luvassa Taavin hierominen. Lenkityksen hoidin jo aamulla, kun koulu alkoi vasta puolen päivän jälkeen. Pakkaamista on vielä jonkin verran. Mitäs varten tässä oikein pakkaillaan? Huomenna lähdetään klo 4.30 Kemiä kohti, agilitykisoihin. Aamulla ei kerkiä enää tavaroita kasata. Katsotaan, miten viikonloppu menee. Hauskaa ainakin tulee olemaan - siitä pitävät huolen Mira, Katri, Taavi, Kassu, Viivi, Pentu ja Kara. Täältä tullaan Kemi-city!

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 18:50 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Johan on kiirettä pitänyt - bloginkin päivittäminen on jäänyt. Onneksi Blogger on kätevä, ja voin kirjata tämänkin merkinnän torstaille, vaikka oikeasti kirjoitankin vasta tänään perjantaina. Joka tapauksessa kyseessä on torstain treenipäivis, mainittakoon selkeyden vuoksi.

Lunta tuiskutti koko päivän. Koulusta tulin kotiin Paulan kyydissä. Vähän neljän jälkeen suunnistettiin äiskän ja Taavin kanssa sauvakävelylle. Ihan lämmin tuli, vaikka tuuli kylmä olikin. Tuuli jopa hiukan laantui, joten ilma ei ollut esteenä torstain yhteistreeneille. Puoli seitsemältä lähdin Taavuskaisen kanssa kohti koulun kenttää, jossa Paula & Timi sekä Riikka & Touho jo odottelivat.

Riikka päätti ottaa Touhon kanssa enemmän perusjuttuja, joten ensiksi "piinakaukaloon" joutuivat tietenkin meikäläinen ja Taavelo. Timi odotteli kaukalon ulkopuolella, samoin Touho. Ensin T istui paikallaan, kunnes sain vähän mietityttä, mitä tehtäisiin ensiksi. Tunnarikapulat olivat mukana, mutta en halunnut ottaa tunnaria ensimmäisenä, koska Taavilla oli melkoisesti virtaa varastossa.

• Kauko-ohjaus

Lumen seassa, mahdollisimman huonolla alustalla, otettiin pari vaihtoa kaukoissa. Ensiksi olin kyykyssä Taavuskaisen edessä. Paula katsoi. Taavi teki ensin puhtaasti, sitten vähän liikahti: epävarmuutta. Päätin mennä kauemmaksi seisomaan. Paulan mielestä se oli ihan järkevää. Nyt Taavi teki paremmin. Pari kertaa hiukan siirtymistä, mutta sain täysin puhtaan laskeutumisen. Edelleen voisin vahvistella nimenomaan laskeutumisen tekniikkaa läheltä sisällä. Lopetin hyvään laskeutumiseen. Palkitsin kaikki namikuppiin taakse. Hyvä treeni häiriöissä, jotka eivät sinäänsä haitanneet. Kentällä oli jo valmiiksi vieraita hajujakin, kun Timi oli käynyt kaukalossa ennen tuloamme.

• Tunnari

Kaukojen jälkeen otin pari lyhyttä sivulletuloja ihan aktivoinniksi. Pieniä hetkiä liikkeiden välillä T odotteli istuallaan. Seuraavaksi teimme Paulan kanssa tunnarin. Paula laittoi viisi kapulaa ympyrään, ja minä vein sekaan omanhajuiseni. Ensin otettiin sivultapäin (-->); Paula seisoi kapuloiden vieressä. T teki hyvin, kokeili kevyesti yhtä väärää ja toi hienosti oikean. Etäisyyttä kapuloihin oli vain muutama metri. Toinen toisto tehtiin vähän eri kulmasta. Nyt T kävi ensin Paulan luona (!). Taavuskainen ei todellakaan ole mikään ihmisintoilija, mutta Paulasta on näköjään tullut tärkeä. Paula sanoi, että Taavi on varmaan ajatellut hänen olevan tärkeä osa koulutusremmiä. Asiaan vaikutti varmasti myös viime kerran tunnari, jolloin Paula kehui Taavia tämän käydessä hänen luonaan kapula suussa. Kielsin Taavia Paulan luokse menemisestä ja lähetin uudelleen kapuloille. Nyt T ei arponut yhtään, vaan toi nätisti. Loppuun vielä yksi toisto eri suunnasta vähän pidemmältä matkalta. Taavi teki hyvin.

Häiriö vaikutti keskittymiseen toistoissa jonkin verran. Taavi ei ehkä niin täysillä ollut mukana tehtävässä haistelun aikana, mutta toisaalta toi oikean. Varmuutta pojalla oli rutkasti enemmän kuin viimeksi. Pikkuhiljaa edetään tässäkin.

• Luoksetulon pysähdys

Pidettiin pikkaisen taukoa. Palkkailin Taavia kontaktista, otin pari sivulletuloa yms. perustreeniä. Sitten kokeiltiin luoksaria. Taakse jätin pehmopallon, kutsuin ja pysäytin Paulan luona. Ihan hyvin pysähtyi alustaan suhteutettuna. Harkitsen vakavasti maahanmenon liittämistä, kun nyt vain jauhetaan seisomista.

• Kontaktia toisten kanssa + paikallamakuuseen meneminen

Olen pohtinut paikallamakuuriviin menemistä, koska T on yleensä stressannut tilannetta kokeissa aika paljon. Halusin ottaa loppuun yhteisharjoituksen, jossa testasin Taavin kontaktia häiriössä. Timi meni kaukaloon, me odotimme Taavuskaisen kanssa Touhoa & Riikkaa ulkopuolella. Sitten lähdimme kävelemään kaukaloon Timin & Paulan perässä, Riikka & Touho tulivat takanamme. T seurasi kauniisti ilman käskyä. Kävelimme kaukalon toiseen päähän. Taavi stoppasi yhtäkkiä, mutta jatkoi sitten matkaa, kun käskin. Rivissä T vikisi vain vähän (Paulan mielestä ei lainkaan häiritsevästi) ja tarjosi kontaktia. Loppuun Paula kierrätteli Timiä edessä. Ensin T katsoi Timiä vähän aikaa, jolloin kielsin: kontakti palasi. T ei kuitenkaan aikonutkaan lähteä sivulta minnekään. Timin häiriövaikutusta varmasti lisäsi se, että Taavi ei ollut vielä täysin varma, saattaako Timi lähteä treenissäkin jahtaamaan. Timihän on treenannut kanssamme vain kerran aikaisemmin. Hienoin uutinen lienee, että T pystyi leikkimään pehmopallolla aktiivisesti kanssani Touhon ja Timin läsnä ollessa! Palautukset olivat nopeita, ja Taavi vaikutti innokkaalta. Hienoa!

Treenien jälkeen vietiin koirat vielä juoksemaan toviksi pellolle - treeneissähän ei leikitä. Kiitos tuhannesti Paulalle ja Riikalle kivoista treeneistä! Ensi viikolla taas jatketaan.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 18:21 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Taavin on viettänyt tänään kevyen päivän, sillä olemme harjoitelleet vain kauko-ohjausta sisällä. Tietenkin kontaktia ja perusasentoa vahvistettiin ulkoillessa, mutta muuta tokomaista ei ole tehty. Illalla käväistiin jälleen reippaalla sauvakävelylenkillä iskän ja hänen ystävänsä Karin kanssa.

Aamulla otettiin vain yksi sarja kauko-ohjausta. Palkitsin tuttuun tapaan "sekalaisesti", eli vahviste tuli laskeutumisesta/nousemista/nousemisesta odottelulla. Oikein hienosti meni! Taavin vire oli aika alhaalla, koska treeni tehtiin aamuruoan ja ulkoilun jälkeen. Kaikilla toistokerroilla seisoin noin 1,5 askeleen päässä Taavista. Palkitsin taakse namikuppiin. Jätöt otin "ma"-vihjeellä (sivulta maahan + takasana). Treenipaikkana oli eteinen.

Illalla tehtiin pari vaihtoa huoneessani äidin katsoessa. Etäisyyttä Taaviin oli jälleen noin 1,5 askelta. Pari tassunliikahdusta havaitsin laskeutumisessa, eli laskeutuminen ei ollut täydellinen hissiliike. Vire oli ylempänä kuin aamulla; Taavi ilmeisesti arveli superpalkan (luun) olevan tulossa. Palkitsin ensimmäisellä kerralla nousun odotuksella (2 sek) ja toisella toistokerralla laskeutumisen. Palkka tuli siis useamman vaihdon jälkeen. Tällainen treenirytmi kaukoissa vaikuttaa järkevältä: ei liikaa toistoja ja myös välipäivien pitäminen on tärkeää. Nyt kriteeri on ollut sopiva, sillä en ole kasvattanut etäisyyttä. Jatketaan tästä.

Vaikka Taavin kanssa ei tänään ole puuhailtu paljoa tokon saralla, olen lukenut ahkerasti koirien oppimista käsittelevää kirjaa. Tällä hetkellä luen ärsykekontrollista - mielenkiintoista on.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 21:16 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Tänään olen treenannut järkevästi ja säästeliäästi. T on ollut erittäin hyvällä tuulella, liekö sitten onnistuneiden ja hauskojen agitreenien ansiota. Oma fiiliskin on ollut hyvä. Asiaa tuskin on ainakaan pahentanut uusi oppimista käsittelevä kirja, jota olen lukenut jo 50 sivua. Jatkan iloisen iltalukemisen parissa opiskelua aiheesta "Kuinka koirat oppivat?".

• Ruutu

Päivällä käväistiin agitreeneissä halleilla, ja päätin tauolla treenata vähän tokoa. Yleistämistä peliin myös ruudun saralla. T odotteli istuallaan keskellä esteitä, ja minä tein lähelle uloskäyntiä 3 x 3 m ruudun mustista muovisista kukkaruukuista. Alustan laitoin keskelle. Lähetin Taavin toisesta päästä hallia (esteitä edessä: aitoja ja A) ruutuun. Ensin tosin kysyin "Missä ruutu?". Taavi meni hienosti suoraan ruutuun, haki keskikohdan ja sai vihellyksen + pehmopallon. Hienosti T osasi!

• Luoksetulon pysäytys

Halliruudun jälkeen otettiin pysäri. Jätin Taavin ruudun paikalle (ruutu siis korjattu pois) ja heitin taakse pehmopallon. Menin toiseen päähän hallia, kutsuin ja pysäytin noin keskivaiheessa matkaa. Taavuskainen pysähtyi aika hyvin, vaikka luoksetulovauhti olikin melko kiivas. Vapautin taakse pehmoluulle, minkä jälkeen leikittiin yhdessä pallolla - toimi hyvin. Ihmeen varmoja pysähdyksiä T on tehnyt viime päivinä. Jospa tämä liike alkaisi vihdoin sujua.

• Seuraaminen

Hallilla pujottelin aitoja (neljä kappaletta) Taavin kanssa; Taavi seurasi. Juoksimme kaksi kertaa aidat läpi ja hyvin sujui. T ei kuumunut liikaa, piti hyvän seuraamispaikan, eikä hypännyt aitoja.

Ulkoilulenkillä kontaktivahvistus alkoi taas toimia - tie ei ollut enää kovin liukas. Taavi tarjosi seuraamista hienosti, ja perusasentoistumiset olivat nopeita. Ihana koira.

• Kauko-ohjaus

Hallilla otin yhden "nousee"-vaihdon ja yhden "down"-vaihdon. Olin itse kyykyssä Taavin edessä ja palkitsin taakse. Ensin yritti liikkua eteenpäin noustessaan, mutta saatiin onnistuminen. Kenties minä olin vähän liian houkutteleva, kun olin niin edessä.

Kotona ennen iltaruokaa otettiin 3 x 5 toistoa eteisessä. Palkitsin namikuppiin taakse. Alut otin sivulta maahan periaatteella. Olin Taavista reilun askeleen päässä edessä (seisaallaan). Kaksi laskua oli vähän huonompia, mutta muuten teki oikein hyvin. Edelleen Taavuskainen tarjoaa nousemista oma-aloitteisesti, mutta en ole siihen vielä puuttunut, koska seisomisen käsky ei aina ole ollut kovin toimiva: ei epävarmuutta esim. kieltämisestä.

Koin parhaaksi vahvistella treenissä sekaisin: välillä vahviste pelkästä nousemisesta, välillä seisaallaan odottamisesta (1-2 sek), välillä laskeutumisesta (suoraan taakse). Vaihtelin vaihtoja ja otin väliin jopa yhden istumisen, jonka jälkeen käskin ensiksi maahan ja sitten seisomaan. Taavi oli aluksi vähän vaisussa vireessä. Syynä oli todennäköisesti ihan edelliset epävarmemmat kokemukset. Tänään pidin ilmapiirin ylipositiivisena (aion jatkossakin olla positiivinen) ja kannustin Taavia, jotta sain koiraan lisää itsevarmuutta. Treenin jälkeen T olikin todella iloinen ja näytti nauttivan onnistumisestaan. Kaukoja tehtäköön säästeliäästi, kun nytkin sujui näin kivasti. Nämä aisivat olla parhaat kaukotreenit pitkään aikaan - hyvä.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 18:21 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Pääsinpäs agilitya harjoittelemaan ennen Kemin agikisaviikonloppua. Paula ei ollut treeneissä mukana, mutta itsekseni kävin vähän treenailemassa. Älyttömiä mokiaan ei tullut tehtyä, hyvä minä.

Koulupäiväni loppui jo klo 13. Iskä lähti kotitoimistolle samaan aikaan, joten pääsin hänen kyydissään kotiin. Noin puoli kahdelta lähdettiin äidin kanssa kasvihuoneelle. Äiti jatkoi matkaa keskustaan, minä jäin Taavuskaisen kera hallille.

Taavi on hassu, rauhallinen. Ensiksi se näytti ihmettelevän, miksi ollaan kahdestaan hallilla. Viime aikoina olemme treenanneet oikeastaan aina Paulan kanssa. Esteet olivat lähes samanlaisessa järjestyksessä kuin aikaisemminkin. Keskellä oli peräkkäin neljä aitaa "vaakatasossa" (----). Putket olivat paikoillaan, joten periaatteessa estejärjestys näkyy tässä. Aluksi otin putkesta juoksuttamista ilman käskyä. T meni putkeen, minä olin hiljaa, ja T sai palkan, kun tuli luokseni, eikä mennyt seuraavalle aidalle. Aitoja kierrättelin eri tavoin, välillä hyppyyttäen. Ideana oli saada Taaville aidoista mahdollisimman suuri ärsyke. Ihme kyllä mennessämme T ei kertaakaan yrittänyt hypätä aitoja omatoimisesti. Tosin ratamenon jälkeen T pari kertaa luokseni tullessaan ponkaisi aidan yli. Kielsin, mutta toisaalta jäin pohtimaan, kielsikö nyt samalla luoksetulosta. Joka tapauksessa T tuli sitten kiltisti jatkamaan harjoitusta.

Taavuskainen ei kuumunut yli oikeastaan missään vaiheessa. Haukkuminen oli kohtuullista (=vähäistä), ja minäkin olin viilipytty. Jälleen tuli tehtyä havainto: oma rauhallisuus rauhoittaa Taavia. Onhan tuo ennenkin havaittu, mutta tulipahan taas kerran todistettua.

Pääpaino harjoituksissamme oli vahvistaa hallintaa eri tavoin. En siis tehnyt mitään kaameita tekniikkaharjoituksia, vaan ainoastaan kierrättelyjä, putkesta menemisiä, erilaisia lähtöjä putkelle jne. Joskus hypättiin yksi aita, jonka jälkeen ei tullutkaan käskyä, vaan Taavin tuli palata luokseni. Pari kertaa otin putkesta ulostulemisen "här"-käskyä käyttäen. Aita oli putken edessä. Sanoin käskyn taas vähän liian myöhään: suuri kaarros. Kun sanoin aikaisemmin "här", T tuli heti putkesta luokseni. Käskyn ajoitus on muistettava!

Vaikeita pätkiä otin esim. hyppyyttämällä aidalla, ottamalla haltuun (ei seuraavaa käskyä), ohjaamalla renkaalle ja jälleen haltuun. Tässä T vahingossa meni A-esteelle, joka oli todella lähellä rengasta. Yhden lipsahduksen jälkeen alkoi toimia. Harjoittelin monenlaista, enkä tehnyt samaa harjoitusta kuin max. 2 kertaa. Taavi ei kestä jauhamista!

Pidin taukoa ja otin vähäsen tokoa. Tauon jälkeen otin välistävetoja vaihdellen. Välillä otin välistä, välillä juostiin eteenpäin aitojen vierellä, jolloin T juoksi mukanani. Poitsu ei yrittänytkään karata aidoille ja pysyi hyvin kasassa, vaikka mentiinkin kovaa ilman esteiden hyppäämistä. Valsseja tein yhden: putken jälkeen. Harjoitus oli samantyyppinen kuin reilu viikko sitten Paulan keksimä treeni. Kertaus: ensin ykkösputkeen, valssi, vienti aidan ja putken välistä. Lopuksi lähetin ohitettuun putkeen. Oma ohjaus oli vähän haparoivaa aidan ja putken välillä, muuten ok.

Kävin hiukan kävelemässä Taavin kanssa hallin ympärillä, minkä jälkeen otin kontaktit. Nyt palkitsin puomilla kädestä ja lähetin eteenpäin renkaalle. Sitten A-esteelle samaa taktiikkaa käyttäen. A-esteellä T jäi vähän ylös, piti käskeä laskeutumaan kontaktille saakka. Oikein hienosti odotteli kontaktilla, kun kävelin ympäriinsä. Viimeisenä kontakteista otettiin keinu, Taavin lemppari. Taavin odottaessa kontaktilla juoksin ympäriinsä, mutta T pysyi kontaktilla kiltisti. Palasin pojan luo palkitsemaan ja vapautin. Lopuksi pidimme itsemme lämpiminä pujottelemalla neljää aitaa. T seurasi (ilman käskyä) käytännössä tokomaisesti. Pujottelimme aidat kaksi kertaa edestakaisin - oli kivaa. Lopuksi vielä putkileikki: T ykkösputkeen, ei haltuunottokäskyä putken jälkeen, vaan T palasi suoraan luokseni lähetyspaikkaan (minä kyykyssä silmät peitettyinä).

Treeneistä jäi mieleen seuraavaa:

• Muista myös kisoissa oma hallittu käytös: rauhallisuus kunniaan!
• Tajusin, että olin taas ollut aika paljon kasassa ja pysähtynyt Taavin lähtiessä lähestymään minua. Täytyy muistaa pitää selkä suorempana ja jatkaa liikerataa mieluiten taaksepäin; ainakaan paikalleen ei saa jäädä!
• Epäsäännöllinen/vaihteleva palkkaus toimi hyvin, sillä se lisäsi intoa sopivasti: T sai vaihtelua. Välillä palkitsin pelkällä kehulla ja rapsutuksilla, välillä maksanpaloilla, välillä seuraavalla esteellä jne.
• Kontaktit olivat todella hyvät. Kisoissa pitää malttaa suorittaa kontaktit kunnolla loppuun!
• Ohjauksen on oltava hallittua, vältä liian kimeää ääntä tms.
• Taavi oli hyvin hallussa: ei omia estesuorituksia, tuli käteni luokse myös ilman "här"-käskyä ja kuunteli kunnolla, vaikka olikin täpinöissään (toisaalta ei ylivireinen).

Taisi olla elämäni onnistuneimmat "sekatreenit" (ei juurikaan kunnolla suunniteltuja treenejä). Kertasin sopivasti vanhaa tuttua vähän vain soveltaen. Mäkelät tein kerran - peräti onnistui yhden aidan jälkeen. Lopetin siihen, kun oma vauhti loppui typerästi. Harjoittelua tarvitaan, mutta haltuunotto onkin ollut viime aikoina ykköstreenikohteemme. Ensi viikonloppuna lähdetään iloisin mielin kisaamaan - tärkeintä on pitää hauskaa.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 18:05 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Alkaa olla pian tämäkin viikko pulkassa. Aamulla meillä kävi erittäin kivoja vieraita. Mira kävi luonamme Karan ja shelttipentunsa Riemun kanssa. Taavi ei välittänyt Karasta juurikaan, kun oli uusi tyttö näköpiirissä. Poitsu suhtautui hyvin tyttöjen vierailuun. Pikkaisen T inisi sisällä, mutta muuten meni hyvin. Ulkona Taavuskainen yritti saada pikkuneidin mukaan jäniskirmailuun. Vielä on Riemu niin kovin pieni, etteivät takaa-ajot onnistu.

Aamupäivällä käväistiin sauvakävelyllä, ja yhdeltä oli tarkoitus lähteä Paulan & jengin kanssa agiliitämään. Paula oli kuitenkin tullut vähän kipeäksi eilisestä metsästysmatkasta, joten päätimme jättää agiliidot väliin tältä päivältä. Puhelimessa sen sijaan rupateltiin puolisen tuntia. Isukin piti käyttää treeneissä illemmalla, mutta loppujen lopuksi ei hän sitten kerinnytkään. Jospa ensi viikolla jotenkin pääsisi hallille ennen viikonloppua.

Koska agilityyn ei päästy, jäi tokolle vähän enemmän energiaa. Treenattiin pitkästä aikaa satunnaisella palkkauksella.

• Luoksetulon pysäytys

Kahden jälkeen lähdettiin pihalle harjoittelemaan. Laitoin tunnarikapulat valmiiksi pihakäytävälle ja vein sitten Taavuskaisen pihatielle luoksetuloa harjoittelemaan. Tie oli jäässä, mutta päätin kokeilla kuitenkin pysäriä. Tehtiin koemaisesti. Pysäytin puolivälissä. Pysähdys olisi ollut ok, jos ei olisi ollut niin liukasta. Loppupätkän tuli hyvällä vauhdilla. Palkitsin pelkillä kehuilla.

• Tunnari

Pysäriä seurannut liike oli tunnari. Taavi seurasi sivulla pihakäytävälle. Lähetin noin 10 m päästä kapuloille. T teki hyvän tunnarin ilman pureskelua. Palautus olisi saanut olla aavistuksen nopeampi. Kehuin suullisesti, T oli täpinöissään.

Hyvään suoritukseen olisi pitänyt lopettaa, mutta hyppynoudon ja ruudun rakentamisen jälkeen päätin vielä kokeilla tunnaria toisen kerran. Nyt ei oikeaa löytynyt ja oli epävarmaa. Teoriani on, että en tartuttanut omaa hajuani kapulaan kunnolla. Onneksi loppuun sain hyvän suorituksen, jonka palkitsin sitten namilla. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Muista seuraavalla kerralla lopettaa jo yhteen hyvään suoritukseen!

• Liikkeestä istuminen

Ensimmäisen tunnarin jälkeen otettiin liikkeestä istuminen. Aloitus oli koemainen: sanoin
"valmis" aloituksessa ja "kom" seuraamisvihjeenä. Todella hyvä suoritus, hienoa! Palkitsin kehuilla jälleen.

• Hyppynouto

Liikkestä istumisen jälkeen otettiin hyppynouto grillikatoksen vieressä. Etäisyyttä oli esteeseen aika paljon. Taavi teki upean noudon - palautus laukalla. Jes, hyvä!

• Ruutu

Toisessa tunnaritreenissä T melkein karkasi ruutuun. Seuraavaksi sitten yritti karata "ruutu"-käskyllä tunnarilla, kun kapulat jäivät häiriöiksi. Ruudun rakentamisen Taavi näki, koska tein ruudun Taavin istuessa pihakäytävällä. Ruutumerkkeinä toimivat tötsät, ja ruutu oli leikkimökin vieressä. Lähetin Taavin vinosti pihakäytävältä. Ruudussa ei ollut alustaa. Ruutuunmeno oli hieno ja nopea. Annoin seisomiskäskyn, kun arvelin Taavin olevan suurin piirtein keskellä. Etäisyyttä oli aika paljon, ruutu vinossa jne., mutta jotain arvioin. Taavi pysähtyi upeasti; paikkakin oli hyvä. Palasin ruutuun, vihelsin ja leikin Taavin kanssa. Hyvä!

Nyt tuli siis kaivattua vaihtelua harjoitteluun, vaikka ei Taavia kannata usein näin harjoittaa. Jauhaminen on aika turhaa. Mieluummin perusasiat kuntoon, vähän pitkiä treenejä (= osattujen treenien jauhamista). Tällainen on Tuijan teoria, ja Paula on samoilla linjoilla. Epäsäännöllistä palkkausta kannattaa harjoitella ihan perustreeneissä. Vahvisteaikatauluista luin "How dogs learn"-kirjasta, jonka sain eilen luettua loppuun. Aion alkaa sisällyttää enemmän silloin tällöin palkitsemista vaihtelevan vahvistussuhteen mukaan. Kokeillaan, kokeillaan.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:58 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Viikko aikaa Kemin agilitykisoihin, eikä paniikista ole tietoakaan. Rennolla asenteella kisaamaan lähdetään; tarkoituksena on pitää hauskaa. Tärkeintä olisi pitää oma ohjaus kasassa, eikä häslätä täysin omiaan. Huomenna testaillaan, toimiiko viime viikonloppuna harjoitellut asiat hyvin hallilla.

Tänään vietettiin mukavaa ja rentoa päivää. Aamulla käväistiin reippaalla sauvakävelylenkillä ihanassa pakkassäässä. Tällainen -5 astetta pakkasta on varsin sopiva lenkkikeli. Päivällä lähdettiin Riikan & Touhon kanssa niitylle ja metsään lenkkeilemään. Koirilta piilouduttiin heti lenkin alusta alkaen. Pojat etsivät meitä hienosti, kun lähdimme juoksemaan eri suuntiin polulta. Piiloleikin jälkeen mentiin niitylle. Taavelo ja Touho kirmasivat täysillä pitkin niittyä. Otimme myös pikkaisen tokojuttuja, joista kerron tarkemmin liike kerrallaan.

Hiukan tokoiltuamme lähdimme jatkamaan matkaa. Nyt Riikka katosi ensiksi metsään. Touho lähti emäntäänsä hakemaan, Taavi jäi minun luokseni. Taavilta en onnistunut kertaakaan karkaamaan kunnolla metsään, vaan aina poika oli kintereillä niityllä. Niityltä lähdimme kohti pururataa. Minä lähdin yhdessä vaiheessa Taavia karkuun toiseen suuntaan - pikavauhdilla poika tuli luokseni. Jälleen piilouduimme metsään yllättäen. Koirat etsivät innoissaan meitä piiloista, vaikka eivätpä nuo juuri kauas lähteneet. Kunnon metsäjuoksun jälkeen palasimme pururadalle. Tuttavaltamme oli dreeveri karkuteillä metsässä, mutta me emme nähneet vierasta koiraa.

Ulkoillessamme pellolla biisoneiden ja Taavin kanssa näin jonkin juoksevan "ötökän". Onneksi koirat eivät huomanneet "ötökkää", mutta minua jäi kyllä vaivaamaan, mikä ihme eläin oli. Kovin tummalta elukka näytti, joten en usko, että se jänis oli. Ulkoilun jälkeen T sai ratkoa porkkanalaatikko-Kongin. Illan Taavi lähinnä nukkui, mutta tällä hetkellä poika mutustelee hampaidenpuhdistusluutaan tyytyväisenä.

• Luoksetulon pysäytys

Niityllä otimme luoksetulon pysähdyksen - olihan meillä mahdollisuus myös häiriötreeniin Riikan ja Touhon ollessa mukana. Ensiksi otin todella pitkän luoksetulon pysärillä. Jätin Taavin Touhon ja Riikan luokse nakaten taakse pehmopallon. Pysäytin Taavin suurin piirtein puolivälissä matkaa. Oikein hienosti pysähtyi, vaikka täytyy toki mainita jäisen ja epätasaisen pellon hiukan luoksetulovauhtia hidastaneen. Toisen luoksetulon otin toisin päin, mutta nyt menin todella kauas Taavista ja vieläpä vinoon. Vuorossa oli läpijuoksu (lelu takana kuitenkin) ja hienosti meni. Taavi tuli täysillä - hyvä. Siinäpä oli onnistunut pysäritreeni.

• Kontaktivahvistusta

Mietintämyssyssäni muhinut koulutusjuttu on kehään meneminen jonossa kisapaikalla. Alokasluokassa ja avoimessa kehään menemiset ovat olleet molemmille aika stressaavia. T ihmettelee hihnaa, stressaa (ininä, rapsuttelu), minä olen kipsissä, ja koko tilanne on kaamea. Tietenkin suurin syy ongelmaan on oma jännittämiseni, joka heijastuu Taaviin epävarmuutena. Lisäksi alemmissa luokissa mentiin tosiaan kehään hihnassa, mikä sekin Taavia ihmetytti, koska yleensähän poika on irti koulutustilanteessa. Voittajaluokan myötä pitää homman muuttua: rennompi kehäänmeno on tavoitteena. Koirien tulee olla ilman talutinta, joten ehkä sekin vähän rentouttaa hommaa. Tärkeää olisi kuitenkin harjoitella ko. tilanteita. Tänään sitten päätin harjoitella lenkin Touhon läsnäollessa. Kävelimme Touhon ja Riikan perässä niityllä vähän matkaa ja menimme sitten paikallaoloriviin. Taavi yritti parhaansa mukaan seurata minua kontaktilla, mutta vaikeaahan se oli epätasaisella ja muhkuraisella pellolla. Harjoitus sujui seuraamista lukuunottamatta hyvin. Taavi lähti seuraamaan ilman käskyä myös pienen paikallamakuun jälkeen. Tehty harjoitus osoittautui käteväksi - lisää tätä.

Lenkillä vahvistelin kontaktia mahdollisuuksien mukaan - liukkaus häiritsi. Toki sain palkattua luoksetulot ja kontaktin hakemiset kätevästi metsässä, mutta tiellä tai muhkuraisella pellolla oli vaikeaa. On aika mahdotonta vaatia koiraa tuijottamaan suoraan silmiin kävellessä tiellä, jolla ei itsekään pysy kunnolla pystyssä. Metsäetsintöihin ainakin sain olla tyytyväinen, sillä ne onnistuivat todella hyvin.

• Liikkeestä istuminen

Niityllä T tuli perässäni, käskin istumaan. T istui nopeasti. Poika odotteli istuallaan vähän aikaa, sitten vapautin. Kyseessä oli siis erilainen ainoastaan käskyyn reagoimista vahvistanut harjoitus.

• Kauko-ohjaus

Virallisesti tauko jatkuu, mutta ennen ruokakupille vapauttamista otin maahan-seiso-maahan-vaihtoa pikkaisen. Ruokakuppi oli takana, ja minä olin kyykyssä Taavin edessä. "Nousee"-käskyn jälkeen T nousi hienosti. Sanoin "Down", T laskeutui. Seuraavaksi ennakoi nousemista, mutta sanoin "nousee" toiminnon aikana. Vielä ei ole täydellistä ärsykekontrollia. "Down"-käskyn ja laskeutumisen jälkeen vapautin taakse ruokakupille. Todella hyvin meni, vaikka taas oli extempore-harjoitus.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 19:42 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Näin perjantaiseen tapaan olin tänään Jyväskylässä. Aamulla lähdettiin jo puoli seitsemältä ja kotiin tultiin illalla kuudelta. Treenattua ei tullut sen kummemmin - lukuunottamatta muutamaa perusasentovahvistusta ennen iltaruokaa ja extempore-kaukotreeniä lenkin yhteydessä.

Peruasentovahvistukset olivat ok. Toistoja otettiin vain viisi. Lopuksi pidempi kontaktipätkä sivulla ja vapautus ruokakupille. Tein Taavin kanssa puoli kahdeksan maissa iltalenkin koululle päin. Vahvistin kontaktia tiellä, ihan ok. Edelleen Taavi on järkevän varovainen liukkaalla tiellä hämärässä. Koska kiersimme koulun lenkin, käväisimme koulun pihalla. Sanoin "ma", Taavi meni maahan ja tarjosi nousemista. Sanoin "down". Ensimmäinen laskeutuminen oli haparoitu. Vahvistin käskyllä yhden nousun, heitin namin taakse. Kokeilin uudelleen "down" - toimi. Palkitsin namilla taakse ja siinäpä oli se kaukojen extempore-harjoitus. Koululla leikin Taavin kanssa hanskalla tovin, vain kaksi heittoa kontaktista. Pidin selän kiltisti suorassa, kun T lähti palauttamaan.

Lihaslämmittelylenkin jälkeen hieroin Taavia. Aluksi poika vähän reagoi ääniin: äiti lämmitti uunia pannuhuoneessa (kuului selvästi), ja Juuso leikki olohuoneessa Vilman kanssa. Minä ja Taavi olimme huoneessani. Yllättävän kivasti hierontatuokio kuitenkin pääsi käymään, kun laitoin rentoutus-cd:n volyymia hiukan kovemmalle. Korvien hierominen rentoutti Taavia hienosti. Epäkäslihaksen hieronta näytti myös tuntuvan erityisen hyvälle. Hyvä uutinen on se, että Taavin selässä ei enää ollut arkaa kohtaa - helpottavaa. Myöskään takajalat eivät olleet jumissa. Olin yllättänyt, mutta toki hyvin iloinen. Vasemmanpuoleisen takajalan hieronnan jälkeen T kääntyi selälleen, ja sain vaihdettua puolta kätevästi. Taavi uinahti "transsiin". Poika piti silmiä tiukasti kiinni ja oli todella rentoutunut. Hetken aikaa jo ajattelin, että onkohan poika edes hengissä. Vasemman puolen hieronta sujui upeasti. Lopuksi venyttelin pojan hännän ja kokovartalovenytyksen. Tämänpäiväinen hieronta olikin kaikista parhain hierontamme tähän menneessä - ainakin Taavi rentoutui oikein kunnolla.

Huomenna luvassa on ulkoilua ja sunnuntaina mennäänkin varmaan agilityharjoituksiin. Siirsin kalenterin blogin yhteyteen. Tarkkasilmäiset lienevät jo huomanneet, että viikon päästä käy Kemiin Ninjan ja Taavin tie. En olekaan maininnut aikaisemmin Kemi-viikonlopusta, mutta tosiaan sinnehän me lähdemme kisailemaan. Toivotaan vain, etteivät paukkupakkaset yllätä. Kylmänsietokyky on ohjaajalla vielä huonompi kuin koiralla. Hyrr.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 22:54 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Arkiviikko alkaa olla lopuillaan. Tänään olikin mukava koulupäivä: yhteiskuntaoppia, tanssia ja parin tunnin mahtava teatteriesitys. Koulusta pääsin kotiin Paulan kyydillä. Kotona söin pikaisesti, vaihdoin vaatteet, otin Taavin ja lähdin Paulan & lauman kanssa Makkaratielle. Tehtiin liukkaalla tiellä vain pikkuruinen lenkki. Taavi ja Timi viipottivat taas kympillä menemään. Melkoisen hämärää oli neljän jälkeen. Yhden kerran lähdin eri suuntaan Paulasta ja koirista. Taavi ei pimeässä huomannut katoamista, mutta Paulan huikkauksen "Mihis mamma jäi?" jälkeen T juoksi iloisena luokseni. Makkaratieltä ajettiin koulun kentälle treenaamaan tottista. Tokotreeni sujui ihan hyvin. Epäilisin vähän kylmyyden syyksi, kun Taavi oli pikkaisen nulvea. Ihan kivasti teki, mutta odottelut tauoilla kylmässä ja liukas alusta haittasivat. Tajusin myös, miksi Taavin kontakti sivulla ei ollut täysin puhdasta: oli yksinkertaisesti niin liukasta, että koira joutui keskittymään jo ihan pystyssä pysymiseen.

En mainitse erikseen leikkimisestä Lepakolla sen kummemmin, mutta tein huomion: minun pitää opetella liikkumaan selkä suorassa. Ehkäpä Taavin hitaiden palautusten syy on oma "kasassa" olemiseni. Nojaan liikaa eteenpäin, mikä voi tuntua Taavista uhkaavalle. Vaikka juoksenkin taaksepäin muka karkuun, ei se auta, jos olen koko ajan kyyryssä. Näin ollen: selkä suoraksi, mieluummin jopa takakeno.

Illalla käväistiin vielä reipas sauvakävelylenkki äidin ja Taavin kanssa. Tiellä ei onneksi ollut kaamean liukasta. Nyt Taavi yrittää ratkaista Kongiaan, jonka otin juuri pakkasesta. Kongin sisällä ja "uurteissa" on porkkanalaatikkoa, jam.

• Ruutu

Taavi odotti kaukalon ulkopuolella, kun Paula teki siirappipurkeista 3 m x 3 m ruudun. Ruutu oli suurin piirtein kaukalon oikeassa reunassa. Vein Taavin kaukaloon, kysyin "Missä ruutu?" ja lähetin. Hah, höpsö koirani kävi ensin Paulan luona ja meni sitten ruutuun. Paula naksautti ja palkitsi. Toisella kerralla päätin, ettei tällaista enää hyväksytä - oli vähän virhe palkita ensimmäisellä kerralla. Kenttä oli todella jäinen, ja toisella toistokerralla Taavi juoksi upeasti ruudun keskustan ohi. Kutsuin heti takaisin ja otin uudestaan. Tällä viimeisellä toistokerralla Taavilla eivät jarrut pitäneet, mutta löysi alustalle joka tapauksessa. Palkaksi naksu + Lepakko; Paula naksautti ja heitti lelun ruutuun. Ihan onnistunut treeni oli, koska periaatteessa Taavi hahmotti ruudun hyvin ja tajusi homman.

• Tunnari

Auttakee miestä mäessä. Ruudun jälkeen tehtiin tunnari. Paulan kanssa laitettiin viisi väärää kapulaa kasaan. Laitoin hajuttomien joukkoon. Leikittiin koemaisesti eli Paula kävi luonani, minä käännyin jne. Etäisyyttä oli vähemmän kuin 10 m. Taavi lähti mukavasti kapuloille, mutta arpoi. Yhdessä vaiheessa jopa lähti tuomaan väärää. Paula oli vieressä. Lopulta T nosti oikean, Paula kehui ja T palautti Paulalle. Tarkoituksena oli saada Taaville itsevarmuutta. Sanoin kuitenkin Paulalle, ettei saa palkita, jos tulee tuomaan hänelle, eikä minulle. Seuraavalla toistokerralla arpoi vähemmän, mutta kuitenkin. Paula sanoi, että olisi kannattanut kehua, kun otti oikean. Edelleen erilainen tilanne on vaikea. Huom! Tässä viimeisessä toistossa rauhoittelin Taavia sivulla.

Seuraamisen sivuaskeleiden treenaamisen ja vapariluoksetulon (ainoastaan jättö, kutsuminen ja leikki palkkana) jälkeen otettiin lopuksi tunnari yhden kerran. Nyt rauhoittelin kunnolla alussa. Vieläkin arpoi kovasti, mutta oikean palautti. Epävarmuutta ehkä vähemmän kuin ensimmäisillä toistokerroilla. Nostelu on ongelma, nolla tipahtaa kokeessa. Tuijalle juuri lähetin mailia ja kyselin, mitä olisi järkevintä tehdä. T osaa hyvin kotona ja varmasti alkaa tehdä pian eri tilanteessakin varmemmin, mutta voiko tuo nostelu/arpominen jäädä pahasti päälle. Mikä neuvoksi? Posiitivista harjoituksessa oli kuitenkin varma lähtö kapuloille, ihan hyvä keskittyminen kapuloihin, palautus ok, T ei pureskellut noutaessaan ja toi oikean.

• Seuraaminen

Kylmissämme otin muutamia sivuaskeleita oikealle. Taavi alkoi kuumua, kun otin useampia askeleita peräkkäin. Paula jälleen muistutti, ettei kannata jauhaa Taavin kanssa. Yritetään muistaa. Sivuaskeleet vasemmalle eivät menneet kovin hyvin, omat askeleet olivat liian lyhyitä, eivätkä lainkaan selkeitä. Kuivaharjoittelua! Peruuttamista pitää opetella seinän vieressä. Paula ehdotti, että voisi kokeilla myös hihnalla auttamista, vaikka en yleensä hihnaa käytä. Ehkä ensin kuitenkin kokeillaan seinän vieressä. Treeni lopetettiin Lepakolla leikkimiseen. Taavi innostui taas soittelemaan Lepakolla, mutta palautti ihan ripeästi lelun minulle takaisin.

Kotona otettiin ennen ruokaa perusasennon vahvistamista: sivulle, eteen, jopa taakse seinän vieressä. Peruuttamisen opettamismalli ei ole selvä, mutta vahvistelin vain oikeaa paikkaa. Oikein hyvin sujui. Ennen Kongin antamista otin muutamia askeleita oikealle. Nyt perusasennot olivat suorat.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:33 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Tänään Taavi vietti kevyen päivän. Poika on lepäillyt rentoutuneena ja nukkunut sikeästi. Ainoastaan perusasentoja harjoiteltiin ennen iltaruokaa. Vähän mentiin sivuaskelia oikealle ja vasemmalle sekä askelia eteen. Peruuttamista ei ole opeteltu, eikä minulla ole vielä koulutusmetodia mielessä ko. liikkeeseen. Ihan pienet siis olivat tämänpäiväiset seuraamistreenit. Perusasennot olivat joka tapauksessa oikein hyviä. Huomenna onkin sitten yhteistreenien aika

Pitänee vielä mainita, että Taavin sivut ovat toistaiseksi netissä. Palvelin lopettaa tänään, mutta päivällä sivuja pystyi selaamaan normaalisti.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:59 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Jälleen sataa maassamme. Tiet ovat täälläpäin järkyttävän liukkaita. Illan pitkä lenkki ei olisi sujunut ilman kengissä olleita liukuesteitä ja kävelysauvoja. Taavia ei liukkaus näyttänyt haittaavan. Aika kevyt päivä oli treenin suhteen. Minä paneuduin koulussa hyppytunneilla "How dogs learn"-kirjaan - paljon opin jälleen. Oppimispsykologia on kiinnostavaa.

• Kauko-ohjaus

Montusta päästiin ylös kaukoissa. Aamulla tehtiin pari sarjaa pikaisesti ennen kouluunlähtöä. Vielä ei ollut tarkkaa toistomerkintää, mutta toistoja tuli nyt sopivan vähän. Taavin vire oli aika alhaalla. Ensimmäisessä koulutusjaksossa toistosarjat suurin piirtein näin: 1 x 6, 1 x 5 ja 1 x 4 (palkkana aamupalajuusto). Olin kyykyssä Taavin edessä. Palkat välillä nousuista ja laskuista ("nousee" ja "down"). Maahanmenon tekniikka ok. T teki pari toistoa linkkuveitsenä eli laskeutui heti noustuaan alas. Tästä ei palkkaa. Seuraavalla toistolla vaadin pientä odottamista seisaallaan ennen namin antamista.

Minulla alkoi koulu kymmeneltä, joten otin toisen sarjan vähän myöhemmin aamulla eteisessä. Nyt toistoja kalkkunaleikkeleellä 3 x 5. Edelleen periaate sama, ja minä olin kyykyssä Taavin edessä. Jos T ei heti reagoinut "nousee"-käskyyn, otin uudestaan. Tähän auttoi välitön vahvistus ts. T nousee --> vihellys + nami taakse. Nyt käytin takapalkkaa sekä heittoina että takasanalla varustettuna.

Tänään oli parempi mieli molemmilla, mutta päätin kuitenkin pitää taukoa kaukoista ainakin pari päivää. Viime viikot ovat olleet hyvin intensiivisia kaukojen suhteen ja paljon on saavutettu. Edellisellä viikolla pidettiin yksi "kauko-free" päivä, muuten on treenattu lähes päivittäin. Kauko-ohjaus on rankkaa fyysisestikin, eikä ainainen jauhaminen ole järkevää. Näin ollen pieni tauko tekee terää. Tauolle lähdetään hyvillä mielin ja katsotaan, mikä tilanne on ko. liikkeen suhteen sen jälkeen.

• Seuraaminen

Harjoittelin eilen seuraamista kuivaharjoitteluna. Ensiksi otin pysähdystä "Clicker Training for Obedience"-kirjan ohjeiden mukaan. Ko. kirjasta löytyi käteviä ohjeita myös normaaleihin käännöksiin ja täyskäännöksiin. Minusta kirjassa esitettävät askelpiirrokset ovat selkeitä, ja askeleet tuntuvat toimivan juuri minulla. Taavi ei käännöksiä harjoitellut tänäänkään, vaan aamulla harjoittelin itsekseni.

Ennen iltaruokaa tehtiin pysähdyksiä uudella metodilla 3 x 5. Tosin pysähdyksiä tuli oikeastaan enemmän, koska palkitsin osan pysähdyksistä "hyvä"-sanalla. Vielä T ei ole aivan päässyt kärrylle uudesta pysähdysrytmistä, mutta pikkuhiljaa. Nopeita ja suoria perusasentoja T silti teki. Hyvä!

• Luoksetulo

Iltalenkillä käveltiin koululle päin. 4-tien vieressä asfalttitiellä tein yhden luoksetulon pysäytyksyllä. Etäisyyttä oli reilusti. Takapalkaksi jätin hanskani. Kutsuin Taavia, pysäytin suurin piirtein puolessa välissä ja vapautin taakse. Hyvältä näytti pysähdys, vaikka olin aika kaukana hämärässä. T toi hanskan minulle ja sitten leikittiin iloisina. Hyvä treeni!

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 21:02 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Sateinen sää ja viikon ensimmäinen koulupäivä. Koulussa oli onneksi ihan hauskaa - kiitos Riikan ja meidän yhteisten juttujen. Tulin kotiin iltapäivällä ja päätin ottaa vähän tokoa. Ei mennyt putkeen - omia mokia, omia mokia. Treenin jälkeen tuntui, että opinkohan koskaan kouluttamaan koiraa.

Mukavan puolitoista tuntia kestäneen iltalenkin ansiosta tuli pirteämpi ja positiivisempi olo. Allaoleva sepostus on kirjoitettu iltamassa, eikä kaukotreenistä ole kauaa. Edelleen ketuttaa ja potuttaa, mutta eiköhän se tästä. Nyt Taavi viettää ihan vapaata iltaa. Minä puolestaan painelen venyttelemään ja jospa tulisi edes vähän kuivaharjoiteltua seuraamista.

• Kauko-ohjaus

Neiti K saa sapiskaa: liikaa toistoja, kriteeri heittelee, ja homma kaatuu. Kielsinkin Taavia sarjojen aikana, ja pojan into tuntui katoavan epäonnistumisten myötä. Ihan läjähtäneet harjoitukset iltapäivällä. Pari onnistunutta toistoa sain, mutta omat kiellot ja hermostuminen pilasivat kokonaiskuvan. Olen tyhmä.

Ennen iltaruokaa meni ensin hyvin - sitten huonommin. Oma pinna alkoi kiristyä, kun Taavi ei välillä tuntunutkaan muistavan "nousee"-käskyn merkitystä ja välillä "down" unohtui myös. Tarkoitukseni oli vahvistaa molempia käskyjä ja kestoa, eli oma tarjoaminen vähenisi. Miksiköhän käskyt heikkenivät? Jos meni väärin, saatoin kieltää, mikä ei edes ole koulutukseni pääperiaatteita - positiivinen vahvistaminen on. Loppujen lopuksi T ei sitten noussut. Tekniikat olivat ok, maahanmenossakin.

Kokeilin kalkkunan palasilla ruuan jälkeen - sujui jo paremmin. Oma asenne oli järkevämpi, eikä homma lässähtänyt käsiin. Pari virhettä tuli, mutta yleiskuva oli positiivinen. Ulkoilulenkin jälkeen muutamat jauhamiset. Käskyt Taavi osasi yhtä istumisen tarjoamista lukuunottamatta. Valitettavasti teki pari hutaistua maahanmenoa.

Summa summarum:

• Harjoitusten on oltava aina positiivisia. Nyt on tullut kiellettyä, mikä latistaa onnistumisten määrää. Näin ollen homma on korjattava heti. Jos treeni ei ala onnistua: a) laske kriteeriä tai b) tee todella helppo harjoitus ja lopeta.
• Toistojen suhteen oltava tarkka: 5-6 toistoa/sarja ja 3 sarjaa/koulutusjakso.
• Kriteeri on tiedettävä ennen treeniä: mitä vaatii koiralta ja miten alentaa kriteeriä tarvittaessa. Koulutushetkellä ei suunnitella!
• Toisto merkittävä ylös paperille treenin jälkeen.
• Käytä "hyvä"-sanaa "järkevästi". Jos koira epäonnistuu toistuvasti (onnistumisprosentti alle 80), helpota harjoitusta.
• Mieti, mikä on nyt tavoite? Tavoite on tällä hetkellä: a) saada toimivat käskyt (koira tekee A, kun sanotaan A-vihje; koira ei tee B, kun sanotaan A-vihje): ärsykekontrolli. Toinen tavoite b) on puhdas tekniikka. Etäisyys ei ole nyt ykköstavoite. Pohjatyö on tehtävä edelleen kunnolla.

Kyllä, neiti K palasi jälleen kerran "back to basics". Tsemppiä koulutusprosesseihin antaa "How dogs learn"-kirja. Aion oppia, vaikka nyt sapettaa ja ketuttaa kamalasti. Pystyin myöntämään epäonnistuneeni (=> yksi askel parempaan) ja aion korjata virheeni (=> toinen askel parempaan). Vaikka teen virheitä, en ole sen huonompi ihminen. Koirat oppivat virheistä ja niin ihmisetkin. Positiivisuus kunniaan.

• Saalisleikki

Iltapäivällä leikittiin patukoilla saalisleikkiä. Houkuttelin ensin kangaspatukalla vieden sitä puolelta toiselle. Heitin patukan, kun T oli saamassa siitä kiinni. Samanaikaisesti mokkapatukka maahan. Taavuskainen ei halunnut jättää kangaspatukkaa. Poika toi kangaspatukan luokseni pitäen sitä suussaan ja ärisi mokkaiselle kangaspatukka suussaan. Terrieri. Lopulta päästi kangaspatukasta irti ja alkoi jahdata toista patukkaa. Heitin mokkaisen. Sama juttu toisen kerran. Nyt käskin irrottaa otteen luonani. T teki käskyn mukaan ja alkoi jahdata kangaspatukkaa. Pari heittoa vielä. Loppuun otettiin patukan puremista, mutta aika löyhä ote oli Taavilla. Annoin voittaa ja kehuin saaliin kantamisesta. Lopulta menin rauhoittelemaan. T seisoi innoissaan patukka suussaan ja pudotti vasta käskystä. Ei poika ole yleensä saanut voittaa.

Toinen leikki otettiin tauon jälkeen. Tällä kertaa onnistui paremmin. Yhden kerran murahdin, kun T ei heti irrottanut otettaan käskystä mokkapatukasta. Toimi. Nyt en antanut voittaa, vaan T irroitti lopuksi itse otteen ja tiputti esineen eteeni. Rauhoittelin ja lopettelin. Ei mikään onnistunut leikki, mutta Taavilla oli hauskaa. Minä en osannut leikkiä kunnolla. Pitää harjoitella.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 16:22 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Taas oli erilainen aamulenkki - luntakin satoi. Peningissä käveltiin ja hauskaa oli. Iltapäivällä yhdeltä lähdettiin Paulan ja lauman kanssa revittelemään Makkaratielle ja agitreeneihin. Metsässä vahvistelin Taavin kontaktia. Taavi tykkää Timistä kovasti, mutta tänään se keskittyi myös omiin puuhiinsa. Olinkin oikein ilkeä Taaville - karkailin toiseen suuntaan lenkillä ja karkailin metsään. Ensimmäinen piiloharjoitus meni mönkään, sillä Timi näki heti minun lähtevän karkuun. Pojat tulivat sitten yhdessä pelastamaan. Onnistuin tiputtamaan maahan maksanpalat, joten koirathan luulivat minun löytäneet kunnon saaliskätkön. Karkailin kaikissa mahdollisissa paikoissa metsään ja todella hienosti Taavi lähti etsimään. Palatessamme autolle Timi & Taavi olivat edellämme. Paula käveli koirien kanssa autolle, minä lähdin toiseen suuntaan. Paula laittoi koirat autoon, Taavi jäi ulos. Yhtäkkiä Taavi oli sitten huomannut "Hitsi vie, mami on taas karkuteillä." Kunnon haukahduksen kera T lähti juoksemaan luokseni. Palkitsin juoksemalla karkuun ja namilla. Näitä metsäkarkailuja ja suunnanvaihtoja harjoitellaan jatkossakin - Taavi saa aktivointia, ja tarkkaavaisuus paranee myös yhteislenkeillä.

Kyselin Paulalta Taavin leikkimisestä, kun en ole siihen tyytyväinen. Luin eilen paria kirjaa ja myös saalisleikkiohjeita. Jatkossa olisi tarkoitus vahvistaa saalistusleikkiä. Paulan mielestä yksi syy Taavin häiriöherkkyyteen leikin suhteen voi olla se, että pienenä koirana T varoo aina jonkin verran muita koiria. Eilen se ei tiennyt, lähteekö Timi leikkiin vai ei (yhteistreenit), mikä kenties haittaisi omaan leikkiin syttymistä. Minä luulen, että häiriötreenillä ja yhteisten leikkiemme kehittämisellä (paremmat saalisleikit) Taavi alkaa leikkiä innokkaammin myös häiriötilanteessa. Ensiksi on kuitenkin pureuduttava saalisleikin järkeistämiseen. Nykyään ärsykevaihe (lelu liikkuu maassa) on liian lyhyt, ja minä hallitsen leikkiä vähän liikaa. Jutusta pitää tehdä hauskempaa ja kannattavampaa Taaville. Miksikään "supertaistelijaksi" (patukan pureminen) Taavista ei ole , mutta tasapainoinen saalisleikki tekee hyvää. Taavilla on loppujen lopuksi aika vähän taistelutahtoa. Saalistusvietti on sen sijaan vahva - näin amatöörin näkökulmasta katsottuna.

Ennen neljää lähdin vielä biisoneiden ja Taavin kanssa pellolle juoksentelemaan. Taavi otti spurtit Juuson kanssa. Illan Taavuska vietti vapaata lukuunottamtta tunnaritreeniä. Tällä hetkellä poitsu yrittää kuumeisesti ratkoa Kongia, jonka otin juuri pakastimessa - sisässä porkkanalaatikkoa.

• Hyppynouto

Päivällä klo 12 otettiin kolme toistoa hyppynoutoa. Taavi oli todella hyvällä tuulella. Ensimmäisellä toistokerralla oli etäisyyttä reilusti. Este oli pihatiellä. Toisto oli upea - hyvä palautus. Vahvistin sekä haku- että palautushypyt vihellyksellä. Palkka tuli sivulta. Seuraavalla kerralla hyppäsi mennessä, mutta tullessa meinasi kiertä. T tajusi kuitenkin, että vahvistehan tuli hypystä ja kävikin hyppäämässä. Jälleen vahviste hypystä, vaikka muutenhan oli pöhlö toisto. Viimeinen toisto oli upea. Vahvistin vihellyksellä hypyt. Palkitsin kaikki virtahepovinkulelulla, josta Taavi innostuikin älyttömästi.

• Seuraaminen

Iltaruokaa ennen 3 x 5 toistoa oikealle kääntymistä. Peilin edessä käännös liikkeestä oikealle, vihellys ja nami annettiin perusasennossa. Toisin sanoen pysähdys heti käännöksen jälkeen. Edelleen perusasentovahvistus on tärkeä, vaikka vihellys tuleekin käännöksestä. Taavi teki upean tiiviit käännökset, ja oma kävelyni oli ok. Upeaa! Ruokakupille vapautus kontaktista sivulta.

• Tunnari

Sain Tuijalta viime keskiviikkona pussillisen tunnarikapuloita uusine hajuineen. Omat kapulani (lähes sata) vein Tuijalle. Tunnaria en ole ottanut aikoihin, joten tänään päätin kuudelta testata. Taavi oli päivän aktiviteettien jäljiltä rauhallinen. Laitoin kapulat riviin (IIIIII) autotallin eteen. Toinen oli kolmas vasemmalta katsottuna. Lähetn Taavin pannunhuoneen rappusilta etsimään omaa. Huom! Ennen lähetystä silittelin ja haukottelin. Taavi olikin vähän liian rauhallinen. Pojan nenään leijaili lisäksi jokin ihme haju, mikä johti siihen, että T jopa lopetti välillä kapuloiden haistelun ja töllisteli. Parin sekunnin päästä jatkoi ja toi oman. Vire oli hiukan liian alhaalla. Toinen toisto otettiin pihatieltä päin. Nyt Taavi teki hienosti - tarkka haistelu ja nopea palautus. Palkitsin kalkkunanakin palasilla sopivan rauhallisesti. Jäipäs hyvä mieli tästäkin treenistä.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 18:50 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Jes, tänään tuli taas tajuttua paljon. Meiltä löytyi uusi ongelma, meiltä löytyi uusi viilattava. Oma moka jälleen kyseessä, mutta nytpähän osataan käydä tämänkin probleeman kimppuun.

Yhdeltä lähdettiin Paulan & lauman kanssa ensiksi yhteislenkille Makkaratielle. Lenkin jälkeen menimme agilitytreeneihin. Paula ohjasi meitä hienosti, ilman häntä olisin ollut aivan hukassa. Lisäksi Paula kuvasi suorituksemme videolle. Kiitos Paula! Olet aarre! Estejärjestyksen näkee tästä piirroksesta. Suoritusjärjestystä kuvasta ei näe, vaan sen kirjoitan. Mittasuhteet ovat päin honkia, mutta tärkeintä ovat esteet ja järjestys.

• 1. ja 2. harjoitus

Ensimmäisessä harjoituksessa otin kepit + "här" (haltuunotto), putkeen + "här" ja aidalle. Palkitsin siis "här"-käskyn tottelemisen seuraavalla esteellä (putki tai aita). Hienosti sujui! Oma ohjaus oli ok.

Toinen harjoitus tehtiin samalla periaatteella, mutta nyt putken jälkeen ei edettykään seuraavalle aidalle. Videolla T tekee aika laajan kaarroksen - tulee silti hienosti haltuun. Kaarros johtuu siitä, että käskyni tulee siinä vaiheessa, kun T on jo hiukan ulkona putkesta. Käskyn ajoituksen tulisi olla vielä parempi!

• 3. ja 4. harjoitus

Otimme nyt niin, että lähdimme Taavin kanssa putken edessä olevalta aidalta. Ensiksi hyppy, haltuun ("här"), putkeen, haltuun ja nami. Kaarros oli aikamoinen. Oma käsky olisi taas saanut tulla aikaisemmin! Taavi tulee sata lasissa ulos putkesta, eikä mitenkään kerkiä hidastaa vauhtiaan, jos sanon käskyn vasta putken suulla. Noin 1 sek aikaisemmin käsky! Namin antamisen jälkeen lähetin uudestaan samaan putkeen, otin haltuun ja lähetin aidalle. Hyvin meni.

4. harjoituksen myötä alkoivat vastoinkäymiset. Minun oli määrä lähettää Taavin aidalta, joka oli vasten kolmen aidan sarjaa, kauempana olevaan putkeen. Jätin Taavin ensimmäisen aidan taakse, menin ykkösputken luo ja sanoin "hop" + "putkeen". Taavipa veti ensimmäisen aidan hypättyään vieressä olevalle aidalle (ensimmäinen sarjassa). Paah. Samaa toistui usean kerran. Kun olin kyykymmässä Taavi tuli luokseni, eikä mennyt itse aidalle. Olisin korjannut homman huutamalla "här" ollessani suoremmassa, mutta en halunnut tehdä niin. Taavi ei saa suorittaa itse esteitä. Kun käsi on alhaalla, odotetaan seuraavaa käskyä. Omia versioita ei voi alkaa tehdä. Tämä onkin ollut ongelmamme ennenkin, mutta viime aikoina samanlaisia tilanteita ei ole ollut vastaan. Paulalle kuuluu kiitos tästä kaameasta ja erittäin hyödyllisestä harjoituksesta. Toisella toistokerralla veti kaksi estettä takaa. Pari ärräpäätä pääsi, kun yritettiin putkeen osua.

Juttu onnistui, kun olin tosiaan vähän kasassa, mutta suora vartalo ei toiminut. Videolta huomaan, etten osoita mihinkään, eli ei ole kyseessä väärä ohjaus. Lopulta otimme ensimmäiseltä aidalta riman pois. Kun yritin tehdä pidemmälle (juoksu jatkui), T hyppäsi seuraavan aidan.

Pidimme kunnon tauon, jonka aikana Timi treenasi keppejä, A-estettä ja putkia. Taavi odotteli kentän laidalla makuullaan. Vähän poika äänteli, mutta ihan kiltisti oli, vaikka minä avustinkin Timiä ja Paulaa.

Tauko teki hyvää, ja lopulta pääsin aitojen ohitse. Sain Taavin putkeen. Nyt olen edetessä vähän kasassa, mutta en minä muutenkaan tikkusuorana juokse. Toisto oli hyvä, vaikkakin lopussa Taavi vetäisi puomille. Kutsuin takaisin. Mikäs on ongelman nimi? Taavi on oppinut, että mennään seuraavalle esteelle, jos ei tule muita käskyjä. Minulle tämä ei käy. Sinne mennään, mihin minä näytän. Seuraavalla kerralla saatiin onnistunut suoritus: hyppy, aitasarjan ohitus ja putkeen. Taavi yritti karata puomille, mutta minäpä murahdin, ja Taavi palasi heti luokseni. Kehuin välittömästi. Paula nimittäin neuvoi, että voisin murahtaa, jos Taavi yrittää sooloilla.

• 5. ja 6. harjoitus

Paula halusi minun menevän pidemmän pätkän. Vaatimustaso kasvoi, ja Taavi alkoi tajuta jutun juonen. Menimme seuraavaksi ensimmäisen aidan (ei sarjasta), ykkösputkeen, senjälkeiselle aidalle ja puomille. Hyvin meni. Sanoin Paulalle, että kyllähän tämä näin menee - suoraa vaan. Taaville esteiden etenemisjärjestys onkin tässä tuttu. Toinen toistokerta oli vaikeampi. Putken jälkeen en sanonutkaan käskyä. Taavi ei aidalle karannut, vaan tuli heti luokseni. Hyvä Taavi!

6. harjoituksessa ei mentykään ykkösputken jälkeen aidalle. Valssasin putken jälkeen ja kiersin aidan ja seuraavan putken välistä. Taavi pysyi hanskassa (ei käskyjä!), mutta hiukan oma eteneminen takelteli. Olin epävarma. Ilman karkailuja kuitenkin selvittiin.

Pienen tauon jälkeen tehtiin sama alku, mutta lähetin aidan ja putken välistä juoksemisen jälkeen Taavin putken toiseen päähän. Puomi oli houkuttimena. Täydellinen koira - onnistui.

• 7. harjoitus

Lopuksi otettiin aitasarjan vierestä juokseminen toiselta puolelta, oikealta. Ensimmäinen aita (sarjaa vasten) ja sitten juostiin (käsi alhaalla ilman käskyjä) eteenpäin putkeen. Upeasti meni!

Opin hirvittävästi tänään. Nyt tiedän, että tällaista treeniä tarvitaan enemmän. Treeni loppui hyviin unnelmiin. Minun ohjaukseni oli aika hyvää, kun olin varma. Juoksin ihan nopsaan, enkä ollut kuin putkeen + "här"-kohdissa myöhässä käskyn suhteen. Palkitseminen oli iloista, ja toiminta varmaa. Taavi oppi tänään ainakin sen, että esteille karkaaminen ei johda palkkioon ja siitä voi saada kiellon ("murr"). Taavin on älykäs koira ja rakastaa agilitya. Radalla täytyy olla sama kuri kuin muuallakin - omiaan ei saa pelleillä. Taavi on vain oppinut, että voi sitä hyppiä pari lisäestettäkin, jos ei käskyjä satele enempää. Nyt on harjoittelu hyvällä mallilla. Paulalle vielä kerran suuret kiitokset seurasta ja upeasta ohjauksesta! Oli todella kiva päivä treenien suhteen - jes.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 17:27 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Ihanaa, pakkaspäivä! Aamulenkki tehtiin iloisissa tunnelmissa, sillä ilma oli raikas, ja aurinko paistoi. Tällainen sen kunnon talvikelin olla pitää. Iltapäivällä lähdettiin yhteistreeneihin, jotka olivat samalla ensimmäiset treenimme Paulan ohjauksessa. Kivaa oli! Mukana olivat siis myös Riikka ja Touho. Kiitos tuhannesti seurasta sekä Riikalle että Paulalle.

Iltamassa harjailin poitsun. Miksiköhän en ennen ole keksinyt, että koira on järkevintä harjata, kun se on kyljellään? Jokatapauksessa Taavuskainen makoili tänään harjauksen ajan ja näytti nauttivan harjaustuokiosta. Nyt on turkki hieno. Palattakoon tokoon, eli treenimerkinnät seuraavaksi.

• Seuraaminen

Yhden jälkeen tosiaan lähdimme koulun kentälle treenaamaan yhdessä. Paula oli käynyt koirineen Makkaratiellä lenkillä. Paulan koirat odottivat autossa, kun aloitimme treenin. Ensiksi oli minun ja Taavin vuoro. Menimme kaukaloon ja aloitimme seuraamistreenin. Ensimmäinen harjoiteltava asia oli seuraaminen. Teimme pitkän suoran. Mikäköhän minua vaivasi? Olin todella rento verrattuna aikaisempiin suorituksiini. Paula jopa videokuvasi. Vaikka alusta oli hiukan epätasainen, seuraaminen sujui. Taavi seurasi hyvin, eikä kuumunut liikaa. Videolla meno näyttää hyvälle, ja kontakti on upea.

Paula pyysi ottamaan nyt seuraamista vauhtia vaihdellen. Tein vauhtimuutokset melko huonosti; muutosta ei tapahtunut tarpeeksi. Tässä pätkässä tein suoraa ja täyskäännöksen vasemmalle juosten (hyvä oli!). Lopun perusasentoistuminen oli nopea, mutta T tuli vähän huonosti - korjasi heti itse. Nätti seuraaminen, vaikka omat vauhtimuutokset olivat pieniä.

Seuraavaksi otettiin samaa, mutta nyt piti tehdä enemmän käännöksiä ja vauhdinmuutosten oli oltava selkeämpiä. Aivan ennen lähtöä Taavi haukahti. Videolla omassa toiminnassa ei näy mitään merkittävää. Jokin ihmeellinen kuumumishaukahdus? Aluksi hidasta suoraa: hyvää. Käännös vasemmalle, joka oli todella hyvä ja peräti rauhallinen. Vauhtini oli sopiva - noin pitäisi kävellä kokeessakin. Toinenkin käännös vasempaan toimi. Eniten tein käännöksiä vasemmalle, myös täyskäännöksen. Paula käski tekemään toiseenkin suuntaan. Ensimmäinen käännös oikealle oli hieno. Täyskäännös oikealle oli vähän liian nopea, mutta toisaalta Taavi sai pidettyä paikkansa aika hyvin. Kannattaa kuitenkin ehdottomasti vielä rauhoittaa omaa kävelyä täyskäännöksessä! Viimeinen käännös, täyskäännös oikeaan, ei ollut ihan niin hyvä kuin muut. Olisin voinut olla tarkempi omassa käännöksessä.

Kaiken kaikkiaan seuraamiseen olin hyvin tyytyväinen. Paula halusi kokeilla, seuraisiko Taavi häntä, mutta ei seurannut. Taavi jäi istumaan paikoilleen ja lopulta juoksi kentän laidalle minun sivulleni. Paula ei nähnyt mitään ongelmaa seuraamisessa. Kokeessa pitäisi vain olla yhtä hyvä, ja mielestäni edelleen täyskäännökset voisi tehdä rauhallisemmin.

Kontaktivahvistus, yleinen kontakti ja leikkiminen: Otimme myöhemmin kentällä ohitusharjoituksia. Paula haki Timin kaukaloon. Riikka oli Touhon kanssa kaukalossa. Minä kiersin Taavin kanssa Timiä ja Touhoa. Välillä pysähdyimme Paulan & Timin, välillä Riikan & Touhon viereen. Sitten palkitsin kontaktista. Kaikki palkinnot olivat kalkkunanakkia. Yhdessä seuraamispätkässä olin palkinnut Lepakolla. Taavi piti hyvin kontaktia ja teki hyvää seuraamista kontaktia vahvistuksena. Yritin leikkiä Taavin kanssa Timin läsnäollessa, mutta kunnon leikkiin Taavi ei lähtenyt. Edelleen Taaville leikkiminen häiriöissä on vähän vaikeaa. Se jopa juoksi Timiä kohden pehmoluun kanssa ja yritti haastaa leikkiin. Pöhlö Taavelo. Lopulta heittelin lelua ihan lähellä, mikä onnistui paremmin. Harjoitusten edetessä uskon, että T alkaa pian kyetä leikkimään paremmin häiriöissä. Nyt se ei keskity leikkiin niin hyvin kuin haluaisin. T tarttuu leluun, mutta ei ole täysillä mukana. Jos Timi & Touho eivät olleet kaukalossa, Taavi leikki ihan hyvin. Tehdään seuraavalla kerralla leikkiharjoituksia ja lisää ohituksia.

• Ruutu

Seuraamistreenimme jälkeen oli Riikan & Touhon vuoro. Taavi odotteli istuaallaan kaukalon ulkopuolella. Treenin aluksi Taavi oli hiukan äännellyt ja ihmetteli koiria autossa, mutta vaikutti Touhon treenatessa rauhallisemmalta - omalta itseltään.

Touhon treenattua seuraamista pyysin Paulaa tekemään ruudun kaukaloon. Merkkeinä olivat siniset pikkusangot. Minä vein alustan ruutuun. Taavi ei siis nähnyt ruudun tekemistä. Menin Taavin kanssa kaukaloon. Ruutu oli kaukalon toisessa päässä. T oli sivulla, sanoin "Missä ruutu?", Taavi etsii ruudun katseellaan, ja minä lähetin pojan ruutuun. T meni suoraan alustalle, minä vihelsin palkinnoksi, ja Paula heitti ruudun vierestä Lepakon Taaville. Hieno suoritus Taavelolta! Toinen toisto tehtiin samalla periaatteella, mutta nyt Paula naksautti alustan koskettamisesta ja heitti Lepakon. Jälleen hienosti meni. Ruututreeni oli nappiosuma, T on paras. Riikka & Touho olivat takana, kaukalon ulkopuolella Taavin mennessä ruutuun.

• Luoksetulon pysäytys

Jälleen oli Riikan & Touhon vuoro, vaikkakin sitä ennen tehtiin vähän kontaktijuttuja kaukalossa. Riikka lähti jo kotosalle, kun minä otin vielä Taavin kanssa kaukalossa pysärin.

Paula kuvasi videolle. Vein Taavin kaukalon 4-tien puoleiseen päähän. Nyt heitin ensin lelun taakse ja sanoin vasta sitten takasanan. Menin toiseen päähän kaukaloa ja kutsuin Taavia. Poika tuli todella kovaa vauhtia, video todistaa. Pysäytin puolen välin jälkeen, ja Taavihan pysähtyi hienosti. Vapautin suoraan taakse Lepakon luo. Sitten toinen toisto läpijuoksuna. Taavin läpijuoksu oli upea. Palkitsin sivulla kalkkunanakilla. Hmm... Olikohan meillä tässä liikkeessä jokin ongelma? Ei ollut tänään.

Yhteistreenistä jäi siis todella hyvä mieli. Seuraavalla kerralla ei Riikka pääse, mutta treenaamme Paulan kanssa. Ajattelin treenata paikallakäännöksiä (Paula näkee virheet)ja käännöstä oikeaan. Lisäksi pari toistoa ruutua, pysäriä ja tunnaria aion rohkeana tyttönä kokeilla, jos kotiharjoituksissa ei esiinny mitään ongelmia. Kokeenomaisuutta voisi alkaa sulatella, eli miettiä, mitä voisi ottaa kokeenomaisesti. Liikkeestä istuminen voisi ainakin olla yksi koemainen juttu. Ohitus-ja kontaktitreeniä pitää ottaa myös - ei koskaan voi olla liikaa. Leikkimistä kokeillaan, jos keritään.

• Kauko-ohjaus

Iltaruokaa ennen 3 x 5 toistoa + 2. Taavilla oli energiaa aikalailla, joten otin ihan läheltä "nousee"-käskyn vahvistamista. Ensiksi meni ihan hyvin, mutta sitten Taavi alkoi tehdä liukkuveitsen: nousu, heti alas. Vaihdoin vahvistamista: välillä "nousee" --> heti palkka, välillä "nousee" --> odotus --> palkka. Lopulta T ei enää oma-aloitteisesti mennyt maahan. Tekniikka oli puhdas. Hyvä!

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 19:39 | 0 kommentit (luo) - (Lue)