Kertausta hallilla
15 tammikuuta 2007

Pääsinpäs agilitya harjoittelemaan ennen Kemin agikisaviikonloppua. Paula ei ollut treeneissä mukana, mutta itsekseni kävin vähän treenailemassa. Älyttömiä mokiaan ei tullut tehtyä, hyvä minä.

Koulupäiväni loppui jo klo 13. Iskä lähti kotitoimistolle samaan aikaan, joten pääsin hänen kyydissään kotiin. Noin puoli kahdelta lähdettiin äidin kanssa kasvihuoneelle. Äiti jatkoi matkaa keskustaan, minä jäin Taavuskaisen kera hallille.

Taavi on hassu, rauhallinen. Ensiksi se näytti ihmettelevän, miksi ollaan kahdestaan hallilla. Viime aikoina olemme treenanneet oikeastaan aina Paulan kanssa. Esteet olivat lähes samanlaisessa järjestyksessä kuin aikaisemminkin. Keskellä oli peräkkäin neljä aitaa "vaakatasossa" (----). Putket olivat paikoillaan, joten periaatteessa estejärjestys näkyy tässä. Aluksi otin putkesta juoksuttamista ilman käskyä. T meni putkeen, minä olin hiljaa, ja T sai palkan, kun tuli luokseni, eikä mennyt seuraavalle aidalle. Aitoja kierrättelin eri tavoin, välillä hyppyyttäen. Ideana oli saada Taaville aidoista mahdollisimman suuri ärsyke. Ihme kyllä mennessämme T ei kertaakaan yrittänyt hypätä aitoja omatoimisesti. Tosin ratamenon jälkeen T pari kertaa luokseni tullessaan ponkaisi aidan yli. Kielsin, mutta toisaalta jäin pohtimaan, kielsikö nyt samalla luoksetulosta. Joka tapauksessa T tuli sitten kiltisti jatkamaan harjoitusta.

Taavuskainen ei kuumunut yli oikeastaan missään vaiheessa. Haukkuminen oli kohtuullista (=vähäistä), ja minäkin olin viilipytty. Jälleen tuli tehtyä havainto: oma rauhallisuus rauhoittaa Taavia. Onhan tuo ennenkin havaittu, mutta tulipahan taas kerran todistettua.

Pääpaino harjoituksissamme oli vahvistaa hallintaa eri tavoin. En siis tehnyt mitään kaameita tekniikkaharjoituksia, vaan ainoastaan kierrättelyjä, putkesta menemisiä, erilaisia lähtöjä putkelle jne. Joskus hypättiin yksi aita, jonka jälkeen ei tullutkaan käskyä, vaan Taavin tuli palata luokseni. Pari kertaa otin putkesta ulostulemisen "här"-käskyä käyttäen. Aita oli putken edessä. Sanoin käskyn taas vähän liian myöhään: suuri kaarros. Kun sanoin aikaisemmin "här", T tuli heti putkesta luokseni. Käskyn ajoitus on muistettava!

Vaikeita pätkiä otin esim. hyppyyttämällä aidalla, ottamalla haltuun (ei seuraavaa käskyä), ohjaamalla renkaalle ja jälleen haltuun. Tässä T vahingossa meni A-esteelle, joka oli todella lähellä rengasta. Yhden lipsahduksen jälkeen alkoi toimia. Harjoittelin monenlaista, enkä tehnyt samaa harjoitusta kuin max. 2 kertaa. Taavi ei kestä jauhamista!

Pidin taukoa ja otin vähäsen tokoa. Tauon jälkeen otin välistävetoja vaihdellen. Välillä otin välistä, välillä juostiin eteenpäin aitojen vierellä, jolloin T juoksi mukanani. Poitsu ei yrittänytkään karata aidoille ja pysyi hyvin kasassa, vaikka mentiinkin kovaa ilman esteiden hyppäämistä. Valsseja tein yhden: putken jälkeen. Harjoitus oli samantyyppinen kuin reilu viikko sitten Paulan keksimä treeni. Kertaus: ensin ykkösputkeen, valssi, vienti aidan ja putken välistä. Lopuksi lähetin ohitettuun putkeen. Oma ohjaus oli vähän haparoivaa aidan ja putken välillä, muuten ok.

Kävin hiukan kävelemässä Taavin kanssa hallin ympärillä, minkä jälkeen otin kontaktit. Nyt palkitsin puomilla kädestä ja lähetin eteenpäin renkaalle. Sitten A-esteelle samaa taktiikkaa käyttäen. A-esteellä T jäi vähän ylös, piti käskeä laskeutumaan kontaktille saakka. Oikein hienosti odotteli kontaktilla, kun kävelin ympäriinsä. Viimeisenä kontakteista otettiin keinu, Taavin lemppari. Taavin odottaessa kontaktilla juoksin ympäriinsä, mutta T pysyi kontaktilla kiltisti. Palasin pojan luo palkitsemaan ja vapautin. Lopuksi pidimme itsemme lämpiminä pujottelemalla neljää aitaa. T seurasi (ilman käskyä) käytännössä tokomaisesti. Pujottelimme aidat kaksi kertaa edestakaisin - oli kivaa. Lopuksi vielä putkileikki: T ykkösputkeen, ei haltuunottokäskyä putken jälkeen, vaan T palasi suoraan luokseni lähetyspaikkaan (minä kyykyssä silmät peitettyinä).

Treeneistä jäi mieleen seuraavaa:

• Muista myös kisoissa oma hallittu käytös: rauhallisuus kunniaan!
• Tajusin, että olin taas ollut aika paljon kasassa ja pysähtynyt Taavin lähtiessä lähestymään minua. Täytyy muistaa pitää selkä suorempana ja jatkaa liikerataa mieluiten taaksepäin; ainakaan paikalleen ei saa jäädä!
• Epäsäännöllinen/vaihteleva palkkaus toimi hyvin, sillä se lisäsi intoa sopivasti: T sai vaihtelua. Välillä palkitsin pelkällä kehulla ja rapsutuksilla, välillä maksanpaloilla, välillä seuraavalla esteellä jne.
• Kontaktit olivat todella hyvät. Kisoissa pitää malttaa suorittaa kontaktit kunnolla loppuun!
• Ohjauksen on oltava hallittua, vältä liian kimeää ääntä tms.
• Taavi oli hyvin hallussa: ei omia estesuorituksia, tuli käteni luokse myös ilman "här"-käskyä ja kuunteli kunnolla, vaikka olikin täpinöissään (toisaalta ei ylivireinen).

Taisi olla elämäni onnistuneimmat "sekatreenit" (ei juurikaan kunnolla suunniteltuja treenejä). Kertasin sopivasti vanhaa tuttua vähän vain soveltaen. Mäkelät tein kerran - peräti onnistui yhden aidan jälkeen. Lopetin siihen, kun oma vauhti loppui typerästi. Harjoittelua tarvitaan, mutta haltuunotto onkin ollut viime aikoina ykköstreenikohteemme. Ensi viikonloppuna lähdetään iloisin mielin kisaamaan - tärkeintä on pitää hauskaa.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 18:05 |