Oli hienoa päästä uudenvuoden kunniaksi agilitytreeneihin. Kiitos tästä kuuluu Paulalle. Lähetin Paulalle päivällä viestiä ja kysyin, lähtisikö hän käymään kanssani agilityhallilla. Lähdimme sitten kahden maissa treenaamaan. Paula saikin videokuvaajan ja koulutusohjaajan roolin. Ensimmäistä kertaa sain itselleni kunnollista treenivideota. Ennenhän kaikki videot on kuvattu Ixus-pokkarilla, ei oikealla videokameralla. Mira on kuitenkin kuvannut kisamme omalla digivideokamerallaan.

Ensiksi otettiin "här"-harjoitusta. Kotona ei ole harjoiteltu. Mietin treeneihin lähtiessäni, että kenties olisivat kotitreenit vielä hyödyllisiä, kun on aika uusi juttu kyseessä. Paula teki hyvän havainnon. Olin itse todella "kasassa" ja nojasin eteenpäin paljon. Taavi koki tulevansa liian lähelle minun "reviiriäni", eli olin tavallaan uhkaavasti etukenossa. Se olikin totta. Heti hypyn jälkeen T lähti tulemaan luokseni oikein, mutta jäi aika kauas. "Här" toimi muuten hyvin. Videolla huomaan myös toisen Paulan pointin: jämähdän paikalleni. "Här"-käsky tulee, olen kasassa ja vauhti loppuu.

Korjasin tilannetta seuraavassa harjoituksessa. Yksi hyppy, "här" ja palkka (nami). "Tuli huomattavasti paremmin." sanoo Paula nauhalla. Seuraava hyppy, jonka jälkeen Paula kommentoi "Nyt meni hyvin." En ollut niin kenossa ja liikuin taaksepäin. Kolmannella kerralla hypättiin kaksi aitaa (takaa). Taavi tuli todella hyvällä vauhdilla luokseni "här" sanottuani. Oma ohjaukseni oli ok.

Minun piti kokeilla ottaa kaksi aitaa, joiden jälkeen "här" ja palkkana kolmas aita. En pyytänyt toisen aidan jälkeen Taavia kunnolla lähelle ja heitin liian aikaisin seuraavalle aidalle. Kutsuin takaisin - otettiin uudestaan. Harjoitus onnistui. Kysyin Paulalta, pitäisikö Taavin tulla lähemmäksi. Paulan mielestä ei oikeastaan ja minäkin olen sitä mieltä, kun katsoin videolta.

Aita, aita ja putkeen. Ensimmäisellä kerralla meni hyvin, mutta Paula unohti nauhoittaa. Seuraavalla kerralla olin itse vähän liikaa menossa putken suuntaan, jolloin T melkein livahti putkeen, mutta palasi takaisin kutsuessani. T siis klikkasi putken, ei mennyt sisälle - hyvä. Koko ajanhan homma vaikeutui, koska Taavi alkoi toki ennakoida mielessään putkea. Joka tapauksessa kolmas toistokerta oli hieno. Itse vedin Taavia hiukan taakse, en työntänyt putkeen, sanoessani "här". Palkaksi poika sai mennä putkeen. Hienoa!

Putken jälkeen aita, välistäveto ("här") ja palkkioksi nami. Paula kommentoi "Se oli hyvä." Sitten juostiin ympäri aitoja ja palkitsin mukana pysymisestä. Keskellä siis kolme aitaa, ja Taavi oli koko ajan aitojen puolella. Hienosti meni, T ei karannut aidoille. Video näyttää hyvälle. Oma liikehdintä oli sujuvaa. Palkitsin antamalla luvan viimeisen aidan hyppäämiseen.

Lopuksi päätin harjoitella kontakteja. Ennen kontaktiesteiden harjoittelua tosin pidimme pienen tauon. Paula kuvasi kontaktiestetreenimmekin videolle. Heti videon alussa on hieno kevennys: Taavin "puomi". Minä olen vähän kauempana puomista. Olen juuri vienyt namin A-esteen alastulokontaktin eteen maahan. Sanon "puomi", ja Taavi ampaisee hakemaan A:n luota namin. Paula nauraa, ja minä totean, että on tullut harjoiteltua eteenmenoa. Kutsuin Taavin takaisin ja otin uudestaan. Nyt mentiin hienosti puomille. Taavi pysähtyi kauniisti. Kävelin hallissa ja palasin palkitsemaan odottamisesta. Sitten suuntasimme A-esteelle renkaan kautta. Yhtä hyvin meni sekin. Keinu otettiin viimeiseksi, ei ongelmia. Todella kivat treenit oli. Paula kuvasi hyvin. Taavin jälkeen Timi sai harjoitella putkeen menemistä, puomia ja aitojen hyppimistä. Hyvin sujui sakemanninkin agilitaaminen, vaikka Timi ei olekaan harjoitellut käytännössä yhtään.

Tämänpäiväisten harjoitusten jälkeen odotamme innolla alkavaa agilityvuotta 2007. Jo tammikuussa lähdetään kisailemaan ja kovasti yritetään vuoden aikana harjoitella.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 20:49 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Intouduin jo eilen kirjoittamaan vuodesta 2006 yhteenvedon. Kirjoitin toki myös joulukuun treeneistä eri postauksen. Tänään tuli vielä jotain tehtyä, jopa häiriöissä, mutta ne jäivät nyt sitten pois yhteenvedosta. Hyvä treenipäivä oli näin vuoden viimeisenä päivänä.

Uusi vuosi taitaa vaihtua melko kosteissa tunnelmissa, ilman puolesta nimittäin. Mittari näytti aamulla plusasteita. Minä veikkasin pakkasveikkauksessa, että uudenvuodenaattona klo 12 yöllä on -7 astetta pakkasta. Näyttää pahasti siltä, ettei kotiteatteripakettia saada. Iskä veikkasi -3,3 astetta. Tuskipa silläkään voitto irtoaa. Lenkki-ilma oli ihan ok, mutta liukastahan tiellä oli. Liukuesteitä en ole vielä kengänpohjiin laittanut. Iskän ja Taavin kanssa kierrettiin Hassilan lenkki. Melkein 1,5 h käveltiin. Tuloksena oli Taaville mustat tassunpohjat. Tieltä tarttui älyttömästi jotain mustaa töhnää tassuihin. Putsauksessa meni aika kauan, vaikka yritin oikein erikoispesuaineella saada lian irti. Onneksi lähdettiin sitten kahden maissa Paulan ja lauman kanssa agitreeneihin ja lenkille Makkaratielle. Mukavasti tassut puhdistuivat lenkillä. Tänään Taavi käyttäytyikin sekä agilityssa että yhteislenkillä hienosti. Timi ei ollutkaan yhtä hauska kuin eilen. Taavi juoksi Timin kanssa, mutta ei ollut lainkaan samanlainen kuin eilen. Poitsu meni omia menojaan, kipittämättä koko ajan Timin kannassa kiinni. Kivasti tarjosi T kontaktiakin. Älyttömän kivaa oli Paulan kanssa. Taavilla taisi myös olla kivaa.

• Kauko-ohjaus

Aamulla testailin kaukoja ennen ruuan antamista. Opin sen, ettei kannata. Taavi liikahteli eteen, eikä tehnyt tarkasti. Onnistuneitakin toistoja tuli, mutta ei hyvä kokonaisuus. Vahvistelin laskeutumista lisäten vihjeen "alas".

Ruuan jälkeen testailin ja toimi paremmin. Mikäköhän olisi syynä? Yksinkertaisesti Taavin vire nousee aamulla liikaa ruokaa odottaessa. Siinäpä se.

Ennen iltaruokaa otettiin jälleen toistoja. Nyt olin ensin kyykyssä Taavin lähellä, sitten seisaallaan. Pari kertaa T ei noussut kunnolla, vaan ainoastaan ½ väliin. Ihan järkevää, palkkahan tuli laskeutumisesta. Vihjeen lisääminen sujui jo paremmin. Tyytyväinen olin, sillä vire oli kohdillaan. Parempi harjoitella iltaruualla, jos haluaa ruoka-aikaa hyödyntää. Ruokakupille vapauttamisen otin kuitenkin sivulta perusasennosta.

• Ruutu

Jes, ruutua harjoiteltiin häiriöissä. Agihallilla huomasin, että siellähän on muovisia kukkaruukkuja. Tein niistä aitojen viereen ruudun ja vein keskelle alustan. Häiriöt? Taavi oli juuri odottanut paikallaan (istuen), kun Timi teki agilitya. Paula piti Timiä vähän kauempana minun hakiessani Taavin paikaltaan. Taavi näki vain vähän ruudun tekemisestä, koska istui tolppien takana. Lähetin Taavin ruutuun Timiin päin, ja Taavihan meni ruutuun. Pehmopallosta palkkana se ei erityisemmin innostunut ennen kuin aloin leikittämään kunnolla. Etäisyyttä ruutuun ei ollut kuin reilut 10 m, mutta olin todella tyytyväinen. Toinen toisto meni vielä hienommin. Alustan koskettaminen oli reipas, ja palloleikkikin kiinnosti enemmän. Hienoa! Todella hyvä mieli jäi. Harjoiteltiin häiriössä ja vieläpä esteiden keskellä.

Paikallaoloakin tosiaan harjoiteltiin Timin tehdessä agilitya Paulan kanssa. Taavi istui paikallaan. Äänitehosteita tuli vähän, ihan normaalia. T ei kuitenkaan haukkunut ja pysyi hyvin. Kerran Timi pääsi karkaamaan Taavin luokse, mutta Taavi ei lähtenyt mukaan jahtileikkiin, ja Timi palasi välittömästi Paulan luo.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 17:52 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Aluksi suunnittelin kirjoittavani "hienon" yhteenvedon vuodesta 2006 Taavin sivuille päiväkirjaosioon. Sivutilan loppumisen vuoksi päätin kirjoittaa blogiin koko tarinan.

Vuosi 2006 oli monella tavalla merkittävä. Koska en ole kirjoittanut alkuvuodesta päiväkirjaa, en edes muista kunnolla alkuvuoden tapahtumia. Paljon lenkkeiltiin ja hiihdettiin, mutta treenattu ei paljoakaan. Huhtikuussa käväistiin tosin kisaamassa agilityssa Oulussa. Ensimmäinen virallinen startti toi tulokseksi 10 virhettä. Kevään aikana osallistuimme lisäksi Salme Mujusen tokokoulutukseen ja Mika Moilasen agilitykoulutukseen Taavin syntymäpäivänä. Vaikka tokoa ja agilitya siis jonkin verran harjoittelimme, ei tavoitteita oikein ollut. Oma sairauteni häiritsi harjoittelua, eikä motivaatiokaan ollut mikään maailman parhain.

Tokokoulutus valoi hiukan uskoa Taavin osaamiseen. Lopulta päädyin osallistumaan Pihtiputaan tokokokeeseen 11.6. Enhän minä olisi ilman ihanaa Tuijaa osallistunut, mutta Tuijan tsemppauksen jälkeen päätin ottaa riskin. Taavi saikin upeasti yli 190 pistettä ja tuli toiseksi. Onnistuminen toi itseluottamusta. Alkuvuodesta pohdin sairastuttuani, ettemme ehkä saisi TK1-koularia koko vuonna. Pihtiputaan kokeen jälkeen päätin kuitenkin saavuttaa koulutustunnuksen. Kävimme kisaamassa Iisalmessa heinäkuun alussa. Potin räjäytti Viitasaaren yötoko, jossa Taavi saavutti kolmannen ALO-ykköstulonsa ja voitti hienosti luokkansa ollen koko yötokon paras koira.

Avoimeen luokkaan ei ollut tarkoitus osallistua tai ainakaan TK2-koularista en ollut osannut unelmoida. Taavi kuitenkin saavutti avoimen luokan ykköset. Kaiken kaikkiaan tokon osalta vuosi 2006 on ollut erittäin merkittävä, sillä olen oppinut todella paljon koiran kouluttamisesta. Taavin sivujen avautumisen myötä aloin kirjoittaa treeniblogia, treenata järjestelmällisemmin ja asettaa tavoitteita. Ennen en edes uskaltanut, koska pelkäsin kuollakseni epäonnistumista. Loppuvuodesta itseluottamukseni on kasvanut, hermot ovat enemmän hallinnassa, enkä pelkää enää mokia niin paljon kuin ennen. Kisajännitykseni ei ole tosin parantunut, vaan edelleen jännitän aivan liikaa. Kaikki heijastuu Taavin suorituksiin, sillä koirani lukee minua kuin avointa kirjaa. Kokemus tuo varmuutta, ja otinhan minä v. 2006 suuren askeleen: uskaltauduin kisoihin.

Agilityssa kisasimme kevään kisojen lisäksi elokuussa Pihtiputaalla. Saimme ensimmäisen nollatuloksemme MINI1-luokasta. Kesällä emme olleet ottaneet kuin vähän ratatreeniä, mutta Taavi hoiti Jarmo Jämsän sujuvalla radalla kotiin. Seuraavan kerran starttasimme vasta joulukuussa Oulussa. Neljästä startista pääsimme maaliin ilman kaameita ohjausvirheitä kolme. Kaikista irtosi voitto, joten ehkä Anders Virtasen radat eivät olleet aivan niin älyttömän helppoja, koska voitimme myös 5-ja 10-tuloksilla.

Joulukuussa heräsin agilityssa tärkeään harjoiteltavaan juttuun, eli hallintaan. Taavin kanssa olin vahvistanut lähinnä vauhtia ratatreenien myötä. Kesä meni kovaa juosten, eikä treeneissä ollut mitään erityisiä tavoitteita. Niinpä tavoitteiden asettamisen merkitys tuli esiin myös agilityssa. Kakkosissa ja kolmosissa ei enää riitä pelkkä eteneminen vauhdilla, vaan tekniikan, hallinnan, merkitys korostuu.

Vuodelle 2006 asetetut tavoitteet löytyivät Taavin sivujen arkistosta. TK1 oli tavoitteena. Saavutettiin. Yksi avoimen koe piti kisata. Saavutettiin. Ohjaajan piti opiskella kouluttamisesta. Sekin oikeastaan saavutettiin. Motivaatio on säilynyt ja kasvanut harjoittelun edetessä.

Jäikö vuodesta käteen muuta? Ainakin opin jotain valokuvauksesta ja onnistuin kuvaamaan ihan hyvin. Lisäksi sain toimittajan paikan Sheltit-lehdestä. Pidän lehdessä omaa palstaa nimeltään Taavimaisesti tassutellen. Olen myös lukenut ruotsalaisia koirakirjoja. Opettelin kotisivujentekoa paremmin. Muutin lukion opiskelusuunnitelmani nelivuotiseksi. Aloin matkustaa Jyväskylään joka viikko. Sain uuden ystävän Paulasta, ja Taavi sai hänen koiristaan neljä uutta kaveria. Loppuvuodesta tutustuttiin koirahierontaan. Joululahjaksi sain digivideokameran, pitkäaikaisen haavehankinnan. Näin joulukuun 30. päivä palkintokaapissa on yhteensä 14 pokaalia. Pieni määrä monelle harrastajalle, mutta minulle se tuntuu lottovoitolle, sillä pokaaleista 13 on saavutettu tänä vuonna. Varmasti paljon asioita unohtui ja jäi kertomatta, mutta tässä oli ainakin jonkinlainen muistelma menneestä vuodesta. Vuosi 2006 päättyköön hyvissä tunnelmissa. Tervetuloa uusi vuosi 2007!

Tunnisteet: yleinen

kirjoittanut N_ 20:52 | 2 kommentit (luo) - (Lue)

Totaalisen huono päivä on ollut tänään, voih. Onhan päivään mukavaakin mahtunut, kuten yhteislenkki Paulan ja koiralauman kanssa, mutta muuten onkin ollut mieli maassa. Taavuskainen on tehnyt kelvot tottistreenit. Aamulla oli ihan kiva sauvakävelylenkki, hiki tuli. Yhteislenkillä poitsu juoksenteli Timin perässä kuin pikkupupu, ei mamman mielestä lainkaan hauskaa. Kastroitu saksanpaimenkoirauros on tainnut totaalisesti sulattaa Taavin pään. Ei kai Timi sentään niin naismainen ole. Kontaktia Taavi tarjosi lenkillä mielestäni vähän ja oli hiukan kovakorvainen. Toivottavasti seuraavalla kerralla poika on mallikkaampi, eikä vikise turhaan sakemannin perään. Positiivista on se, että T tulee hienosti Timin kanssa toimeen. Ehkäpä koko episodi ja murhe on ihan minun korvien välissäni. Pakko oli kuitenkin purkautua, kun ärsytti.

Jos häiriöitä halutaan, pitää Timi ottaa treeniin mukaan. Saa etsiä kauan kovempaa häiriötekijää kuin ihastuttava Timi. Onneksi Paula on jo suostunut avittamaan tokotreeneissä, eli asia on hoidossa.

• Tunnari

Kolme toistoa tehtiin. Ensi viikolla vaihdetaan Tuijan kanssa kapuloita, joten otin vanhoilla viimeiset treenit. Heitin epämääräisen kasan kapuloita maahan, menin reilun päähän matkan ja käskin Taavin noutaa. Väärä tuli, mutta haistelu oli varsin hienoa. Jälleen taisi kapula lähteä oiken vierestä, mokoma. Joissain kapuloissa saattoi kyllä olla vahingossa omia hajujani. Ei harmittanut epäonnistuminen. Perään uusi toisto, nyt toi oikean. Otin vielä kerran ja hienosti meni. Taavi palautti nätisti laukalla, ei nostellut vääriä ja oli iloinen.

• Ruutu

Kävin laittamassa kahvin tippumaan yhteislenkin jälkeen ja jätin Taavin pihamaalle odottamaan. Tein ruudun tötsistä autotallin luo pihatielle. Hain Taavin pihasta, vein tielle ja käskin ruutuun. Herra Huu muisti näköjään, että aamulla treenattiin tällä tavalla tunnaria, joten pitihän niitä kapuloita etsiä. Eipä löytynyt kapuloita matkalta, vaikka tosiaan tunnari siinä tehtiin aikaisemmin. Kutsuin sivulle ja otin uudelleen. Seuraavalla toistokerralla Taavi lähti Vilman perään. Vauhti pysähtyi, kun kielsin. Toisella toistolla ehti ruutuun hienosti ja ehdin palkatakin, mutta taas kissa lähti juoksemaan ja pitihän sen perään vähän juosta. Ja mieliala kohenee. Vilma aiheutti tilanteet niin tahalllaan, että ihan inhottaa. Loppuun otettiin yksi onnistunut ruutu pitkältä matkalta ja lähempää. Palkitsin pehmopallolla. Kissa vaani puskassa, muttei onneksi juoksennellut ruudun lähellä. Hyvä mieli jäi ruutuunmenoista, huono mieli kissan jahtaamisesta.

• Kauko-ohjaus

Mainitaan nyt, että ennen lenkkiä otin kaksi kaukovaihtoa, maahan-seiso. Pihalla tehtiin vaparina, heitin namin taakse. Taavi teki hyvin. Käsky pitäisi lisätä edelleen. Jauhettu on asiaa liian kauan vaparina.

• Seuraaminen

Käännöksiä oikeaan on treenattu huoneessani, muutama vain. Sivuaskelia oikeaan ja pientä peruutusta olen tehnyt huvikseni, ei mitään varsinaista harjoittelua. Kontaktia vahvistelin yhteislenkillä. Enemmän olisi saanut sivulle tulla, mutta ihan hyvin meni muuten.

• Metalliesine

Ennen ruokakupille vapauttamista otin metallinoudon eteisessä. Lähetin Taavin noutamaan, juoksin keittiöön, Taavi toi esineen sivulle ja luovutuksen jälkeen vapautin ruokakupille. Hyvä!

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:12 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Joulukuu on ohi, samoin vuosi 2006. Paljon on koettu, saavutettu ja jaksettu - katsotaan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Uuden vuoden aikaan onkin yhteenvetoprojekteja paljon, mutta yritän silti käyttää yhteenvetojen tekemiseen kohtuullisesti aikaa. Tässä yhteydessä koottakoon kuitenkin vain joulukuun treenit. Treenisuunnitelma on nähtävissä täällä.

• Kauko-ohjaus (maahan-seiso)

Koko kuukauden liikkeistä onnistunein oli kauko-ohjaus. Tavoitteena oli Taavin oma-aloitteisuus seiso-maahan-seiso-vaihdon suhteen ja tavoite saavutettiin. Käskysanaa ei lisätty, kuten suunnitelmassa luki. Etäisyyttä saatoin kasvattaa, jotta sain kriteeriä vähän korkeammalle. Onnistumisprosentit olivat aina vähintään 80. Palkkana käytin eniten namin heittämistä taakse. Joskus vein namin taakse ja sanoin takasanan.

Välillä otin 3 x 5 toistoa niin, että vahvistin maahan laskeutumisen. Enimmäkseen kuitenkin vahvistin seisomaan nousemista. Joka tapauksessa seiso-maahan-vaihdon pohjat ovat vahvat.

• Seuraaminen

Joulukuu kului perusasentojen nopeutta hioessa. En ollut vahvistanut tarpeeksi nopeita perusasentoja , ja kontaktin vahvistamisen (lenkeillä) takia alkoi pysähdykset hidastua. Kontaktivahvistuksissa olin palkinnut aina lennosta, eli kävelyosuus vahvistui. Joulukuussa palkkasin ehkä yhteensä kaksi kertaa lennosta, muuten pysähdyttiin. Harjoittelin nopeita pysähdyksiä juoksusta ja käynnistä. Palkkana oli järkevintä käyttää namia, sillä lelupalkkaa käytettäessä Taavi yleensä laski pepun vain 3/4 maahan.

Käännöksiä otettiin harvoin. Halusin vahvistaa perusasentoistumisen täydellisesti, koska siitähän Taavin huonot käännökset oikealle (paikallaan) ovat lähinnä johtuneet. Muutamia paikalla kääntymisiä tehtiin. Täyskäännöksiä ei harjoiteltu.

Omaa kävely seuraamisessa parantui arkena lenkkiseuraamisten ansiosta, mutta jo ensimmäisessä videokuvauksessa alkoi esiintyä "ontumista", mikä kuumensi Taavia liikaa. Kuivaharjoittelua ei tullut tehtyä - olin laiska. Jotenkin pitäisi vain piiskata itsensä harjoittelemaan kävelyä ilman koiraa, jotta seuraamisesta tulisi myös itselle rutinoitunut, kaavamainen, liike. Jännittämiseni/hermostuneisuuteni/epävarmuuteni aina vain tuntuu purkautuvan nimenomaan seuraamisessa vasemman jalan laahaamisena tai liian nopeina käännöksinä, joissa ei voi pysyä mukana yksikään koira.

Pitkiä suoria harjoiteltiin niin, että vahvisteet tulivat pysähdyksistä. Loppukuusta onnistui seuruuttaminen kaavalla: lähtö, pysäytys, matkan jatkaminen, pysähdys --> palkka. Yleensä kuitenkin otettiin pitkää suoraa kaavalla: lähtö perusasennosta, loppu perusasentoon --> palkka.

• Tunnistusnouto

Harjoittelu oli laiskaa, laiskaa ja laiskaa. Tunnaria treenattiin yhteensä viisi kertaa joulukuussa. Kaksi viimeistä kertaa tehtiin peräkkäin, vain yksi päivä oli välissä. Yhden kerran harjoiteltiin häiriöissä Riikan ja Touhon kanssa. Taavelo toi silloin ensin väärän ja reagoi häiriöihin vähän, mutta teki paremmin kuin ennen. Muut treenit sujuivat hyvin. Kuun loppuvaiheen treeneissä Taavi toi kummallakin kerralla väärät. Periaatteessa T kuitenkin tunnarin osaa suorittaa oikein. Positiivista oli sekin, että väärin kapuloiden nostaminen tms. väheni huomattavasti. Parin viikon tunnaritauon jälkeen Taavuskainen tosin oli hiukan epävarmempi eli haisteli vääriäkin aika kauan. Onneksi ei kuitenkaan nostallut, joten kokonaisuutena joulukuu oli hyvä "tunnarikuukausi" laiskasta treenauksesta huolimatta.

• Luoksetulon pysäytys

Tavoitteena oli varmuus. Alkukuun ahkera pysätystreeni ilman läpijuoksua toi mukanaan ennakoimisen, joka ei ole aikaisemmin ollut ongelma. Yhteensä luoksetuloa treenattiin kymmenen kertaa. Toistoja tein aika vähän treenikertaa kohden. Eniten toistoja tehtiin kotona pihalla. Alkukuusta otettiin luoksetulo kerran koulun kentällä (Riikka ja Touho mukana) ja lenkillä. Lenkillä treenattiin myös 19.12. ja loppukuusta yksi kerta hallilla agilitytreenin päätteeksi. Katrin ja Kassun kanssa lenkkeillessä joululomalla otettiin pellolla luoksetuloa onnistuneesti. Loppujen lopuksi luoksetuloa harjoiteltiin häiriötreenien/erilaisten treenin kokonaismäärään suhteutettua ihan kiitettävän paljon.

Taavi alkoi tosiaan tarjota oma-aloitteista pysähdystä, joten jouduin lisäämään läpijuoksujen määrää. Oikeastaan loppukuussa kaikilla treenikerroilla oli ainakin yksi läpijuoksutoisto. Näin ennakointi väheni. Pysähdyksistä vapautin suoraan taakse tai pienellä viiveellä (muutama sekunti). Maahanmenoa ei harjoiteltu, eikä sitä suunnitelmassa ollutkaan.

• Noudot

Metalliesinettä treenattiin joulukuussa seitsemän kertaa. Kaikki treenit pidettiin sisätiloissa. Toistoja tehtiin eniten joko minun huoneessani tai eteisessä. Yleensä palkkana käytin ruoka-annosta. Yhdellä treenikerralla tehtiin yksi toisto. Noutamaan lähettämisen jälkeen odotin paikallani tai lähdin juoksemaan esim. toiseen huoneeseen. Ideana tässä oli lisätä vauhtia palautukseen.

Hyppynoutoa harjoiteltiin jonkin verran. Palkkiona käytin eniten lelua. Vauhtia saatiin mukavasti lisää ottaen välillä vauhtinoutoja, eli juoksin Taavia reippaasti karkuun lelun kanssa. Hyppyvarmuus ja into kasvoivat. Kapulan pureskelua tms. ei esiintynyt.

Noutojen suhteen joulukuu oli hyvä kuukausi, vaikka paljon ei niitä harjoiteltu.

• Ruutu

Harjoittelimme ruutua ainoastaan yhdeksän kertaa koko kuukauden aikana. Toisaalta oli ihan hyvä keventää treeniä, ottaa vähemmän toistoja ja keskittyä laatuun. Alkukuusta tehtiin vaparilähetyksiä ruutuun. Taavi tarjosi ruutuun alustalle menemistä ja sai palkkioksi vihellyksen/naksun + lelupalkan. Etäisyyden kasvaessa uskaltauduin ottaa mukaan käskysanan "ruutu". Välillä tehtiin kuitenkin lyhyeltä etäisyydeltä vapariruutuja. Palkkana oli pallo tms. lelu. Joskus heitin Taaville palkan, mutta juoksin myös Taavin luokse palkan kanssa, minkä jälkeen leikimme ruudussa.

Pari kertaa teimme tyhjiä ruutuja lman alustaa, mutta pääasiassa alusta oli ruudussa. Taavi sai usein nähdä, kun tein ruudun. Tärkeintä oli saada Taavi tajuamaan ruudun idea. Eteenmenovarmuus kasvoi vapareiden myötä, eikä Taavi enää epäröinyt lähteä eteen. Häiriöissä ruutua harjoiteltiin vähän. Toisaalta hyvä pohjatyö on aina etu tulevaisuutta ajatellen. Merkkejä pyrin vaihtelemaan, mutta uusia ruutumerkkejä en hankkinut. Kierrätin vanhoja hillopurkkeja, sankoja, tötsiä ja siirappipurkkeja.

• Muuta

Suunnitelmani meni kisamaisten treenien, häiriöharjoitusten ja epäsäännöllisen palkkauksen suhteen täysin pipariksi. Riikan ja Touhon kanssa treenattiin kerran, kuun ensimmäisenä päivänä. Katrin ja Kassun kanssa tehdyllä lenkillä treenattiin luoksetulon pysäytystä. Lenkkeilimme Paulan ja lauman kera, mutta eipä sielläkään lenkeillä treenattu. Agilityhallilla otettiin pysäytystä yhdellä kerralla. Parkkipaikalla harjoiteltiin joululoman alussa seuraamista, kun käväistiin mummin luona Pyhäsalmessa. Jotain sentään tuli siis harjoiteltua eri oloissa, liian vähän kuitenkin. Minulle näköjään vain on liian vaikeaa saada itseni lähtemään kunnon häiriötreeneihin. Olisiko kerran viikossa treenaaminen häiriöissä liian vaikeasta järjestettävää? Suunniteltuja häiriötreenikertoja tulisi sentään neljä kuukaudessa. Tässäpä olisi taas opittavaa.

Treeneissä pääpainomme oli palkitsemisessa. Pari kertaa jätin jotkin toistot palkkaamatta, mutta suurin osa oli ylipalkitsevaa. Peräkkäisiä liikkeitä ilman palkkaa otin myöskin ihan liian vähän. Koemaiset treenit olivat siis hyvin huonoja, kun eihän niitä ollut lainkaan.

Risuja sain siis koemaisista treeneistä. Hieronta ja rentoutus sen sijaan onnistuivat. Kolme viikkoa hieroin Taavia kaksi kertaa viikossa. Joulukuun viimeisellä viikolla hieroin kerran. Taavin stressitaso toivon mukaan laski. Poika sai myös rentoua enemmän kuin viime kuussa. Treenimäärä pysyi kohtuullisena, ja motivaatio pysyi kohdallaan.

Koulutuspeliä pelattiin parikin kertaa viikossa loppukuusta. Unohdin pelin alkukuussa, mutta onneksi homma saatiin korjattua.

Kaikkia treeniä en ylös kirjannut, mutta toistomääriä seurailin ja harjoittelin järjestelmällisemmin. Kriteerit eivät heitelleet, vaan pysyivät samana. Oma käytökseni oli rauhallisempaa treeneissä. Taavin oma-aloitteisuutta sain niin ikään vahvistettua. Koirakirjallisuutta luin aika vähän, vaikka Tuijalta sainkin paljon kirjoja lainaan. Lukemismotivaatio joululomalla keskittyi Lehtolaisen dekkareihin, ihan hyvä niin.

Tunnisteet: yhteenvedot

kirjoittanut N_ 18:12 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Pakkaskeli jatkuu, vaikka eihän tuota pakkasta montaa astetta ole. Aamulla mittari näytti vaivaiset -7 astetta, juuri sopiva ulkoilusää vilukissalle. Tiellä ei tuullut juurikaan, joten lenkki-ilma oli kerrassaan mainio. Päivällä minulla oli aika kosmetologille. Nyt minulla on heleä iho, tai ainakin heleämpi kuin ennen. Viimeisestä kosmetologikäynnistä vierähtikin pari vuotta. Treeniblogi muuttunee kohta pelkäksi blogiksi, kun innostun tarinoimaan elämästämme yleensäkin. Pelkästään treenistä kiinnostuneiden kannattaa hypätä reippaasti tämän pöhlön johdonnon yli. Kukaan ei ole vielä haukkunut alkuhöpötystäni pöhlöksi, mutta kaipa sekin aika joskus koittaa.

Taavin ilta-aterian koostin kotiruuasta: 4-viljan puuroa, lanttulaatikkoa ja viiliä. Taavi tykkäsi kovasti lanttulaatikosta. Minua pelkkä lantun hajukin inhottaa - onneksi koirani on varsin kaikkiruokainen. Iltaruuan ja ulkoilun jälkeen treenattiin pihalla tokoa.

• Ruutu

Alkuun täytyy todeta, että meillä oli todella mukavat ruututreenit. Taavi odotteli pihatiellä sillä aikaa, kun tein agikeppien viereen ruudun siirappipurkeista. Vapautin Taavin sanoen "saa mennä" paikaltaan, ja poika ryntäsi ruutuun alustalle. Jippii! Palkitsin Lepakolla, jonka heitin ruutua kohti. Alustan koskettamisen vahvistin toki vihellyksellä. Toinen toisto otettiin pihamaalta päin. Etäisyyttä ruutuun oli 26 m jalkamitalla mitattuna. Sanoin "ruutu" Taavin ollessa sivulla. Poika juoksi hienosti käskyn saatuaan ruutuun keskelle. Palkitsin juoksemalla ruutua kohti ja heittämällä Lepakon ruutuun. Taavi oli innoissaan treenistä.

Vein Taavin ulko-oven eteen odottelemaan, kun kävin tekemässä lampun luo ruudun talomme päätyyn pihatien viereen. Nyt tein ruudun punaisista hillopurkeista. Vapautin Taavin, vein pihakäytävälle ja kyselin "Missä ruutu?". Ensin T katsoi lähempänä olevaa siirappiruutua, mutta pian huomasi katsoa eri suuntaan ja huomasi punaisen ruudun. Lähetin Taavin välittömästi ruutuun. Taavi kävi ensin merkin luona. Kaipa poika halusi varmistaa olevansa oikeassa paikassa, koska ruutu oli lumen keskellä. T meni ruutuun, mutta suoritus ei ollut haluamanlaiseni. Taavin pitää mennä suoraan ruutuun, merkin luokse jämähtämistä en voi vahvistaa. Kutsuin Taavin takaisin ja otin uudelleen. Nyt T meni suoraan alustalle keskelle. Palkitsin Lepakolla. Toinen toisto otettiin ihan läheltä vaparina, ruudussa leikkimisen jälkeen. Palkitsin Lepakon heittämisellä. Tähän lopetettiin iloiset ruutuharjoitukset.

• Kauko-ohjaus

Kauko-ohjausta ei olekaan tämän uuden vahvistamisen, Taavin vapaat nousut/laskut, tiimoilta harjoiteltu ulkona. Testailin ruudun jälkeen kaukoja pihakäytävällä. Toistoja otin neljä. Palkitsin ylösnousut. Itse olin seisaallani kauempana. T teki todella nätisti. Ongelmaksi tuli se, että heitin namin hutiloimalla. Taavin piti sitten etsiä namia. Onneksi korjasin tilanteen jo ensimmäisen toiston jälkeen viemällä namin Taavin taakse ja sanomalla takasanan. Hyvin meni kauko-ohjaus ulkona. Vihje pitäisi lisätä.

• Luoksetulon pysäytys

Kauko-ohjaustreenin loputtua pidin tauon. Päätin ottaa vielä pysäytystä pihalla. Jätin Taavin odottamaan agilitykeppien luo. Taakse heitin Lepakon. Ensimmäisellä toistokerralla pysäytin Taavin suurin piirtein puolivälissä. Lumihanki vähän hidasti vauhtia. Pysähdys oli joka tapauksessa hyvä. Vapautin suoraan taakse. Taavi toi Lepakon luokseni. Seuraavan toiston tein toimistolta päin. Takana oli taas Lepakko. Menin agikeppien luo ja kutsuin. Tulipas nätti läpijuoksu ilman pientäkään ennakoimista. Palkitsin Taavin namilla sivulla ja vapautin hakemaan Lepakon lähtöpaikalta. Tyytyväinen olen pysäytykseenkin.

Illalla saimme odotettuja vieraita, sillä hyvä ystäväni Marjo tuli poikaystävänsä Jukan kanssa käymään. Taavi tykkäsi Jukasta, eikä yhtään vierastanut tätä tms. Marjon ja Jukan lähdettyä aloitin pian Taavin hieronnan. Hieroin poikaa kolmen viikon ajan kaksi kertaa viikossa. Jatkossa aion hieroa Taavin kerran viikossa. Välillä hieron lyhyemmän ajan, välillä pidemmän. Tänään hieroin pojan läpikotaisin. Taavi tuleekin mielellään hierottavaksi. Heti poika viipottaa "hierontaviltin" päälle, kun asetan viltin maahan. Tämänpäiväisen hieronnan alkuvaiheessa hieroin melko kauan pojan päätä ja korvia. Kokeilin myös pieniä pyöriviä liikkeitä, jotka neuvottiin uudessa koirahierontakirjassa. Uusi kirja on osoittautunut hyväksi, vaikka se käsittelee enemmän akupainantaa, erilaisia touch-liikkeitä ja chakroja kuin varsinaista koirahierontaa.

Taustalla soitin uusia rentoutuslevyjäni. Sain levyt äidiltä joululahjaksi, ja ne ovatkin todella ihania. Taavin selkänikamassa, ennen lonkkaa, on ollut jokin kovettuma tms. En ole saanut paikkaa auki aikaisemmin, mutta nyt keksin kokeilla akupainantaa ko. paikkaan. Taavi ei aristanut paikkaa akupainannan aikana, ja minusta tuntuu, että jumittuma aukeni. Akupainantaa kokeilin myös Taavin päähän.

Varsinaisen hierontatuokion jälkeen lueskelin hetken hierontakirjaa. Halusin kokeilla akupainantaa vielä Taavin hännän tyveen ja hännänpäähän. Taavi tykkäsi ja asettui seisaalta pitkälleen. Kokeilin akupainantaa kevyesti myös päähän. Akupainantakin tuntuu olevan oikein sopiva hoitomuoto Taaville. Hierontakirjassa opetettavia touch-liikkeitä testasin vähän hieronnan aikana, mutta niiden opiskelu on kesken. Ko. liikkeiden tekniikkaa käytin mm. kylkiä hieroessa, jotta sain kokeilla. Varsinaisia liikkeitä en tehnyt.

Hieronnan ja pienen akupainannan jälkeen Taavi vaikuttaa oikein rentoutuneelta. On aivan ihana nähdä, kuinka Taavi pitää hieronnasta kerta kerralta enemmän ja rentoutuu entistä helpommin. Hieronnan jälkeen tehtävästä venyttelystäkin poika nauttii.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 21:13 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Täällä alkaa olla mukavan talvinen tunnelma, sillä eilen satoi lunta oikein kunnolla ja tänään oli pakkastakin useampi aste. Kylmä tuuli jäähdytti ilmaa, mutta muuten sää on ollut koko päivän kiva. Tokoa ei ole paljoa treenattu edelleenkään. Onkohan tässä menossa jokin vähämotivaatioinen kausi? Suunnitelmaa pitäisi noudattaa paremmin ja ensi vuodeksi keksiä jotain järjestelmällisempää, koska nyt tuntuu, että junnaan useimpien liikkeiden opettamisessa auttamattomasti paikoillaan.

Pakkaspäivän kunniaksi olemme lenkkeilleet ahkerasti. Aamulla käytiin melkein kahden tunnin lenkillä Katrin ja Kassun kanssa. Taavilla ja Kassulla on ollut outoa kismaa koko syksyn ajan, mikä johtunee kai vähäisistä leikkihetkistä. Tämänpäiväisen lenkin jälkeen pojat todennäköisesti tulevat jatkossa paremmin toimeen. Lenkin loppupuolella poikia olisi jopa erehtynyt luulemaan kavereiksi. Kuvia tuli otettua melko paljon, mutta niiden julkaisumotivaatio on myöskin nolla, koska edelleen sivumme ovat sulkeutumassa 10.1. Kiitos tuhannesti Katrille ja Kassulle ihanasta lenkkiseurasta!

Iltapäivällä mentiin sauvakävelylle Soile-serkkuni kanssa, jälleen oli kivaa. Sauvottiin tunnin ajan. Illalla vielä käväistiin yli tunnin lenkki Riikan ja Touhon kanssa tiellä sauvakävellen. Oli todella mukava nähdä pitkästä aikaa Riikkaa lenkkeilyn merkeissä. Riikan kanssa jo suunniteltiinkin vähän ensi vuodelle yhteislupausta yhteistreenien suhteen. Kiitos myös Soilelle, Riikalle ja Touholle lenkkiseurasta.

• Seuraaminen

Katrin ja Kassun kanssa lenkkeillessämme otettiin vähän tokoakin. Pellolla yritettiin seuraamista, mutta upottavan hangen takia ei harjoitus oikein sujunut. Tiellä sujui paremmin. Palkitsin taskunpohjalta löytyneillä nameilla perusasennossa. Perusasennot ovat todella hyviä. Voisinkin jättää seuraamisen pienelle tauolle, ainakin vähemmälle. Peruskontaktinvahvistukset ovat kuitenkin hyviä, ja niitä tein tänäänkin lenkillä reippaasti. Taavi tulee seuraamaan sivulle ja saa ruokaa (=nameja). Seuraamisessa ei edelleenkään ole käskyä, vaan sivulle kutsumisen jälkeen paikka pidetään, kunnes vapautetaan, liikkuutinpa tai ei. Joka tapauksessa seuraamiseen olen tällä hetkellä hyvin tyytyväinen. Toissapäiväinen video kylläkin paljasti puutteet omassa seuraamiskäyttäytymisessä, sillä tein käännökset aivan liian nopeasti ja "nykivästi". Taavin mahdollisuus pysyä käännöksissä mukana oli käytännössä nolla, surkeaa. Pienikin jännitys, sisäinen epävarmuus, saa kävelyni muuttumaan "töks,tök"-laahaukseksi, mikä tietenkin sotkee Taavia. Kenties kannattaisi lukea sitä kilpailujännityskirjaa tai pyytää tuomarilta lupaa ottaa toinen ohjaaja seuraamisliikkeeseen. Eipä taida viimeksi mainittu olla sallittua - sääli.

• Luoksetulon pysäytys

Lenkillä treenattiin luoksetuloa pellolla hangessa. Ensiksi läpijuoksu takapalkan kera. Lepakko oli palkkiona. Taavi juoksi hienosti luokseni, eikä yrittänytkään pysähtyä. Itse seisoin siis paikallani. Toisella toistolla pysäytin - hieno pysähdys. Vapautin heti taakse. Hanki antoi vähän lisäapua hidastaessaan luonnollisesti juoksuvauhtia. Tyytyväinen olin silti. Harjoittelinpas.

• Tunnari

Ehti vierähtää peräti 12 päivää edellisestä tunnaritreenistä. Illalla kävin hakemassa autotallista lisää ruokaa koirille ja päätin ottaa pari toistoa tunnaria autotallin pihalla. "Varasvalo" valaisi juuri sopivasti. Ensiksi laitoin kapulat sikin sokin ja lähetin Taavin noutamaan. Väärän toi ja muutenkin oli vähän haparointia nuuskiessa, mutta toisaalta nuuski oikeaa kauan. Ehkä pieni epävarmuus vain sotki Taavia, ja poika kaappasi väärän. Suoritus oli oikein reipas. Taavi lähti vauhdilla ja palautti vauhdilla. Intoa riitti.

Toisella toistokerralla kapulat olivat läjässä. Kapuloita olikin yli kymmenen. Taavi palautti oikean. Vääriä ei poitsu nostellut ja teki varmaa työtä - hienoa. Palkitsin iloisesti, mutta rauhallisesti paikallaan. Viimeisen toiston tein niin, että kapulat olivat rivissä. Kapuloita oli kymmenen. Taavi teki täydellisen tunnarin. Vauhtia riitti, varmuus oli ihailtavaa. Mitään ylimääräisiä nosteluja tms. ei esiintynyt. Olin tyytyväinen. Onneksi maltoin mieleni ja palkitsin sopivan innokkaasti. Onnistunut oli treeni.

• Koulutuspeli

Iltaruokaa ennen keksin pelata Taavin kanssa koulutuspeliä. Mummilta joululahjaksi saatu patsas oli kätevässä laatikossa, joka sopii todella hyvin koulutuspelissä käytettäväksi. Pelasimme peliä huoneessani. Ensiksi vahvistin uuteen laatikkoon kurkistamista viisi kertaa. Tauon jälkeen kriteerinä oli laatikon noutaminen. Siirryimme kolmannen toiston otettuamme keittiöön äidille peliä näyttämään. Taavi päätti noutaa laatikon ja tuoda sivulle. Äiti ihmetteli, kuinka viisas Taavi on. On se viisas otus, myönnetään. Kuulostaa hullulle, mutta Taavi osaa laskea ainakin vähän. Viiden toiston jälkeen se alkaa pitää taukoa, eli istahtaa odottamaan. Olen tehnyt paljon viiden toiston sarjoja, joiden välissä odottaa istuallaan.

Tauon päätyttyä otettiin viisi laatikon pystyyn nostamista. Lopuksi vielä yksi viiden sarja laatikon kannen aukaisemista. Laatikko on suorakulmion muotoinen, ja vahvistin siis pienen päätykannen avaamista. Olen koulutuspeliinkin tyytyväinen. Hieno Taavelo.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:50 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Hyvästi joulupukki, porkkanalaatikko ja paketit - joulu on ohi. Taisi olla minulle henkilökohtaisesti mukavin joulu pitkästä aikaa. En tarkoita lahjoja, vaan yleensä koko tunnelmaa - oli sopivan rauhallista. Koko pikku perheemme oli koolla, jouluruoka oli hyvää, joulumusiikki soi, ja kuusi oli kaunis.

Lahjoja saivat toki koiratkin. Suurin osa pikkupaketeista sisälsi luita. Valitettavasti uudet possunnahkaluut eivät maistuneet kenellekään koirista, joten ne jäivät syömättä. Vaaleat naudannahkaluutkin jäivät syömättä pettymyksekseni. Onneksi sentään hampaidenpuhdistusluut maistuivat jokaiselle, jopa nirsolle Juusolle. Superherkkuna pojat saivat Cecaria. Juuso sentään maisteli ateriaansa, mutta Jami ja Taavi hotkaisivat oman annoksensa kerralla. Ahneet ovat aina ahneita. Riikalta Taavi sai ihania hammasharjanmuotoisia hampaidenhoitoluita. Minä olin ostanut täysin samanlaisia Taavelolle, joten nyt on ainakin hampaidenhoito kunnossa seuraavien viikkojen aikana.

Leluja ei pitänyt lahjaksi tänä jouluna antaa, kun niitä on joka paikassa. Ei joulu ole kuitenkaan joulu ilman yhtä pehmoista koirapakettia. Taavelo sai lahjaksi lilan pehmofrisbeen, joka lentää todella hyvin. Sitä on myös hyvä repiä. Lelua käytetään tietenkin vain yhteisissä koulutushetkissä. Nimekseen pehmofrisbee sai Lepakko. En keksinyt parempaa, joten Lepakko siitä tuli. Ei nimi Simoa voita, mutta kelvatkoon.

Minulle joulupukki toi kaksi jättilahjaa: digivideokameran ja kirkasvalolaitteen. Toivottavasti viimeksi mainittu takaa energiaa koulutushetkiin ja ensiksi mainittu tuo ryhtiä treeniin. Ihastuttava tuo videokamera on, kunhan vain saisin sen toimimaan yhteen koneeni kanssa. Vielä en ole yhtäkään videota saanut koneelleni. Tokoa sillä on tosin vain kuvattu: pari seuraamispätkää ja luoksetulon pysähdys. Iskä kuvaa hyvin. Koiramaisista lahjoista kivoin taisi olla koirahierontakirja, vaikka joulupäivän ja tapaninpäivän vietin Leena Lehtolaisen novellikokoelmaa lukien. Parin päivän ei-niin-paljon-koiratouhuja loma teki hyvää, vaikka koko ajanhan kolme karvapalleroa olivatkin ympärilläni.

Onko tokoa treenattu jouluna? On, hiukan. Aattona tehtiin seuraamisen vahvistamisia pikkaisen ja kauko-ohjausta ennen ruoka-aikaa. Kaikki meni aaton kunniaksi upeasti sisällä. Joulupäivänä pelattiin iltaruualla onnistuneesti koulutuspeliä - oli todella kivaa. Yksi metalliesinetoisto tehtiin ennen ruokakupille vapauttamista. Valittamista ei ollut siinäkään.

Eilen otettiin seuraamista ja luoksetuloa videolle. Seuraamisessa Taavi kuumui, ja minä tein käännökset ihan liian nopeasti. Tuloksena äänitehosteita, jotka olivat omaa syytäni. Luoksetulon ensimmäinen pysähdys oli täydellinen. Toinen oli hitusen ennakoitu. Kolmannen otin läpijuoksuna, mutta jouduin lähtemään itse puolivälissä juoksemaan karkuun, koska T alkoi ennakoida. Koira on vain yliviisas pakkaus. Palkitsin toistot Lepakolla ja pallolla. Liikkeestä istuminen otettiin kaksi kertaa. Ensiksi T meni maahan, kun käskyni oli liian matala. Seuraavalla toistolla sanoin napakammin, jolloin T istui. Myöhemmin päivällä vahvistelin nopeita perusasentoja, sillä mielestäni aamupäivän perusasennot olivat vähän lahnamaisia.

Tänään vahvistin jälleen perusasentoja, jotka olivat älyttömän nopeita. Kannattaa edelleen vahvistaa vihellyksellä, niin ajoitus on parempi kuin "hyvä"-sanaa käytettäessä. Metalliesineen noutamisen otin ennen ruokakupille vapauttamista. Ihan hyvä suoritus se oli. Illemmalla otettiin pihalla luoksetuloja. Ensiksi yksi täydellinen läpijuoksu. Toisen piti olla läpijuoksu, mutta T ennakoi pysähdyksen. Palautin lähtöpaikkaan ja otin uudelleen. Nyt läpijuoksu onnistui, samaten seuraava. Palkitsin luoksetulot Lepakolla ja pallolla. Luoksetulon jälkeen hyppynoutoja. Aluksi tein huonosti pimeään päin, jolloin T joutui etsimään kapulaa. Vaihdoin suuntaa, jotta T näki kapulan hyvin. Oikein hienoja toistoja tuli; Taavi palautti reippaasti laukalla. Lopuksi leikittiin Lepakolla.

Siinäpä olivat tämänpäiväiset ja joulunajan tokoilut. Muuten on lenkkeilty kiitettävästi, joten ehkäpä joulukilojakaan ei kerry kummankaan vyötärölle. Arkeen totutteleminen vienee hetken, sillä nyt on todella "tyhjä" olo. Ottaisin joulunpyhät takaisin ja pitäisin iskän kotona, mutta pakkohan isukin oli töihin palata. Onneksi minulla on sentään lomaa vielä viikko jäljellä.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 18:43 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Ensinnäkin iskälle kuuluu suuri kiitos hallille kuskaamisesta, joka oli oikeastaan ennakkojoululahja. Olisipa tuo iskä toki muutenkin meidät hallille vienyt, mutta olipa hallitreeni kelpo joululahjakin. Motivaatio agilityyn on hyvä, niin Taavilla kuin minullakin.

Idena oli jälleen harjoitella haltuunottoja. Olen todella tyytyväinen Taavin osaamistasoon. Otimme samoja harjoituksia kuin eilen kolmella aidalla. Ensiksi otin yhden hypyn, minkä jälkeen sanoin välittömästi "här". Palkitsin Taavin maksanpalalla, kun poika tuli suoraan luokseni. Välillä otin kaksi hyppyä ja sitten vasta haltuunoton. Välillä testailin palkita seuraavalla hypyllä, mikä toimi hyvin.

Hyppytreenin lisäksi juoksin Taavin kanssa aitojen ympärillä, palkitsin haltuun tulemisesta ja mukana pysymisestä. Välillä annoin käskyn hyppäämiseen palkkioksi. Taavi teki täysillä hienosti. Koko hallitreenin aikana poika livahti kerran putkeen itse, mistä kielsin. Toisaalta vahingossa työnsin poikaa putkeen, mutta käskyä ei ollut ilmassa. Yhden aidan Taavi hyppäsi myöskin väärästä signaalistani, oma moka.

Yllätys: kokeilin jopa mäkelöitä. Tässäkään ei mitään ongelmaa. Palkitsin ensimmäisellä kerralla namilla, toisella seuraavalla hypyllä. Omakin ohjaus oli aikalailla kunnossa, vaikka mäkelöitä tehtiinkin. Namia en pitänyt kädessä ollenkaan haltuunottotreeneissä, vaan Taavi seurasi nimenomaan kättäni ja sai palkan taskusta. Tuttuun tapaan tosin olin pari kertaa myöhässä, mutta omien onnistumisten keskiarvo jää kuitenkin hyväksi.

Jos tämä haltuunottotreeni etenee näin hyvin, olen ällikällä lyöty. Nytkin olen hyvin yllättynyt ja iloinen. Toki häiriöt kuumentavat Taavia paljon, mutta selviämme niistä, jos minun psyykkeeni kestää. Tarkoitan tällä sitä, että en saa jännittää tai tulla epävarmaksi, vaan minun on uskottava koiraani - ja itseeni. Luottavaisin mielin kuitenkin jatkamme harjoittelua, sillä Taavi antoi minulle tänään näin hienon joululahjan, onnistuneet treenit, hallilla. Positiivista on harjoituksissa ollut sekin, että T pysyy hanskassa, seuraa kättäni, vaikka kuumuukin keston pidentyessä.

Kotona otettiin sitten vielä ulkoilulenkillä pari "här"-vahvistusta, tällä kertaa suoraan käden lähelle tulemisesta. Heti poika juoksi ja hakeutui käden tuntumaan, kun sanoin "här". Tästä on erittäin hyvä jatkaa.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 17:12 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Nyt on blogikin saatu uudistettua. Oikeastaan jäljellä oli enää julkaiseminen, sillä varsinainen ulkoasu on ollut valmiina jo aika kauan. Olen pohdiskellut Taavin kotisivutilaongelmaa, mutta vielä en ole keksinyt ratkaisua. Oman domainin hankkiminen olisi yksi vaihtoehto. Saa nähdä, mihin ratkaisuun päädyn. Katsotaan asiaa joulun jälkeen.

Tämä päivä on mennyt nopeasti. Jouluaatto lähestyy "uhkaavasti", ja perhoset alkavat jo lennellä vatsassa lahjojen takia. Viimeiset paketit on jo paketoitu. Aamulla kävimme Taavin kanssa reippaalla sauvakävelyllä. Omat lihakset ovat jumissa, joten pitänee seuraavaksi venytellä kunnolla. Päivällä käväistiin agilityhallilla. Tokoillakin on keritty ja hyvin treenit menivät.

T ratkoi äsken Kongiaan innokkaasti. Näköjään poitsu sai ratkaistua Kongin arvoituksen, kun nukkuu noin rauhallisesti Kongin vieressä. Toivottavasti T pitää makoisista joululahjoistaan. Lahjoja olikin yllättävä määrä, vaikka ihan pienet lahjathan minun piti ostaa.

• Kauko-ohjaus

Kauko-ohjaustreenit sujuivat tänään mainiosti. Aamupäivällä otettiin 2 x 5 toistoa maahan-seiso-vaihtoa. Ensiksi otin toistoja omassa huoneessani. Etäisyyttä Taaviin vajaa pari metriä, olin seisaallaan. Palkitsin nousemisesta heittämällä namin pojan taakse. T teki älyttömän varmasti ja tarkasti - hienoa.

Toinen sarja tehtiin eteisen matolla. Etäisyyttä oli reilusti. T ei liikkunut eteen, eikä taakse, vaan tarjosi tarkat nousut. Olen todella tyytyväinen kauko-ohjaukseen tällä hetkellä.

• Luoksetulon pysäytys

Agilitytreenin jälkeen otin hallilla kaksi pysäytystä eri suuntiin. Ensimmäisellä kerralla oli aivan upea pysähdys. Vapautin noin 1 sek kuluttua taakse papukaijalelun luo. Taavi menikin lelulle nopeasti. Toinen toisto eri suuntaan. Jälleen papukaijalelu oli takana. Pysäytin puolessa välissä matkaa. Taavi pysähtyi kuin seinään. Sanoin "lelu" ja tyhmästi perään "upeeta". Taavi pysähtyi uudelleen ja katsoi minua kysyvästi. Piti sitten toistaa "lelu", kun tuo "upeeta" oli Taavia sotkenut. Iskä sanoikin, että seuraavan kerran pitää olla "lelu"-sanan jälkeen hiljaa. Mitenköhän se aina unohtuu niin helposti. "Lelu" on ainoa "hyväksyttävä" sana vapauttamiseen, sen jälkeen kannattaa olla hiljaa, kunnes T on todella lelun luona.

• Ruutu

Kun tulimme agilityhallilta, testailimme ruutua. T jäi odottelemaan istuallaan pihalle minun mennessäni tekemään ruutua pihatielle. Tein ruudun punaisista tötsistä. Koska jäin suoraan ulos treenaamaan, ei minulla ollut alustaa käytössäni. Alustat ovat nimittäin hyvässä tallessa "treenilokerossa" kaapissani. Hain Taavin pihalta ja vein tielle. Mennessämme tielle kyselin Taavilta ruutua ("Missä ruutu?"): Taavi valpastui välittömästi. Tullessamme tielle kysyin vielä ruutua ja viittasin ruudun suuntaan, jolloin T juoksi ruutuun aikalailla keskelle. Palkitsin tästä, koska ruutu ei vielä ole ärsykekontrollissa. Vihelsin ja heitin papukaijalelun palkkioksi. Seuraavan toiston otin kauempaa ja huikkasin "menepä vain". Aivan vaparina T ei lähtenyt enää siltä etäisyydeltä. Kolmannella toistokerralla Taavi tosin lähti tarjoamaan ruutuunmenoa, jonka vahvistin vielä sanomalla Taavin lähdettyä luotani sanomalla "ruutu". Hienosti Taavi meni ruudun sisälle ja hakeutui keskustan tuntumaan. Palkitsin vihellyksellä ja papukaijalla. Oikein innostavat ja kivat treenit meillä oli. Taavi oli itsevarma, ja minä myös. Ruudun jälkeen Taavi sai etsiskellä papukaijaa metsästä kolme kertaa. Etsintäharjoitukset sujuivat mukavasti, sillä onhan leluetsintä Taavin lempparileikki.

• Seuraaminen

Iltaruokaa ennen tehtiin 3 x 5 toistoa perusasennon vahvistamista. Toistoja tehtiin eteisessä ja huoneessani. Hyvin treeni sujui, ei valittamista. Tärkeintä on, että Taavista huomaa sen tajuavan jutun idean: nopea perusasentistuminen => vihellys/hyvä + nappula.

Perusasentoja vahvistelin myös ulkoilulenkillä. Välillä otin juoksusta, välillä käynnistä. Edelleen hienoa työskentelyä pikkumieheltä.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 17:00 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Julkaisin vihdoin suunnittelemani blogin uuden ulkoasun näin joulun kunniaksi.
Oikein Iloista Joulua 2006 kaikille vierailijoille!

Tunnisteet: yleinen

kirjoittanut N_ 15:27 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Paulan & hänen poppoonsa kanssa tehdyn lenkin jälkeen käväisimme kasvihuoneella. Pääsin testaamaan "här"-käskyn vahvuutta hallilla. Laitoimme Paulan kanssa kolme aitaa riviin. Kokeilin Taavin kanssa S-harjoitusta, jota teimme viime lauantaina agilitykoulutuksessa. Ensiksi otin vain yhden hypyn, sanoin "här" ja palkitsin Taavin luokseni tulemisesta. Toistin tätä pari kertaa ja kokeilin samaa hyppyyttämällä kaksi aitaa. Ensimmäisen T hyppäsi edestä ja toisen takaa. Hienosti Taavi tuli hanskaan kahden aidan jälkeen.

Paula kehotti vaihtelemaan harjoitusta. Välillä hyppyytin kaksi hyppyä, välillä yhden. Eri suuntiin teimme myös. Välillä palkitsin suorasta luokse tulemisesta, mutta välillä vaadin pidempää hanskassa olemisaikaa. Yhden kerran T tarjosi itse hyppäämistä - muuten poika pysyi luonani.

Päätin kokeilla juosta aitojen ympärillä Taavi lähelläni. Paula teki hyvän huomion: jos minulla oli nami kädessä, T alkoi tarjota toista juttua eli aidan hyppäämistä. Kun otin namin pois kädestä, jaksoi T seurata kättäni kauemmin vilkaisemattakaan ympärillä olevia aitoja. Loppuharjoitukset tein ilman namikättä. Annoin Taaville taskusta palkan käteni lähelle tulemisen tai käteni seuraamisen jälkeen. Lopuksi Paula ehdotti hyppäämisellä palkkaamista. Niinpä hyppyytin yhden aidan, otin hanskaan ja annoin käskyn seuraavalle aidalle. Hienosti meni!

Olen Taaviin oikein tyytyväinen. Poika teki todella hyvin töitä hallilla, aivan kuin kotona. Tästä on erittäin hyvä jatkaa haltuunottoharjoitusten suhteen. Ei olisi voinut paremmin mennä.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 21:28 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Yritän tällä kertaa kirjoittaa mahdollisimman lyhyesti, mutta yleensä lyhyt postaus jää haaveeksi. Tänään olemme ulkoilleet Taavin kanssa oikein kunnolla - tokotreenauksen kustannuksella. Aamulla käytiin pitkä lenkki sauvakävellen Peningissä. Oikein mukava lenkki oli, vaikka tuuli olikin navakkaa. Ennen puoltakahta lähdettiin sitten Paulan & koirien kanssa lenkkeilemään Makkaratielle. Taavi pääsi taas revittelemään Timi-pojan kanssa. Hienosti sakemanni ja shelttini tulevat toimeen. Lenkiltä napsin muutamia kuviakin, jotka löytyvät galleriasta. Lenkin jälkeen Paula käytti meitä kasvihuoneella agilitaamassa. Harjoituksesta on enemmän juttua agilitypostauksessa. Meillä oli todella mukava lenkki Paulan ja koirien kanssa. Toivottavasti taas pian mennään yhdessä lenkille.

Tokotreenit rajoittuivatkin tänään kontaktin vahvistamiseen ja perusasentotreeneihin. Josko huomenna otettaisiin ruutua ja pysäriä ulkosalla. Iltamassa käytiin Riikalla ja Touholla tonttuina lahjoja vaihtamassa. Olisihan sitä vielä lahjalenkin jälkeen voinut vähän tokoilla, mutta päädyin kuitenkinhieromaan Taavin kunnolla ja harjasinkin pojan. Näin ollen tokotreeni jäi väliin. Eipä mennyt hukkaan aika - Taavi tykkäsi hieronnasta oikein paljon.

• Seuraaminen

Ennen iltaruokaa otettiin nopeita perusasentoja ja käännöksiä 3 x 5 toistoa. Seuruutin Taavia neliömuodostelmassa huoneessani. Todella nopeita perusasentoja T teki ja hakeutui hienosti oikeaan seuraamispaikkaan. Ulkoilulenkillä vahvistelin myös nopeat perusasennot - hyvää työtä Taavilta.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 21:21 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Joululomallakin osaa näköjään kiirettä pitää. Tämä päivä kului suursiivouksen parissa. Aamulla iski siivouskärpänen ja siivosinkin sitten koko päivän ahkerasti. Taavin kanssa siivottiin yhdessä, vaikka minä se taisin varsinaisen siivoustyön tehdä. Taavin aika kului paremmin Kongin parissa. Valitettavasti en eilen Jyväskylästä löytänyt sopivaa uutta Kongia Taaville, joten jälleen siirtyi sekin hankinta. Onneksi nuo kolme vanhaa ovat ihan kelvossa kunnossa. Tosiaan päivä meni siivotessa, eikä keritty käydä kunnon lenkilläkään. Illalla lähdettiin käymään mummin luona Pyhäsalmessa. Olisittepa nähneet, kuinka Taavilla oli ollut mummia ikävä. Taavuskainen halusi mummin syliin ja antoi ties kuinka paljon pusuja mummelille. Tätini Arja tuli myös käymään mummilla, ja Taavi tykästyi Arjaankin. Taaviko muka pidättyväinen?

• Seuraaminen

Pyhäsalmessa käytiin Halpa-Hallissa ostoksilla, ja kauppareissun jälkeen sitten harjoittelin parkkiksella seuraamista Taavin kanssa. Kontakti oli upea, samoin seuraamispaikka. Otin muutaman käännöksen vasempaan ja täyskäännöksen - ei valittamista. Perusasentoistumiset olivat nopeita. Vahvistelin perusasentoa myös ottamalla muutaman askelsiirtymän oikealle. Taavi teki todella hienoa työtä, vaikka autojakin ajeli parkkiksella. Olin tyytyväinen minitreeniin. Siinäpä se tämänpäiväinen seuraamistreeni olikin pääpiirteissään. Ennen ruokakupille vapauttamista. tosin otin reippaan perusasentoon siirtymiseen kontaktin pitämisellä ja muutamalla askeleella.

• Liikkeestä istuminen

Halpa-Hallin parkkiksella kokeilin istumista. Ensiksi Taavi meni maahan. Huomasin heti, että oma käsky ei ollut tarpeeksi naseva, vaan hiukan "laimea". Seuraavaksi otin vapari-istumisen, eli T ei ollut sivulla. Sitten kokeiltiin uudelleen seuraamisen yhteydessä - onnistui. Palkitsin taskunpohjalta löytyneillä nappuloilla ja kunnon kehuilla.

• Koulutuspeli

Ruoka-aikaa ennen pelattiin hetki koulutuspeliä tutulla pahvilaatikolla. Vahvistin aluksi tassun nostamista avoinna olevan laatikon reunan yli. Vähitellen Taavi joutui aina nostamaan enemmän jalkaansa laatikon reunan yli, lopulta T käytti jalkaa laatikon sisällä. Tämän jälkeen vahvistin laatikon siirtämistä reunasta hiukan eteenpäin. Enempää ei sitten pelattukaan. Hyvin onnistui pelailu tänään.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 21:41 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Päivä vierähti nopeasti Jyväskylässä. Kotiin tultiin vasta iltakahdeksan maissa, joten paljoa ei todellakaan keritty treenata tänään. Pihalla iltapissatuksella vahvistelin muutamat nopeat perusasentoistumiset, seuraamistreeninä. Taavi teki oikein mukavasti.

Agilityjuttuja tehtiin sen verran, että otin pihalla "här"-vahvistuksen yhden kerran; palkitsin namilla suorasta käteen tulemisesta.

Ennen nukkumaanmenoa pelattiin koulutuspeliä hetki. Ensiksi vahvistin laatikon sisään kurkistamista. Laatikossa on pieni reikä, josta T sitten kurkisti sisään. Jokaisen namin jälkeen T kurkisti aina ponnekkaammin sisään, eli työnsi kuonoon aktiivisemmin laatikkoon. Seuraavana kriteerinä oli laatikon kannen alle kurkistaminen. Taavi joutui avaamaan vähän kantta ja työntämään kuononsa sinne. Tätä tehtiin kaikista pisimpään. Taavi avasi laatikkoa kuonollaan, mistä minä naksautin ja annoin namin. Viimeisenä kriteerinä oli tassun nostaminen avatun laatikon reunan yli. Toistoja otettiin vain neljä, minkä jälkeen lopetettiin leikkiminen tältä päivältä. Oikein aktiivisesti Taavi teki. Seuraavalla kerralla tosin voisi palkaksi valita vielä jotain maittavampaa. Tänään palkitsin vain ruoka-ajalta jemmaan otetuilla nappuloilla.

Huomenna tokoillaan varmaankin vähän enemmän. Todennäköisesti treenit tehdään lumisemmissa olosuhteissa, sillä ulkona satelee lunta hiljalleen - ihanaa.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 22:23 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Pitää vielä lisätä yksi lyhyt agilitymerkintä. Agilitya harjoitellaan nyt kotioloissa vahvistaen hallintaa, joten merkintöjä tulee näinollen myös kotitreeneistä.

Ulkoilulenkillä otin pari toistoa "här"-sanan vahvistusta. Sanoin "här", lähdin juoksemaan ja palkitsin Taavin namilla, kun se tuli seuraamaan kättäni.

Lenkin jälkeen tehtiin illalla (noin klo 19.50) haltuunottoja harjoituksia mokkapatukan voimin. Mokkapatskua ei olekaan käytetty aikoihin treeneissä. Nyt juoksin ympäriinsä, sanoin "här" ja Taavin tullessa käteni lähelle palkitsin repimisleikillä tai heitin patukan palkaksi. Välillä Taavi joutui seuraamaan kättä kauemmin, välillä palkitsin heti käden lähelle tulemisesta. Yhden kerran tehtiin kepeillä. Lähetin Taavin kepeille ja sanoin "här" pojan suoritettua kepit. Heti Taavi tuli käteni lähelle, palkitsin jälleen leikillä. Harjoituksissa vaihtelin kättä aktiivisesti. Yleensä palkitsin patukalla nimenomaan Taavin seuraamasta kädestä. Kiva pieni harjoitus oli - homma toimii. Joululomalla yritetään päästä hallille treeneihin, jotta saadaan testata uuden käskyn tehoa häiriöisemmässä ympäristössä (esteet kuumentamassa). Tänään T tosin kuumui myös patukkapalkasta melkoisesti, mutta silti tuli haltuun hyvin.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 22:49 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Joululoma on alkanut - vuosi 2006 on koulun osalta pulkassa. Jaksotodistus saatiin jo viime viikolla, joten todistusta ei tarvinnut enää jännittää. Pääsin koulusta aikaisin kotiin, joten päivällä käytiin Taavin kanssa niityllä lenkillä. Pakkasta oli lähemmäs -10 astetta, eli aivan liikaa minunlaiselleni vilukissalle. Kolmet käsineet päällekkäin: sormikkaat, lapaset ja rukkaset. Kamerakin tuli mukaan ja pari kelpoa kuvaa tuli otettua jäätymisestä huolimatta. Aivan koko lenkki ei mennyt kuvailun parissa, vaan otettiin pari tokoliikettäkin.

Iltaa vietimme Riikan & Touhon kanssa lenkkeillen. Lisäksi hieroin Taavin olohuoneessa. Hierominen sujui ihan hyvin lukuunottamatta Taavin valpastumista mm. Jamin & Juuson painiessa sekä vanhempieni kotiin tullessa. Olohuoneessa hierominen ei siis ole mikään järkevä idea, mutta pitihän minun nähdä edes vilaus O.C:stä.

• Luoksetulon pysäytys

Neiti K opettelee seuraavaksi muistamaan läpijuoksufunktion. Koira ennakoi hienosti pysähdystä, eikä neiti K tänäänkään muistanut aloittaa läpijuoksusta. Niittytiellä otettiin pitkällä matkalla luoksetulo, takapalkkana pehmopallo. Herra T juoksi kovaa kyytiä luokseni, kunnes alkoi ennakoi pysähdystä - pysähtyi. Kutsuin loppumatkan luokseni ja otin sitten yhden läpijuoksun. Lopuksi leikittiin pehmopallolla, ja minä taas sain pohtia, miten se läpijuoksu olikaan unohtunut.

Kotiinpäin kävellessä päätin testata tiellä vielä toisen pysähdyksen. Nyt oltiin jo lähempänä 4-tietä. Jätin Taavin mutkaan, kävelin kauuuas ja kutsuin. Puolen välin jälkeen lähdin juoksemaan ts. otin pari juoksuaskela taakse. Palkitsin Taavin sivulla namilla. Lähetin vielä hakemaan takapalkkapehmon. Siinäpä se treeni. Saatiinpas tehtyä kelpo läpijuoksu.

Riikan & Touhon kanssa tehdyn lenkin jälkeen otettiin pihassa vielä kolme läpijuoksua käytävällä. T hidasti ensimmäisessä puolessa välissä. Juoksin lipettiin, jolloin T vaihtoi laukalle ja tuli reippaasti loppumatkan. Kaksi muuta menivätkin hienosti läpijuoksuina. Takapalkkana oli mokkapatukka - "takamagneetti" oli siis vahva.

• Seuraaminen

Lenkillä muutama vahvistus pysähdystä. Älyttömän hyvä seuraamispaikka ja tällä kertaa pehmopallopalkka toimi moitteettomasti.

• Liikkeestä pysähtymiset

Lenkillä otettiin istuminen, maahanmeno ja seisominen. Ensin seisominen: T tuli seuraamispaikalle, pysäytin, kävelin eteenpäin, palasin taakse ja vapautin sivulta. Heti perään maahanmeno, nyt annoin seuraamiseen "kom"-käskyn. T teki hyvän maahanmenon. Kehuin ja vapautin. Viimeisenä hetken kuluttua istuminen. T meni ensin maahan; ei palkkaa. Heti perään uusi yritys, nyt oli todella hyvä. Vielä toinen toisto ja hyvin meni sekin. Palkitsin pehmoluuleikillä, vapautus sivulla. Olin tyytyväinen.

• Koulutuspeli

Suunnitelmallinen koulutuspelin pelaaminen on unohtunut ts. sitä ei ole joka viikko pelattu. Viime viikolla ei ainakaan pelattu, joten tänään oli aika kokeilla, kuinka hyvin käytösten tarjoaminen toimii. Iskä sai eilen paketin postissa ja ko. pahvilaatikko sopii täydellisesti koulutuspeliin. Peliä pelattiin ennen ruoka-aikaa. Ensiksi T tarjosi laatikon päälle nousemista, mistä klikkailin viisi kertaa. Hain lisää nappuloita keittiöstä ja halusin nyt Taavin tarjoavan uutta toimintoa. Poika alkoi siirtää pari senttiä laatikkoa. Vähitellen vaadin pidempää ja pidempää siirtoa. Lopputuloksena se, että T kuljetteli laatikkoa pitkin huonettani. Poika oli saanut hiukan repäistyä laatikon sivua, ja kuljettaminen oli näin helpompaa.

Kuljetusta tuli vahvistettua aika kauan, kunnes seuraava haluamani toiminto oli laatikon pystyyn nostaminen. T alkoi käsitellä laatikkoa "rajummin"; tästä keksin idean nostamisesta. Sainkin sitten vahvistettua todella monta pystyyn nostamista. Välillä Taavi jopa "suuttui", kun nostaminen tuntui vaikealta, mutta toisaalta jatkoi ponnekkaasti yrittämistä. Edelleen välillä poika tarjosi lemppariaan eli laatikon päälle nousemista. Taavi ei tosin nouse täysin laatikon päälle tässä nousussa, vaan ainoastaan etujalat ovat laatikon päällä. Nyt kuitenkin näyttää sille, että laatikkoleikkimme etenevät - hyvä.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 22:43 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Toiseksi viimeinen koulupäivä ennen joululomaa on takana. Pakkasta oli aamulla -6 astetta ja johan sitä hytistiin linkkipysäkillä. Kavereiden kanssa manailtiinkin, että mitäköhän sitten, kun pakkasta on -25 astetta ja tuulee oikein kovasti. Pihatreeneissä oli sormet umpikohmeessa, vaikka väliajoilla minulla oli paksut toppahanskat. Mitenköhän tuota ääreisverenkiertoa saisi parannettua? Ideoita otetaan vastaan. Ilta menikin sitten lenkin parissa. Nyt Taavi mussuttelee nautinnollisesti hampaidenpuhdistusluutaan vieressäni.

• Seuraaminen

Aamulla testattiin taas nopeita pysähdyksiä. Treenitaulukko näyttää, että ollaan reilun viikon ajan jankattu seuraamista päivittäin. Pysähdyksiä on lähinnä harjoiteltu. Olen yrittänyt pitää seuraamispätkät motivoivina, vaikka pysähdystä on tosiaan hiottu reippaasti. Tuloksia näkyy, sillä aamutreeni (3 x 5 toistoa) onnistui erinomaisesti. Juostiin jälleen eteisessä ja huoneessani. Kokeilin myös käyntipätkiä, jotta pysähdys yleistyy kaikissa askellajeissa.

Iltapäivän pihatreenissä (klo 14.30) otin ruudun ja pysärin väliajoilla seuraamista. Toisin sanoen T hakeutui seuraamispaikkaan ja sai palkan pysähdyksen jälkeen. Yksi pitkä suora tehtiin pihatiellä. Edelleen koen hankalimmaksi pitkältä matkalta pysähtymiset, mutta hyvinhän tuo sujui. Ensin otin vähän lyhyemmän suoran ja sitten tosiaan tuon mainitun pitkän suoran. Päätin pätkän pysähtymiseen, ja Taavihan pysähtyi hienosti. Joitakin lyhyitä pätkiä otin aina välissä. Palkitsin pari kertaa lelupalkalla, mutta namipalkka näyttää kuitenkin olevan tällä hetkellä parempi. Taavi menee lelun kanssa "ylitilaan", jolloin testailee helposti 3/4-istumista, eikä lyö nopeasti pyllyään maahan. Tällaisen yhden huonon pysähdyksen T teki, mutta toisaalta tajusi heti seuraavalla toistolla, että ainostaan nopea "lässähtäminen" johtaa lelun heittämiseen (pehmopallo taakse). Loppuvuoden uutinen on muuten se, että neiti K alkaa tykätä seuraamisen harjoittelemisesta.

Illan ulkoilulenkillä tehtiin edelleen pysähdyksiä, perusasentovahvistuksia. Ei mitään mainittavaa muutosta, ihan hyviä olivat.

• Ruutu

"Här"-pyrähdystreenien (agility) ja hyppyjen jälkeen tein äidin isoista kukkaruukuista (valkoiset) ruudun. Täytyy myöntää, ettei ruutu mikään näkyvä ollut. Valittelin jo blogin johdannossa huonoa ääreisverenkiertoani, joten siinäpä syy, miksi en jaksanut lähteä hakemaan kunnon merkkejä. Lähetin lyhyeltä matkalta, ja Taavi etsi merkkejä. Näytin sitten kädellä, jotta T varmasti osui ruutuun. Poika ensin meni vähän ravilla, mutta kiihdytti iloisena huomatessaan merkit. Suoraan keskelle pinkaisi. Toinen toisto vähän kauempaa, nyt todella hyvä ruutuunmeno. Juoksin ruutuun Taavin luo, ja leikimme hetken pehmopallolla, josta onkin tulossa kovaa vauhtia Taavin uusi lempparilelu. Vielä kun poika löytäisi vinkukohdan, niin voilà. Molemmilla toistokerroilla ruudussa oli minialusta, punainen luutunpala.

• Luoksetulon pysäytys

En tiedä, pitäisikö taas itkeä vai nauraa pysäritreenillemme. Ehkäpä vain tyydyn selittämään toistot kiltisti ja teen yhteenvedon - itkien tai nauraen. Ensimmäinen toisto tehtiin niin, että T jäi odottamaan lähes Peltoniemen navetan kohdalle. Minä menin lähelle autotallin pihaa ja kutsuin. Pysäytin noin puolessa välissä matkaa. T pysähtyi upeasti, joten vapautin taakse pehmopallon luo. Heti "lelu" sanottuani kehuin Taavia, ja poika höristi korviaan kääntyen minuun päin. Sanoin uudelleen lelu, jolloin T ponkaisi metsään. Ilmeisesti Taavuskainen päätti lähteä etsimään metsästä lelua. Yhdessä sitten juostiin lelun, ja päätin kokeilla uudelleen puhtaasti. Toinen toisto meni hienosti - nyt T juoksi suoraan taakse lelulle. Poika palautti pehmiksen luokseni autotallille. Kolmas toisto tehtiin autotallilta Peltoniemelle päin. Puolessa välissä matkaa T röyhkeästi ennakoi - pysähtyi kuin seinään. Lähdin juoksemaan kauemmaksi ja kutsuin. Palkkasin luoksetulosta, jonka T teki loppumatkalla. Seuraava toisto meni taas ennakoinnilla. Nyt palautin Taavin neutraalisti lähtöpaikalle, ja viimeinen toisto vetäistiin läpijuoksulla. Kutsuin Taavia, lähdin juoksemaan Taavin ollessa puolessa matkassa tulossa ja palkkasin nopean luoksetulon.

Ilmeisesti läpijuoksujen määrää kannattaa nyt kasvattaa. Kenties voisi kokeilla aluksi, että esim. parin treenikerran aikana otetaan tyyliin viisi toistoa, joista yksi on läpi juoksu. Loput voisi tehdä suoralla vapautuksella taakse tai 2 sek odotuksella. Harjoittelua liike vai vaatii.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 21:03 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Uutta käskysanaa treenataan. Pihamaalla ennen tokotreeniä otettiin juoksupätkiä. Toisin sanoen minä juoksin Taavia "karkuun", huusin "här" ja palkitsin käden lähelle tulemisesta. Välillä pelkkä käden lähelle tuleminen riitti, välillä juostiin pidempi matka, jolloin palkitsin käden seuraamisesta. Vaihtelin suuntaa, kättä (mäkelät) jne. Palkitsin antamalla namin kädestä, mutta makupala ei ollut kädessä lähenemisen aikana, vaan otin sen taskusta. Vältän tällä hajuun ehdollistumista, sillä palkkahan tulee lähelle tulemisesta, ei haistelusta. Välillä toki pidin kädessä makupalaa ja annoin suoraan siitä. Pääasiassa tehtiin kuitenkin ilman kädessä pidettävää namia.

Kun olin taas muistutellut Taaville "här"-sanan merkitystä, tein neljällä kukkaruukkuaidalla S-harjoitusta. Hienosti meni. Yhden kerran kielsin aidan hyppäämisestä, kun meni omin avuin. Sen jälkeen T menikin vain käskyllä. Juoksin aitojen ympärillä niin, että T seurasi kättäni. Aitojen välistä pujottelua otin vain kerran, muuten ympärillä juoksemista. Taavia en voi muuta kuin kehua - se on tajunnut idean hienosti. Mäkelät otin kerran aidalla, ei ongelmaa. Käden vaihtaminen haltuunottoharjoituksissa ilman aitoja on ollut hyödyllistä.

Lopuksi vielä kuumensin Taavia tekemällä ympyröitä kädellä ja vaihtaen todella paljon suuntaa juostessani. Taavi tuli hanskaan kuumumisesta huolimatta. Odotan innolla, miten tulevat (päivästä en tiedä) hallitreenit luonnistuvat. Ulkoilulenkillä otin pimeässä pari hanskaantuloa, sekä heti palkkaamista että pientä käden seuraamista.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 17:03 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Jouluun on enää viikko, eikä joulumieli ole vieläkään saapunut. Jospa se ensi viikolla alkaisi jo tuntua jouluiselta. Kotona kaikki on ihastuttavan punaista ja "tonttumaista", mutta siltikään ei ole joulumieltä. Onneksi lunta satoi sentään vähän, ettei ole aivan vesikeli.

Tänään pestiin ja trimmattiin biisonit äidin kanssa. Valitettavasti en sitten kerinnyt hallille agilitya treenaamaan, vaikka motivaatiota olisikin ollut. Tokoa treenattiin kuitenkin ja käytiin Riikan kanssa oikein mukavalla sauvakävelylenkille. Ei lainkaan hullumpi päivä siis.

• Kauko-ohjaus

Aamuruoan jälkeen kokeiltiin jälleen kauko-ohjausta, joka onkin edistynyt aika paljon. Mielestäni oli järkevintä treenata vasta Taavin syötyä. Jos Taavilla on kaamea nälkä ja kiire ruokakupille, on yleensä vire aivan liian korkealle suurta keskittymistä vaativaan kauko-ohjaukseen.

Etäisyyttä Taaviin olen saanut lisätä melkoisesti. Lisäksi seison pojan edessä. Treeni tehtiin tänä aamuna eteisessä. Toistoja tuli 3 x 5. Palkitsin seisomiset (maahan-seiso). Ensimmäinen sarja oli puhdas (IIIII), toisessa 80 % onnistui (I0III) ja viimeinen puhdas (IIIII). Epäonnistuneessa suorituksessa Taavi ei edennyt paikoiltaan, mutta takatassut liikkuivat hieman: pieni horjahdus eteen. Pyrin edelleen täydelliseen liikkumattomuuteen.

Iltaruokaa ennen T ei ollut mitenkään erityisen vilkas, joten uskaltauduin tekemään 2 x 5 toistoa kaukoja. Onnistumisprosentti oli kummassakin sarjassa 100 - hienoa. Etäisyyttä oli reippaasti, treenipaikkana eteinen. Olin jälleen seisaallani.

• Ruutu

Pitkästä aikaa treenattiin ruutua. Tein kolme ruutua pihalle: punaisista hillopurkeista agilitykeppien viereen, sinisistä sangoista leikkimökin viereen ja pihatielle siirappipurkeista. Ensimmäiset kaksi toistoa otettiin punaiseen ruutuun. Etäisyyttä ei ollut paljoa. Taavi tarjosi hyvin ruutuun juoksemista - keskelle. Palkitsin naksulla ja pallolla.

Toinen toistosarja otettiin siniseen ruutuun. Hyvin Taavi hahmotti ruutumerkit. Lähetin pojan talostamme päin. Palkaksi jälleen naksu ja pallonheitto. Tauon jälkeen kokeiltiin autotallilta päin "siirappiruutua". Ensiksi Taavuskainen ei huomannut ruutua, joten näytin kädellä. Tein nopeita toistoja neljä peräkkäin, jotta sain ruutuun lähtemisen ns. automaattiseksi. Viimeisellä toistokerralla sanoin "ruutu" Taavin ollessa lähellä ruutua. Aluksi oli nimittäin pari pientä epäröintiä.

Pidin toisen paussin ja juoksutin Taavin vielä kumpaankin piharuutuun kerran. Hyvin meni. Käskysanoja en käyttänyt, vaan pääpointtina oli iloinen vapaa ruutuunmeno.

Positiivista on nyt se, että Taavi on alkanut etsiä ruutumerkkejä katseellaan. Lisäksi varmuus ruutuun lähtemiseen ja nopeaan ruutuunmenoon on kasvanut. Harhailuja ei ole esiintynyt, vaan suoraan keskelle miekkonen menee. Olen toiveikas tämän liikkeen suhteen, vaikka tämähän on erittäin vaikea liike kokeessa. Meilläkin ruututreeni on aivan alkutekijöissä, mutta siellä jossain kaukana se kympinarvoinen suoritus näkyy.

• Luoksetulon pysäytys

Luoksetulo on otettava tehotreeniin!. Oikeastaan pysäytys pitää ottaa, sillä koiranihan tulee oikein nopeasti luokse, mutta pysähdys on löysä, epävarma. Otin pihatiellä kaksi toistoa. Ensimmäisellä kerralla T jäi odottamaan lähes Peltoniemen navetan kohdalle, ja minä menin autotallin luo. Matka oli todella pitkä. Takapalkaksi jätin kirjavan pehmopallon. Kutsuin Taavia ja pysäytin noin puolessa välissä. Pysähdys oli löysä, vaikka en suoraan sanottuna nähnyt sitä erityisen hyvin, koska etäisyys oli niin pitkä. Mitäköhän järkeä tässä treenissä oli? Vapautin Taavin joka tapauksessa nopeasti takapalkalle, ja iloisesti T juoksi luokseni pallo suussa.

Toinen toisto tehtiin Peltoniemeen päin autotallilta. Matka oli taas pitkä. Tarkoitukseni oli pysäyttää puolen välin jälkeen, mutta T hiljensi raville puolessa välissä, ennakoi. Kutsuin uudestaan ja pysäytin sitten vähän matkan jälkeen. Vapautin taakse. Typeräähän tuo oli, mutta ainakin sain matkan jatkumaan, ja pysähdys oli hyvä. Tällaista ei kuitenkaan oteta tavaksi.

Luoksetulomatkaa tulee vähän lyhentää, koska tuo tämänpäiväinen matka oli ihan liioiteltu. Pysähdyksiä enemmän, vapautukset taakse, odotukset jne. Perustreeniä tässä tarvitaan lähes päivittäin - varmuutta. Haikeana muistelen Taavin hienoja pysähdyksiä syksymmällä, kun treenattiin ahkerasti. Jospa ne saadaan takaisin.

• Seuraaminen

Kauko-ohjaustreeni ja hampaiden pesemisen jälkeen juostiin eteisessä. Toisin sanoen käännöstä oikealle ja pysähtymisiä. Harjoitus oli extempore, mutta älyttömän onnistunut. Minulle luontaisin kääntymissuunta on edelleen vasen. Ihmeellisesti tunsin tällä kertaa myös oikean "sopivaksi", joten käännyin peräkkäin oikeaan. Palkitsin esim. kolmannen käännöksen, pysähdyksen tai ensimmäisen käännöksen. Taavin oikea käännös ei koskaan ole ollut yhtä tiivis ja upea - ihmeellistä. Pysähdysten ja perusasentovahvistusten tulos taitaa olla tässä. Pysähdyksetkin olivat hyviä.

Ulkoilulenkillä otettiin niin ikään pysähdyksiä. Pihatreenin välissä myös pari; osa nopeampia, osa hitaampia. Yhteenvetona voisi sanoa, että pysähdykset ovat kuitenkin tulleet paljon nopeammaksi.

Myös illan ulkoilulenkillä tehtiin pari pysähdystä haltuunottopyrähdysten (agility) välissä. Ihan kivasti meni.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:45 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Voihan sitä kotonakin agiliitää - ainakin jonkin verran. Päätin ottaa Mujusen neuvoista vaarin ja alkaa harjoitella kunnolla hallintaa. "My big plan" sai tänään alkujysäyksen, kun tein äidin muovisista kukkaruukuista kolme "aitaa". Korkeutta ei esteillä tainnut olla kuin ehkä 20-25 cm, mutta joka tapauksessa pienen loikan Taavi joutui ottamaan, että yli pääsi.

Juuso oli häiriökoirana Jamin ollessa trimmattavana. Eihän pikku-Jiitä kehdannut sisälle jättää Vilman kanssa leikkimään,. Otin Taavilla ensiksi välistävetoa. Tavallaan idea oli eilisen S-harjoituksen kaltainen; aitoja oli vain vähemmän. Itseasiassa tein aluksi yhdellä aidalla. Hyppy + "här", joka on uusi "tähän"-käskymme. Ruotsi tuli taas mukaan kuvioihin, kun eivät nuo suomenkieliset käskyt näköjään tehoa. Syynä käskyn muutoksen on ainoastaan se, että "täällä" on kulunut, eikä enää tarkoita mitään muuta kuin "kato mamia, se ohjaa taas johonki". Painoarvoa käskyllä ei ole, koska se ei tarkoita haluamaani: heti haltuun. S-harjoitus "här"-sanalla toimi kivasti. Taavi tuli käteni lähelle ja sai namin. Salmehan sanoi, että voin käyttää seuraavan esteen suorittamista palkkiona. Mielestäni järkevintä tässä vaiheessa on kuitenkin vahvistaa minun lähelleni tulemista. S-harjoitusta tänään tehdessäni käytin välillä namipalkkaa (maksaa) ja välillä esteen suorittamista.

S-treenin lisäksi juoksentelin aitojen vieressä sanoen "här". Taavi pysyi lähelläni, eikä irronnut aidoille ennen käskyä. Tuntui aika huimalta eilisen shown jälkeen - vau. Kokeilin jopa mäkelöitä yhden kerran onnistuneesti. Taavi kuunteli huiman hyvin. Tein sen johtopäätöksen, että kyllähän tämä näin onnistuu, kun ei olla hallissa ja vauhti on "kohtuullinen". Päätin ottaa vauhtia elämään ja spurttailla kunnolla pihalla sanoen "här" ja joko palkaten heti tai jatkaen matkaa. Välillä käytin palkkana pehmopalloa ja leikkiä. Kättä vaihdoin ahkerasti.

Homman loogisuuden T tajusi nopeasti: mamman lähelle meneminen tuottaa palkkion. Poika seurasi kättäni, olipa siellä nami tai ei. Vauhtia elämään yritin hakea, kun juoksutin Taavia kepeillä. Nopea lähetys kepeille ja välittömästi "här". Taavi tuli heti luokseni. Viimeisellä toistolla huusin "här" ja juoksin eteenpäin: Taavi seurasi kättäni mukana. Tulipas hyvä mieli treenistä. Listaan vielä alle muutaman jutun hallintatreeneistä yleensä.

• "Här"-sanan merkitys: Taavi tulee välittömästi lähelleni ja pysyy siinä, kunnes käsi nousee ja annetaan uusi käsky seuraavan esteen suorittamiseen.
• Tärkeää on harjoitella kestoa ja vaatia tiettyä etäisyyttä, pelkkä vilkaisu ei riitä. Taavin täytyy siis tulla konkreettisesti haltuun. Seuraavalle esteelle ei ole menemistä ennen haltuunottoa.
• Treeniä ensiksi aidoilla, jolloin vire ei ole yhtä korkea kuin rataa mennessä. Ratatreenejä ei kannata tehdä, vaan sanan täydellinen merkitys on opetettava ensin. "Här"-sanan tulee olla toimiva koko ajan: ei lipsumista.
• Vahvistetaan myös alhaalla olevan käden merkitystä. Kun käsi nousee, irrotaan seuraavalle esteelle.

Volttijuoksutustakin kokeilin. Ihan kivasti Taavi alkoi ympärilläni juosta. Loppuun on vielä lisättävä, että uskon haltuunoton tulevan varmaksi uuden sanan tarkan opettamisen myötä. Taavin täytyy oppia alusta alkaen tajuamaan, että "här" on se taikasana, joka merkitsee välitöntä ohjaajan luo tulemista, eikä anna mitään mahdollisuutta omaan sooloiluun. Toiveikkaina jatketaan eteenpäin. Saa nähdä, mitä seuraavissa hallitreeneissä tapahtuu.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 14:22 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Ulkona on satanut lunta - hienoa. Takana on melkoisen "järkyttävä" päivä - opin todella paljon agilitykoulutuksessa. Vaikka meni ihan pieleen koko koulutus, oli kaikesta hyötyä. Oikeasti tekee minulle hyvää, että teen jotain väärin - kuulostaa hullulle. Pieni perfektionistisieluni kaipaa piiskaa ja opeteltavaa. Olen joskus jauhanutkin epäonnistumiskierteestäni, joka yleensä johtaa siihen, että lopetan harjoittelun ja lyön hanskat tiskiin. Nykyään olen oppinut nousemaan montuista ylös ja suoristamaan selkäni. Elämä jatkuu ja pitäähän jutuissa haastetta olla. Ensi reaktioni on aina itsensä mollaaminen, "masennus" ja kiroaminen, mutta lopulta tajuan ihmisten tekevän virheitä. Tänäänkään agilitymokat eivät olleet mitään yllätyksiä - oikeastaan. Enhän ole tyhmyyksissäni harjoitellut tuollaisia piiitkään aikaan. Opittiinpahan jotain, eli hyötyä koulutuksesta oli.

Tokorintamalla on mennyt ihan hyvin, vaikka paljoa ei ole keritty harjoitella. Ruututreeniä ei ole tehty, ja jopa kaivatut pysähdysharjoitukset ovat jääneet väliin. Jospa huomenna sitten niitä harjoiteltaisiin.

• Kauko-ohjaus

Iltaruokaa ennen 3 x 5 toistoa. Kaksi ensimmäistä sarjaa tehtiin keittiössä, viimeinen eteisessä. Olin seisaallani Taavin edessä. Palkitsin laskeutumiset (seiso-maahan)Etäisyyttä ei ollut nimeksikään. Taavi oli aika korkeassa vireessä ja taakse heitellyt nappulat innostivat vähän liikaa. Onnistumisprosentit 70-80. Kannattaa varmaan laittaa namikuppi taakse, jos tekee seisaallaan, ettei tule turhaa etenemistä tai haparointia. Käskysanaa ei ole edelleenkään, eikä pidekään olla.

• Seuraaminen

Ulkoilulenkillä ja pihalla tehtiin muutama vahvistus. Samoin agilitytreeneissä hallinpihalla otettiin muutamia toistoja. Hienosti meni. Tein "vahingossa" sivuttain siirtymistä oikeaan ja hienosti Taavi teki - nopeat perusasentoistumiset. Suunnitelmasta on hiukan poikettu, koska siellähän "käsketään" harjoittelemaan myös oikeaa käännöstä paikaltaan ja liikkeestä. En ole todellakaan katsonut järkeväksi treenata käännöksiä ennen kuin perusasentoistuminen on ripeä. Käännös ei ole ongelma, jos perusasentoon istuminen on kunnossa. Näin ollen treenaamme itseasiassa koko ajan oikeaa käännöstä, koska teemme kullanarvoista pohjatyötä.

Ennen iltakahdeksaa otettiin peilin edessä juoksemista ja pysähdyksiä. Perusasennot olivat aika hyviä, ja nopeus kasvoi vireen mukana. Hyvä!

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:46 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Ihminen jumittuu tapoihinsa, tekee asiat aina samalla tavalla ja uskoo vieläpä tekevänsä täysin oikein. Omille virheilleen sokaistuu ja lopulta jopa uskaltautuu kehumaan hiukan itseään. Yhtäkkiä joku viekin maton alta, tiputtaa maanpinnalle. Ihminen nyrpistyy, sättii itseään ja lopuksi toivon mukaan ottaa opikseen.

Oulun kisaviikonlopun jälkeen en hallilla käynyt harjoittelemassa viikolla ollenkaan. Mieli olisi tehnyt, mutta illat ovat aivan liian pimeitä harjoitteluun - valittevasti. Onneksi tänään aamupäivällä pääsimme agiliitämään, sillä oli odotetun Salme Mujusen agilitykoulutuksen aika. Iskä vei minut ja Taavin kasvihuoneelle ennen yhtätoista. Meidän ryhmämme (Miran Viivi-bordercollie, Taavi ja Minnan Åsa-kleini) treeni alkoi klo 11.15.

Ulkoilutin Taavin ja sain huomata, ettei poika vaikuttanut lainkaan stressaantuneelta. T oli jopa hiljaa boksissan, eikä reagoinut edellisen ryhmän (Marjaanan Stara & Ira sekä Miran Pentu) harjoitteluun. Kun meidän harjoituksemme alkoivat, taisi usko koiraan kadota - ainakin hetkeksi. Jälkikäteen ajateltuna jokaikinen Salmen sana oli tarpeen: tajusin monta asiaa.

Ensimmäinen treeni oli tietenkin tekniikkaa: S-harjoitus. Vierekkäin oli vaakatasossa viisi aitaa. Jokatoinen aita edestä, jokatoinen takaa. Näin muotoilisin harjoituksen sanoiksi. Ensin hyppy aidan etupuolelta, sitten seuraava takaa, seuraava edestä jne. Piirsin harjoituksesta kuvan, joka löytyy täältä. "Polut" eivät ole mitenkään loogisia, mutta tarkoitus on nyt ainoastaan kuvata jotenkin juoksureittiä. Ongelmia tuli - Taavi veti hösseliksi: "Enpäs mami oo koskaan kuullutkaan mistään hallittavuudesta. Herra Tee liiteli seuraavalle esteelle sujuvasti. Taavi vilkaisi minua ja jatkoi matkaansa. Öhöm, milloinkohan viimesi onkaan tehty hallittavuusharjoituksia? Itseensähän sitä on mentävä. Koko kesä liidettiin kovalla vauhdilla. Harjoitusta ei suunniteltu - lennettiin vain seuraavalle esteelle, jonne koira oli jo kovasti menossa. T kysyi suuntaa: "Ai tännekö?" Minä annoin signaalin, joka vei esteelle. Hyvä mieli tuli harjoituksista, ja meno oli kovaa. Entäpä oliko koira hallinnassa? Ei.

Ongelma on sama kuin viime keväänä agilitykoulutuksessa. Taavi ei osaa tarpeeksi selkeäksi "täällä"-käskyä. Käsky jää kaikumaan ilmaan, ja matka jatkuu. Taavi tarjoaa esteitä ja yrittää - palkitsee itse itseään. Hommahan ei toimi, kun esteitä on tarjolla enemmän, ja hallinnan merkitys korostuu. Taavi vain menee, ja HYL tulee kuin apteekin hyllyltä.

S-harjoituksessa Taavi alkoi jo välillä lähestyä minua hiukan, mutta huiteli kuitenkin. Se ei malttanut jäädä odottamaan käskyä, vaan lähti itsekseen. Oma ohjaukseni oli epävarmaa, ja jäin liian eteen. Seuraavaan harjoitukseen verrattuna tämä S-treeni meni ihan mukavasti. Tärkeää oli katsoa esteeseen, ei koiraan. Käsky ja signaali seuraavan esteen suorittamisesta annetaan vasta, kun koiran etutassut ovat maassa, ja koira tulee lähelle - hallintaan. Radalla mentäessä ei pidä katsoa koiran perään, vaan katse pitää keskittää esteeseen. Tämä pitää muistaa! Jään helposti katsomaan Taavia, jolloin oma ohjaus muuttuu epävarmemmaksi. Taavi alkaa määrätä vauhdin ja tahdin, mikä ei tietenkään ole sallittavaa.

Treeni vaikeutuu - mäkelät. Minulle mäkelät, selääntakaotot, propellit yms. ovat aina olleet niitä vaikeimpia. Aina olen täydellisesti myöhässä tai muuten vain hukassa. Tänään taisin olla eniten hukassa muuten vain. Jälleen hallinta oli vaikeaa, vaikeaa, vaikeaa. Homma ei sujunut. Ensiksi olin liian lähellä estettä, piti mennä seinäänpäin. Otin Taavin haltuun ja vapautin seuraavalle aidalle. Pientä haparointia oli ilmassa, ei mitenkään täydellistä. Taavi lensi kuin ammuttuna aidalle vilkaistuaan vain minua. Poika ei tullut lähelle, vaan lähti yhdessä sadasosasekunnissa liitämään seuraavalle esteelle. Lopulta tein mäkelöitä ilman esteitä. Hallintaa aitojen luona: kävelyä ja "täällä"-hokemista. Sitten tein mäkelät ja palkitsin. Nameja oli koko ajan kädessä, ja palkitsin Taavia hallintaan tulemisesta.

Uusi yhtälö vanhan tilalle: meno + hallinta => meno. Toisin sanoen otetaan pallo kiinni ja päästetään uudestaan menemään. Pallo ei saa mennä itsekseen, vaan sen pitää käydä räpylässä välillä. Hallinta, vapautus, hallinta ja vapautus. Taavi siis oppii, että saadakseen palkkion (esteen suorittaminen) täytyy ensin mennä ohjaajan luokse. Koiraa ei voi todellakaan syyttää. Esteet imevät Taavia älyttömästi, enkä ole vaatinut sitä tulemaan riittävän lähelle - hallinta on unohtunut. Tämänpäiväistä ohjausfiaskoa pahensi jännittämiseni. Miran mielestä kroppani oli taas jäykkä ja toiminta epävarmaa. Taavi päätti kokeilla, josko omat versiot suorittamisesta toimisivat. Taisipa tämän ohjaajan suusta muutama ärräpääkin kajahtaa. Ihan hukassa oli ohjaus ja kaikki, mutta alhaalta on ainoa suunta ylöspäin. Opettavaisen harjoituksen piirros on nähtävissä täällä. Olen siis merkinnyt mäkelä-kohdilla käden vaihtamispaikan, jotta muistan sen jatkossakin.

Sama harjoitus tehtiin vielä mäkelöiden sijaan valsseilla. Valssit sujuivat paremmin, mutta olisin saanut peruuttaa enemmän. Hallinta oli parempaa kuin mäkelöissä, ja meno tuntui paremmalle. Treenipiirros on täällä.

Loppuun tehtiin yksi harjoitus: välistä vetämistä. Sehän sujuikin paremmin; Taavi luovutti hallinnan minulle. Salme sanoi, että Taavin ei tarvitse tulla lähemmäksi kuin tässä myöskään mäkelöissä tai S-harjoituksessa. Ihan kiva oli kuulla. Miksi Taavi teki tämän paremmin? Tätä on yksinkertaisesti harjoiteltu. Mäkelöiden kaltaisia treeniä tai S-harjoitusta ei ole tehty pitkään aikaan. Täysin oma vika on koko "häslinki", koska en ole ottanut hallintaharjoituksia, vaan painanut menemään. Viimeisen treenin piirros löytyy täältä.

Yhteenveto: Nyt täytyy alkaa tehdä paljon hallintaharjoituksia. Ratatreeni on turhaa: esteet osataan. Tehdään samanlaisia S-harjoituksia ja mäkelöitä viidellä esteellä. Esteitä täytyy kuitenkin olla jonkinverran, jotta hallittavuus oikeasti korostuu. Katse suunnataan esteeseen, ei koiraan. Itse täytyy olla varma ja edetä reippaasti. Nyt jäin harjoituksissa paikoilleni seisomaan vahingossa. Taavilta on vaadittava selvä hallintaan tuleminen. Palkinnoksi annetaan joko seuraavan esteen suorittamienn tai nami. Alussa voisi käyttää namia/lelua. Harjoituksia teen kotona, kunhan saan aidat kasattua, ja hallilla. Lenkillä voi myös tehdä hallintaharjoituksia, vaikka uskon, ettei niissä pitäisi olla ongelmaa, koska esteitä ei ole ympärillä. Näiden lisäksi harjoituksia volttijuoksutuksena: Taavi juoksee ympärilläni, yhtäkkiä mäkelät ja suunnanvaihto tms. Tehdään siis paljon vauhtiharjoituksia, joissa hallinta korostuu. Kotona voisi volttitreeniä tehdä myös aitojen ympärillä, jolloin mukana on ärsykkeenä houkutus rynnätä aidalle.

Hyötyä koulutuksesta oli todella paljon. Opin hallinnan merkityksen, katsoin ongelmaa silmiin ja sain rutkasti motivaatiota agilityn treenaamiseen. Kiitoksia Salmelle hienosta koulutuksesta! Treenit jatkuvat.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 17:17 | 1 kommentit (luo) - (Lue)

Ihanaa - kokonainen päivä ilman sadetta. Viime päivinä on satanut enemmän tai vähemmän, eikä aurinko ole paistanut pilven takaa. Onneksi tänään oli jopa hiukan pakkasta ja illalla taivaalla oli tähtiä. Päivä meni jälleen perjantaiseen tapaan Jyväskylässä. Aamutreeni jäi väliin, sillä lähdimme aikaisin. Illalla tehtiin vain ruokatreenit, yksi extempore-harjoitus ja vähän vahvistuksia ulkoillessa. Huomenna meillä onkin odotettu agilitykoulutus, jossa kouluttajana on Salme Mujunen.

• Kauko-ohjaus

Iltaruuan koirat saivat vasta puoli kuuden paikkeilla. Taavihan oli aika innoissaan ruoan antamisesta, joten oli melkeinpä typerää alkaa kokeilla kauko-ohjausta ennen ruokaa. Kokeilin kuitenkin ja ihan hyvin sujui. Tosin seisoessani Taavin edessä vähän kauempana poika teki pari huolimatonta asennonvaihtoa. Loppujen lopuksi yksi sarja oli 100 % onnistunut. Yhdessä tuli yksi kömmähdys, toisessa kaksi. Alensin kriteeriä välittömästi, jopa kesken harjoituksen. Näinhän ei pitäisi tehdä, mutta koen kaukot niin herkäksi liikkeeksi, että lyhensin matkaa välittömästi. Ihan onnistunut ja iloinen treeni kuitenkin oli.

• Seuraaminen

Kaukareiden jälkeen otin muutaman toiston nappuloilla ennen kupille päästämistä. Eteisessä matolla tehtiin nopeita pysähdyksiä. Ruokakupille vapautin pienen katsekontaktiharjoituksen päätteeksi. Istumiset olivat nyt nopeita.

Ulkoilulenkillä vahvistelin nopeita perusasentopysähdyksiä. Toistoja tuli noin 10-15 ja vain yksi oli hidas. Tätä en palkinnut. Taavi on alkanut tajuta idean, vaikka edelleen pitää treenata pitkiä matkoja. Osan pysähdyksistä tein juoksusta. Kolmessa ensimmäisessä pysähdyksessä kokeilin apusanana "istu"-käskyä, mikä toimi hyvin. Taavi heräsi ja teki vielä parempia pysähdyksiä matkan aikana, vaikka en enää käskyä käyttänytkään. Valoa näkyy tunnelin päässä - nopeus kasvaa.

• Tunnari

Löysin koirien kanssa pihalla ollessani tunnarikapuloita leikkimökin vierestä. Kapuloita oli yhteensä viisi maassa. Jami oli vielä ojan takana metsikössä tarpeitaan tekemässä, joten päätin kokeilla Taavin kanssa extempore-tunnarin. Tartutin yhteen kapulaan hajuni. Painoin mieleeni kapulan ulkonäön ja paikan muiden kapuloiden joukossa. Sitten lähetin Taavin etsimään läheltä. Teimme harjoituksen pihavalon loisteessa. Hyvin Taavi tajusi idean ja löysi kapulat helposti. T haisteli rauhallisesti ja palautti kapulan nätisti minulle. Palkitsin aika riehakkaasti - rauhallisempikin olisi voinut olla. Häiriönä oli "metsä-Jamin" lisäksi aivan vieressä istunut Juuso.

Lyhyen iltalenkin jälkeen hieroin Taavia noin 40 min. Välillä Taavi reagoi hiukan olohuoneesta/keittiöstä kuuluneisiin ääniin sekä J&J:n liikkeisiin, mutta muuten oli rauhallinen. Pikkaisen poika aristi epäkäslihaksen alaosaa ja "takaselkää". En osaa sanoa suorilta käsin lihaksen nimeä ja laiskottaa, joten en jaksa etsiä koiran lihaksiston esittelevää kuvaa. Onneksi sain hierottua myös aremmat alueet hetken kuluttua - tosin kevyesti Taavin ehdoilla. Edelleen kallon alue on Taavin lempparipaikka, mutta poika nauttii myös mahan ja kylkien hieronnasta. Kiva ja rentoutunut hierontahetki meillä taas oli. Nyt pitäisi olla sopivan vetreä huomista agikoulutusta varten.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 22:21 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Koulupäivästä suurin osa menikin lentopalloa katsoessa. Katsottaisiinpa joskus koulussa agilitykisoja, mutta taitaa jäädä haaveeksi. Ehkäpä sporttipitäjä Pihtipudas voisi kunnostautua myös agilitypitäjänä, jos meillä olisi hiukan isompi kerho. Agilitytreeneihin tekee siis mieli - totta vieköön. Onneksi tokoharjoittelukin motivoi, vaikka edelleen väsyttää. Yritän välttää turhaa valittamista kavereille, joten väsymysvalitukset pakkautuvat sitten treeniblogiin.

Morgan Spectorin "Clickertraining for Obedience"-kirja on vielä lukematta. Tällä hetkellä lueskelen lukua kaksi ihan perusjutuista. Naksutinkoulutuksen perussanaston kertaaminen on osoittautunut ihan järkeväksi - oppiipahan kunnolla kaikki positiiviseen vahvistamiseen liittyvät sanat englanniksi. Muita Tuijan lainaamia kirjoja en olekaan silmäillyt, joululomalla sitten.

Huomenna lähdetään Jyväskylään. Pitää ostaa Taaville joululahja - kenties Kong ja luita. Jotain pientä vaan aion ostaa. Lelujen ostamisen unohdan, koska Taavilla leluja riittää.

• Kauko-ohjaus

Taavin kauko-ohjauksen maahan-seiso-maahan-vaihto sujuu hienosti. Olen todella iloinen, että koulutus on alkanut luistaa. Alku oli vähän hankala. Tein aamulla toistoja 3 x 5. Olin noin 30-40 cm päässä Taavista. Katsoin peilin kautta, jotta en vahingossakaan nojannut eteenpäin tai jotenkin katseella "vihjaillut" vaihdosta. Tarkoitus on edelleen oma-aloitteinen nouseminen/laskeutuminen. Vahvistin tällä kertaa maahan laskeutumista. Nätisti ja tarkasti Taavi teki - ei ongelmia. Jatketaan näin. Seuraavana tarkoitus olisi tehdä maahan-seiso-maahan-vaihtoa, mutta pitäisi se vihjekin jossain vaiheessa lisätä. Katsotaan, katsotaan.

• Seuraaminen

Aamulla kerittiin vielä juosta ympäriinsä taloa ja ottaa seuraamispätkiä pysähdyksillä. Onnistumisprosenttia en laskenut tarkkaan, mutta vähän tuli hitaita pysähtymisiä - onneksi. Ensin tein nappuloilla, sitten vaihdoin maksaan. Välillä juoksupätkiä ja välillä käyntiä eli melko vaihtelevasti harjoiteltiin. Kiinnitin huomiota omaan asentooni, sillä on tärkeää, etten ole mitenkään etukenossa ts. painosta Taavia pysähdykseen. Edelleen perusasentojen suoruudessa pikkaisen valittamista. Yritän pohtia, miten niitä alan taas tarkentaa. Seuraavaksi pitäisi tehdä seuraamista ulkona vaihtelevilla matkoilla ns. pitkillä suorilla. Katsotaan, kuinka nopeasti Taavi pysähtyy, kun perusasentopysähdys yhdistetään pitempään matkaan, jolloin kävely vahvistuu.

Ennen iltaruokaa otettiin varsin onnistuneet seuraamistreenit. Toistoja tuli 3 x 5. Teimme treeniä huoneessani. Nyt perusasennot olivat teknillisesti paremmat kuin aamulla, hyvä. Pihalla tein puoli viiden maissa pari toistoa pitemmällä matkalla. Nappulapalkka toimi, lelu ei. Lelulla palkatessa tuloksena olivat hitaammat istumiset ja muutenkin seuraamistekniikka kärsi. Olikohan vika vain pehmoluussa? Pitänee testata muillakin leluilla, miten sujuu.

• Luoksetulon pysäytys

Teimme illan pihatreenissä kuusi toistoa. Ensiksi yksi täydellinen pysähdys pihakäytävällä. Odotin noin 2 sek ja vapautin taakse. Toinen pysähdys suoralla takavapautuksella. Tauon jälkeen nurmikolla. Ensimmäinen pysähdys löysä, vapautin. Toinen ja kolmas olivat pöhköjä, ei kunnollisia. Tajusin ennen neljättä toistoa, että olin sanonut takasanan huonosti. Varsinkin pimeällä ilman merkkejä harjoitellessa takasana on tärkeä. Sanoin neljännellä toistokerralla kunnolla takasanan, ja Taavihan pysähtyi hyvin. Vapautin heti taakse. Ihan tyytyväinen olin kokonaisuuteen. Harjoittelua tosin tarvitaan vieläkin paljon.

• Metalliesine

Yksi perustoisto tehtiin ennen ruokakupille vapauttamista. Paikkana oli eteisen käytävä. T palautti reippaalla ravilla. Matka oli lyhyt. Olisin uskonut, että pitemmällä matkalla olisi varmaankin laukannut. Teknillisesti oli hyvä haku ja palautus.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 22:05 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Sainpas sentään treenattu tänä iltana - vähän ainakin. Pimeys väsyttää minua, kuten varmasti monia muitakin. Univajetta taitaa edelleen olla. Haukotukset ja heikotus vaivaavat, voih. Jospa tässä piristyisi jossain vaiheessa. Onneksi Taavin kanssa treenaaminen ja lenkkeily piristävät hiukan pimeän keskellä. Ainakin piristäisi kummasti, jos nyt olisi kiltisti peiton alla blogin kirjoittamisen sijaan. Aion kuitenkin kirjoittaa lyhyesti tämänpäiväisistä treeneistä.

• Seuraaminen

Ennen iltaruokaa tehtiin 3 x 5 toistoa eteisessä. Treeni menikin oikein hyvin. Taavi teki nopeat perusasentoistumiset, vaikka vähän motkotan perusasentojen suoruudesta. Treenin teemana oli kuitenkin nopea perusasento. Olen päättänyt, että ensin perusasentoihin lisää nopeutta seuraamispätkissä ja sitten motkotan pysähdysten perusasennoista. Tein toistot aika lyhyellä seuraamismatkalla, koska eihän eteiskäytävällä kamalasti ole vara lisätä matkaa. Tyytyväinen olin jokatapauksessa nopeuteen istumisissa. Harjoitukset jatkuvat.

• Ruutu

Kävimme lenkillä Marjon kanssa, minkä jälkeen päädyin harjoittelemaan ruutua pihalle. Tein pihavalojen lähettyville ruudun muovisista hillopurkeista (punaiset) ja laitoin alustan keskelle. Taavi näki sekä ruudun tekemisen että alustan viemisen. Toistoja tehtiin eri suunnista noin kuusi ja pari vielä pienen tauon jälkeen. Vahvistin parilla kertaa pelkkää ruudun keskikohtaan menemistä, eli vahviste tuli ennen Taavin alustakosketusta. Osassa toistoja oli mukana käsky "ruutu", osassa ei. Hyvin onnistui periaatteella: ruutuun keskelle/alustalle--> naks + pallonheitto --> palautus --> lähetys ruutuun joko oma-aloitteisesti tai käskyllä. Intoa Taavilla oli todella paljon. Toiseksi viimeisellä toistolla testasin pysähdystä ruudussa. Käskynä oli "stå", ja hienosti T pysähtyi. Viikonloppuna pitäisi ottaa häiriöruuduilla esim. tiellä tai vaihtoehtoisesti jonakin päivänä koululla. Etäisyyden kasvattaminen toiminee ihan hyvin, koska tänään ruutuunmenojen onnistumisprosentti oli 100, vaikka taukoa on pidetty. Tyytyväinen olin jokatapauksessa nopeuteen istumisissa. Harjoitukset jatkuvat.

• Luoksetulon pysäytys

Ruututreenin jälkeen oli vuorossa luoksetulo. Teimme harjoituksen pihamaalla nurmikolla. Taavi jäi odottamaan keppien luo, narulelu takana. Kutsuin ja pysäytin merkin (hillopurkki) jälkeen. Löysä pysähdys, en vapauttanut taakse. Seuraavalla kerralla vapautin suoraan taakse. Aavistuksen verran oli ryöstöä matkassa, ei olisi pitänyt vapauttaa. Omat refleksit olivat huonot. Toisella kerralla tein periaatteella: "stå" + 2 sek --> vapautus. T yritti karata, joten otettiin toinen toisto. Nyt T pysähtyi, tosin vähän sivuun. Pysähdys oli oikein hyvä. Vapautin noin 2 sek kuluttua taakse. Viimeinen toisto tehtiin kepeille päin. Pysähdys ei ollut ihan älyttömän hyvä, mutta viiveellä otin, jotta turhat karkaukset jäävät pois. Tällaista turhaa sähläystä oli. Syynä lähinnä harjoittelemattomuus. Taavi rakastaa pysäytystreenejä nykyään. Tänään takapalkka, tai sen luo ryntääminen, vähän liikaakin, mutta toisaalta olisi se ollut kiva laukata suoraan mamman sivulle. Pitänee harjoitella - varmuutta kaivataan.

• Kauko-ohjaus

Kahdeksan maissa tehtiin yksi viiden sarja maahan-seiso-vaihtoa huoneessani. Olin noin 30 cm päässä Taavista seisaallaan. Jälleen T sai tarjota seisomista oma-aloitteisesti. Tällä kertaa heitin namin taakse palkaksi. Hienosti toimi. Taavi ymmärtää idean: palkka tulee vain, jos nousee liikkumatta eteen/taakse. Viimeisen toiston tein pienen odotuksen, ehkä noin 1 sek, kera. Vihelsin siis vasta Taavin seisottua hetken paikallaan. Kaukojen suhteen näyttää lupaavalta. Huomenna voisi testailla seiso-maahan-vahvistusta niin, että seison Taavin edessä. Katsotaan.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 22:43 | 0 kommentit (luo) - (Lue)