Valaiseva agilitykoulutus
16 joulukuuta 2006

Ihminen jumittuu tapoihinsa, tekee asiat aina samalla tavalla ja uskoo vieläpä tekevänsä täysin oikein. Omille virheilleen sokaistuu ja lopulta jopa uskaltautuu kehumaan hiukan itseään. Yhtäkkiä joku viekin maton alta, tiputtaa maanpinnalle. Ihminen nyrpistyy, sättii itseään ja lopuksi toivon mukaan ottaa opikseen.

Oulun kisaviikonlopun jälkeen en hallilla käynyt harjoittelemassa viikolla ollenkaan. Mieli olisi tehnyt, mutta illat ovat aivan liian pimeitä harjoitteluun - valittevasti. Onneksi tänään aamupäivällä pääsimme agiliitämään, sillä oli odotetun Salme Mujusen agilitykoulutuksen aika. Iskä vei minut ja Taavin kasvihuoneelle ennen yhtätoista. Meidän ryhmämme (Miran Viivi-bordercollie, Taavi ja Minnan Åsa-kleini) treeni alkoi klo 11.15.

Ulkoilutin Taavin ja sain huomata, ettei poika vaikuttanut lainkaan stressaantuneelta. T oli jopa hiljaa boksissan, eikä reagoinut edellisen ryhmän (Marjaanan Stara & Ira sekä Miran Pentu) harjoitteluun. Kun meidän harjoituksemme alkoivat, taisi usko koiraan kadota - ainakin hetkeksi. Jälkikäteen ajateltuna jokaikinen Salmen sana oli tarpeen: tajusin monta asiaa.

Ensimmäinen treeni oli tietenkin tekniikkaa: S-harjoitus. Vierekkäin oli vaakatasossa viisi aitaa. Jokatoinen aita edestä, jokatoinen takaa. Näin muotoilisin harjoituksen sanoiksi. Ensin hyppy aidan etupuolelta, sitten seuraava takaa, seuraava edestä jne. Piirsin harjoituksesta kuvan, joka löytyy täältä. "Polut" eivät ole mitenkään loogisia, mutta tarkoitus on nyt ainoastaan kuvata jotenkin juoksureittiä. Ongelmia tuli - Taavi veti hösseliksi: "Enpäs mami oo koskaan kuullutkaan mistään hallittavuudesta. Herra Tee liiteli seuraavalle esteelle sujuvasti. Taavi vilkaisi minua ja jatkoi matkaansa. Öhöm, milloinkohan viimesi onkaan tehty hallittavuusharjoituksia? Itseensähän sitä on mentävä. Koko kesä liidettiin kovalla vauhdilla. Harjoitusta ei suunniteltu - lennettiin vain seuraavalle esteelle, jonne koira oli jo kovasti menossa. T kysyi suuntaa: "Ai tännekö?" Minä annoin signaalin, joka vei esteelle. Hyvä mieli tuli harjoituksista, ja meno oli kovaa. Entäpä oliko koira hallinnassa? Ei.

Ongelma on sama kuin viime keväänä agilitykoulutuksessa. Taavi ei osaa tarpeeksi selkeäksi "täällä"-käskyä. Käsky jää kaikumaan ilmaan, ja matka jatkuu. Taavi tarjoaa esteitä ja yrittää - palkitsee itse itseään. Hommahan ei toimi, kun esteitä on tarjolla enemmän, ja hallinnan merkitys korostuu. Taavi vain menee, ja HYL tulee kuin apteekin hyllyltä.

S-harjoituksessa Taavi alkoi jo välillä lähestyä minua hiukan, mutta huiteli kuitenkin. Se ei malttanut jäädä odottamaan käskyä, vaan lähti itsekseen. Oma ohjaukseni oli epävarmaa, ja jäin liian eteen. Seuraavaan harjoitukseen verrattuna tämä S-treeni meni ihan mukavasti. Tärkeää oli katsoa esteeseen, ei koiraan. Käsky ja signaali seuraavan esteen suorittamisesta annetaan vasta, kun koiran etutassut ovat maassa, ja koira tulee lähelle - hallintaan. Radalla mentäessä ei pidä katsoa koiran perään, vaan katse pitää keskittää esteeseen. Tämä pitää muistaa! Jään helposti katsomaan Taavia, jolloin oma ohjaus muuttuu epävarmemmaksi. Taavi alkaa määrätä vauhdin ja tahdin, mikä ei tietenkään ole sallittavaa.

Treeni vaikeutuu - mäkelät. Minulle mäkelät, selääntakaotot, propellit yms. ovat aina olleet niitä vaikeimpia. Aina olen täydellisesti myöhässä tai muuten vain hukassa. Tänään taisin olla eniten hukassa muuten vain. Jälleen hallinta oli vaikeaa, vaikeaa, vaikeaa. Homma ei sujunut. Ensiksi olin liian lähellä estettä, piti mennä seinäänpäin. Otin Taavin haltuun ja vapautin seuraavalle aidalle. Pientä haparointia oli ilmassa, ei mitenkään täydellistä. Taavi lensi kuin ammuttuna aidalle vilkaistuaan vain minua. Poika ei tullut lähelle, vaan lähti yhdessä sadasosasekunnissa liitämään seuraavalle esteelle. Lopulta tein mäkelöitä ilman esteitä. Hallintaa aitojen luona: kävelyä ja "täällä"-hokemista. Sitten tein mäkelät ja palkitsin. Nameja oli koko ajan kädessä, ja palkitsin Taavia hallintaan tulemisesta.

Uusi yhtälö vanhan tilalle: meno + hallinta => meno. Toisin sanoen otetaan pallo kiinni ja päästetään uudestaan menemään. Pallo ei saa mennä itsekseen, vaan sen pitää käydä räpylässä välillä. Hallinta, vapautus, hallinta ja vapautus. Taavi siis oppii, että saadakseen palkkion (esteen suorittaminen) täytyy ensin mennä ohjaajan luokse. Koiraa ei voi todellakaan syyttää. Esteet imevät Taavia älyttömästi, enkä ole vaatinut sitä tulemaan riittävän lähelle - hallinta on unohtunut. Tämänpäiväistä ohjausfiaskoa pahensi jännittämiseni. Miran mielestä kroppani oli taas jäykkä ja toiminta epävarmaa. Taavi päätti kokeilla, josko omat versiot suorittamisesta toimisivat. Taisipa tämän ohjaajan suusta muutama ärräpääkin kajahtaa. Ihan hukassa oli ohjaus ja kaikki, mutta alhaalta on ainoa suunta ylöspäin. Opettavaisen harjoituksen piirros on nähtävissä täällä. Olen siis merkinnyt mäkelä-kohdilla käden vaihtamispaikan, jotta muistan sen jatkossakin.

Sama harjoitus tehtiin vielä mäkelöiden sijaan valsseilla. Valssit sujuivat paremmin, mutta olisin saanut peruuttaa enemmän. Hallinta oli parempaa kuin mäkelöissä, ja meno tuntui paremmalle. Treenipiirros on täällä.

Loppuun tehtiin yksi harjoitus: välistä vetämistä. Sehän sujuikin paremmin; Taavi luovutti hallinnan minulle. Salme sanoi, että Taavin ei tarvitse tulla lähemmäksi kuin tässä myöskään mäkelöissä tai S-harjoituksessa. Ihan kiva oli kuulla. Miksi Taavi teki tämän paremmin? Tätä on yksinkertaisesti harjoiteltu. Mäkelöiden kaltaisia treeniä tai S-harjoitusta ei ole tehty pitkään aikaan. Täysin oma vika on koko "häslinki", koska en ole ottanut hallintaharjoituksia, vaan painanut menemään. Viimeisen treenin piirros löytyy täältä.

Yhteenveto: Nyt täytyy alkaa tehdä paljon hallintaharjoituksia. Ratatreeni on turhaa: esteet osataan. Tehdään samanlaisia S-harjoituksia ja mäkelöitä viidellä esteellä. Esteitä täytyy kuitenkin olla jonkinverran, jotta hallittavuus oikeasti korostuu. Katse suunnataan esteeseen, ei koiraan. Itse täytyy olla varma ja edetä reippaasti. Nyt jäin harjoituksissa paikoilleni seisomaan vahingossa. Taavilta on vaadittava selvä hallintaan tuleminen. Palkinnoksi annetaan joko seuraavan esteen suorittamienn tai nami. Alussa voisi käyttää namia/lelua. Harjoituksia teen kotona, kunhan saan aidat kasattua, ja hallilla. Lenkillä voi myös tehdä hallintaharjoituksia, vaikka uskon, ettei niissä pitäisi olla ongelmaa, koska esteitä ei ole ympärillä. Näiden lisäksi harjoituksia volttijuoksutuksena: Taavi juoksee ympärilläni, yhtäkkiä mäkelät ja suunnanvaihto tms. Tehdään siis paljon vauhtiharjoituksia, joissa hallinta korostuu. Kotona voisi volttitreeniä tehdä myös aitojen ympärillä, jolloin mukana on ärsykkeenä houkutus rynnätä aidalle.

Hyötyä koulutuksesta oli todella paljon. Opin hallinnan merkityksen, katsoin ongelmaa silmiin ja sain rutkasti motivaatiota agilityn treenaamiseen. Kiitoksia Salmelle hienosta koulutuksesta! Treenit jatkuvat.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 17:17 |