Takaisin arkeen joulun jälkeen
27 joulukuuta 2006

Hyvästi joulupukki, porkkanalaatikko ja paketit - joulu on ohi. Taisi olla minulle henkilökohtaisesti mukavin joulu pitkästä aikaa. En tarkoita lahjoja, vaan yleensä koko tunnelmaa - oli sopivan rauhallista. Koko pikku perheemme oli koolla, jouluruoka oli hyvää, joulumusiikki soi, ja kuusi oli kaunis.

Lahjoja saivat toki koiratkin. Suurin osa pikkupaketeista sisälsi luita. Valitettavasti uudet possunnahkaluut eivät maistuneet kenellekään koirista, joten ne jäivät syömättä. Vaaleat naudannahkaluutkin jäivät syömättä pettymyksekseni. Onneksi sentään hampaidenpuhdistusluut maistuivat jokaiselle, jopa nirsolle Juusolle. Superherkkuna pojat saivat Cecaria. Juuso sentään maisteli ateriaansa, mutta Jami ja Taavi hotkaisivat oman annoksensa kerralla. Ahneet ovat aina ahneita. Riikalta Taavi sai ihania hammasharjanmuotoisia hampaidenhoitoluita. Minä olin ostanut täysin samanlaisia Taavelolle, joten nyt on ainakin hampaidenhoito kunnossa seuraavien viikkojen aikana.

Leluja ei pitänyt lahjaksi tänä jouluna antaa, kun niitä on joka paikassa. Ei joulu ole kuitenkaan joulu ilman yhtä pehmoista koirapakettia. Taavelo sai lahjaksi lilan pehmofrisbeen, joka lentää todella hyvin. Sitä on myös hyvä repiä. Lelua käytetään tietenkin vain yhteisissä koulutushetkissä. Nimekseen pehmofrisbee sai Lepakko. En keksinyt parempaa, joten Lepakko siitä tuli. Ei nimi Simoa voita, mutta kelvatkoon.

Minulle joulupukki toi kaksi jättilahjaa: digivideokameran ja kirkasvalolaitteen. Toivottavasti viimeksi mainittu takaa energiaa koulutushetkiin ja ensiksi mainittu tuo ryhtiä treeniin. Ihastuttava tuo videokamera on, kunhan vain saisin sen toimimaan yhteen koneeni kanssa. Vielä en ole yhtäkään videota saanut koneelleni. Tokoa sillä on tosin vain kuvattu: pari seuraamispätkää ja luoksetulon pysähdys. Iskä kuvaa hyvin. Koiramaisista lahjoista kivoin taisi olla koirahierontakirja, vaikka joulupäivän ja tapaninpäivän vietin Leena Lehtolaisen novellikokoelmaa lukien. Parin päivän ei-niin-paljon-koiratouhuja loma teki hyvää, vaikka koko ajanhan kolme karvapalleroa olivatkin ympärilläni.

Onko tokoa treenattu jouluna? On, hiukan. Aattona tehtiin seuraamisen vahvistamisia pikkaisen ja kauko-ohjausta ennen ruoka-aikaa. Kaikki meni aaton kunniaksi upeasti sisällä. Joulupäivänä pelattiin iltaruualla onnistuneesti koulutuspeliä - oli todella kivaa. Yksi metalliesinetoisto tehtiin ennen ruokakupille vapauttamista. Valittamista ei ollut siinäkään.

Eilen otettiin seuraamista ja luoksetuloa videolle. Seuraamisessa Taavi kuumui, ja minä tein käännökset ihan liian nopeasti. Tuloksena äänitehosteita, jotka olivat omaa syytäni. Luoksetulon ensimmäinen pysähdys oli täydellinen. Toinen oli hitusen ennakoitu. Kolmannen otin läpijuoksuna, mutta jouduin lähtemään itse puolivälissä juoksemaan karkuun, koska T alkoi ennakoida. Koira on vain yliviisas pakkaus. Palkitsin toistot Lepakolla ja pallolla. Liikkeestä istuminen otettiin kaksi kertaa. Ensiksi T meni maahan, kun käskyni oli liian matala. Seuraavalla toistolla sanoin napakammin, jolloin T istui. Myöhemmin päivällä vahvistelin nopeita perusasentoja, sillä mielestäni aamupäivän perusasennot olivat vähän lahnamaisia.

Tänään vahvistin jälleen perusasentoja, jotka olivat älyttömän nopeita. Kannattaa edelleen vahvistaa vihellyksellä, niin ajoitus on parempi kuin "hyvä"-sanaa käytettäessä. Metalliesineen noutamisen otin ennen ruokakupille vapauttamista. Ihan hyvä suoritus se oli. Illemmalla otettiin pihalla luoksetuloja. Ensiksi yksi täydellinen läpijuoksu. Toisen piti olla läpijuoksu, mutta T ennakoi pysähdyksen. Palautin lähtöpaikkaan ja otin uudelleen. Nyt läpijuoksu onnistui, samaten seuraava. Palkitsin luoksetulot Lepakolla ja pallolla. Luoksetulon jälkeen hyppynoutoja. Aluksi tein huonosti pimeään päin, jolloin T joutui etsimään kapulaa. Vaihdoin suuntaa, jotta T näki kapulan hyvin. Oikein hienoja toistoja tuli; Taavi palautti reippaasti laukalla. Lopuksi leikittiin Lepakolla.

Siinäpä olivat tämänpäiväiset ja joulunajan tokoilut. Muuten on lenkkeilty kiitettävästi, joten ehkäpä joulukilojakaan ei kerry kummankaan vyötärölle. Arkeen totutteleminen vienee hetken, sillä nyt on todella "tyhjä" olo. Ottaisin joulunpyhät takaisin ja pitäisin iskän kotona, mutta pakkohan isukin oli töihin palata. Onneksi minulla on sentään lomaa vielä viikko jäljellä.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 18:43 |