Joulu lähestyy
17 joulukuuta 2006

Jouluun on enää viikko, eikä joulumieli ole vieläkään saapunut. Jospa se ensi viikolla alkaisi jo tuntua jouluiselta. Kotona kaikki on ihastuttavan punaista ja "tonttumaista", mutta siltikään ei ole joulumieltä. Onneksi lunta satoi sentään vähän, ettei ole aivan vesikeli.

Tänään pestiin ja trimmattiin biisonit äidin kanssa. Valitettavasti en sitten kerinnyt hallille agilitya treenaamaan, vaikka motivaatiota olisikin ollut. Tokoa treenattiin kuitenkin ja käytiin Riikan kanssa oikein mukavalla sauvakävelylenkille. Ei lainkaan hullumpi päivä siis.

• Kauko-ohjaus

Aamuruoan jälkeen kokeiltiin jälleen kauko-ohjausta, joka onkin edistynyt aika paljon. Mielestäni oli järkevintä treenata vasta Taavin syötyä. Jos Taavilla on kaamea nälkä ja kiire ruokakupille, on yleensä vire aivan liian korkealle suurta keskittymistä vaativaan kauko-ohjaukseen.

Etäisyyttä Taaviin olen saanut lisätä melkoisesti. Lisäksi seison pojan edessä. Treeni tehtiin tänä aamuna eteisessä. Toistoja tuli 3 x 5. Palkitsin seisomiset (maahan-seiso). Ensimmäinen sarja oli puhdas (IIIII), toisessa 80 % onnistui (I0III) ja viimeinen puhdas (IIIII). Epäonnistuneessa suorituksessa Taavi ei edennyt paikoiltaan, mutta takatassut liikkuivat hieman: pieni horjahdus eteen. Pyrin edelleen täydelliseen liikkumattomuuteen.

Iltaruokaa ennen T ei ollut mitenkään erityisen vilkas, joten uskaltauduin tekemään 2 x 5 toistoa kaukoja. Onnistumisprosentti oli kummassakin sarjassa 100 - hienoa. Etäisyyttä oli reippaasti, treenipaikkana eteinen. Olin jälleen seisaallani.

• Ruutu

Pitkästä aikaa treenattiin ruutua. Tein kolme ruutua pihalle: punaisista hillopurkeista agilitykeppien viereen, sinisistä sangoista leikkimökin viereen ja pihatielle siirappipurkeista. Ensimmäiset kaksi toistoa otettiin punaiseen ruutuun. Etäisyyttä ei ollut paljoa. Taavi tarjosi hyvin ruutuun juoksemista - keskelle. Palkitsin naksulla ja pallolla.

Toinen toistosarja otettiin siniseen ruutuun. Hyvin Taavi hahmotti ruutumerkit. Lähetin pojan talostamme päin. Palkaksi jälleen naksu ja pallonheitto. Tauon jälkeen kokeiltiin autotallilta päin "siirappiruutua". Ensiksi Taavuskainen ei huomannut ruutua, joten näytin kädellä. Tein nopeita toistoja neljä peräkkäin, jotta sain ruutuun lähtemisen ns. automaattiseksi. Viimeisellä toistokerralla sanoin "ruutu" Taavin ollessa lähellä ruutua. Aluksi oli nimittäin pari pientä epäröintiä.

Pidin toisen paussin ja juoksutin Taavin vielä kumpaankin piharuutuun kerran. Hyvin meni. Käskysanoja en käyttänyt, vaan pääpointtina oli iloinen vapaa ruutuunmeno.

Positiivista on nyt se, että Taavi on alkanut etsiä ruutumerkkejä katseellaan. Lisäksi varmuus ruutuun lähtemiseen ja nopeaan ruutuunmenoon on kasvanut. Harhailuja ei ole esiintynyt, vaan suoraan keskelle miekkonen menee. Olen toiveikas tämän liikkeen suhteen, vaikka tämähän on erittäin vaikea liike kokeessa. Meilläkin ruututreeni on aivan alkutekijöissä, mutta siellä jossain kaukana se kympinarvoinen suoritus näkyy.

• Luoksetulon pysäytys

Luoksetulo on otettava tehotreeniin!. Oikeastaan pysäytys pitää ottaa, sillä koiranihan tulee oikein nopeasti luokse, mutta pysähdys on löysä, epävarma. Otin pihatiellä kaksi toistoa. Ensimmäisellä kerralla T jäi odottamaan lähes Peltoniemen navetan kohdalle, ja minä menin autotallin luo. Matka oli todella pitkä. Takapalkaksi jätin kirjavan pehmopallon. Kutsuin Taavia ja pysäytin noin puolessa välissä. Pysähdys oli löysä, vaikka en suoraan sanottuna nähnyt sitä erityisen hyvin, koska etäisyys oli niin pitkä. Mitäköhän järkeä tässä treenissä oli? Vapautin Taavin joka tapauksessa nopeasti takapalkalle, ja iloisesti T juoksi luokseni pallo suussa.

Toinen toisto tehtiin Peltoniemeen päin autotallilta. Matka oli taas pitkä. Tarkoitukseni oli pysäyttää puolen välin jälkeen, mutta T hiljensi raville puolessa välissä, ennakoi. Kutsuin uudestaan ja pysäytin sitten vähän matkan jälkeen. Vapautin taakse. Typeräähän tuo oli, mutta ainakin sain matkan jatkumaan, ja pysähdys oli hyvä. Tällaista ei kuitenkaan oteta tavaksi.

Luoksetulomatkaa tulee vähän lyhentää, koska tuo tämänpäiväinen matka oli ihan liioiteltu. Pysähdyksiä enemmän, vapautukset taakse, odotukset jne. Perustreeniä tässä tarvitaan lähes päivittäin - varmuutta. Haikeana muistelen Taavin hienoja pysähdyksiä syksymmällä, kun treenattiin ahkerasti. Jospa ne saadaan takaisin.

• Seuraaminen

Kauko-ohjaustreeni ja hampaiden pesemisen jälkeen juostiin eteisessä. Toisin sanoen käännöstä oikealle ja pysähtymisiä. Harjoitus oli extempore, mutta älyttömän onnistunut. Minulle luontaisin kääntymissuunta on edelleen vasen. Ihmeellisesti tunsin tällä kertaa myös oikean "sopivaksi", joten käännyin peräkkäin oikeaan. Palkitsin esim. kolmannen käännöksen, pysähdyksen tai ensimmäisen käännöksen. Taavin oikea käännös ei koskaan ole ollut yhtä tiivis ja upea - ihmeellistä. Pysähdysten ja perusasentovahvistusten tulos taitaa olla tässä. Pysähdyksetkin olivat hyviä.

Ulkoilulenkillä otettiin niin ikään pysähdyksiä. Pihatreenin välissä myös pari; osa nopeampia, osa hitaampia. Yhteenvetona voisi sanoa, että pysähdykset ovat kuitenkin tulleet paljon nopeammaksi.

Myös illan ulkoilulenkillä tehtiin pari pysähdystä haltuunottopyrähdysten (agility) välissä. Ihan kivasti meni.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:45 |