Yhteenveto joulukuun harjoittelusta
30 joulukuuta 2006

Joulukuu on ohi, samoin vuosi 2006. Paljon on koettu, saavutettu ja jaksettu - katsotaan, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Uuden vuoden aikaan onkin yhteenvetoprojekteja paljon, mutta yritän silti käyttää yhteenvetojen tekemiseen kohtuullisesti aikaa. Tässä yhteydessä koottakoon kuitenkin vain joulukuun treenit. Treenisuunnitelma on nähtävissä täällä.

• Kauko-ohjaus (maahan-seiso)

Koko kuukauden liikkeistä onnistunein oli kauko-ohjaus. Tavoitteena oli Taavin oma-aloitteisuus seiso-maahan-seiso-vaihdon suhteen ja tavoite saavutettiin. Käskysanaa ei lisätty, kuten suunnitelmassa luki. Etäisyyttä saatoin kasvattaa, jotta sain kriteeriä vähän korkeammalle. Onnistumisprosentit olivat aina vähintään 80. Palkkana käytin eniten namin heittämistä taakse. Joskus vein namin taakse ja sanoin takasanan.

Välillä otin 3 x 5 toistoa niin, että vahvistin maahan laskeutumisen. Enimmäkseen kuitenkin vahvistin seisomaan nousemista. Joka tapauksessa seiso-maahan-vaihdon pohjat ovat vahvat.

• Seuraaminen

Joulukuu kului perusasentojen nopeutta hioessa. En ollut vahvistanut tarpeeksi nopeita perusasentoja , ja kontaktin vahvistamisen (lenkeillä) takia alkoi pysähdykset hidastua. Kontaktivahvistuksissa olin palkinnut aina lennosta, eli kävelyosuus vahvistui. Joulukuussa palkkasin ehkä yhteensä kaksi kertaa lennosta, muuten pysähdyttiin. Harjoittelin nopeita pysähdyksiä juoksusta ja käynnistä. Palkkana oli järkevintä käyttää namia, sillä lelupalkkaa käytettäessä Taavi yleensä laski pepun vain 3/4 maahan.

Käännöksiä otettiin harvoin. Halusin vahvistaa perusasentoistumisen täydellisesti, koska siitähän Taavin huonot käännökset oikealle (paikallaan) ovat lähinnä johtuneet. Muutamia paikalla kääntymisiä tehtiin. Täyskäännöksiä ei harjoiteltu.

Omaa kävely seuraamisessa parantui arkena lenkkiseuraamisten ansiosta, mutta jo ensimmäisessä videokuvauksessa alkoi esiintyä "ontumista", mikä kuumensi Taavia liikaa. Kuivaharjoittelua ei tullut tehtyä - olin laiska. Jotenkin pitäisi vain piiskata itsensä harjoittelemaan kävelyä ilman koiraa, jotta seuraamisesta tulisi myös itselle rutinoitunut, kaavamainen, liike. Jännittämiseni/hermostuneisuuteni/epävarmuuteni aina vain tuntuu purkautuvan nimenomaan seuraamisessa vasemman jalan laahaamisena tai liian nopeina käännöksinä, joissa ei voi pysyä mukana yksikään koira.

Pitkiä suoria harjoiteltiin niin, että vahvisteet tulivat pysähdyksistä. Loppukuusta onnistui seuruuttaminen kaavalla: lähtö, pysäytys, matkan jatkaminen, pysähdys --> palkka. Yleensä kuitenkin otettiin pitkää suoraa kaavalla: lähtö perusasennosta, loppu perusasentoon --> palkka.

• Tunnistusnouto

Harjoittelu oli laiskaa, laiskaa ja laiskaa. Tunnaria treenattiin yhteensä viisi kertaa joulukuussa. Kaksi viimeistä kertaa tehtiin peräkkäin, vain yksi päivä oli välissä. Yhden kerran harjoiteltiin häiriöissä Riikan ja Touhon kanssa. Taavelo toi silloin ensin väärän ja reagoi häiriöihin vähän, mutta teki paremmin kuin ennen. Muut treenit sujuivat hyvin. Kuun loppuvaiheen treeneissä Taavi toi kummallakin kerralla väärät. Periaatteessa T kuitenkin tunnarin osaa suorittaa oikein. Positiivista oli sekin, että väärin kapuloiden nostaminen tms. väheni huomattavasti. Parin viikon tunnaritauon jälkeen Taavuskainen tosin oli hiukan epävarmempi eli haisteli vääriäkin aika kauan. Onneksi ei kuitenkaan nostallut, joten kokonaisuutena joulukuu oli hyvä "tunnarikuukausi" laiskasta treenauksesta huolimatta.

• Luoksetulon pysäytys

Tavoitteena oli varmuus. Alkukuun ahkera pysätystreeni ilman läpijuoksua toi mukanaan ennakoimisen, joka ei ole aikaisemmin ollut ongelma. Yhteensä luoksetuloa treenattiin kymmenen kertaa. Toistoja tein aika vähän treenikertaa kohden. Eniten toistoja tehtiin kotona pihalla. Alkukuusta otettiin luoksetulo kerran koulun kentällä (Riikka ja Touho mukana) ja lenkillä. Lenkillä treenattiin myös 19.12. ja loppukuusta yksi kerta hallilla agilitytreenin päätteeksi. Katrin ja Kassun kanssa lenkkeillessä joululomalla otettiin pellolla luoksetuloa onnistuneesti. Loppujen lopuksi luoksetuloa harjoiteltiin häiriötreenien/erilaisten treenin kokonaismäärään suhteutettua ihan kiitettävän paljon.

Taavi alkoi tosiaan tarjota oma-aloitteista pysähdystä, joten jouduin lisäämään läpijuoksujen määrää. Oikeastaan loppukuussa kaikilla treenikerroilla oli ainakin yksi läpijuoksutoisto. Näin ennakointi väheni. Pysähdyksistä vapautin suoraan taakse tai pienellä viiveellä (muutama sekunti). Maahanmenoa ei harjoiteltu, eikä sitä suunnitelmassa ollutkaan.

• Noudot

Metalliesinettä treenattiin joulukuussa seitsemän kertaa. Kaikki treenit pidettiin sisätiloissa. Toistoja tehtiin eniten joko minun huoneessani tai eteisessä. Yleensä palkkana käytin ruoka-annosta. Yhdellä treenikerralla tehtiin yksi toisto. Noutamaan lähettämisen jälkeen odotin paikallani tai lähdin juoksemaan esim. toiseen huoneeseen. Ideana tässä oli lisätä vauhtia palautukseen.

Hyppynoutoa harjoiteltiin jonkin verran. Palkkiona käytin eniten lelua. Vauhtia saatiin mukavasti lisää ottaen välillä vauhtinoutoja, eli juoksin Taavia reippaasti karkuun lelun kanssa. Hyppyvarmuus ja into kasvoivat. Kapulan pureskelua tms. ei esiintynyt.

Noutojen suhteen joulukuu oli hyvä kuukausi, vaikka paljon ei niitä harjoiteltu.

• Ruutu

Harjoittelimme ruutua ainoastaan yhdeksän kertaa koko kuukauden aikana. Toisaalta oli ihan hyvä keventää treeniä, ottaa vähemmän toistoja ja keskittyä laatuun. Alkukuusta tehtiin vaparilähetyksiä ruutuun. Taavi tarjosi ruutuun alustalle menemistä ja sai palkkioksi vihellyksen/naksun + lelupalkan. Etäisyyden kasvaessa uskaltauduin ottaa mukaan käskysanan "ruutu". Välillä tehtiin kuitenkin lyhyeltä etäisyydeltä vapariruutuja. Palkkana oli pallo tms. lelu. Joskus heitin Taaville palkan, mutta juoksin myös Taavin luokse palkan kanssa, minkä jälkeen leikimme ruudussa.

Pari kertaa teimme tyhjiä ruutuja lman alustaa, mutta pääasiassa alusta oli ruudussa. Taavi sai usein nähdä, kun tein ruudun. Tärkeintä oli saada Taavi tajuamaan ruudun idea. Eteenmenovarmuus kasvoi vapareiden myötä, eikä Taavi enää epäröinyt lähteä eteen. Häiriöissä ruutua harjoiteltiin vähän. Toisaalta hyvä pohjatyö on aina etu tulevaisuutta ajatellen. Merkkejä pyrin vaihtelemaan, mutta uusia ruutumerkkejä en hankkinut. Kierrätin vanhoja hillopurkkeja, sankoja, tötsiä ja siirappipurkkeja.

• Muuta

Suunnitelmani meni kisamaisten treenien, häiriöharjoitusten ja epäsäännöllisen palkkauksen suhteen täysin pipariksi. Riikan ja Touhon kanssa treenattiin kerran, kuun ensimmäisenä päivänä. Katrin ja Kassun kanssa tehdyllä lenkillä treenattiin luoksetulon pysäytystä. Lenkkeilimme Paulan ja lauman kera, mutta eipä sielläkään lenkeillä treenattu. Agilityhallilla otettiin pysäytystä yhdellä kerralla. Parkkipaikalla harjoiteltiin joululoman alussa seuraamista, kun käväistiin mummin luona Pyhäsalmessa. Jotain sentään tuli siis harjoiteltua eri oloissa, liian vähän kuitenkin. Minulle näköjään vain on liian vaikeaa saada itseni lähtemään kunnon häiriötreeneihin. Olisiko kerran viikossa treenaaminen häiriöissä liian vaikeasta järjestettävää? Suunniteltuja häiriötreenikertoja tulisi sentään neljä kuukaudessa. Tässäpä olisi taas opittavaa.

Treeneissä pääpainomme oli palkitsemisessa. Pari kertaa jätin jotkin toistot palkkaamatta, mutta suurin osa oli ylipalkitsevaa. Peräkkäisiä liikkeitä ilman palkkaa otin myöskin ihan liian vähän. Koemaiset treenit olivat siis hyvin huonoja, kun eihän niitä ollut lainkaan.

Risuja sain siis koemaisista treeneistä. Hieronta ja rentoutus sen sijaan onnistuivat. Kolme viikkoa hieroin Taavia kaksi kertaa viikossa. Joulukuun viimeisellä viikolla hieroin kerran. Taavin stressitaso toivon mukaan laski. Poika sai myös rentoua enemmän kuin viime kuussa. Treenimäärä pysyi kohtuullisena, ja motivaatio pysyi kohdallaan.

Koulutuspeliä pelattiin parikin kertaa viikossa loppukuusta. Unohdin pelin alkukuussa, mutta onneksi homma saatiin korjattua.

Kaikkia treeniä en ylös kirjannut, mutta toistomääriä seurailin ja harjoittelin järjestelmällisemmin. Kriteerit eivät heitelleet, vaan pysyivät samana. Oma käytökseni oli rauhallisempaa treeneissä. Taavin oma-aloitteisuutta sain niin ikään vahvistettua. Koirakirjallisuutta luin aika vähän, vaikka Tuijalta sainkin paljon kirjoja lainaan. Lukemismotivaatio joululomalla keskittyi Lehtolaisen dekkareihin, ihan hyvä niin.

Tunnisteet: yhteenvedot

kirjoittanut N_ 18:12 |