Nyt on pidetty "kertausharjoitukset" Taavelolle. Tämä rupeama oli ainakin viimeinen pitempi treenipätkä ennen sunnuntain koetta. En ole treenien perusteella paniikissa, sillä hyvin Taavi liikkeet osaa - omasta mielestäni. Vapaapäivän ansiosta sain treenattua keskipäivällä. Ulkona satoi - taas - vettä. Joka tapauksessa lähdimme Taavelon kanssa klo 12.15 pihalle harjoittelemaan. Ilmeisesti pojan "vesi-inho" vain kasvoi eilisen "kuralenkin" myötä, mutta eipä tuo varsinaiseen työskentelyyn vaikuta. Välillä kyllä poika näyttää tauolla "maansa myyneeltä", kun on niiiin märkää. Hypyllä aloitettiin treenit. Kolme täydellistä toistoa ja palkaksi poitsu sai maksanpaloja. Sepä oli siinä. Seuraavaksi kerrattiin kauko-ohjausta. Ensimmäisellä toistolla palkka tuli noususta. Toisella toistokerralla Taavi vaihtoi asentoa, niin että nousuja tuli yhteensä kolme. Viimeinen nousu palkittiin vihellyksellä + maksanpalalla. Kolmannella toistolla poika sai palkan nousun jälkeen. Intoa olisin kaivannut hiukan lisää. Päätin ottaa vielä yhden toiston. Taavuska nousi nyt huomattavasti reippaammin, jolloin se sai oikein suuret kehut ja tietenkin maksaa. Olin tyytyväinen kauko-ohjaukseen - märkä maa on Taavista aina vähän ällöttävä. Pidin pienen tauon ja hain noutokapulan. Heitin kauas, vahingossa pusikkoon, kapulan. Taavi joutui etsimään hetken kapulaa - kiitos minun epäonnistuneen heittoni. Kuitenkin heti löydettyään kapulan poika palautti sen innokkaasti ja palkkasin sivulla. Sitten heitin kapulan vain lyhyen matkan päähän - tällä kertaa suoraan. Taavi haki innokkaasti, ja pojan lähtiessä tuomaan kapulaa juoksin taaksepäin ja palkkasin vauhdista (ei sivulle palauttamista).

Kaukojen jälkeen käväisimme hakemassa postin. Vahvistin kontaktia: Taavi tarjosi sivulla kävelemistä kontaktin kera ja sai nappulan palkaksi. Sitten harjoittelimme vielä luoksetulon pysäytystä pihatiellä. Merkkeinä olivat punaiset tötsät, joiden etäisyys toisistaan olin reilut 15 m. Ensimmäisellä toistolla annoin pysäytyskäskyn suurin piirtein keskimmäisen merkin kohdalla. Taavi pysähtyi hyvin, odotin n. 1 sek ja vapautin taakse namikupille. Namikupissa oli tällä kertaa kalkkunanakin palanen. Toisen toiston otin kokeenomaisesti: pysäytyskäsky merkillä ja kutsuminen sivulle. Oikein hyvin onnistui - olin tyytyväinen. Kolmannella kertaa pysäytin, mutta Taavi juoksi läpi. "Neutraalisti" palautin Taavuskan lähtöpaikalle (poika seurasi koko ajan sivulla - ilman käskyä) ja otin uudestaan. Tällä kertaa annoin pysäytyskäskyn, Taavi pysähtyi ihan hyvin ja vapautin heti namikupille taakse. Toistin saman vielä toisen kerran. Ainoana harmina oli pieni epäröinti namikupille lähtemisessä. Ilmeisesti ko. juttu johtuu siitä, että olen ottanut joskus kokeenomaisesti tai sitten namikuppi ei ole vieläkään "pomminvarma". Olin pysäytyksiinkin tyytyväinen. Positiivisinta oli huomata, että Taavi tykkää todella paljon pysäytysharjoittelusta. Poika heiluttaa häntää iloisesti koko ajan ja tapittaa hauskasti. Loppupäivä pidetään nyt hyvillä mielin vapaata, ja huominen olkoon myös täysi lepari.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 13:01 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Tämän päivän toinen treenikerta sattui ennen Taavin iltaruokaa. Harjoittelimme seuraamisen käännöksiä huoneessani peilin edessä. Yhteensä tuli 10 toistoa vasempaan hitaita käännöksiä. Yritin kiinnittää huomiota omiin askelkuvioihin, ja pikkuhiljaa alkoi sujua. Taavin paikka oli käännöksissä ja "miniseuraamisessa" oikein hyvä. Palkkana toimi nappulat (+ suullinen kehu). Ensimmäisen sarjan jälkeen pidin pienen tauon ja hain keittiöstä 8 nappulaa lisää. Tällä kertaa tein myös käännöksiä oikealle, jotka sujuivat vielä paremmin kuin käännökset vasemmalle. Käännyin rauhallisemmin, jolloin Taavi pysyi paremmin mukana. Käskysanaa en käyttänyt kummassakaan toistosarjassa, vaan Taavi tarjosi automaattisesti sivulletuloa ja seuraamista. Seuraamistreenin päätteeksi Taavi jäi huoneeseeni odottamaan. Sillä välin kävin laittamassa ruokakupin lattialle. Käskin Taavin perusasennosta maahan, menin hiukan kauemmaksi pojasta ja annoin "up"-käskyn. Poika nousi nopsasti ja hyvin, joten vapautin (taakse) ruokakupille.

Sateisella iltalenkillä tein ainoastaan kontaktivahvistuksia. Taavi sai siis palkan tarjotessaan sivulla kävelemistä (seuraamista). Matka vaihteli eli joskus kävelin vain 10 metriä, minkä jälkeen vihelsin ja annoin nappulan. Välillä kävelin paljon enemmän, vaihtelin tempoa jne. Kun Taavi oli tarjonnut "tarpeeksi" kontaktia, vapautin kävelemään "normaalisti" "saa mennä"-vihjeellä. Välillä sen sijaan palkkasin "hyvä"-sanalla. Kontaktivahvistus on osoittautunut kivaksi jutuksi ja toimii meillä hienosti. Taavi saa siis vapaasti vaikuttaa, kuinka paljon lenkillä saa palkkaa. Toisaalta en halua pojan kävelevän koko ajan "seuraten", joten siksi vapautan sen "tavalliseen" kävelyyn epäsäännöllisesti.

Tulomatkalla kävimme Taavin kanssa Marjo-ystäväni luona. Marjolla oli hoidossa kultainennoutaja Otto. Oli kyllä todella mukava nähdä Otto. Piipahdimme ainoastaan pihalla, ja Taavi sai odottaa paikallaan istuen, kun kävin silittelemässä Ottoa. Kotiin kävellessämme poika tarjosi entistä aktiivisemmin kontaktia sivulla. Ilmeisesti Taavuska vähän "hätääntyi", kun mamma oli käynyt toisen pojan luona. Joka tapauksessa kiva fiilis jäi lenkistä.

Postissa tuli tänään Jyväskylän kokeen ilmoittautumistiedot. Avoimessa luokassa osallistujia on 12, ja luokka alkaa klo 9. Tämähän tarkoittaa sitä, että luvassa on aikainen herätys ja lähtö. Vielä ei koe jännitä - ihme kyllä. Loppuviikon ohjelmaa en ole vielä suunnitellut tarkasti. Pientä kertausta (esim. pysäytys) täytyy ottaa, mutta yritän pitää treenit kevyinä ja helppoina. Huomenna harjoitellaan aamulla ja iltaruoan aikaan vähän - kevyesti. Perjantai on lepopäivä, eikä lauantainakaan enää treenailla sen kummemmin. Ensi viikolla jatketaan tunnarin ja metalliesineen parissa. Todennäköisesti en tällä viikolla ota metalliakaan, vaan haluan suunnitella rauhassa sen kanssa etenemistä (mm. vihjeen päättäminen). Piilotin reilu viikko sitten tunnarikapulat metsään hajustumaan ja aion käydä hakemassa ne ensi viikon aikana. Ensiksi otamme tietenkin taas pientä kertausta kävyillä, koska nyt on tunnarin alkeisharjoittelusta ollut taukoa. Tästä se koulutus pikkuhiljaa etenee.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 22:02 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Oi, mikä luksusaamu tänään olikaan. Heräsin vasta puoli yhdeksältä ja aloin valmistautua henkisesti englannin kokeeseen, joka alkaa klo 12.15. Onneksi Marjon iskä lupasi kyyditä meidät kouluun puoli kahdeltatoista, joten saan viettää tämän aamun kotona. Englannin kirja on käyty läpi eilen - eiköhän asiat osata tarpeeksi hyvin. "Ihana" vesisade tsemppasi minut noin klo 9.35 harjoittelemaan ulos Taavin kanssa. Pieni treeni piristi toivon mukaan molempien mieltä.

Eilisen kahdesta hyppyepäröinnistä ihmettyneenä päätin vahvistaa ko. liikettä. Niinpä otin ensiksi vapaahyppyjä: Taavi hyppäsi esteen, ja minä kehuin suullisesti. Sitten kutsuin pojan perusasentoon esteen eteen ja annoin hyppyvihjeen. Poika hyppäsi hienosti, istuminen käskystä oli nopea, eikä suorituksessa muutenkaan ollut nokan koputtamista. Palkaksi vihellys + maksanpala sivulla. Toistin saman vielä kaksi kertaa - onnistuneesti. Neljännellä toistokerralla palkaksi suullinen kehu ja rapsutus. Viides, sarjan viimeinen, toistokerta oli jälleen onnistunut: palkaksi "hyvä" + maksanpala. Taavi oli todella innokas hypyssä - ei ongelmia.

Pitäähän sitä seuraamistakin harjoitella. Valitettavasti virheet ovat omassa suorituksessa (kävelytyyli omituista, jännitys, "riuhtaisukäännökset"), mutta päätin ottaa sitä Taavin kanssa, jotta oikeasti tajuaisin virheeni kunnolla. Ensimmäiseksi seuruutin pihatiellä suoraa pätkää. Olin Taaviin tyytyväinen (hieno kontakti, tiivis seuraaminen, hyvä vire) ja onnistuinpa itsekin kävelemään "siedettävästi". "Keuruun laahauskävely" ei ollut päällä, vaan vasen jalka tuli kiltisti - ontumatta - mukana. Suoran pätkän lisäksi otin käännöksiä vasempaan. Huomasin tekeväni aluksi käännökset aivan liian nopeasti (riuhtaisuja). Mitäs tämä sitten aiheutti? Koiralla alkaa suu lonksua helposti, ja sen viretila nousee pilviin - ei hyvä. Rauhoitin Taavia pitämällä vasemman käden liikkeen normaalina. Usein käteni alkaa - varsinkin jännittyneenä - heilua liikaa sivulla, mikä saa Taavin innostumaan. Poika on muutenkin innokas seuraaja, joten ylimääräisiä "käsiapuja" ei todellakaan tarvittaisi. Positiivista oli se, että Taavin käännökset paranivat paljon, kun yksinkertaisesti muistin tehdä rauhallisemmat käännökset. Sen kummemmin en askelsarjaan kiinnittänyt huomiota, mutta yritin olla rauhallisempi käännöksessä. Vasemmalle käännöksiä tuli tehtyä ainakin viisi, ja kyllä ne paranivat loppua kohden - hyvä. Oikealle otin vain yhden käännöksen, joka sujui ok. Aion harjoitella erikseen käännöksiä oikealle. Yleensä tulee harjoiteltua enemmän vasemmalle kääntymistä, kun se tuntuu jotenkin "luonnollisemmalta". Tein tänään myös suuren havainnon, oivalluksen. Kokeilin lähteä seuraamiseen oikealla jalalla, sillä yleensä ensimmäinen askeleeni on riuhtaisu, jolloin Taavin lähtö menee "pilalle". Jopas oikealla jalalla lähteminen helpotti hommaa. Taavin ei tarvinnut kärsiä "riuhtaisusta", vaan se sai lähteä liikkeelle huomattavasti rauhallisemmin. Kannattaa siis vaihtaa "lähtöjalka" oikeaan. Ainakin aion kokeilla. Seuraamisten jälkeen lopetettiin. Palkkailin käännöksissä suullisilla kehuilla ja välillä maksanpaloilla. Koko harjoituksen jälkeen poitsu sai tietenkin maksanpaloja. Hyvin näyttävät nuo "maksaiset" maistuvan.

Sisällä harjoittelin vielä seuraamista itsekseni. Otin peilin avuksi. Yritin kokeilla Mujusen Salmen opettamia käännösjuttuja eli yhteen 90 asteen käännöksen pitäisi mahtua neljä tipuaskelta. Joskus kesällä tämä sujui ihan hyvin, mutta nyt olivat taas askeleet hukassa. Peilikävelyn ja olohuonetreenin jälkeen aloin päästä vähän kärrylle. Harjoitusta vaaditaan silti, sillä aika paljon joudun miettimään askelia. Joka tapauksessa kokeilin huoneessani Taavin kanssa käännöksiä peilin edessä ja taas meni paremmin, kun vähän ajatteli käännöstään (rauhoittumista). Taavi seurasi kauniisti pienessäkin tilassa ja teki hyvin töitä käännöksissä. Palkkailin tiiviiden käännösten jälkeen "Simo"-lelulla ("höpsö" lintu) ja farkkukankaisella "rätillä". Kuivaharjoittelua tässä nyt kaivataan enemmän kuin koiran kanssa treenaamista. Semmoiset olivat tämänaamuiset treenit. Jatketaan taas hyvillä mielin.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 10:23 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Kummasti tuo tokoharjoittelu piristystä sateiseen syyspäivään. Tänään alkoi koulumme koeviikko, tosin minulla ei ollut koetta. Koulu loppui jo kahdentoista maissa, ja kotona olin ennen yhtä. Myöhemmin iltapäivällä oli aika harjoitella tokoliikkeitä.

Iltaruokaa ennen testailtiin kauko-ohjausta nappuloilla. Harjoittelin naksun kanssa pelkästään nousuja. Otin 2 x 6 toistoa. Viimeisen sarjan ensimmäinen toisto oli maahanmeno (pelkkä nappula ilman naksua), mutta muut nousuja (naksu + nappula). Etäisyyttä minun ja Taavin välillä oli noin 5 m. Hienosti sujui - ei ongelmia asennonvaihdoissa.

Ulkona satoi vettä melkein kaatamalla, mutta minä päätin jäädä ulos harjoittelemaan vielä pienen lenkin jälkeen. Aluksi otin seuraamista käännösten kanssa. Harjoittelin pihatiellä pitkää suoraa ja tein muutamia käännöksiä oikeaan ja vasempaan. Taavi ei kuumunut yli, kun keskityin pitämään käsieni asennon oikeana - ne eivät saa huitoa liikaa. Ihmeellistä, miten käsien liikkeellä voi säädellä niin paljon koiran innostuneisuutta. Seuraamisen jälkeen palkitsin pojan ainoastaan suullisesti eli namia ei tippunut. Heti seuraamisen perään otin pysähdykset liikkeestä. Taavi teki hyvin, vaikka pojasta vähän huomasi, ettei sade oikein tuntunut kivalle. Myös pysäytysten jälkeen palkitsin ainoastaan suullisesti. Sitten pieni pätkä seuraamista - ainoastaan suoraan - ja nami palkaksi. Tässä siis harjoiteltiin malttamista, namin odottamista. Harjoittelen mielestäni liian vähän epäsäännöllistä palkkaamista ja teen harvoin kokeenomaisia harjoituksia. Tänään yritin petrata myös tällä saralla. Seuraavaksi vuorossa oli hyppy. Ensimmäinen hyppy sujui hienosti. Palkaksi Taavi sai kehujen lisäksi palan maksaa. Toisella toistokerralla oli vuorossa yllättävä epäröinti. Helpoitin harjoitusta (lisää varmuutta) ottamalla vapaan hypyn eli Taavi sai hypätä esteen yli ilman perusasentoa tai esteen takana istumista. Sitten otin koemaisen hypyn, joka oli hyvä. Seuraavapa oli taas epäröinti. En sanonut mitään, vaihdoin ainoastaan hiukan paikkaa esteen edessä. Uudella yrityksellä Taavi hyppäsi hyvin, mutta nyt vain suulliset kehut. Otin vielä yhden toiston, jolloin poika sai palkaksi suullisten kehujen lisäksi namin. Kunnon treenit epäsäännöllisestä palkkaamisesta - jospa jotain opittiin.

Hyppyharkkojen jälkeen pidin tauon. Kävin hakemassa siniset sangot luoksetulon pysäytystä varten. Taavi odotteli minua kiltisti paikallaan sateesta huolimatta. Sankojen väliksi laitoin 15 m. Ensimmäisellä toistokerralla vapautin Taavin välittömästi taakse namikupille. Poika teki oikein hienon pysähdyksen. Toisella kerralla otin läpijuoksun - ei merkkiäkään ennakoinnista. Kolmannella kerralla pysähdys oli ok, mutta "nami"-vihje vähän hukassa eli Taavi ei lähtenyt heti taakse namikupille. Toistin vihjeen, jolloin poika ampaisi taakse - hyvä. Neljäs, viimeinen, kerta oli hyvä. Taavi pysähtyi hienosti,jolloin vapautin namikupille heti. Hienosti meni tänään pysäytyskin. Olen oikein tyytyväinen tämänpäiväiseen harjoitteluun. Saimme sitäpaitsi harjoitella hiukan erilaisissa oloissa, kun satoi. Huomenna voisi ottaa hiukan rennommin, sillä sunnuntai oli Taaville raskas päivä pitkine ajomatkoineen. Nyt tämä tyttö lähtee lukemaan englantia ja yrittää unohtaa tokon - hetkeksi.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 18:52 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Eipä ilman tokoa kulunut tämäkään päivä. Päätin, että treenailua jatketaan innostuneesti koeviikosta ja eilisestä kokeesta huolimatta. Onneksi minulla ei ole kuin kolme koetta tämän koeviikon aikana: keskiviikkona englanti, perjantaina matikka ja seuraavana tiistaina ruotsi. Sitä paitsi tokotreenaaminen on mukavaa vastapainoa lukemiselle.

Harjoittelimme iltaruokaa ennen metalliesineen kanniskelua. Ensimmäiset kaksi toistoa menivät niin, että annoin Taavin tuoda sivulle. Yleensähän olen naksauttanut pojan lähestyessä minua esine suussaan, mutta nyt vaadin myös perusasentoa. Yhteensä otin kolme kuuden namin sarjaa, ja kriteerinä toimi pari sivulletuloa lukuunottamatta esineen iloinen kantaminen. Toisin sanoen Taavi tuli luokseni esine suussa häntä heiluen ja sai naksun + nappulan. Toistot onnistuivat jälleen 100-prosenttisesti - hienoa. Viimeistään koeviikon jälkeen aion keksiä metalliesineelle sopivan vihjeen ja vähentää käärettä. Katsotaan, ehdinkö/saanko aikaiseksi jo tämän viikon aikana.

Kuuden maissa lähdin kohti Elämäjärven koulua. Päätin mennä harjoittelemaan koulun kentälle, kuten viime maanantainakin. Maanantaisin järjestettävä 4H-kerho tarjoaa kivasti vaihtelua harjoitteluun, sillä lapset ovat usein ulkona pelaamassa esim. jalkapalloa. Tänään kuulin jo hyvissä ajoin koulua lähestyessäni, että paikalla on jälleen pieniä - ja vähän suurempiakin - pelaajia. Riikka oli valvomassa lasten peliä. Kentälle en siis päässyt, vaan jäin parkkialueelle/pihalle. Ensimmäiseksi harjoittelimme Taavin kanssa luoksetulon pysäytystä. Viimeviikkoiseen tapaan palloa potkittiin innokkaasti kentällä, joten päätin suosiolla hiukan lyhentää luoksetulomatkaa. Vein punaiset tötsät 8 metrin päähän toisistaan. Taavi jäi odottelemaan kiltisti ensimmäisen tötsän luo. Tällä kertaa sanoin ennen jättöä "behind" ("taka"-sana, namikupissa maksanpala). Kutsuin poikaa ja pysäytin suurin piirtein merkin kohdalla. Taavi pysähtyi hyvin. Käskyn ja namikupille vapauttamisen väliin jäi noin 1 sek odotus. Toistin saman kolme kertaa ja olin tyytyväinen pysäytyksiin. Pojan keskittymistä haittasivat nyt pelaajat paljon vähemmän kuin viime viikolla - hienoa. Onnistuneiden suoritusten jälkeen kirjasin toistot muistiin ja pidensin tötsien välimatkaa. Nyt tötsien väli oli 15 m. Jätin Taavin toiseen päähän kuin lyhyemmällä matkalla. Ensimmäinen toisto pitemmällä matkalla meni läpijuoksuksi. Taavi reagoi hiukan oikealla oleviin pallonpotkijoihin, eikä sitten "tajunnut" pysäytyskäskyä. Vein pojan "neutraalisti" takaisin lähtöpaikalle ja otin uudestaan. Tuloksena oli kaksi kelpoa pysähdystä välittömän namivapautuksen kera. Taavi pääsi siis heti namikupille pysähdyttyään. Tosin poika hiukan epäröi namikupille lähtöä, mutta toistettuani "nami"-vihjeen Taavi kuitenkin juoksi nopeasti kupille. Tässä huomattiin taas pelaajinen "haamuvaikutus".

Pidimme taas pienen tauon. Sillä välin pelaajat olivat vaihtaneet jaliksen purkkikseen, joten he tulivat pois kentältä. Minä menin Taavin kanssa harjoittelemaan seuraamista. Otin aluksi muutaman lyhyemmän pätkän. Taavi seurasi hienosti, ja kokeilin palkata pitkästä aikaa kangaspatukalla. Poika innostui todella paljon patukasta. Seuraavalla pätkällä alkoi huomata kuumumisen, mutta suu ei "lonksunut", vaan vire pysyi kohtalaisena. Minä en oikea ihminen puhumaan viretiloista, mutta lähinnä käytän sitä Taavin innostuneisuuden mittarina omalla tavallani. "Kuumemmalla" seuraamispätkällä huomasin käveleväni huonommin. Vasen jalka melkein alkoi ontua - joku olisi kutsunut kävelyäni "liikkaukseksi". Palkkasin Taavin pätkästä namilla, sillä hyvin poitsu seurasi. Seuraavaksi harjoittelin pitkiä suoria (käytännössä kävelin kentällä suurta neliötä) ja käännöksiä oikeaan ja vasempaan. Taavi seurasi aivan upeasti. Voin kyllä kehua hiukan itseänikin, koska kävelin nyt huomattavasti paremmin kuin edellisellä pätkällä. Seuraaminen oli mielestäni teknillisesti oikein puhdasta ja kontakti oli hyvä. Katsoin välillä hiukan alaviistoon, mutta pääasiassa reippaasti eteenpäin. Häiriöinä olivat purkkista pelaavat lapset. Huom! Palloa potkittiin lähes kokoajan kentän vieressä Taavin seuratessa. Olin todella tyytyväinen pojan seuraamiseen tänään. Itsekin osasin kävellä paremmin, mutta vielä vaaditaan kuivaharjoittelua.

Seuraamistreenin, joka ei ollut ajallisesti kovinkaan pitkä pätkä, otin yhden kauko-ohjaustreenin. Menin kentän oikealle reunalle ja jätin Taavin noin 8 metrin päähän. Kentän vieressä potkaistiin palloa ja juostiin. Taavi teki hyvät asennonvaihdot, vaikka otti vähän häiriötä juoksevista lapsista yhdessä maahanmenossa. Kokonaisuutena kauko-ohjaus sujui kuitenkin hyvin. Palasin pojan sivulle palkkaamaan. Onnistuneiden kaukojen jälkeen lähdin kotiin. Taavi oli tehnyt reippaasti töitä ja pitänyt kiitettävästi kontaktia. Palkkasin sitä kontaktista aktiivisesti, sillä juoksevia lapsia oli paljon ympärillä. Taavillahan on aika paljon saalistusviettiä, joten mielestäni juoksevat lapset ja varsinkin pallo, Taavin suosikki, ovat melkoisia häiriötekijöitä. Hieno tokopäivä oli tänäänkin! Jatkoa seuraa huomenna.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 21:43 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Keuruun tokokoe on - onnellisesti - ohitse. Meillä meni Taavin kanssa oikein hienosti avoimessa luokassa, vaikka pari omaa mokaa jäikin harmittamaan. Virheistänsä kuitenkin aina oppii jotakin.

Mainitsin päiväkirjan puolella, että melko aikaisin lähdimme Keuruuta kohti ajelemaan. Taavi sai herätä jo kuuden maissa. Aamutoimet sujuivat rutiinilla eli ruokaa ½ normaalimäärästä. Ruoan jälkeen käytin pojat pikaisella pissalenkillä, ja seitsemältä startattiin iskän ja Taavin kanssa kotipihasta. Taavi vaikutti aamulla iloiselta ja pirteältä. Taisipa vain edellisen illan yhteislenkki Riikan ja Touhon kanssa piristävän poikaa entisestään. Automatka sujui kivasti. Pysähdyimme 214 kilometrin matkan aikana kerran kahvilla Hirvaskankaan Essolla, jolloin Taavikin sai toki hiukan jaloitella. Koepaikalle saavuimme kymmenen maissa. Koe järjestettiin taimitarhan vieressä olevalla hiekkakentällä, joka sijaitsi aukealla paikalla. Ilma oli pilvinen, ja tuuli puhalsi navakasti. Autonmittari näytti lämpötilaksi noin 14-16 astetta. Voimakkaan tuulen takia ulkona oli kuitenkin todella kylmä. Tuomarina kokeessa toimi Aino Juhantalo-Kakkola.

Ilmoittauduttani tapasimme Emman (http://roverandom.net) ja hänen serkkunsa Matildan, joka osallistui ALO-luokkaan Wilma-cockerinsa kanssa. Minä seurasin jonkin verran alokasluokan etenemistä, mutta enimmäkseen seisoskelin Taavin kanssa kauempana. Poika sai nappuloita palkaksi kontaktin ottamisesta. Avoimen luokan alkamisen lähestyessä annoin Taaville kontaktipalkkana myös maksanpaloja. Välillä Taavelo vikisi ja rapsutteli itseään (pientä stressaamista), mutta vähitellen poika rauhoittui. Kiertelimme koealueella jonkin verran, jotta Taavi sai tutustua ympäristöön rauhassa. Autoon jätin Taavin vain hetkeksi eli pääasiassa olimme yhdessä ennen koetta. Positiivista oli huomata myös se, ettei Taavi välittänyt juurikaan toisista koirista.

Avoin luokka pääsi alkamaan noin klo 11.30. Luokkaan oli ilmoittautunut kymmenen koiraa, mutta paikalla oli ainoastaan kahdeksan, joten paikallamakuu otettiin yhdessä erässä. Olin pienessä paniikissa, vaikka tuomarin "kömmähdys" hiukan rentoutti minua. Hän nimittäin luuli Taavia nartuksi, kun menimme paikallamakuuseen. Jännitin tuomaria kuitenkin, sillä mielestäni hän oli ollut aika tiukka alokasluokassa. Toisaalta jännitän aina älyttömästi, mutta pienikin "lisäjännitys" tekee tilanteesta vielä hankalamman. Ehkäpä tähän kisaamiseen joskus tottuu. Vieruskavereina Taavilla oli paikallamakuussa howavart-narttu ja islanninlammaskoira-uros. Yritin olla jättövaiheessa mahdollisimman rauhallinen, mutta kyllä minä jälleen panikoin. Onneksi sentään muistin tällä kertaa hengittää syvään kerran ja haukoitella. Kolme minuuttia "kopin" takana eivät kuitenkaan tuntuneet niin pitkiltä kuin olin kuvitellut, vaan "yllättävän" nopeasti liikkeenohjaaja jo käski meidät palaamaan koirien sivulle. Olimme kolmanneksi viimeisiä rivissä, joten saimme odotella hiukan "tuomiotamme". Rivissä toisena ollut sileäkarvainennoutaja oli vinkunut osan ajasta ja sai kasin. Minä odottelin jännittyneenä Taavin tulosta, sillä odotin, että poika oli jälleen vikissyt oikein kunnolla. Minua odotti kuitenkin yllätys - tuomari näytti kohdallamme kymppiä. Taavi oli ainoastaan hiukan vilkuillut vieressä ollutta islanninlammaskoiraa, joka oli ilmeisesti harkinnut lähtevänsä rivistä. Uskomatonta, että pikkupoitsuni oli ollut kolme minuuttia hiljaa rivissä - hienoa.

Rohkaisevan paikallamakuusuorituksen jälkeen jäimme odottelemaan yksilövuoroamme. Kävimme autolla kahvilla ja kiertelimme hiukan alueella. Taavi vaikutti iloiselta ja hamusi innoissaan taskussani olevia broileripyöryköitä. Palkkailin kontaktista, mutta "leluherättelyä" en tällä kertaa käyttänyt. Vihdoin koitti meidän aikamme mennä kehään. Seuraaminen meni mielestäni kehnosti. Pehmeä alusta ja jännitys eivät todellakaan ole hyvä yhdistelmä. Kävelin kuin tikku-ukko koko seuraamisen ajan, ja Taavilla oli kova työ seurata vieressäni. Poika teki työnsä mahdollisimman hyvin, mutta ei pystynyt parhaimpaansa minun käytökseni takia. Taavi oli myös aika innokas, ja suu vähäsen lonksui. Pitäisi harjoitella seuraamista enemmän ja nimenomaan namipalkalla, sillä pojan viretila nousee liikaa lelua, varsinkin patukkaa, käytettäessä. Tuomari kysyi seuraamisen jälkeen, onko minulla jalka kipeä, kun onnuin. Sanoin, ettei jalkani tosiaankaan ole kipeä, vaan yksinkertaisesti jännitän aivan liikaa. Pisteitä saimme seuraamisesta jokatapauksessa kahdeksan. Yritän nyt harjoitella seuraamista seuraavaa koetta varten - täytyy oppia itse kävelemään.

Seuraavaksi oli vuorossa liikkeestä maahanmeno. Kymppi tuli - ei ongelmia. Luoksetulo jännitti minua "hiukan". Jätin Taavin reippaasti paikalleen ja menin liikkeenohjaajan osoittamaan paikkaan. Pian sain luvan kutsua poikaa. Taavi teki luoksetulon alussa pienen mutkan oikealle, ei kuitenkaan kehänauhojen ulkopuolelle. Minun ei tarvinnut toistaa kutsua, vaan kyseessä oli noin sekunnin mittainen "oikosulku". Pian poika oli jo merkin luona, jolloin annoin välittömästi pysäytyskäskyn. Taavi pysähtyi kuin seinään! Eipä se ole tainnut noin hyvin pysähtyä harjoituksissa koskaan. Luoksetulon loppupätkä oli myös hyvä, joten saimme ysin. Hienoa, vaikka alussa tuli pieni kaarros. Iskän kanssa mietittyämme keksimme, että todennäköisesti Taavi oli huomannut kentän laidalla sijainneet esteet, puomin ja kepit, ja oli ehkä ajattelut lähteä suorittamaan keppisarjaa. Luoksetulon jälkeen tuomari kehotti yleisöä taputtamaan, kun tulee näin hyviä pisteitä.

Seisominen meni hienosti, ja tuomari kehui pysähdystä edeltävää seuraamispätkää. Tästä liikkeestä saimme pisteitä yhdeksän. Noutoon olin kohtalaisen tyytyväinen, vaikka palautus olisi mielestäni saanut olla aavistuksen verran nopeampi. Pisteitä tuli kymmenen eli hyvinhän se meni kokonaisuutena. Kauko-ohjaus osui nappiin. Taavi teki hienot asennonvaihdot, eikä puhettakaan epäröinnistä nousuissa. Pisteitä kertyi 9 ½.

Viimeinen liike, hyppy, ei mennyt aivan suunnitellusti. Liekö sitten syynä ollut kova vastatuuli vai mikä, niin Taavi ei hypännyt ensimmäisellä käskyllä. Käskyn sanottuani poika kävi pienen lenkin esteen edessä, mutta epäröi ja palasi sivulle. Toisella käskyllä hyppäsi ja teki hyvän suorituksen. Pisteitä tuli epäröinnin takia 6 ½. Jossain vaiheessa Taavilla oli pientä epävarmuutta hypyn suhteen, mutta viime aikoina hyppy on ollut aika varma. Ehkäpä jälleen jokin "oikosulku" tai sitten vastatuuli kohisi korvissa. Kokonaisvaikutukseksi saimme 9. Taavi kuulemma työskentelee iloisesti ja tykkää tehdä kanssani.

Päivän lopputulos oli voitto 181,5 pisteellä, ja kunniapalkinto saatiin myös. Omaan seuraamissuoritukseeni olin pettynyt, mutta harjoittelen sitä kävelyä, jotta se toimii jännittyneessäkin tilassa. Taavi teki töitä hienosti. Jatkossa minun on kiinnitettävä enemmän huomiota palkkaamisen nopeuteen kehästä tullessa. Helposti näyn unohtavan koiran välittömän palkkauksen kehän jälkeen. Onneksi eilen muistin palkata Taavin melko nopeasti, mutta vielä olisi parannettavaa. Iskän mielestä kuitenkin palkkasin Taavin pian kehän jälkeen. Ainakin lihapullat maistuivat poitsulle ja sai Taavelo niitä lisää vielä lopputuloksen selviämisen jälkeen. Toivotaan, että Taavi todella ymmärsi, kuinka hienosti se oli taas totellut.

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Eilen illalla otimme myöhemmin vielä 3 x 6 toistoa metalliesineen kanniskelua, mikä sujui hienosti. Tällä viikolla on tarkoitus hioa hiukan pysäytystä (varmuutta), hyppyä (vihjeen vahvistamista), kauko-ohjaus (nousujen vahvistaminen jatkukoon) ja seuraamista. Minä puolestaan opettelen kävelemään seuraamisessa. Ja lupaan lukea tokoilun ohella kiltisti kokeisiin.

Tunnisteet: koepohdiskelut, toko

kirjoittanut N_ 14:26 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Taavi vietti eilen täydellistä lepopäivää treenien suhteen, joten siksi ei tullut kirjoitettu treenipäivikseenkään. Huomenna olisi sitten tokokoe, joka saa perhoset lentelemään vatsassani. Jospa tämä ärsyttävä jännitys hiukan helpottaisi, keskittyminen vain herpaantuu, jos jännittää liikaa. Mitä sitä turhaan jännittää, tekee vain parhaansa koiransa kanssa. Tuota ajatusta saa oikein kunnolla takoa päähänsä.

Äsken otettiin viimeiset pysäytystreenit ennen koetta. Tein treenin pihatiellä sinisillä sangoilla ja palkkana käytin nappuloita. Maksanpalat olivat päässeet loppumaan ja lihapullat säästettäköön huomiseksi. Kivasti Taavi innostui nappuloistakin. Ensimmäisellä toistokerralla otin kokonaisen pysäytyksen. "Stå":n jälkeen Taavi melkein kääntyi namikupille, mutta tajusi sitten, ettei "nami"-vihjettä tullutkaan. Minä kutsuin pojan välittömästi sivulle. Pysähdys oli hyvä. Toisella kerralla otin samalla tavalla - jälleen Taavi katsoi taakse, muttei lähtenyt. Kolmannella kerralla "stå"-käsky ja vapautus taakse noin 2 sekunnin kuluttua pysähdyksestä. Poika malttoi odottaa hienosti. Toisaalta kolmannen, viimeisen, toiston pysähdys ei ollut niin hyvä kuin kahden ensimmäisen, mutta pysähtyi kuitenkin. Erona entiseen treeniin oli se, etten sanonut "takavihjettä" ("behind") ennen jättämistä, vaan ainoastaan "oota". Miksi jätin pois? Käytän sitä epäsäännöllisesti treeneissä, mutta yksinkertaisesti en muista kokeessa sanoa. Ainakaan huomenna en edes yritä muistaa sanoa. Hyvin nuo pysäytykset sujuivat ilman "takavihjettäkin". Enää ei treenata ennen koetta - lukuunottamatta kontaktivahvistusta mahdollisella yhteislenkillä Riikan ja Touhon kanssa.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 14:23 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Tänään on vietetty melkein täydellistä lepopäivää. Tämän illan Taavi saakin lepäillä, mutta aamulla otettiin vielä vähän luoksetulon pysäytystä. Iskä päätti jäädä tekemään töitä kotitoimistolle, joten pääsin isukin kyydillä yhdeksitoista kouluun. Oli kerrankin mukava saada mahdollisuus viettää kotiaamu, sillä yleensä olen joutunut lähtemään jo klo 8.30 kouluun, vaikka ensimmäinen tunti alkaa näin torstaisin vasta klo 10.45. Kymmenen maissa kävin ottamassa Taavin kanssa pysäytyksiä - kyllä kannatti. Taavi teki kolme hienoa pysähdystä punaisilla tötsillä pihakäytävällä. Vapautin heti pysäytyskäskyn jälkeen taakse namikupille (lihapullaa). Neljännellä toistolla Taavi ennakoi hiukan, joten vein pojan takaisin lähtöpaikalle ja otin uudelleen. Seuraava toisto oli läpijuoksu, joka sujui hienosti. Läpijuoksun jälkeen vielä pysäytys - onnistuneesti. Tötsät olivat eiliseen tapaan 15 välein. Viimeisellä toistokerralla pysäytin Taavin merkillä, mutta muilla toistokerroilla pysäytin eri kohdissa. Pysäytystreenistä tuli todella hyvä mieli. Pidin pienen tauon ja ennen sisälle palaamista otin vielä yhden kauko-ohjaustreenin. Menin noin 6 metrin päähän Taavista. Käskin nousemaan maasta ylös, ja reippaasti poika nousi ylös. Palkkasin vihellyksellä ("naksusana") ja maksanpalalla. Palasin paikalleni ja otin vielä toisen kerran. Tällä kertaa Taavin vaihtojärjestys oli tämä: istu-maahan-istu-maahan-istu. Palkkasin siis viimeistä istumisesta vihellyksellä ja namilla. Sitten palasin sivulle ja vapautin. Namin Taavi sai siis "ylhäältä ojennetusta" kädestä "click for action, feed for position"-säännön periaatteen mukaan. Minullahan käsimerkki on eteenpäin ojennettu käsi.

Iltaruuan yhteydessä otin nappuloilla 3 x 6 toistoa metalliesineen hakemista. Heitin parin metrin päähän kapulan, ja Taavi sai vapaasti tuoda kapulan minulle. Naksu + nappula tuli reippaasta tuomisesta. Pojan häntä heilui jälleen. Seuraavaksi pitäisi alkaa nimetä liike ja pikkuhiljaa vähentää käärettä esineen ympäriltä. Täydellistä noutoa (lähetys sivulta ja perusasentopalautus) en ole vielä kokeillut, mutta eiköhän sekin onnistuisi. Nyt pitää kyllä alkaa oikeasti miettiä sopivaa vihjettä metallinoudolle. Tähän päivään olen kertakaikkiaan tyytyväinen - hyvin tyytyväinen. Voinkin tässä "hyvillä mielin" lähteä tekemään matikan tehtäviä.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 17:33 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Ilmeisesti tästä treeniblogin pitämisestä on tullut jokin ihmeellinen addiktio. Olen kuitenkin sitä mieltä, että blogiin kirjoittaminen on pelkästään positiivista. Jos ei pidä kirjaa, ei tule ainakaan helposti treenattua ahkerasti tai podittua harjoituksia sen kummemmin. On ollut myös mukava kuulla, että blogistamme on tykätty, ja ennen kaikkea merkintöjä on käyty lukemassa. Mitään paineita en silti kirjoittamisesta aio ottaa, sillä kirjoitan tätä kuitenkin omaksi ilokseni.

Nyt on aika puretua tämänpäiväisiin treeneihin. Yllätys, yllätys - harjoittelimme pysäytystä. Olen kyllä "salaa" hiukan ylpeä ahkeruudestani luoksetulon pysäytyksen suhteen, koska aikaisemmin olen treenannut ko. liikettä melko laiskasti. Täytynee myöntää, että välillä treeni tuntuu puuduttavalta, kun ei mene niin hyvin kuin aikaisemmin. Joka tapauksessa liike kaipaa harjoittelua - ei se ainakaan ennen ollut varmempi. Pääsin kolmelta koulusta, joten olin kotona puoli neljän maissa. Ennen neljää lähdin harjoittelemaan ulos pysäytystä Taavin kanssa. Asetin pihatielle siniset sangot ja käytävälle, pihassa oleva "sisääntulokäytävä", punaiset tötsät. Tällä kertaa merkkien väli oli noin 15 m. Ensimmäiset toistot otin sinisillä sangoilla tiellä. Taavi ei ollut saanut iltaruokaa, vaan käytin harjoituksissa kuivamuonanappuloita. Poika oli todella innostunut nappuloista, joten ainakaan palkan syyksi en laita mitään. Onneksi ei tarvitsekaan paljoa valitella, sillä treeni meni toivomallani tavalla. Kutsuin Taavin, annoin pysäytyskäskyn (merkkiä ennen/jälkeen tai merkillä) ja vapautin heti taakse namikupille. Otin viisi toistoa, joista kaikki onnistuivat hyvin. Periaatteessa en nähnyt, pysähtyikö Taavi, koska "nami"-vihje tuli todellakin välittömästi "stå":n jälkeen. Pidin pienen tauon ja otin vielä yhden toiston, joka onnistui niin ikään hyvin. Hetken odottelun jälkeen menimme punaisten tötsien luo. Kutsuin Taavin kolme kertaa ja pysäytin joka kerta. Jälleen vapautin namikupille heti. Nämäkin toistot onnistuivat hyvin. Neljäs toisto oli tehottomampi eli poika vetäisi pitkäksi, eikä tietenkään saanut palkkaa. Viidennellä toistolla meni taas paremmin. Treenin jälkeen vein Taavin sisälle syömään. Jätin ruokakupin pojan taakse keittiöön, menin lyhyen matkan päähän olohuoneeseen, kutsuin, pysäytin ja vapautin ruokakupille. Hyvin sujui. Ruuan ja ulkoilun jälkeen oli vielä pysäytystreenin aika. Treeniin kuului vain kaksi toistoa sinisillä sangoilla (pysäytys + heti vapautus taakse). Tänään kaikki treenit tehtiin siis "välittömällä vapautuksella".

Illalla lähdettiin kohti agilitykenttää. Suoraan sanottuna minulla ei ollut paljoakaan motivaatiota agitreeneihin, mutta tokoa silmällä pitäen päätin lähteä kentälle. Sauvakävelimme iskän ja Taavin kanssa reipasta tahtia 3 kilometriä kentälle. Ensiksi tehtiin pikkuruinen rata Miran, Katrin ja Reetan kanssa. Mira harjoitteli ensiksi Viivi-bordercolliella, ja minä vahvistin Taavin kontaktia. Oli mukava huomata, että Taavi keskittyi kontaktiin tosi kivasti, vaikka sillä aina nouseekin vietti muiden mennessä agilityä. Otinpa kerran noudonkin ja hienosti sujui. Katrin ja Kassun harjoitellessa ratapätkää menin Taavin kanssa toiselle puolelle kenttää (etäisyyttä ei kuitenkaan paljoa) ja otin kaksi pysäytystä. Vapautin jälleen välittömästi namikupille (lihapullaa). Periaatteessa sujui ihan hyvin, vaikka poika ei ihan heti "nami"-vihjeen jälkeen hoksannutkaan lähteä taakse, vaan jäi töllöttämään. Tässä huomataan taas se tosiasia, että tavallaan koira tekee töitä, mutta pieni osa aivoista ajattelee toista asiaa - tässä tapauksessa agilitya. Taavin suurin intohimo on agility, joten erittäin suuri häiriötekijä on toinen koira suorittamassa agilityrataa. Tärkeintä oli tuossa "kenttä-häiriötreenissä" nimenomaan se, että Taavi pystyi kuitenkin tekemään kohtalaisesti "agilitypaineen" alla. Vaikeustasoa lisäsi nimenomaan pysäytys, joka tehdään kaukana ohjaajasta. Olen huomannut, että esim. seuraaminen on paljon helpompi, koska Taavi saa olla lähellä. Paineensietokykyä pitää vain treenata, sillä Taavin agilityviettiä ei saa pois - enkä yritäkään saada. Huomaan kyllä kuinka into agilityyn purkautuu myös kentän laidalla tehtävissä treeneissä eli Taavi on todella täpinöissään ja jopa haukahtaa välillä. Vaikuttaakin siltä, että se purkaa palavaa haluaan mennä hyppimään esteitä pieneen tokotreeniin. Kontaktinotto agilitykentällä on kuitenkin kiitettävää ja palkkaan tietenkin heti kontaktista - joko suullisesti tai nappuloilla. Yleensä minulla on aina taskussa hiukan nappuloita, sillä nekin kelpaavat Taaville mainiosti. Kontakti on aina kova sana - siitä palkitaan. Varsinaista agitreeniä tuli vain vähän. Menin yhden kerran Miran tekemän ratapätkän. Radan alussa oli kaksi hyppyä kaartaen ja sitten mentiin puomille (houkuttimena oikealla putki). Taavi otti kontaktit hienosti (alastulokontaktilla nami). Sitten U-putkeen kauemmasta päästä ja aidalle. Aidan jälkeen vääränpuolen kepit (aloituksessa pieni sähläys), hyppy, valssaus, hyppy, pituus ja kaartaen keinulle. Taavi otti jälleen hyvin kontakti. Keinulta kaarrettiin oikealle muurille, suoraan aidalle ja sitten kaartaen kepeille. Kepeiltä mentiin - jälleen - kaartaen kahdelle aidalle, minkä jälkeen olivat vuorossa vielä U-putki ja kaksi "kaarrosaitaa". Mukava harjoitus, vaikka en uskokaan, että selityksestäni sai paljoa selkoa. Taavi teki hienosit, mutta itse - taas - mokailin. Jälkimmäisen pujottelun jälkeen en ollut skarppina, ja Taavi livahti suoraan edessä olevaan putkeen, vaikka piti kaartaa oikealle aidoille. Missäköhän se "täällä"-käsky viipyi? Yhteenvetona voisi sanoa, että enemmän laajoja liikkeitä käsillä ohjaukseen ja "täällä"-käskyä pitää käyttää ahkerammin. Otin radan vain yhden kerran, sillä Taavi oli tehnyt hyvin.

Kotiin kävelemisen ja saunomisen jälkeen hipsin vielä ulos koirien kanssa. Vuorossa olivat päivän viimeiset pysäytystreenit. Kello läheni yhdeksää, joten oli "hiukan" pimeää. Onneksi ulkovalot valaisivat kivasti treenejämme. Otin kolme toistoa pihakäytävällä punaisilla tötsillä. Taavi teki päivän parhaat suorituksensa! Vapautin heti namikupille (maksanpaloja). Ensimmäinen pysäytyskäsky nousi ilmaan merkin kohdalla, mutta kaksi seuraavaa annoin vasta merkin jälkeen. Joka tapauksessa hyvä mieli jäi "pimeistä" harjoituksista. Olen muutenkin hyvällä tuulella, sillä tänään poika ei ennakoinut ja teki töitä hienosti. Poika vaikutti varmalta kotitreeneissä ja tajusi hienosti namikupin. Loppujen lopuksi olin agikentällä tehtyihin toistoihin ihan tyytyväinen, koska häiriö oli todella suuri. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Huomenna on vuorossa kevyempi päivä tai lepopäivä - katsotaan nyt. Pitänee kuitenkin alkaa vähentää treenejä, sillä koe lähestyy. Paineita en kokeesta ota, tärkeintä on olla itse rauhallinen ja varma. Jos on hyvä päivä, saadaan ykköstulos. Jos on huono päivä, ei saada, ja elämä jatkuu - silti.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 21:13 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Kohtalaisen hyvä päivä treenien suhteen takana. Keskiarvo jää "tyydyttäväksi", mutta kyllä moni juttu onnistuikin. Aamulla ei treenattu, iltapäivällä treenattiin senkin edestä. Minulla loppui yhdeltä koulu, joten olin kotona jo kahden jälkeen. Ihanasta syyssäästä innostuneena lähdin harjoittelemaan. Tein kunnon "pysäytysradan" luoksetulon pysäytystä varten. Laitoin peräkkäin yhteensä kuusi merkkiä, joista kolme oli sinisiä sankoja ja toiset kolme punaisia "tötsiä". Eriväristen merkkien väliin jätin reilun välin, johon sitten laitoin namikupin. Jokaisen merkin välillä oli noin 13 metrin matka. Siniset sangot olin sijoittanut kujallepäin ja punaiset tötsät pihatielle. Ensimmäisenä oli vuorossa pysäytystreeni sinisillä sangoilla. Kutsuin Taavia ja käskin pysähtyä keskimmäisen merkin kohdalla. Välittömästi käskyn jälkeen vapautin "nami"-vihjeellä namikupille taakse. Palkkana käytin lihapullaa. Tein kaksi samanlaista toistoa, jotka sujuivatkin yhtä hyvin kuin ensimmäinen.

Pienen tauon jälkeen otin yhden pysäytyksen punaisilla tötsillä. Tällä kertaa pysäytyskäskyn jälkeen pieni odotus (1 sek) ja vapautus namikupille. Jälleen sujui hyvin. Toisen toiston otin läpijuoksuna. Huom! Taavi näki ennen läpijuoksua, että vien namin taakse, mutta tuli joka tapauksessa reippaasti luokse. Pidin taas pienen tauon. Seuraava toisto oli ennakoitu, joten "neutraalisti" palautin Taavin lähtöpaikalle ja otin uudestaan. Pysäytin merkin kohdalla ja palautin välittömästi namille. Keskimäärin pysäytystreenit olivat onnistuneet, ja Taavi teki iloisesti. Tärkeintä on vahvistaa koiran itseluottamusta ja olla itse erittäin positiivinen, sillä varsinkin pysähdystreeneissä voi koira helposti tuntea itsensä epävarmaksi, jos ei onnistu. Näin ollen on entistä tärkeämpää, etten ennakoinneista/huonoista pysähdyksistä huolimatta latista intoa, vaan otan reilusti uudestaan. Taavi tekee kyllä parhaansa - siihen uskon. Loppujen lopuksi ongelmat johtuvat aina ohjaajasta eli minusta. Onneksi vielä sain Tuijalta hyviä vinkkejä pysäytykseen, joten eiköhän tämä tästä. Läpijuoksuja pitää tietenkin ottaa, jos tulee ennakointia. Toisaalta kannattaa tehdä myös paljon tuota "stå" + "nami" -juttua eli heti käskyn jälkeen vapautus namikupille. Vaihtelevuutta, vaihtelevuutta, iloisuutta ja mukavia treenihetkiä. Palaan vielä myöhemmin pysäytyksiin, mutta nyt on aika siirtyä tunnari-ja metallikuulumisiin.

Mainittakoon tässä välissä, että otin tänään kaksi kertaa AVO-luokan hypyn, jossa ei ollut mitään moitittavaa. Hienosti Taavi osaa hypätä, ehkä vähän liiankin innokkaasti. Ja uskon, että hyppää hyvin kokeessakin. Periaatteessa yritän tässä nyt unohtaa sunnuntain kokeen ja keskittyä harjoitteluun. Tulos on mikä on, harjoittelemalla siihen voi vaikuttaa, mutta on se päivästäkin kiinni. Sitä paitsi täytyy pitää mielessä, miksi minä tätä teen. En yksittäisten kokeiden takia, vaan yhteiseksi iloksemme. Toko on harrastuksemme - sen pitää olla kivaa. Onneksi minusta tuntuu tällä hetkellä, että olen oikeasti päässyt sisälle tokoharrastukseen ja oppinut nauttimaan siitä. Tänään tulikin oikeasti todella hyvä mieli, kun harjoittelimme tunnaria. Edelleen tunnariharjoittelu on ihanaa "vauvaharjoittelua" eli alkeita treenaillaan. Päätin kokeilla harjoittelua pihamaalla onnistuneiden metsätreenien innostamana. Tielle oli tippunut sopivasti käpyjä, joten heitin niiden joukkoon omanhajuiseni kävyn. Taavi sai mennä heti hakemaan kävyn. Poika toi oikean. Toistin saman, ja taas poika toi oikean - aikailematta. Tämän jälkeen pidin pienen pohdintatauon. Kutsuin Taavin sivulle, vein omanhajuiseni kävyn muiden käpyjen joukkoon ja lähetin Taavin etsimään "sök"-vihjeellä. Innokkaasti Taavi haki oman kävyn. Toistin saman vielä kaksi kertaa. Toisella toistokerralla oli hiukan epävarmuutta vihjeen suhteen, mutta ajan kanssa vihjeenkin merkitys vahvistuu. Olin toki tyytyväinen ennen kaikkea oikean kävyn tuomiseen (käpyjä oli paljon), mutta myös pojan innokkuus toi hymyn huulilleni. Positiivista oli niin ikään huomata, että Taavi piti käpyä aiempaa tiukemmin suussaan eli ei pudottanut, vaan odotti kiltisti käpy suussaan sivulla.

Iltaruuan yhteydessä otin Taavelon kanssa 2 x 10 toistoa metalliesineen noutamista/kantamista. Heitin esineen muutaman metrin päähän, ja Taavi sai välittömästi hakea esineen. Vihjettä ei siis ole, eikä Taavi ole sivulla, vaan harjoittelu on vielä puhtaasti käytöksen tarjoamista. Harjoittelussa eniten ilahdutti se, että Taavin häntä heilui, ja poitsu toi kapulan todella vauhdikkaasti minulle. Hienoa!

Kahdeksan maissa illalla tehtiin päivän viimeiset "trääningit".

Luvassa on pikainen katsaus tämänpäiväisiin harjoituksiin. Pysäytys oli jälleen treeninkohde. Neljä onnistunutta pysäytystä, joista kolme punaisilla tötsillä ja yksi sinisillä. Seuraavat pari, sinisillä sangoilla tehtyä, olivatkin ennakointeja. Loppuun sitten kolme läpijuoksuja lyhyemmällä matkalla. Ja selityksiä on tulossa - vai onko? Eroa päivätreeniin oli se, että Taavi oli tullut vähän ennen treeniä iltalenkiltä, ja namina käytin maksanpaloja lihapullan sijasta. Vaikka ennakointia tuli, niin olisiko takapalkka silti pitänyt olla herkullisempi. Tuskinpa se olisi ainakaan ennakointia lisännyt. Ehkäpä innostus puhtaamaan suoritukseen olisi tullut herkullisemman palkan kautta. Katsotaan nyt, mitä huomenna tapahtuu. Harjoituksia jatketaan iloisina.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:41 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Luvassa on pikainen katsaus tämänpäiväisiin harjoituksiin. Aamulla piipahdin nopeasti ulkona ottamassa kauko-ohjausta kuuden toiston verran. Ilma oli kolea, ja sää pilvinen. Vaihtelin matkaa toistojen välissä eli etäisyys oli noin 3-6 m. Namina käytin lihapullaa ja oikean käytöksen vahvistamiseen tietenkin naksu. Palasin yhden kerran käskytyspaikaltani Taavin viereen (poika maassa), kehuin ja menin takaisin paikalleni. Eniten palkitsin nousuista (naks + nami), mutta myös yhdestä maahanmenosta (nami). Olin todella tyytyväinen vaihtoihin - ei ongelmia.

Seuraava treeniajankohta oli ennen iltaruokaa. Otin kymmenen toistoa kuivamuonanappuloilla eteissä. Kahdella toistokerralla palkitsin maahanmenosta ("down"-vihje) ja muilla kerroilla nousemisesta. Matkaa oli tällä kertaa noin 4-5 m. Häiriönä toimi imuri. Lopuksi otin vielä maahan-istu-maahan-istu --> vapautus taakse ruokakupille.

Kuuden maissa lähdin kohti koulun kenttää, jossa olen joskus käynyt treenailemassa. Tänään koululla alkoi 4H-kerho, jota tullaan jatkossa pitämään näin maanantai-iltaisin. Riikka on kerhossa ohjaajana, joten päätin mennä harjoittelemaan häiriöitä Taavelon kanssa koululle. Matkalla otin 4-tien vieressä kauko-ohjausta. Eniten palkkasin - jälleen - naksulla ja namilla nousuista. Taavi teki todella hienosti, vaikka pyörätie/jalkakäytävä on aivan tien vieressä. Oli mukava huomata, etteivät edes ohikiitävät rekat haitanneet harjoitteluamme. Pitänee mainita, että ajoipa treenituokiomme aikana pari pyöräilijääkin ohi Taavin tehdessä kaukoja. Pyöräilijät tulivat Taavin takaa, mutta poika jatkoi hienosti asennonvaihtoja - jes. Koululla oli mukavasti porukkaa, vaikka osa lähtikin metsäretkelle Riikan ja kerhon toisen ohjaajan Annelin kanssa. Tein Taavin kanssa pari "uppis"-treeniä ja jälleen sujui hyvin. Päätin lopettaa kaukotreenit siihen, kun meni niin hienosti.

Onnistuneiden kaukojen jälkeen kokeilin luoksetulon pysäytystä. Isommat lapset pelasivat jalkapalloa kentällä, joten jäin suosiolla parkkipaikalle. Matkaa jalkapallokentälle ei kyllä ollut nimeksikään. Merkeiksi olin ottanut kotoa siniset sangot. Jätin Taavin ensimmäisen merkin luo ja menin itse noin 20 metrin päähän. Olen todella huono arvioimaan matkoja, enkä tällä kertaa edes mitannut askelilla. Joka tapauksessa kyseessä oli ehkä hiukan lyhyempi etäisyys kuin kokeessa. Taavi tuli liiankin innokkaasti: tuloksena huono pysäytys. Toinen toisto parempi kuin edellinen, muttei tyydyttävä: ei vapautusta taakse namikupille. Kolmannella kerralla Taavi "hiipi", ei pysähtynyt, muttei tullut luoksekaan. Seuraava toisto olikin läpijuoksu, jota vielä helpotin eli lähdin itse juoksemaan poispäin Taavista kutsumisen jälkeen. Viidennen toiston pysäytys oli kohtalainen ja samoin viimeinen pysäytys oli kohtalainen. Edelleen epävarmuutta, mutta sehän lähtee treenaamalla. Vaikka Taavista ei suoranaisesti huomannutkaan jalkapalloa pelaavien lapsien vaikutusta, niin kyllä se vaikutti osaltaan. Ehkä aivot olivat pysähdystreenissä vähän jalkapallossa. Poika kyllä teki töitä todella keskittyneesti, mutta jokin vaikutus nimenomaan pysähdykseen häiriöllä oli. Harjoitellaan, harjoitellaan. Seuraavalla kerralla lyhyempi pysäytysmatka ja pidennetään etäisyyttä häiriökohteesta.

Pysäytysten oli vuorossa pidempi tauko, jonka jälkeen otin seuraamista. Täyskäännös oikealle sujui mainiosti - myös minulta. "Koulutreenin" loppuun otin vielä lyhyen pysäytystreenin: lyhyeltä matkalta ensin läpijuoksu ja sitten pysäytys. Itse asiassa sujui paremmin. Kaikissa pysähdyksissä muuten vapautin lähes välittömästi "stå"-käskyn jälkeen namikupille ("nami"). Koko treenin lopuksi kokeilin vielä nelostien vieressä pysäytystä - tällä kertaa lelupalkalla. Taavi teki paremman pysähdyksen (tosin vapautus välittömästi "stå"-käskyn jälkeen) ja pääsi suoraan lelupalkalle taakse. Loppu hyvin, kaikki hyvin

Mitä treeneistä jäi käteen?

• + kauko-ohjaus onnistunutta


• + keskittyneisyys hyvä, vaikka häiriöitä aika paljon


• - huonoja/epävarmoja pysähdyksiä --> enemmän treeniä vaihtelevasti

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 21:34 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Tämä sunnuntai alkoi kauko-ohjaustreenillä. Jäin pohtimaan eilen liikettä tosissani ja tänään "viisastuneena" päätin kokeilaan uudestaan. Onni ei ainakaan ensimmäisessä treeneissä ollut myötä. Liekö sitten pieni "uupumus" johtunut pyörälenkistä vai mistä, mutta epävarmoja nousut olivat joka tapauksessa. Aamulla tosin olin harjoitellut heti herättyäni käsimerkkejä peilin edessä. Minulla on nousukäsimerkki eteenpäin ojennettu käsi. Tästä liikkeestä saa todella helposti painostavan, jos osoittaa liian "rajusti" koiraa kohden. Taavin kanssa olen huomannut, että pienempi kädenliike on paras eli minun tulee olla todella tarkkana kädenojennuksen suhteen.

Sisällä otin kuusi toistoa melkein heti pyörälenkiltä tultua. Olisin toivonut enemmän vauhtia vaihtoihin, mutta ihan kohtalaisesti meni, vaikka yksi ensimmäinen nousukäsky jäi "kuulematta".

Myöhemmin menin ulos harjoittelemaan. Pilvinen sää toi vaihtelua eiliseen aurinkoiseen päivään. Otin aluksi pari "vauhtianoutoa". Lähetin Taavin noutamaan kapulan ja annoin palkaksi "ananas"-pehmon. Poika tuli hienosti laukalla. Toistoja otin neljä - hyvin meni. Vauhdikkaista noudoista innostuneena Taavelo oli todella "täpinöissään" seuraamisessa. Oikealle tehty täyskäännös sujui tällä kertaa myös minun osaltani hienosti - jes. Palkkasin pojan namille, sillä lelu olisi nostanut liikaa virettä. Seuraamisen jälkeen otin kaukoja. Kahdella ensimmäisellä kerralla palasin Taavin sivulle ja palkkasin. Kolmannella kerralla jäin noin 5 metrin päähän ja käskytin. Ensimmäinen nousu ei onnistunut, mikä tietenkiin ärsytti. Vapautin pojan ja otin uudestaan, jolloin Taavi nousi. Palkkana oli kuivamuonanappulat. Toistoja tuli otettua vielä neljä, välillä palkka ensimmäisestä noususta, välillä toisesta jne. Olisin toivonut vauhdikkuutta nousuihin, sillä Taavilla on varma tekniikka, joka ei todellakaan kärsisi pienestä vauhdinlisäyksestä.

Pidin taas tauon ja käväisin sisällä. Tällä kertaa jääkapista lähti mukaan maksanpalat. Jälkeenpäin ajateltuna olen ollut hölmö. Jos kauko-ohjaus ei innosta, miksi käyttää niin "ala-arvoista" palkkaa kuin kuivamuonanappuloita? Ihminen on kyllä joskus kovin typerä. Otin pari toistoa maksanpalapalkalla - jälleen vaihtelevasti. Yritin kiinnittää parhaani mukaan huomiota käsimerkkien puhtauteen. Välillä tosin otin nousuja pelkällä suullisella käskyllä, mikä toimi melkein paremmin kuin käsimerkki. Mitäs tästä opittiin? Selkeämpi käsimerkki tai sen saa unohtaa kokonaan. Toisaalta voisin toki jättää käsimerkin kokonaan pois, mutta katsotaan nyt. Ensimmäinen nousu nyt vain näyttäisi onnistuvan paremmin ilman käsimerkkiä. Varsinainen oivallus tuli, kun kaivoin naksuttimen taskusta. Jälleen jäin kysymään itseltäni, miksi en ole testannut naksua tässä vaiheessa. Opetin naksulla, mutta ehkäpä jätin naksuvahvisteen pois liian aikaisin. Naksun korvasin vihellyksellä (naksusana) tai pelkällä "hyvä"-sanalla. Tein muutaman toiston ja vahvistin ylösnousua naksulla. Taavi reipastui huomattavasti. Tähänastisesta harjoittelusta viisastuneena tein taas huomioita, jotka päätin listata.

• harjoittelussa käytettävä naksutinta: välillä naksu (+ nami) nousuista,välillä pelkkä "hyvä"-kehu (+ nami)
• edelleen vaihteluvuutta (matkat, palkka)
• palkan oltava riittävän motivoiva: maksanpalat, lihapulla jne.
• omat käsimerkit selkeiksi: ei paineita koiralle

Harjoitukset jatkuvat laadukkaampina.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 14:02 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Viikonlopun kunniaksi treenattiin aika paljon. Puoli kahdentoista aikaan aloitin "kottesöökillä" eli tunnistusnoudon alkeisharjoittelulla. Menin Taavin kanssa pihamme vierestä alkavaan metsikköön. Tunnaritreenipaikassamme oli melkoisesti pitkää heinää. Nähdessään kävyn kädessäni Taavin tarjosi välittömästi sivulletuloa. Käskin pojan odottaa, heitin kävyn ja annoin välittömästi etsintäluvan pojalle "sök"-vihjeellä. Taavi lähti salamannopeasti metsikköön ja löysikin hienosti oikean kävyn. Otin vielä toisen samanlaisen toiston eli pojan piti odottaa sivulla etsintäkäskyä. Kolmannella ja neljännellä toistolla Taavi sai juosta suoraan etsimään käpyä. Viimeisen toiston otin vielä odotuksen kera. Positiivista oli, että Taavi haisteli heinikossa todella ahkerasti, eikä harkinnutkaan ottaa mukaansa muita luonnonesineitä oman kävyn sijasta.

Pienen tauon jälkeen menin eri paikkaan, joka oli enemmän "metsämäinen". Nyt etsintäympäristössä oli entistä enemmän käpyjä, risuja yms. Tein kolme toistoa, joista kaksi oli odotuksen sisältäviä. Taavi löysi jälleen kävyn nopeasti. Positiivisinta harjoittelussa on ollut Taavin innokkuus ja työskentelytarkkuus (haistelee ahkerasti). Vielä poika "heittelee" käpyä, mutta pyrin vahvistamaan kävyn suussa pitämistä. Tärkeintä on nyt kuitenkin oikean kävyn tuominen.

Käpyharjoittelun jälkeen Taavi sai ulkoilla vapaasti. Sitten vuorossa oli pysäytystreenit. Hain kolme "tötsää" (muovikolmioita), jotka sijoitin 13 metrin välein pihakäytävällemme. Ensimmäisen tötsän taakse, noin parin metrin päähän, laitoin namikupin. Taavi jäi odottamaan minun mennessäni viimeisen tötsän luo. Kutsuin poikaa (tuli vauhdikkaasti) onnistuin pysäyttämään merkin (keskimmäinen tötsä) kohdalla. Taavi pysähtyi kuin seinään: vapautus välittömästi namikupille. Toisella toistokerralla menin viimeisen tötsän luo, odotin hetken ja palasin palkkaamaan Taavin. Palkkauksen jälkeen menin takaisin paikalleni ja kutsuin Taavin. Pysäytin jälleen merkillä, ja taas Taavi teki upean pysähdyksen: heti vapautus namikupille. Kolmas toistokerta jäi viimeiseksi: pysäytin merkin jälkeen ja vapautin noin sekunnin kuluttua taakse. Todella onnistuneet pysäytystreenit siis.

Iltapäivällä lähdin Taavelon kanssa metsälenkille. Metsässä päätin ottaa käpyhakuja. Toistoja kertyi noin kymmenen. Viskoin käpyjä ilman perusasentoa/sivulla odottamista risukkoon. Jälleen Taavi teki hienosti ja innokkaasti töitä. Ilokseni huomasin myös, ettei poika enää tiputtanut käpyä niin helposti. Kotimatkalla otin nelostien varressa seuraamista, liikkeestä maahanmenon ja seisomisen. Päätin harjoitella epäsäännöllistä palkkausta eli palkkasin vasta liikkeestä seisomisen jälkeen. Seuraaminen oli hyvätempoista - juuri sopivan innokasta. Seuraavaksi kokeiltiin kauko-ohjausta. Taavi ei noussut ensimmäisellä käskyllä. Toisella käskyllä poika nousi reippaasti ja teki loput asennonvaihdot kivasti. Palasin Taavin sivulle ja palkkasin. Otin toisen kauko-ohjausharjoituksen: jätin Taavin ja menin noin 10 metrin päähän. Matkoja vaihtelen aika paljon ja kymmenelläkin metrillä on harjoiteltu aikaisemmin. Taas ensimmäinen käsky jäi ilmaan leijumaan - poika makasi maassa. Käväisin Taavin sivulla ja jäin tällä kertaa hiukan lähemmäksi. Uusi yritys onnistui - Taavi nousi nopeasti. Palkkasin tietenkin välittömästi vihellyksellä (naksu, jolloin poika tuli luokseni hakemaan namin. Metsälenkkitreenit olivat muuten varsin onnistuneet, mutta tuo kauko-ohjaus jäi mietityttämään.

Ennen Taavin iltaruokaa kävin ottamassa pihassa pari treeniä. Ensimmäiseksi vahvistin "kom"-vihjettä (liikkeestä maahanmenon ja seisomisen seuraamiskäsky): palkitsin vihellyksellä ja namilla. Heti "kommailun" jälkeen kauko-ohjausta. Ensimmäinen nousukäsky jäi ilmaan leijumaan - jälleen. Vapautin pojan (palkkaa ei tietenkään tullut) ja toistin harjoituksen. Tällä kertaa Taavi nousi nopeasti, jolloin palkkasin välittömästi. Kauko-ohjausta en sitten ottanutkaan pihalla enempää, vaan vahvistelin ruokanappuloilla seuraamista: Taavi sai nappulan tullessaan oikealle seuraamispaikalle. Sisällä otin yhden nousutoiston ruokakuppia ennen. Toisin sanoen jätin Taavin maahan, menin eteiskäytävällä parin metrin päähän ja käskin nousemaan. Taavi nousi nopeasti, mistä seurasi vapautus ruokakupille keittiöön. Siihen saivat loppua kauko-ohjaustreenit tältä päivältä.

Kauko-ohjaukseen pettyneenä lähdin tietenkin heti etsimään syitä huonoihin nousuihin. Uskonpa, että lääke löytyy vaihtelevuudesta. Tekniikassa ei ole vikaa, mutta virettä pitää nostaa jotenkin. Toisaalta Taavi tekee "välinousut" todella innokkaasti. Näin ollen joudun pohtimaan,miksi juuri ensimmäinen nousu on vaikea. Olen viime aikoina vahvistanut todella paljon nousuja: palkka on tullut useimmiten ensimmäisen nousun jälkeen. Taavi onkin noussut todella ripeästi, joten olen totta puhuen hiukan yllättynyt tämänpäiväisistä "vastoinkäymisistä". Listailen kuitenkin vielä harjoituksia, joita aion nyt tehdä, jotta saan myös ensimmäisen nousun varmaksi. Päätin listata myös jo tekemäni samaan, sillä pitäähän niitäkin jatkaa.

• harjoituksia erilaisilla matkoilla


• käskytahdin muutokset, tauot


• harjoitellaan vain yhtä asennonvaihtoa (nousemista)


• jätetään, palataan takaisin palkkaamaan ja sitten vasta kauko-käskyt


• palkitaan myös namikupille taakse tai käytetään lelupalkkaa


• harjoitellaan kaukoja enemmän toisen liikkeen jälkeen (esim. seuraamista ja sitten kaukokäskyt)

Jäinkin pohtimaan, miksi en ole käyttänyt enemmän lelupalkkaa, koska se nostaa Taavin virettä. Voisin kokeilla heittää Taaville lelun välittömästi ensimmäisen nousun jälkeen. Listan viimeinen kohta on tärkeä. Koetilanteessa Taavin on pitänyt tehdä jo monta liikettä ennen kaukoja, mutta harjoituksissa olen yleensä harjoitellut kaukoja omana liikkeenään. Tässäpä saattaa olla yksi hyvin selvä syy epävarmuuteen. Käsimerkissäni on varmasti toivomisen varaa. Todennäköisesti - varsinkin kokeessa - jännitykseni näkyy ensimmäisessä käsimerkissä. Jännitän, nouseeko Taavi heti, ja teen vahingossa hutiloidun ja liian painostavan käsimerkin. Täytyy kiinnittää huomiota käsimerkin "puhtauteen" ja omaan käytökseen. Olen sitä paitsi huomannut, että Taavilla toimii paremmin pieni käsimerkki,tai jopa pelkkä suullinen käsky, paremmin kuin suuri liike. Eiköhän tässä ollut taas pulinaa yhdeksi päiväksi. Huomenna jatketaan ainakin käpynoutojen ja kaukokäskyjen parissa - viisaampina.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:50 | 0 kommentit (luo) - (Lue)