Käpynoutoja, pysäytystä ja kaukopohdintaa
16 syyskuuta 2006

Viikonlopun kunniaksi treenattiin aika paljon. Puoli kahdentoista aikaan aloitin "kottesöökillä" eli tunnistusnoudon alkeisharjoittelulla. Menin Taavin kanssa pihamme vierestä alkavaan metsikköön. Tunnaritreenipaikassamme oli melkoisesti pitkää heinää. Nähdessään kävyn kädessäni Taavin tarjosi välittömästi sivulletuloa. Käskin pojan odottaa, heitin kävyn ja annoin välittömästi etsintäluvan pojalle "sök"-vihjeellä. Taavi lähti salamannopeasti metsikköön ja löysikin hienosti oikean kävyn. Otin vielä toisen samanlaisen toiston eli pojan piti odottaa sivulla etsintäkäskyä. Kolmannella ja neljännellä toistolla Taavi sai juosta suoraan etsimään käpyä. Viimeisen toiston otin vielä odotuksen kera. Positiivista oli, että Taavi haisteli heinikossa todella ahkerasti, eikä harkinnutkaan ottaa mukaansa muita luonnonesineitä oman kävyn sijasta.

Pienen tauon jälkeen menin eri paikkaan, joka oli enemmän "metsämäinen". Nyt etsintäympäristössä oli entistä enemmän käpyjä, risuja yms. Tein kolme toistoa, joista kaksi oli odotuksen sisältäviä. Taavi löysi jälleen kävyn nopeasti. Positiivisinta harjoittelussa on ollut Taavin innokkuus ja työskentelytarkkuus (haistelee ahkerasti). Vielä poika "heittelee" käpyä, mutta pyrin vahvistamaan kävyn suussa pitämistä. Tärkeintä on nyt kuitenkin oikean kävyn tuominen.

Käpyharjoittelun jälkeen Taavi sai ulkoilla vapaasti. Sitten vuorossa oli pysäytystreenit. Hain kolme "tötsää" (muovikolmioita), jotka sijoitin 13 metrin välein pihakäytävällemme. Ensimmäisen tötsän taakse, noin parin metrin päähän, laitoin namikupin. Taavi jäi odottamaan minun mennessäni viimeisen tötsän luo. Kutsuin poikaa (tuli vauhdikkaasti) onnistuin pysäyttämään merkin (keskimmäinen tötsä) kohdalla. Taavi pysähtyi kuin seinään: vapautus välittömästi namikupille. Toisella toistokerralla menin viimeisen tötsän luo, odotin hetken ja palasin palkkaamaan Taavin. Palkkauksen jälkeen menin takaisin paikalleni ja kutsuin Taavin. Pysäytin jälleen merkillä, ja taas Taavi teki upean pysähdyksen: heti vapautus namikupille. Kolmas toistokerta jäi viimeiseksi: pysäytin merkin jälkeen ja vapautin noin sekunnin kuluttua taakse. Todella onnistuneet pysäytystreenit siis.

Iltapäivällä lähdin Taavelon kanssa metsälenkille. Metsässä päätin ottaa käpyhakuja. Toistoja kertyi noin kymmenen. Viskoin käpyjä ilman perusasentoa/sivulla odottamista risukkoon. Jälleen Taavi teki hienosti ja innokkaasti töitä. Ilokseni huomasin myös, ettei poika enää tiputtanut käpyä niin helposti. Kotimatkalla otin nelostien varressa seuraamista, liikkeestä maahanmenon ja seisomisen. Päätin harjoitella epäsäännöllistä palkkausta eli palkkasin vasta liikkeestä seisomisen jälkeen. Seuraaminen oli hyvätempoista - juuri sopivan innokasta. Seuraavaksi kokeiltiin kauko-ohjausta. Taavi ei noussut ensimmäisellä käskyllä. Toisella käskyllä poika nousi reippaasti ja teki loput asennonvaihdot kivasti. Palasin Taavin sivulle ja palkkasin. Otin toisen kauko-ohjausharjoituksen: jätin Taavin ja menin noin 10 metrin päähän. Matkoja vaihtelen aika paljon ja kymmenelläkin metrillä on harjoiteltu aikaisemmin. Taas ensimmäinen käsky jäi ilmaan leijumaan - poika makasi maassa. Käväisin Taavin sivulla ja jäin tällä kertaa hiukan lähemmäksi. Uusi yritys onnistui - Taavi nousi nopeasti. Palkkasin tietenkin välittömästi vihellyksellä (naksu, jolloin poika tuli luokseni hakemaan namin. Metsälenkkitreenit olivat muuten varsin onnistuneet, mutta tuo kauko-ohjaus jäi mietityttämään.

Ennen Taavin iltaruokaa kävin ottamassa pihassa pari treeniä. Ensimmäiseksi vahvistin "kom"-vihjettä (liikkeestä maahanmenon ja seisomisen seuraamiskäsky): palkitsin vihellyksellä ja namilla. Heti "kommailun" jälkeen kauko-ohjausta. Ensimmäinen nousukäsky jäi ilmaan leijumaan - jälleen. Vapautin pojan (palkkaa ei tietenkään tullut) ja toistin harjoituksen. Tällä kertaa Taavi nousi nopeasti, jolloin palkkasin välittömästi. Kauko-ohjausta en sitten ottanutkaan pihalla enempää, vaan vahvistelin ruokanappuloilla seuraamista: Taavi sai nappulan tullessaan oikealle seuraamispaikalle. Sisällä otin yhden nousutoiston ruokakuppia ennen. Toisin sanoen jätin Taavin maahan, menin eteiskäytävällä parin metrin päähän ja käskin nousemaan. Taavi nousi nopeasti, mistä seurasi vapautus ruokakupille keittiöön. Siihen saivat loppua kauko-ohjaustreenit tältä päivältä.

Kauko-ohjaukseen pettyneenä lähdin tietenkin heti etsimään syitä huonoihin nousuihin. Uskonpa, että lääke löytyy vaihtelevuudesta. Tekniikassa ei ole vikaa, mutta virettä pitää nostaa jotenkin. Toisaalta Taavi tekee "välinousut" todella innokkaasti. Näin ollen joudun pohtimaan,miksi juuri ensimmäinen nousu on vaikea. Olen viime aikoina vahvistanut todella paljon nousuja: palkka on tullut useimmiten ensimmäisen nousun jälkeen. Taavi onkin noussut todella ripeästi, joten olen totta puhuen hiukan yllättynyt tämänpäiväisistä "vastoinkäymisistä". Listailen kuitenkin vielä harjoituksia, joita aion nyt tehdä, jotta saan myös ensimmäisen nousun varmaksi. Päätin listata myös jo tekemäni samaan, sillä pitäähän niitäkin jatkaa.

• harjoituksia erilaisilla matkoilla


• käskytahdin muutokset, tauot


• harjoitellaan vain yhtä asennonvaihtoa (nousemista)


• jätetään, palataan takaisin palkkaamaan ja sitten vasta kauko-käskyt


• palkitaan myös namikupille taakse tai käytetään lelupalkkaa


• harjoitellaan kaukoja enemmän toisen liikkeen jälkeen (esim. seuraamista ja sitten kaukokäskyt)

Jäinkin pohtimaan, miksi en ole käyttänyt enemmän lelupalkkaa, koska se nostaa Taavin virettä. Voisin kokeilla heittää Taaville lelun välittömästi ensimmäisen nousun jälkeen. Listan viimeinen kohta on tärkeä. Koetilanteessa Taavin on pitänyt tehdä jo monta liikettä ennen kaukoja, mutta harjoituksissa olen yleensä harjoitellut kaukoja omana liikkeenään. Tässäpä saattaa olla yksi hyvin selvä syy epävarmuuteen. Käsimerkissäni on varmasti toivomisen varaa. Todennäköisesti - varsinkin kokeessa - jännitykseni näkyy ensimmäisessä käsimerkissä. Jännitän, nouseeko Taavi heti, ja teen vahingossa hutiloidun ja liian painostavan käsimerkin. Täytyy kiinnittää huomiota käsimerkin "puhtauteen" ja omaan käytökseen. Olen sitä paitsi huomannut, että Taavilla toimii paremmin pieni käsimerkki,tai jopa pelkkä suullinen käsky, paremmin kuin suuri liike. Eiköhän tässä ollut taas pulinaa yhdeksi päiväksi. Huomenna jatketaan ainakin käpynoutojen ja kaukokäskyjen parissa - viisaampina.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:50 |