Luoksetulon pysäytys, tunnari ja metalli
19 syyskuuta 2006

Kohtalaisen hyvä päivä treenien suhteen takana. Keskiarvo jää "tyydyttäväksi", mutta kyllä moni juttu onnistuikin. Aamulla ei treenattu, iltapäivällä treenattiin senkin edestä. Minulla loppui yhdeltä koulu, joten olin kotona jo kahden jälkeen. Ihanasta syyssäästä innostuneena lähdin harjoittelemaan. Tein kunnon "pysäytysradan" luoksetulon pysäytystä varten. Laitoin peräkkäin yhteensä kuusi merkkiä, joista kolme oli sinisiä sankoja ja toiset kolme punaisia "tötsiä". Eriväristen merkkien väliin jätin reilun välin, johon sitten laitoin namikupin. Jokaisen merkin välillä oli noin 13 metrin matka. Siniset sangot olin sijoittanut kujallepäin ja punaiset tötsät pihatielle. Ensimmäisenä oli vuorossa pysäytystreeni sinisillä sangoilla. Kutsuin Taavia ja käskin pysähtyä keskimmäisen merkin kohdalla. Välittömästi käskyn jälkeen vapautin "nami"-vihjeellä namikupille taakse. Palkkana käytin lihapullaa. Tein kaksi samanlaista toistoa, jotka sujuivatkin yhtä hyvin kuin ensimmäinen.

Pienen tauon jälkeen otin yhden pysäytyksen punaisilla tötsillä. Tällä kertaa pysäytyskäskyn jälkeen pieni odotus (1 sek) ja vapautus namikupille. Jälleen sujui hyvin. Toisen toiston otin läpijuoksuna. Huom! Taavi näki ennen läpijuoksua, että vien namin taakse, mutta tuli joka tapauksessa reippaasti luokse. Pidin taas pienen tauon. Seuraava toisto oli ennakoitu, joten "neutraalisti" palautin Taavin lähtöpaikalle ja otin uudestaan. Pysäytin merkin kohdalla ja palautin välittömästi namille. Keskimäärin pysäytystreenit olivat onnistuneet, ja Taavi teki iloisesti. Tärkeintä on vahvistaa koiran itseluottamusta ja olla itse erittäin positiivinen, sillä varsinkin pysähdystreeneissä voi koira helposti tuntea itsensä epävarmaksi, jos ei onnistu. Näin ollen on entistä tärkeämpää, etten ennakoinneista/huonoista pysähdyksistä huolimatta latista intoa, vaan otan reilusti uudestaan. Taavi tekee kyllä parhaansa - siihen uskon. Loppujen lopuksi ongelmat johtuvat aina ohjaajasta eli minusta. Onneksi vielä sain Tuijalta hyviä vinkkejä pysäytykseen, joten eiköhän tämä tästä. Läpijuoksuja pitää tietenkin ottaa, jos tulee ennakointia. Toisaalta kannattaa tehdä myös paljon tuota "stå" + "nami" -juttua eli heti käskyn jälkeen vapautus namikupille. Vaihtelevuutta, vaihtelevuutta, iloisuutta ja mukavia treenihetkiä. Palaan vielä myöhemmin pysäytyksiin, mutta nyt on aika siirtyä tunnari-ja metallikuulumisiin.

Mainittakoon tässä välissä, että otin tänään kaksi kertaa AVO-luokan hypyn, jossa ei ollut mitään moitittavaa. Hienosti Taavi osaa hypätä, ehkä vähän liiankin innokkaasti. Ja uskon, että hyppää hyvin kokeessakin. Periaatteessa yritän tässä nyt unohtaa sunnuntain kokeen ja keskittyä harjoitteluun. Tulos on mikä on, harjoittelemalla siihen voi vaikuttaa, mutta on se päivästäkin kiinni. Sitä paitsi täytyy pitää mielessä, miksi minä tätä teen. En yksittäisten kokeiden takia, vaan yhteiseksi iloksemme. Toko on harrastuksemme - sen pitää olla kivaa. Onneksi minusta tuntuu tällä hetkellä, että olen oikeasti päässyt sisälle tokoharrastukseen ja oppinut nauttimaan siitä. Tänään tulikin oikeasti todella hyvä mieli, kun harjoittelimme tunnaria. Edelleen tunnariharjoittelu on ihanaa "vauvaharjoittelua" eli alkeita treenaillaan. Päätin kokeilla harjoittelua pihamaalla onnistuneiden metsätreenien innostamana. Tielle oli tippunut sopivasti käpyjä, joten heitin niiden joukkoon omanhajuiseni kävyn. Taavi sai mennä heti hakemaan kävyn. Poika toi oikean. Toistin saman, ja taas poika toi oikean - aikailematta. Tämän jälkeen pidin pienen pohdintatauon. Kutsuin Taavin sivulle, vein omanhajuiseni kävyn muiden käpyjen joukkoon ja lähetin Taavin etsimään "sök"-vihjeellä. Innokkaasti Taavi haki oman kävyn. Toistin saman vielä kaksi kertaa. Toisella toistokerralla oli hiukan epävarmuutta vihjeen suhteen, mutta ajan kanssa vihjeenkin merkitys vahvistuu. Olin toki tyytyväinen ennen kaikkea oikean kävyn tuomiseen (käpyjä oli paljon), mutta myös pojan innokkuus toi hymyn huulilleni. Positiivista oli niin ikään huomata, että Taavi piti käpyä aiempaa tiukemmin suussaan eli ei pudottanut, vaan odotti kiltisti käpy suussaan sivulla.

Iltaruuan yhteydessä otin Taavelon kanssa 2 x 10 toistoa metalliesineen noutamista/kantamista. Heitin esineen muutaman metrin päähän, ja Taavi sai välittömästi hakea esineen. Vihjettä ei siis ole, eikä Taavi ole sivulla, vaan harjoittelu on vielä puhtaasti käytöksen tarjoamista. Harjoittelussa eniten ilahdutti se, että Taavin häntä heilui, ja poitsu toi kapulan todella vauhdikkaasti minulle. Hienoa!

Kahdeksan maissa illalla tehtiin päivän viimeiset "trääningit".

Luvassa on pikainen katsaus tämänpäiväisiin harjoituksiin. Pysäytys oli jälleen treeninkohde. Neljä onnistunutta pysäytystä, joista kolme punaisilla tötsillä ja yksi sinisillä. Seuraavat pari, sinisillä sangoilla tehtyä, olivatkin ennakointeja. Loppuun sitten kolme läpijuoksuja lyhyemmällä matkalla. Ja selityksiä on tulossa - vai onko? Eroa päivätreeniin oli se, että Taavi oli tullut vähän ennen treeniä iltalenkiltä, ja namina käytin maksanpaloja lihapullan sijasta. Vaikka ennakointia tuli, niin olisiko takapalkka silti pitänyt olla herkullisempi. Tuskinpa se olisi ainakaan ennakointia lisännyt. Ehkäpä innostus puhtaamaan suoritukseen olisi tullut herkullisemman palkan kautta. Katsotaan nyt, mitä huomenna tapahtuu. Harjoituksia jatketaan iloisina.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:41 |