Keskiviikon kivat pysäytystreenit
20 syyskuuta 2006

Ilmeisesti tästä treeniblogin pitämisestä on tullut jokin ihmeellinen addiktio. Olen kuitenkin sitä mieltä, että blogiin kirjoittaminen on pelkästään positiivista. Jos ei pidä kirjaa, ei tule ainakaan helposti treenattua ahkerasti tai podittua harjoituksia sen kummemmin. On ollut myös mukava kuulla, että blogistamme on tykätty, ja ennen kaikkea merkintöjä on käyty lukemassa. Mitään paineita en silti kirjoittamisesta aio ottaa, sillä kirjoitan tätä kuitenkin omaksi ilokseni.

Nyt on aika puretua tämänpäiväisiin treeneihin. Yllätys, yllätys - harjoittelimme pysäytystä. Olen kyllä "salaa" hiukan ylpeä ahkeruudestani luoksetulon pysäytyksen suhteen, koska aikaisemmin olen treenannut ko. liikettä melko laiskasti. Täytynee myöntää, että välillä treeni tuntuu puuduttavalta, kun ei mene niin hyvin kuin aikaisemmin. Joka tapauksessa liike kaipaa harjoittelua - ei se ainakaan ennen ollut varmempi. Pääsin kolmelta koulusta, joten olin kotona puoli neljän maissa. Ennen neljää lähdin harjoittelemaan ulos pysäytystä Taavin kanssa. Asetin pihatielle siniset sangot ja käytävälle, pihassa oleva "sisääntulokäytävä", punaiset tötsät. Tällä kertaa merkkien väli oli noin 15 m. Ensimmäiset toistot otin sinisillä sangoilla tiellä. Taavi ei ollut saanut iltaruokaa, vaan käytin harjoituksissa kuivamuonanappuloita. Poika oli todella innostunut nappuloista, joten ainakaan palkan syyksi en laita mitään. Onneksi ei tarvitsekaan paljoa valitella, sillä treeni meni toivomallani tavalla. Kutsuin Taavin, annoin pysäytyskäskyn (merkkiä ennen/jälkeen tai merkillä) ja vapautin heti taakse namikupille. Otin viisi toistoa, joista kaikki onnistuivat hyvin. Periaatteessa en nähnyt, pysähtyikö Taavi, koska "nami"-vihje tuli todellakin välittömästi "stå":n jälkeen. Pidin pienen tauon ja otin vielä yhden toiston, joka onnistui niin ikään hyvin. Hetken odottelun jälkeen menimme punaisten tötsien luo. Kutsuin Taavin kolme kertaa ja pysäytin joka kerta. Jälleen vapautin namikupille heti. Nämäkin toistot onnistuivat hyvin. Neljäs toisto oli tehottomampi eli poika vetäisi pitkäksi, eikä tietenkään saanut palkkaa. Viidennellä toistolla meni taas paremmin. Treenin jälkeen vein Taavin sisälle syömään. Jätin ruokakupin pojan taakse keittiöön, menin lyhyen matkan päähän olohuoneeseen, kutsuin, pysäytin ja vapautin ruokakupille. Hyvin sujui. Ruuan ja ulkoilun jälkeen oli vielä pysäytystreenin aika. Treeniin kuului vain kaksi toistoa sinisillä sangoilla (pysäytys + heti vapautus taakse). Tänään kaikki treenit tehtiin siis "välittömällä vapautuksella".

Illalla lähdettiin kohti agilitykenttää. Suoraan sanottuna minulla ei ollut paljoakaan motivaatiota agitreeneihin, mutta tokoa silmällä pitäen päätin lähteä kentälle. Sauvakävelimme iskän ja Taavin kanssa reipasta tahtia 3 kilometriä kentälle. Ensiksi tehtiin pikkuruinen rata Miran, Katrin ja Reetan kanssa. Mira harjoitteli ensiksi Viivi-bordercolliella, ja minä vahvistin Taavin kontaktia. Oli mukava huomata, että Taavi keskittyi kontaktiin tosi kivasti, vaikka sillä aina nouseekin vietti muiden mennessä agilityä. Otinpa kerran noudonkin ja hienosti sujui. Katrin ja Kassun harjoitellessa ratapätkää menin Taavin kanssa toiselle puolelle kenttää (etäisyyttä ei kuitenkaan paljoa) ja otin kaksi pysäytystä. Vapautin jälleen välittömästi namikupille (lihapullaa). Periaatteessa sujui ihan hyvin, vaikka poika ei ihan heti "nami"-vihjeen jälkeen hoksannutkaan lähteä taakse, vaan jäi töllöttämään. Tässä huomataan taas se tosiasia, että tavallaan koira tekee töitä, mutta pieni osa aivoista ajattelee toista asiaa - tässä tapauksessa agilitya. Taavin suurin intohimo on agility, joten erittäin suuri häiriötekijä on toinen koira suorittamassa agilityrataa. Tärkeintä oli tuossa "kenttä-häiriötreenissä" nimenomaan se, että Taavi pystyi kuitenkin tekemään kohtalaisesti "agilitypaineen" alla. Vaikeustasoa lisäsi nimenomaan pysäytys, joka tehdään kaukana ohjaajasta. Olen huomannut, että esim. seuraaminen on paljon helpompi, koska Taavi saa olla lähellä. Paineensietokykyä pitää vain treenata, sillä Taavin agilityviettiä ei saa pois - enkä yritäkään saada. Huomaan kyllä kuinka into agilityyn purkautuu myös kentän laidalla tehtävissä treeneissä eli Taavi on todella täpinöissään ja jopa haukahtaa välillä. Vaikuttaakin siltä, että se purkaa palavaa haluaan mennä hyppimään esteitä pieneen tokotreeniin. Kontaktinotto agilitykentällä on kuitenkin kiitettävää ja palkkaan tietenkin heti kontaktista - joko suullisesti tai nappuloilla. Yleensä minulla on aina taskussa hiukan nappuloita, sillä nekin kelpaavat Taaville mainiosti. Kontakti on aina kova sana - siitä palkitaan. Varsinaista agitreeniä tuli vain vähän. Menin yhden kerran Miran tekemän ratapätkän. Radan alussa oli kaksi hyppyä kaartaen ja sitten mentiin puomille (houkuttimena oikealla putki). Taavi otti kontaktit hienosti (alastulokontaktilla nami). Sitten U-putkeen kauemmasta päästä ja aidalle. Aidan jälkeen vääränpuolen kepit (aloituksessa pieni sähläys), hyppy, valssaus, hyppy, pituus ja kaartaen keinulle. Taavi otti jälleen hyvin kontakti. Keinulta kaarrettiin oikealle muurille, suoraan aidalle ja sitten kaartaen kepeille. Kepeiltä mentiin - jälleen - kaartaen kahdelle aidalle, minkä jälkeen olivat vuorossa vielä U-putki ja kaksi "kaarrosaitaa". Mukava harjoitus, vaikka en uskokaan, että selityksestäni sai paljoa selkoa. Taavi teki hienosit, mutta itse - taas - mokailin. Jälkimmäisen pujottelun jälkeen en ollut skarppina, ja Taavi livahti suoraan edessä olevaan putkeen, vaikka piti kaartaa oikealle aidoille. Missäköhän se "täällä"-käsky viipyi? Yhteenvetona voisi sanoa, että enemmän laajoja liikkeitä käsillä ohjaukseen ja "täällä"-käskyä pitää käyttää ahkerammin. Otin radan vain yhden kerran, sillä Taavi oli tehnyt hyvin.

Kotiin kävelemisen ja saunomisen jälkeen hipsin vielä ulos koirien kanssa. Vuorossa olivat päivän viimeiset pysäytystreenit. Kello läheni yhdeksää, joten oli "hiukan" pimeää. Onneksi ulkovalot valaisivat kivasti treenejämme. Otin kolme toistoa pihakäytävällä punaisilla tötsillä. Taavi teki päivän parhaat suorituksensa! Vapautin heti namikupille (maksanpaloja). Ensimmäinen pysäytyskäsky nousi ilmaan merkin kohdalla, mutta kaksi seuraavaa annoin vasta merkin jälkeen. Joka tapauksessa hyvä mieli jäi "pimeistä" harjoituksista. Olen muutenkin hyvällä tuulella, sillä tänään poika ei ennakoinut ja teki töitä hienosti. Poika vaikutti varmalta kotitreeneissä ja tajusi hienosti namikupin. Loppujen lopuksi olin agikentällä tehtyihin toistoihin ihan tyytyväinen, koska häiriö oli todella suuri. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Huomenna on vuorossa kevyempi päivä tai lepopäivä - katsotaan nyt. Pitänee kuitenkin alkaa vähentää treenejä, sillä koe lähestyy. Paineita en kokeesta ota, tärkeintä on olla itse rauhallinen ja varma. Jos on hyvä päivä, saadaan ykköstulos. Jos on huono päivä, ei saada, ja elämä jatkuu - silti.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 21:13 |