Kaukoja ja noutoa
17 syyskuuta 2006

Tämä sunnuntai alkoi kauko-ohjaustreenillä. Jäin pohtimaan eilen liikettä tosissani ja tänään "viisastuneena" päätin kokeilaan uudestaan. Onni ei ainakaan ensimmäisessä treeneissä ollut myötä. Liekö sitten pieni "uupumus" johtunut pyörälenkistä vai mistä, mutta epävarmoja nousut olivat joka tapauksessa. Aamulla tosin olin harjoitellut heti herättyäni käsimerkkejä peilin edessä. Minulla on nousukäsimerkki eteenpäin ojennettu käsi. Tästä liikkeestä saa todella helposti painostavan, jos osoittaa liian "rajusti" koiraa kohden. Taavin kanssa olen huomannut, että pienempi kädenliike on paras eli minun tulee olla todella tarkkana kädenojennuksen suhteen.

Sisällä otin kuusi toistoa melkein heti pyörälenkiltä tultua. Olisin toivonut enemmän vauhtia vaihtoihin, mutta ihan kohtalaisesti meni, vaikka yksi ensimmäinen nousukäsky jäi "kuulematta".

Myöhemmin menin ulos harjoittelemaan. Pilvinen sää toi vaihtelua eiliseen aurinkoiseen päivään. Otin aluksi pari "vauhtianoutoa". Lähetin Taavin noutamaan kapulan ja annoin palkaksi "ananas"-pehmon. Poika tuli hienosti laukalla. Toistoja otin neljä - hyvin meni. Vauhdikkaista noudoista innostuneena Taavelo oli todella "täpinöissään" seuraamisessa. Oikealle tehty täyskäännös sujui tällä kertaa myös minun osaltani hienosti - jes. Palkkasin pojan namille, sillä lelu olisi nostanut liikaa virettä. Seuraamisen jälkeen otin kaukoja. Kahdella ensimmäisellä kerralla palasin Taavin sivulle ja palkkasin. Kolmannella kerralla jäin noin 5 metrin päähän ja käskytin. Ensimmäinen nousu ei onnistunut, mikä tietenkiin ärsytti. Vapautin pojan ja otin uudestaan, jolloin Taavi nousi. Palkkana oli kuivamuonanappulat. Toistoja tuli otettua vielä neljä, välillä palkka ensimmäisestä noususta, välillä toisesta jne. Olisin toivonut vauhdikkuutta nousuihin, sillä Taavilla on varma tekniikka, joka ei todellakaan kärsisi pienestä vauhdinlisäyksestä.

Pidin taas tauon ja käväisin sisällä. Tällä kertaa jääkapista lähti mukaan maksanpalat. Jälkeenpäin ajateltuna olen ollut hölmö. Jos kauko-ohjaus ei innosta, miksi käyttää niin "ala-arvoista" palkkaa kuin kuivamuonanappuloita? Ihminen on kyllä joskus kovin typerä. Otin pari toistoa maksanpalapalkalla - jälleen vaihtelevasti. Yritin kiinnittää parhaani mukaan huomiota käsimerkkien puhtauteen. Välillä tosin otin nousuja pelkällä suullisella käskyllä, mikä toimi melkein paremmin kuin käsimerkki. Mitäs tästä opittiin? Selkeämpi käsimerkki tai sen saa unohtaa kokonaan. Toisaalta voisin toki jättää käsimerkin kokonaan pois, mutta katsotaan nyt. Ensimmäinen nousu nyt vain näyttäisi onnistuvan paremmin ilman käsimerkkiä. Varsinainen oivallus tuli, kun kaivoin naksuttimen taskusta. Jälleen jäin kysymään itseltäni, miksi en ole testannut naksua tässä vaiheessa. Opetin naksulla, mutta ehkäpä jätin naksuvahvisteen pois liian aikaisin. Naksun korvasin vihellyksellä (naksusana) tai pelkällä "hyvä"-sanalla. Tein muutaman toiston ja vahvistin ylösnousua naksulla. Taavi reipastui huomattavasti. Tähänastisesta harjoittelusta viisastuneena tein taas huomioita, jotka päätin listata.

• harjoittelussa käytettävä naksutinta: välillä naksu (+ nami) nousuista,välillä pelkkä "hyvä"-kehu (+ nami)
• edelleen vaihteluvuutta (matkat, palkka)
• palkan oltava riittävän motivoiva: maksanpalat, lihapulla jne.
• omat käsimerkit selkeiksi: ei paineita koiralle

Harjoitukset jatkuvat laadukkaampina.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 14:02 |