Marraskuun viimeinen päivä on jo kääntynyt iltaan. Päivä menikin hujauksessa - Jyväskylässä. Illalla olin melkoisen väsynyt, enkä sitten jaksanut treenata sen kummemmin. Automatkalla tosin luin taas "Med sikten på 10:an"-kirjaa. Lueskelin häiriöistä ja kilpailurutiineista. Onneksi kirja sai minut ajattelemaan häiriötreenin suunnittelua ensi kuussa - pitäisi jotain keksiä. Kokeenomainen treenikään ei olisi pahitteeksi. Sisällä otettiin kauko-ohjausta ja seuraamista, joten siitä sitten seuraavaksi.

• Kauko-ohjaus

Kumpikohan lienee tsempanneen enemmän kaukojen suhteen, koira vaiko ohjaaja? Tällä hetkellä kauko-ohjaus näyttää jälleen aika hyvältä. Taavi on saanut varmuutta ja intoa lisää - sopivasti. Aamulla otettiin 2 x 3 toistoa keittiössä nousuja, hyvin meni. Minä seisoin Taavin edessä lähellä.

Tullessani kotiin Jyväskylästä otin leikkien kolme toistoa palkaten Simolla. Lelupalkkausta ei oteta tavaksi, mutta eipä tuosta tällä kertaa haittaa ollut Suunnitelmaa pitäisi tehdä kirjallisesti - viikonloppuna yritän laatia.

Myöhemmin otin vielä "rees"-"down"-toistoja eli kokeilin maahanmenoa ihan läheltä. Sujui kivasti.

• Seuraaminen

Lueskelin eilen tokokirjasta vinkkejä askelsiirtymisiin oikealle. Sieltä löytyi juttua ristiin askeltamisesta, jota sitten päätin kokeilla. Taavin perusasennot ovat olleet vähän vinoja, kun olen mennyt suoraan oikealle. Ristiaskeleet auttoivat. Lähden vasemmalla jalalla, jonka "heitän" oikean yli ja siirrän sitten oikean vasemman viereen. Testasin tosin Taavin kanssa vasta äsken ko. juttua ottaen viisi toistoa. Katsotaan, sopiiko tämä tapa juuri meille pitkällä juoksulla.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:06 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Ei tätä uskoisi, mutta jouluhan se on jo tulossa. "Hyperlämmin" marraskuu ei todellakaan tuntunut talviselta. On kerrassaan ihmeellistä, että joulukuu alkaa, ja lunta ei maassa näy. Olipa, miten oli, marraskuussa treenattiin ahkerasti, joten on aika pohtia, mitä saatiin aikaiseksi - ja mitä ei.

Marraskuun treenisuunnitelma löytyy täältä.

• Kauko-ohjaus (maahan-seiso)

Kuukauden tavoitteena oli treenata vain maahan-seiso-vaihtoa, mutta itseasiassa välillä tuli vahingossa treenattua myös seiso-maahan. Toisaalta en vahvistanut mitenkään seiso-maahan-vaihtoa, vaikka se avasikin mahdollisuuden uuteen toistoon ja palkkioon. Tavoitteeksi liikkeelle asetin kuun alkupuolella puhtaan liikeradan. Tavoite saavutettiin melko hienosti - liikeradasta tuli puhdas. Ongelmitta ei kuitenkaan selvitty. Matkan varrella esiintyi seuraavia sudenkuoppia:

• Etäisyyden kasvattaminen liian nopeasti (varmuuden virhearviointi): eteneminen, liikkuminen.
• Palkitseminen vaihdettiin takapalkaksi varmuuden lisääntyessä etenemismahdollisuuden minimoimiseksi: ennakoiminen namikupille.
• Taavin "ihmeellinen" erehdys: yhdellä vaihdolla maahan-seiso-maahan.
• Liikaa toistoja, epäselvä/liian korkea kriteeri, vaatimustason muuttaminen nopeasti ja käskyn epäselvyys (äänenpainon vaihtelu) olivat suurimmat kompastuskivet. Kenenköhän syytä? Tietenkin ohjaajan.

Heittäisikö pessimisti hanskat tiskiin, takertuisi itsesääliin ja piiloutuisi metsään? Minä en tee yhtäkään edellä mainittua asiaa, vaan katson tulevaisuuteen - virheistä oppineena. Opinpahan taas monta asiaa. Sitä paitsi ainakin jauhamisen kautta T on oppinut hyvät liikeradat lähellä. Niiden vahvistaminen tuottaa jatkossakin tulosta, ja matkaa on opittava lisäämään varovaisemmin. Jos tässä kuussa näitä ongelmia ei olisi ollut, olisivat ne tulleet ennemmin tai myöhemmin läpikäytäviksi - ja kirottaviksi.

• Seuraaminen

Olin marraskuussa todella laiska harjoittelemaan seuraamista. Missä olivat peruuttamisharjoitukset satunnaisia vahvistuksia huolimatta? Mihin on piilotettu videot? Entäpäs osaako ohjaaja kääntyä hienosti vasemmalle, oikealle ja "ympäri"? Suunnitelmat unohtuivat, olisihan sitä suunnitelmaa voinut kurkistaa sen tekemisenkin jälkeen. Onneksi paikallakäännökset eivät jääneet aivan heitteille, vaan oikean paikallakäännöksen perusasentoistumista tuli vahvistettua ihan mukavasti. Istuminen peräti vahvistui (nopeutui), mutta laiskan harjoittelun johdosta osaamistaso ei tullut varmaksi, eikä se istuminen todellakaan ole aina nopea.

Kuivaharjoittelua taisin tehdä kerran pari. "Tie tottelevaisuuvalioksi"-kirjan osastamisen jälkeen opettelin koulussa (!) ystäväni Riikan avustuksella mm. vasemmalle suuntautuvien askelsiirtymien askelkuvioita ja vasemmalle kääntymistä. Jotain tuli siis kuitenkin harjoiteltua.

Yksi epäselvä video tuli kuvattua, mutta siitä ei todellakaan saa sen kummemmin selvää. Suoran seuraamista treenattiin kontaktivahvistusten kautta, ja Taavin kontakti on vahvistunut entisestään - upeaa. Seuraamista on siis tullut ainakin vähäsen vahvistettua.

Loppukuusta tuli huomattua, että Taavuskaisen perusasento askelsiirtymissä oikealle on huono, vino. Ensi kuussa päästään vahvistamaan sitä ja tietenkin pitäisi harjoitella peruuttamista. Positiivisinta marraskuun harjoittelussa oli Taavin kontaktin vahvistuminen, hyvä seuraamispaikka, hiljaisuus ja kyllä se vasemmalle kääntyminen on vahvistunut - hyvä.

• Tunnistusnouto

Marraskuun viimeinen tunnaritreeni tehtiin maanantaina 27.11. päivällä. Viimeinen toisto oli täydellinen - laukkapalautuksen kera. Koko kuun tunnaritreenitilasto on kuitenkin monipuolinen. Ehkä se pahin päivä oli 10.11., jolloin treenasimme yhdessä Riikan ja Touhon kanssa. Treenit olivat epäonnistuneet, T oli epävarma, ja Touho sillä kertaa liian suuri häiriö. Riikka oli liikkeenohjaaja, ja Taavi kävi vain noutamassa yhden kapulan ilman haistelua. Onneksi ihan koko treeni ei mennyt häslingiksi, vaan sain lopetettua oikeaan suoritukseen. Ainakin ymmärsin siinä vaiheessa, ettei poitsu ole vielä valmis koviin häiriöihin.

Pääasiassa tunnariharjoittelua tehtiin kotona iskän avustuksella. Iskä siirsi kapuloita käsin, ja kapulat kävivät hajustumassa myös iskän työpaikalla. Lisäksi saimme Riikalta ja Touholta kapuloita, joten "hajuvaihtoa" tuli ihan mukavasti. Hyödyllinen tunnaritreeni tehtiin 11.11. eli päivä jälkeen "möhläystreenin" Viitasaarella Papan ja Taimin luona sisällä. Taavi teki siellä oikein hienot tunnarit varmasti, vaikka etäisyyttä ei paljoa ollut. En tehnyt kuin pari kertaa pilkotun tunnarin eli antaa palkinnon pelkästä oikean kapulan löytämisestä. Kaikissa treeneissä en tosin vaatinut perusasentopalautusta, mutta periaatteessa aina kyseessä oli nouto, ei suunnittelemani pelkkä hajuerottelu.

Marraskuussa opin sen, että toistoja on otettava säästeliäästi. Kun alkuopetusvaihe on ohi, toistoja on hyvä vähentää. Yksi onnistunut tunnari on lottovoitto - siihen lopetetaan. Etäisyyttä kapuloihin on lisättävä asteittain. Häiriöissä etäisyyttä on oltava vähemmän ja häiriöiden tasoa nostettava asteittain. Varmuutta Taaville tulee hakea olemalla iloinen ja kannustava. Toisaalta viretilaa on tarkkailtava, jotta T ei pureskele/nostele kapuloita. Onneksi väärien kapuloiden nostamista esiintyi marraskuussa todella vähän. Kokonaisuutena oli ihan hyvä kuukausi tunnarin suhteen.

• Luoksetulon pysäytys

Luoksetuloharjoitukset sujuivat hienosti. Häiriötreeniä tuli lähinnä Riikan ja Touhon kanssa koululla harjoitellessa. Taavin pysähdykset olivat keskimäärin oikein hienoja, vaikka vapautin lähinnä suoraan takapalkalle. Toisaalta otin jonkin verran myös tyyliin 2 sek + vapautus taakse. Tällaisetkään toistot eivät menneet lainkaan huonosti. Rutiinia liikkeeseen saatiin, ja suunnitelma toteutui. Merkkejä vaihtelin, tein toistot pitkällä matkalla jne. Häiriöitä tietenkin olisi voinut olla enemmän, mutta ihan hyvä näinkin. Takapalkkana käytin eniten erilaisia leluja, mikä toimikin kivasti. Oikeastaan lelut toimivat takapalkkana paljon paremmin kuin namikuppi. Hienointa oli toki huomata, että T näytti tykkäävän todella paljon luoksetuloharjoituksista.

Täsmennystä tulikin tähän heti, kun tänään 29.11. Taavi ennakoi oikein urakalla luoksetulossa pysäytystä, mutta läpijuoksun jälkeen alkoi taas sujua. Joka tapauksessa melkein koko kuukausi meni ilman ennakointia - ihan hyvä saavutus sekin.

• Metalliesine

Suurin voitto saavutettiin metalliesineessä! Taavi nouti metalliesineen ilman käärettä. Tavoitteena oli esineen nostaminen ilman käärettä tai ohuen käärekerroksen kanssa. Tavoite siis ylitettiin.

Kuun alkupuolella tehtiin toistoja yhdellä käärekerroksella esim. ennen ruokaa. Ostin myös uuden vielä kevyemmän, kuitenkin kisavaatimukset täyttävän, metalliesineen. Taavi ei kuitenkaan noutanut metallia ilman käärekerrosta, eikä teipin kanssa. Sen sijaan ruokailuvälineiden (haarukat, veitset, lusikat) noutaminen sujui hienosti. Päätin kokeilla salaista asetta - iskää. Muita ideoita ei enää ollut.

Iskä olikin ratkaisuavain metalliesineen suhteen. Taavi haki iskälle metalliesineen (teippi päällä) ja sai palkinnoksi herkullista leikkelemakkaraa ja tietenkin sekä minulta että iskältä suuret kehut. Tein itsekseni samoja teippinoutoja ennen ruoka-aikaa ja iltaluun saamista.

Seuraava vaihe oli vähentää teippiä laidoilta ja jättää ainoastaan keskelle teippiä. Taavi nouti esineen näinkin iskälle. Samalla treenikerralla otettiin teippi kokonaan pois, ja Taavi haki metalliesineen ilman metallia. Treeniä jatkettiin ottamalla yksi toisto ja vapauttamalla suoraan ruokakupille. Taavi kantaa tällä hetkellä kapulaa reippaasti, mutta toki varmuutta saa tulla lisää, eikä yhtäkään toistoa ole otettu ulkona. Toisaalta talvella en aiokaan ottaa metallitreeniä ulkona, koska en halua riskeerata liikettä.

• Ruutu

Ensiksi pohdin, pitäisikö jotenkin harmitella ruudun takapakkia. En aio kuitenkaan harmitella, vaikka jouduin palaamaan harjoituksissa reippaasti taaksepäin. Syyhän löytyy jälleen ohjaajasta, mutta aina - siis myös nyt - takapakista oli jotain hyötyäkin. Opin ajattelemaan, opin asettamaan kriteerin vähän paremmin ja opin taas arvostamaan koiran oma-aloitteista käytöksen tarjoamista. Joskin en ole vieläkään päässyt täydelliseen suunniteluun (koulutussuunnitelma kriteereineen paperilla ja jokaisen sarjan toistot tarkasti ylhäällä), mutta ainakin asian miettiminen on alkanut.

Marraskuun pimeät illat opettivat ajattelemaan asioita kuin olisi 35 cm koira, jonka pitäisi todella juosta neljän merkin sisään hämärässä ja vieläpä lumihangessa. Jälkeenpäin ajateltuna idioottimaiset iltatreenini saavat jopa pienen virnistyksen huulilleni. Harjoitukset eivät olleet oikeudenmukaisia Taaville, lähetykset huononivat, ja homma alkoi harjota vähitellen. Tovi siinä meni ennen kuin jääräpäinen omistaja sai myönnettyä itselleen, ettei harjoittelu näin etene - tarvitaan uusi suunnitelma. Palaaminen nöyrästi kosketusalustatreeneihin taisi olla pitkästä aikaa paras päätökseni.

Aloitimme alustakosketuksilla sisälle ja etenimme pikkuhiljaa ulos. Loppukuusta saatoin jo ottaa ruudun mukaan harjoitteluun. Tein siis 3 x 3 m ruudun, jonka keskelle laitoin pienen alustan (punainen luutunpala). Naks + nami tuli siitä, kun T meni oma-aloitteisesti koskemaan alustaa. Mielestäni ruutuharjoittelun uudelleen aloittaminen oli hyvä ratkaisu, katsotaan, miten joulukuussa edistytään.

• Muuta

Suunnitelmassa oli, että tutuista liikkeistä ylläpidetään satunnaisilla harjoituksilla. Jonkin verran käskin Taavia liikkeestä maahan, samoin seisomaan. Ko. liikkeissä ei esiintynyt ongelmia. Hyppynoutoa ja perusnoutoa otettiin myös vähän. Hyppynoudossa T kiersi ensin esteen, mutta käskyllä "hyppää" liike onnistuu. Loppukuusta huomasin Taavin tuovan kapulan useimmiten ravilla. Lääkkeenä tähän olen käyttänyt ns. vauhtinoutoja, ja tulokset ovatkin olleet toivotunlaisia. Liikkeestä istumista on myös harjoiteltu pari kertaa "oikeasti", ja usein olen Taavin käskenyt istumaan vauhdista. Ongelmia ei tässä liikkeessä ole esiintynyt.

Häiriöharjoituksia tuli ihan mukavasti, sillä treenitaulukkoni mukaan olemme harjoitelleet jollain tavalla häiriöissä viikottain. Marraskuun ensimmäisellä viikolla tein pari perusharjoitusta kasvihuoneella agilitytreenien yhteydessä. Koulun kentällä harjoittelimme kolme kertaa. Yhdellä kerralla mukana oli vain Riikka, mutta kahdella muulla kerralla myös Touho. Lauantaina 11.11. kävimme Viitasaarella sukulaistemme luona kylässä, ja Taavi oli mukana. Harjoittelimme Taimin ja Papan luona tunnaria ja metalliesineen noutamista. Ensi kuussa voisi pyrkiä samanlaiseen häiriötreenitahtiin eli ainakin kerran viikossa jollakin tavalla erilaista harjoittelua. Uskon, että uusista lenkkikavereistamme, Paulasta ja hänen laumastaan, saamme myös treeniseuraa. Tietenkin jatkamme Riikan ja Touhon kanssa yhteistreenejä koululla.

Yleisiä harjoitteluohjeita ei olekaan tullut noudatettua niin hyvin. Vahvistetiheys, kriteeri ja ajoitus ovat unohtuneet välillä - valitettavasti. Tokovideoita sen sijaan olen katsonut, vaikkakin tämän vuoden MM-kisojen suoritusvideot ovat vielä katsomatta kokonaan. Lentsun & Jatsin suorituksesta olen tosin katsonut kauko-ohjauksen ja ruudun. Leenalta saatua SM-toko 2005-videota katsoin alkukuusta. "Tie tottelevaisuusvalioksi" -kirjaa luin alkukuusta ihan kiitettävän paljon, mutta loppukuusta "Med sikte på 10:an" ja "Klickerträning för din hund" ovat olleet ahkerammassa käytössä. Viimeksi mainitsemani kirjat ovat muistuttaneet minua monesta tärkeästä asiasta, joten on tässä jotain opittukin, vaikka marraskuun aikana en vielä "kerinnyt" testailemaan käytännössä.

Epäsäännöllisestä palkkaamista ei harjoiteltu juuri ollenkaan, eikä myöskään useampia liikkeitä peräkkäin. Ainoat epäsäännölliset palkkaamiset tulivat varmaan kontaktivahvistuksessa, muuten T on saanut palkkansa. Ensi kuussa täytyy saada vähän epäsäännöllistä palkkausta peliin. Vapaapäiviä olisi voinut pitää enemmänkin tai ainakin kevyempiä (1-2 liikkeen harjoittelu) päiviä. Onneksi huomasin treenitaulukosta, että joka viikkoon sisältyi myös kevyempi päivä, vaikka varsinaista vapaapäivää ei pidettykään.

Tällainen oli koonti marraskuusta, hyvä kuukausi kokonaisuutena. Opittiin paljon - molemmat.

Tunnisteet: yhteenvedot

kirjoittanut N_ 17:37 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Koeviikko on ohitse, vaikka kevyt viikkohan tuo oli. Sainpahan tänään kirjoitettua reilut 2 ½ sivua äidinkielen ainetta (tekstitaidon koe), jossa poimin retorisia keinoja Saddam Husseinin ja Kyösti Kallion puheista. Mielestäni aine onnistui ihan ok. Outoa, että huomenna alkaa uusi jakso. Minulla on tosin huomenna Jyväskylä-päivä, mutta aamulla kerkiän käydä yhteiskuntaopin tunnilla. Tulevassa jaksossa minulla on ranskaa, englantia ja yhteiskuntaoppia sekä tietenkin vanhojentanssikurssi. Seuraamisen askelsekoiluni eivät lupaa hyvää tulevalle kurssille, mutta jospa kavaljeerini hoitaa homman kotiin. Koulua on kolmena päivänä neljään, joten pimeitä treenejä on luvassa - kestettäköön. Onneksi talvi menee ohitse, ja pian päivä alkaa pidetä. Muuten lukujärjestys vaikuttaa kivalle, vaikka yrittäessäni "ajatella" englanniksi törmäsin koko ajan ruotsin sanoihin. Ehkäpä syynä on yliannostus ruotsalaista koirakirjallisuutta. Jospa tuo äiskä sponsoroisi koiraharrastustani oikein kunnolla myös joululahjojen muodossa ja ostaisi vaikka englanninkielisen koirakirjan. Onneksi äiti on sitä mieltä, etteivät rahat mene hukkaan kirjoja ostettaessa. Jo saa loppua "lörpöttely", mutta on aina niin kiva avata blogi jollain aiheella. Kaipa minulla on pakonomainen tarve kertoa omistakin asioistani. Toisaalta olenhan ihan oikeutettu siihen - olen ylläpitäjä. Silti on aika palata tokon pariin. Tein tänään peräti yhteenvedon marraskuun harjoittelusta, vaikka vielä on huominen tätä kuuta jäljellä. Julkaistakoon yhteenveto kuitenkin jo tänä iltana. Olen muuten unohtunut mainita Taavin siskon Happy Master's Girl of Minen saavuttaneen TK1-koulutustunnuksen. Hyvä Netta & Anne! Ja sitten ne meidän treenimme.

• Kauko-ohjaus

Ette uskokaan, kuinka suuri vaikutus vapaapäivällä voi olla. Taavi nukkui eilen univelat ja väsymyksen pois ollen tänään kuin uusi koira. Treenattu on siis liikaa, myönnettäköön. Muutenkin toimintaa on ollut paljon, joten vapaapäivä teki terää. Parhaiten vapaapäivän positiivisen vaikutuksen sai huomata kauko-ohjauksessa. Taavi ei ollut lainkaan epävarma tms., vaan tarjosi hienosti nousemista. Palkitsin kalkkuna leikkeellä tehden 2 x 5 toistoja. Onnistumisprosentti oli 100! Olin Taavin edessä kyykyssä. "Rees"-käskysana toimi hyvin.

Ennen ruokaa otettiin 3 x 3 toistoa. Taavi intoutui jopa tarjoamaan oma-aloitteisesti nousemista - varsinkin viimeisessä sarjassa. Hienoa ja upeaa!

Myöhemmin vielä kolmen toiston sarjoja muutama. Palkkana on kalkkunaleike. Mitä olen tajunnut? Toistot on tehtävä läheltä, ja takapalkkaan voi siirtyä etenemisen välttämiseksi. Vahvistan Taavin oma-aloitteista tarjoamista, ja vahvisteena namin lisäksi on vihellys (naks). Taavi kokee sen hyvin positiivisena, joten käytän vihellystä.

• Ruutu

Päivällä noin puoli kolmelta menimme ulos harjoittelemaan. Ensiksi otimme pihatiellä viisi toistoa alustan koskettamista. Etäisyyttä alustaan oli noin 5-6 m. Taavi tarjosi upeasti toimintoa. Palkitsin pallon heittämisellä. Tämän jälkeen pidimme tauon. Pihatielle olin aikaisemmin rakentanut siirappipurkeista normaalikokoisen ruudun. Taavi tarjosi välittömästi vapauttamisen jälkeen alustan koskettamista (ruutuun menemistä). Toistoja otin kolme. Jälleen pidin tauon ja otin sitten toiset kolme toistoa. Etäisyyttä ruutuun olin noin 4 m. Aivan upeasti poika meni ruutuun - hienoa. Koskettamiset palkitsin tietenkin naksulla (+ pallonheitolla).

• Luoksetulon pysäytys

Ruudun jälkeen pidettiin tauko. Sitten mentiin kujalle luoksetuloa harjoittelemaan. Häiriönä oli Eltsu, sillä teimme harjoituksen lähellä Eltsua. Poika haukkui melkoisesti, joten kunnon (ääni)häiriöt saatiin. Ensimmäinen toisto otettiin Eltsusta poispäin. Taavi jäi istumaan kujalle, ja minä kävelin tielle päin. Taavi teki hyvän pysähdyksen. Pysäytin suurin piirtein merkillä (hillopurkki). Takapalkkana oli pehmoluu.

Seuraavat kolme toistoa olivat epäonnistuneita - T ennakoi pysädykset. Ensin ennen merkkiä ja kahdella viimeisellä T pysähtyi tarkalleen merkin kohdalla. Vastahan hehkutin Taavin hyviä luoksetuloja. Tein kaksi läpijuoksua, jotka paransivat tilannetta. Palkitsin läpijuoksut namilla. Loppuun yritin saada taas pysähdyksen. Nyt Taavilla oli vauhtia jopa hiukan liikaa, eikä pysähdys ollut ihan älyttömän hyvä. Vapautin suoraan taakse lelulle. Jospa ennakointi pysyy vähän aikaa poissa, kun tein peräti kaksi läpijuoksua.

Olipas hyvä treenipäivä. Meillä molemmilla oli oikein hauskaa. Tänään ei tehdäkään sitten enempää, tuossa oli jo tarpeeksi.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 17:36 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Ruotsin koe on ohi, ja päivä ilman treenaamista lähenee myös loppuaan. Taavi on kuitenkin saanut käyttää aivojaan ratkoessaan Kongia. Valitettavasti "normaali" iso Kong meni tässä vähän aikaa sitten rikki, kun kuori yksinkertaisesti irtosi pesun jälkeen. Sain silti tehtyä ihan kelvon ratkaisutehtävän laitettuani Puppy Kongin sisään jauhelihaa ja paperia tukoksi.

Pääsin iskän kyydissä kouluun, joten aamulla minulla oli aikaa harjailla Taavi. Karvanlähtö alkaa loppua - ihanaa. Aamulla kerkisin myös lukea "Klickerträning för din hund"-kirjaa. Kertailen tällä hetkellä ajoitusta, vahvistetiheyttä ja kriteeriä. Kriteeri taitaakin olla nykyinen ongelmani - ainakin kauko-ohjauksessa. Ahmaisen aina liian ison palan ja joudun sitten niskoja nakellen palaamaan taaksepäin harjoituksissa. Vaadin liikaa liian nopeasti, uskon Taavin tajunneen asian ja pilaan koko treenin. Toisaalta koko "tokoprojekti" on hyvää harjoitusta minulle: opin epäonnistumaan. Opin oppimaan virheistäni ja tajuamaan, ettei maailma kaadu yhteen liikahdukseen kauko-ohjauksessa tai epäonnistuneeseen tunnariin. Kyseessä on todellakin pienet asiat, mutta tällaiset pienet (isossa mittakaavassa mitattuna) kömmähdykset opettavat minua - pesunkestävää perfektionistia. Vaikka "hurjimmat" täydellisyystavoitteeni liittyvät nimenomaan minuun itseeni ja esim. kouluun, on Taavin kanssa harjoitteleminen täydellistä "salaopetusta". Päivittäin saan tuntea epäonnistumista, mutta kohtaan samalla vastoinkäymisiä. Onneksi epäonnistumisen sietokykyni on noussut, enkä enää ole maansamyynyt, jos jokin ei menekään suunnitelmani mukaan. Epäonnistumiset tekevät minulle hyvää, vaikka se kuulostaakin hassulta. Virheistä on tietenkin otettava opikseen. Päätin koota uusia juttuja kauko-ohjauksesta, joka aiheuttaa minulle "murhetta" - ainakin päänvaivaa.

• Treenissä on oltava iloinen, päättäväinen ja varma. Taavi on tullut epävarmaksi, kun kriteeri ei ole aina ollut selkeä: pyyntöni ovat olleet epäselviä.
• Aluksi otetaan läheltä pari toistoa kehujen vuolaasti onnistumisesta. Namipalan on oltava hyvä!
• Vähitellen mennään Taavista parinkymmenen sentin päähän. Seisomaan ei saa vielä nousta. Nyt vapautetaan namikupille. Huom! Ei aivan heti vapautusta namille, jos T alkaa ennakoida.
• Taavi tarjosi eilen maahan-seiso-vaihtoa ollessaan epävarma eli painui alas seisomaan noustuaan. Toisin sanoen kehu, kun nousee, mutta vapauta namille vasta kunnon seisoma-asennon jälkeen.
• Varmuus haettava läheltä, ei etäisyyden kasvattamista vielä.
• Muista onnistumisprosentti 80 %!

Eiköhän tuo treeni ala pikkuhiljaa luistaa. Yleensä syynä epäonnistumisiin on joko kriteeri, vahvistetiheys tai ajoitus. Minulla löytyy varmasti kaikista noista virheitä kauko-ohjausharjoituksissa. Tärkeäähän olisi pitää kiinni myös vahvistetiheysajasta, joka ei saisi olla kuin 5 sek toistojen välillä. Kiirettä pitää.

Huomenna postitan muuten Taavin tiedot Sheltit-lehteen ykkösruusuketta varten ja tietenkin Vuoden TOKO-sheltti-kisaa varten. Tuleepahan ainakin osallistuttua.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 18:25 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Viimeinen vapaapäivä koeviikolla - huomenna ruotsin koetta tekemään. Yritän tänä iltana vielä lukea hieman, mutta kirjoitetaan blogi kuitenkin ensin. Blogi-ja treeni-into ovat kestäneet jo melkoisen kauan, eikä loppua näy. Huomenna Taavuskainen saa lepäillä koko päivän sen verran paljon on tullut viime päivinä treenattua. Erityisestä väsymyksestä Taavi ei ole näyttänyt merkkejä, vaikka uni maistuu. Poika vetelee nytkin oikein kunnolla sikeitä vieressäni. Eipä ihme, että uni maistuu, sillä tänään lenkkeiltiinkin mukavasti. Lähdin Taavelon kanssa kahden jälkeen metsälenkille. Lenkki tuntui itsestäkin ihan tehokkaalta, sillä kävelimme osan matkasta hakatussa metsässä - minulla oli myös sauvat mukana. Kotiinpäin kävellessämme Paula huomasi meidät. Hän oli menossa lenkkeilemään vähän kauemmaksi Makkaratielle ja pyysi meitä mukaan. Lähdimme sitten Paulan ja hänen laumansa kanssa lenkkeilemään. Ajoimme 4-tietä jonkin matkaa ja päästimme koirat juoksemaan Makkaratiellä. Mäykyt olivat ensiksi kiinni, mutta Taavi ja Timi-sakemanni saivat juosta irti. Taavilla näytti olevan älyttömän hauskaa - se juoksi sydämensä kyllyydestä Timin kanssa. Timi on kastroitu uros, ja pojat tulevat hienosti toimeen keskenään. Iso sakemanni antaakin kivasti kyytiä pikkusheltilleni. Saipa lenkin loppupuolella temperamenttinen Retu-mäykkykin juosta Taavin kanssa. Aivan ihanaa, että olemme saaneet uusia lenkkikavereita - positiivista niin koirasta kuin omistajastakin. Nyt palattakoon aamupäivän treeneihin.

• Hyppynouto

Aamu oli todella kaunis, joten lähdin treenaamaan tottista yhdentoista maissa pihalle. Ensiksi otin hyppynoutoa pari toistoa. Halusin Taavin palauttavan nopeasti kapulan. Heitin kapulan esteen yli, lähetin Taavin noutamaan ja heti pojan ottaessa kapulan suuhunsa vihelsin (naks). T tietenkin nopeutti vauhtinsa laukaksi tullessaan sivulle. Toisella kertaa vihellys tuli vähän myöhemmin. Kolmannella kerralla tein vaparinoudon eli T sai heti heiton jälkeen mennä noutamaan. Palkitsin tämän toiston ja seuraavan lelulla. Vihelsin vasta Taavin tuotua kapulan minulle. Hyvin meni ja vauhtia tuli lisää äkkiä.

• Tunnari

Hyppynoudon jälkeen T sai levätä hetken. Tein pihatielle tunnarin, mutta jotenkin - taas - onnistuin sotkemaan hajut. En vain ymmärrä, miten samassa pussissa saattoi olla merkittyjä kapuloita. Vaihdoin pikaisesti kapulat, kun tajusin, että vääriä oli ollut. Autotallin pihalla otin yhden toiston metsästä tuoduilla kapuloilla, joissa oli jäätyneitä lehtiä. Taavi toi reippaasti oikean. Pidin tauon ja tein pihatielle toisen tunnarin. Taavi meni reippaasti kapuloilla, vaikka etäisyyttä oli ihan reilusti. Poika kuitenkin sekosi ja jäi töllöttelemään paikalleen. Käskin takaisin ja uudestaan kapuloille, mutta T toi väärän. Seuraava toisto oli kuitenkin hyvä. Pidin tauon, jonka aikana keräilin muita kapuloita pois jättäen vain kaksi kapulariviä. Toinen oli kaukana pihatiellä. Otin toiston useiden metrien päästä. T meni nopeasti kapuloille ja löysi oman helposti. Poika palautti kapulan laukalla itsevarmasti, ja minä palkkasin "yli-iloisesti" oikean suorituksen - upeaa. Olin siis aivan neutraali siihen saakka, kunnes T oli edessäni kapulan kanssa. Perusasentoa en tällä kertaa ottanut, vaan pelkkä reipas kapulan tuominen toi palkan. Ei tämä tunnari ole huonolla mallilla. Tärkeintä on olla itse iloinen ja kannustava, jotta Taavin itseluottamus pysyy korkella.

• Kauko-ohjaus

Maahan-seiso-vaihtoa ei pitänyt harjoitella, mutta harjoiteltiin sitten kuitenkin. Otin iltaruokaa ennen raa'alla jauhelihalla toistoja. Palkkasin taakse. Taavi teki ensimmäisessä ja toisessa sarjassa upeita nousuja. Yhdessä sarjassa oli toistoja neljä. Kolmas sarja tehtiin vielä. Testasin vapauttaa Taavin takapalkalle vähän myöhemmin - huonoin tuloksin. T ennakoi takapalkan ja teki "typerän" nykäyksen taaksepäin heti noustuaan. Välittömästi poika tosin katsoi minua vähän katuvasti. Tietenkään en voinut hyväksyä mokomaa ennakointia, vaan yksinkertaisesti toistin pari kertaa eli otin uudestaan. Ensin Taavi ennakoi taas, mutta pian alkoi tajuta, että kupille pääsee, kunhan jaksaa hetken odottaa. Hyvä!

Ulkoilulenkin jälkeen vielä kaksi toistoa. Odotin hetken ja vapautin Taavin namikupille taakse. Nyt ei poika ennakoinut. Hyvillä mielillä voimme huomenna lomailla maahan-nouse-vaihdosta.

• Metalliesine

Ensimmäistä kertaa otettiin "oikea" metallinouto. Lähetys perusasennosta sivulla eteisessä. T kalisutteli vähän palautuksessa. Jätin palkkaamatta ja laitoin kapulan pojan eteen. T noukki kapulan, tuli sivulle, ja minä vapautin keittiöön ruokakupille. Ihan hyvin siis meni.

Tein muuten aamupäivätreenin jälkeen kolme leluhakua metsästä. Piilotin lähimetsään pehmoluun ja lähetin Taavin hakemaan. Kivasti poika löysi, vaikka toisella hakukerralla jouduin vähän neuvomaan. Leluhaut ovat hyödyllisiä, koska niiden myötä T saa lisää itsevarmuutta itsenäiseen työskentelyyn. Mamiakin ilman pitää pärjätä - ainakin hetki. Huomenna on luvassa vapaapäivä Taaville, kuten mainitsin. Minä voisin lueskella "Med sikten på 10:an"-kirjaa, joka on uusin tokokirjani. Tällä hetkellä olen lukenut mm. palkkiosta ja liikkeen nimeämisestä. Perusasioiden kertaaminen on opintojen äiti.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 18:17 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Syksyinen sää jatkuu - lumesta ei ole tietoakaan. On se ihmeellistä, että marraskuussa on +8 astetta lämmintä. Olipa lunta tai ei, niin tänään on ollut oikein kiva päivä. On tullut harjoiteltua niin tottista kuin agilityäkin sekä lenkkeiltyä uuden tuttavani Paulan ja hänen koiralaumansa kanssa. Taavi tulee Jätkän, Mandin, Reetun ja Timin kanssa erittäin hyvin toimeen. Kävimme iltapäivällä ensin agilityhallilla ja sitten lenkkeilemässä metsätiellä. Taavi ei stressanut yhtään uutta tilannetta eli automatkaa vieraassa autossa ja uusia kavereita - hienoa. Ennen "iltapäivätoimintaa" kuitenkin treenattiin tokoa.

• Kauko-ohjaus

Maahan-seiso-vaihtoa on otettu säästeliäästi, mutta todella hyvin tuloksin. Aamulla otin pari toistoa läheltä. Palkitsin namikupille. Illalla ennen ruoan antamista otin kolme sarjaa, toistoja 3-2-1. Taavi oli paljon reippaampi ja iloisempi kuin aamulla, mutta teki silti oikein nätisti innostumatta liikaa. Jatketaan näin - tärkeintä pitää treeni hauskana. Toistojen määrä on tänään ollut sopiva, joten yritetään jatkaa samalla tavalla.

• Tunnari

Puoli yhdeltätoista lähdin ottamaan tunnaria pihalle. Laitoin kapulat ympyrään ja otin reilusti etäisyyttä kapuloihin. T lähti ongelmitta, mutta oli epävarma kapuloilla, vaikka nosti oikean. Kutsuin takaisin ja innostin vähän. Taavi tuli varmemmaksi ja kävi noukkimassa oikean. Ilmeisesti toissakertainen epäonnistunut treeni oli vieläkin Taavin mielessä, vaikka viimeksi meni hyvin. Otin toisen toiston innostamisen jälkeen. Taavi oli reipas, mutta ei onneksi nostellut vääriä kapuloita. Palautusta yritän saada nopeammaksi, joten lähdin juoksemaan "karkuun" Taavin tullessa luokseni kapula suussa.

Pidin tauon suunnitellessani alustatreeniä ja otin tunnarin yhden kerran toisesta suunnasta. Kapulat olivat pihatiellä. Nyt T oli varma ja reipas. Palautusvauhti oli tietenkin ok, kun lähdin itse taas takenemaan.

Alustatauolla otin vielä yhden tunnarin ja taas meni hyvin. Yritin parhaani mukaan lisätä Taavin varmuutta onnistuneiden toistojen myötä ja mielestäni onnistuin aika hyvin. Edelleen tarvitaan lisävahvistusta, jotta varmuustaso nousee korkeammalle, eikä turhia epäonnistumisia saa tulla. Tunnaria otan kuitenkin jatkossa säästeliäästi. Ehkä kokeilen lisätä palautusvauhtia harjoittelemalla pelkkää yhden kapulan palautusta. Vaarana piilee tietenkin "hutiloiminen" varsinaisessa tunnarissa, eli haistelemisen unohtaminen. Pitänee pohdiskella kunnolla.

• Alusta ja ruutu

Alustatreenit menivät jättebra. Mamman jäpikkä tarjoaa hienosti alustan koskemista. Käytössä olinyt uusi alusta, punainen luutunpala. Äiti oli ostanut jämäkämpää luuttua, joka osoittautui oikein käteväksi. Ensiksi vahvistin pihalla 5 x alustan koskettamista. Etäisyyttä ei ollut muutamaa metriä enempää. Pidin tauon ja otin vielä kolme toistoa. Tällä kertaa palkaksi naks + pallonheitto. Johan alkoi tulla vauhtia pojan alustalle menemiseen. Seuraavaksi rakensin ruudun alustan ympärille ja menin lähelle ruutua. T juoksi välittömästi alustalle. Palkitsin naksulla ja pallonheitolla. Lisäsin vähän etäisyyttä. Nyt T katsoi minua hetken, mutta pian juoksi alustalle ruutuun. Ruudun tein punaisista hillopurkeista. Otin vielä toistoja toisesta suunnasta ja hienosti meni. En kertaakaan sanonut käskyä "ruutua" - olen ylpeä itsestäni. Taavi oli innoissaan ja todella hyvin mukana touhussa. Treeni meni kaiken kaikkiaan hyvin, ja meillä oli oikein hauskaa. Tästä jatketaan pikkuhiljaa etäisyyttä kasvattaen, mutta käskysana saa pysyä poissa jonkin aikaa.

• Seuraaminen

Vahvistelin kontaktia lenkillä Paulan ja koirien kanssa. Pari kertaa olen tänään vahvistanut käännöstä oikealle paikallaan. Taavi on nopeuttanut perusasentoistumista, mutta vielä saa kuitenkin olla ripeämpi. Kuumumisesta ei ole enää tietoakaan, vaan jaksaa tehdä rauhassa - hyvä.

• Metalliesine

Jälleen otettiin vain yksi toisto. Äiti tuli juuri sisälle ulko-ovesta, kun heitin Taavuskalle metalliesinettä. Uskokaa tai älkää, T oli jo melkein lähdössä juoksemaan ovelle metalli suussaan. Poika palasi kuitenkin tuomaan kapulan minulle. Vapautin keittiöön ruokakupille. Ilmeisesti metalli ei maistukaan suussa enää niin pahalle.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 18:13 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Tämä postaus katosi, kun vähän säädin blogin kanssa. Merkinnässä oli juttua ensimmäisistä yhteisistä agitreeneistä Paulan ja hänen laumansa kanssa, mutta se nyt meni sitten. Harmittaa hirvittävästi. Treenien ratapiirros löytyy kuitenkin täältä

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 18:12 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Uninen lauantai on takana. Olen älyttömän väsynyt, vaikka mielestäni nukuin ihan hyvät yöunet. Aamupäivä kului ruotsin kirjan ääressä ja välillä otin vähän kaukoja huoneessani Taavin kanssa. Iltapäivällä lähdin käymään uuden tuttavani Paulan luona. Paulalla on kolme mäyräkoiraa ja saksanpaimenkoira. Hän asuu aivan lähellämme. Saamme varmastikin Paulan laumasta jatkossa lenkkiseuraa ja ehkäpä jopa treeniseuraa. En ole aikaisemmin välittänyt mäyräkoirista, mutta Paulan "vaavit" osoittautuivat aivan ihaniksi otuksiksi. Naamani tuli pestyä oikein kunnolla. Taavin kanssa ei olekaan tänään treenattu muuta kuin sisällä, joten vähän kevyempää päivää on poika viettänyt.

• Kauko-ohjaus

Miksi äänenpainoni vaihtelee niin helposti? Sain huomata, kuinka tärkeää olisi sanoa "rees" rauhallisella matalalla äänellä. Jos sanon käskysanan rauhallisesti, T tekee hallitun nousun hissinä, eikä liiku milliäkään eteenpäin. Jos sanon liian nopeasti ja korkealta, T liikkuu helpommin pois paikaltaan. Tänään olen tehnyt toistoja paljon lyhyinä sarjoina päivän aikana. Olen ollut aivan Taavin edessä ja varsinkin aamupäivällä saatiin paljon onnistuneita suorituksia. Toistojen määrää voisi vähentää, eikä tuota maahan-seiso-vaihtoa kannata jatkossa jauhaa näin paljon, sillä se on fyysisesti rankkaa. Onneksi virheiden määrä on laskenut, mutta tuo äänenpainoni vaihtelu näköjään aiheuttaa ongelmia. Lisää vain toistoja läheltä. Yhdessä treenijaksossa ei tosin kannata ottaa montaa toistoa - pari riittää.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 19:55 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Päivä vierähti Jyväskylässä, mutta illalla lähdettiin treenailemaan koulun kentälle Riikan kanssa. Tällä kertaa Riikka jätti Touhon kotiin, joten T oli ainoa koirajäsen "piirissämme". Sain muuten tänään uuden ruotsalaisen tokokirjan, jota alan nyt tutkia innolla, vaikka naksukirjan lukeminenkin on kesken.

• Alusta

Aamulla ennen Jyväskylään lähtöä tein Taavin kanssa 3 x 5 alustaa. Tein treenin ruuan antamista ennen. T tarjosi hienosti alustalle menemistä. Ei olekaan poika aikaisemmin tehnyt niin hyvin kuin tänä aamuna. Häiriönä oli olohuoneessa hyppivä Vilma.

Koulun kentällä tehtiin ensiksi alustalähetyksiä eri etäisyyksiltä. Riikka seisoi kentän laidalla. Alusta oli taas aika pieni, joten T vähän etsiskeli sitä, mutta irtosi oikein hyvin ja tiesi, mitä pitää tehdä. Ruudun rakentaminen alustan ympärille tietenkin lisää näkyvyyttä, mutta en nyt vielä kokeile sitä.

• Kauko-ohjaus

Illalla otettiin 3 x 3 maahan-seiso-toistoa nappuloilla ennen iltaruuan antamista. Palkitsin taakse namikupille. Olin ensiksi noin parin metrin päässä. T teki hyviä nousuja, mutta myös pari "häsläystä". Ruoka-ajan lähestyminen nostaa muutenkin Taavin virettä, ja olin nyt aavistuksen liian kaukana. Parempi on, että teen tästä lähtien ainakin tämän viikon lopun ja ensi viikon alkupuolen toistoja ihan läheltä. Ensiksi seison Taavin edessä kyykyssä ja sitten nousen seisomaan. Haluan välttää turhat häslingit ja epäonnistumiset, jotta saadaan onnistumisprosentiksi ainakin 80 %, eikä T turhaan tee väärin.

Kentällä kokeilin maahan-seiso-nousua. Tein vaihdot alustatreenin perään, tosin vasta pienen tauon jälkeen. Onnistumisia tuli, mutta myös vähän häsläystä - pieni eteneminen. T ei ottanut häiriötä Riikasta vaihdon aikana ja meni namikupille hyvin. Hiukan Taavuska kuitenkin haparoi. Otin pari toistoa ihan läheltä (olin kyykyssä Taavin edessä) liikeradan kanssa. Sitten tein yhden toiston ollen kyykyssä Taavin edessä, hyvin T nousi. Jo äskeisessä kappaleessa puhuin pikku suunnitelmastani. Kävellessäni kotiin treeneistä pohdiskelin kauko-opetusta. Päätin, että teen nyt esim. yhden sarjan toistoja liikeradalla tai palkaten edestä, jolloin olen todella lähellä. Sitten vapautan yhdellä hyvällä takapalkalle. Kokeilen ottaa päivän aikana useita toistoja, mutta niin, että teetän yhden vaihdon ja lopetan treenin siihen. Tätä "yksi toisto"-systeemiä teen, kun otan yhden toiston läheltä ja vapautan takapalkalle - en liikeradan kanssa. Kaukoissa tärkeintä on tarkkuus, ja haluan Taavin oppivan hyvän ja sopivan rauhallisen suorittamistempon - pikkuhiljaa.

• Seuraaminen

Pitkästä aikaa treenattiin kunnolla seuraamista. Pienen kaukotreenin jälkeen tehtiin ensiksi pitkä suora kävellen kenttä päästä päähän. Riikka katsoi vasemmalla puolella seuraten osan matkasta vierellämme. Taavi seurasi upeasti, hyvällä kontaktilla ja sopivan rauhallisesti. Palkitsin pätkän lopuksi solmulelulla. Pidin pienen tauon. Seuraavaksi tein pienen pätkän hidasta käyntiä, tosin lopussa vähän lisäsin vauhtia - vahingossa. Hitaassa käynnissä otin myös muutaman käännöksen vasempaan. Jälleen pidettiin tauko. Sitten otimme muutaman askelsiirtymän oikealle. Perusasennoissa oli vähän vinoutta, vaikkakin T korjasi paikkaansa hyvin. Ongelmana oli eniten oma liikehdintä, koska riuhtaisin liian nopeasti vasemman jalan mukaan siirtymään. Kun kiinnitin askeleen ottamiseen huomiota, T teki suoremmat perusasennot. Tein vielä kaksi siirtymistä vasempaan, ne sujuivat paremmin.

Tauon jälkeen pyörähdyksiä paikallaan oikeaan. En ole nyt harjoitellut seuraamista sen kummemmin, joten oikealle kääntymisten perusasentoistumisten vahvistaminen on jäänyt. Taavin perusasentonopeudessa näkyi harjoittelemattomuus. Pitää siis alkaa vahvistaa oikeaa käännöstä. Vasempaan käännyttäessä ei ollut ongelmaa, vaan istuminen oli nopea.

Teimme seuraamista neliönä, joka sisälsi vasempaan käännöksiä pari, kaksi käännöstä oikeaan ja täyskäännöksen. Käännökset vasempaan olivat oikein hyviä - samoin muutkin käännökset. Kävelin rauhallisesti, enkä riuhtonut käännöksissä. Palkitsin Taavin kaikissa seuraamispätkissä solmulelulla.

• Luoksetulon pysäytys

Kenttätreenin lopuksi tehtiin vielä kaksi luoksetulon pysäytystä. Menin toiseen päähän kenttää ja kutsuin Taavia. Riikka seisoi Taavin oikealla puolella kentän laidalla. Pysäytin Taavin Riikan kohdalla. Taavi pysähtyi upeasti, ja vapautin heti taakse solmulelulle. Poitsu juoksi luokseni lelu suussa, ja palasimme yhdessä lähtöpaikalle. Otin toisen toiston. Tällä kertaa pysäytin Taavin vasta puolen välin (Riikan) jälkeen. T pysähtyi oikein hienosti. Taas vapautin välittömästi taakse. Treenin lopuksi leikittiin patukalla ja solmulelulla. Todella kivat treenit olivat tänään. Ilma oli märkä, ja räntää satoi, mutta mukavaa oli silti. Kiitos Riikalle avustuksesta ja "lörpöttelyseurasta".

• Metalliesine

Otettiin vain yksi toisto. Heitin metalliesineen olohuoneeseen, ja T meni itsenäisesti hakemaan. Kun Taavi toi esineen nätisti, vapautin heti ruokakupille. Hyvä suoritus!

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 22:50 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Tänään on ollut mukava päivä. Aamupäivän olin töissä isäni työpaikalla - tein toimistotöitä. Yhden maissa käväistiin Miran kanssa agilitytreeneissä, ja illalla on treenattu tokoa. Suunnittelemani päivätreenit jäivät nyt väliin. Minulla oli tarkoituksena ottaa peräkkäin tunnari, hyppynouto ja istuminen, mutta meninkin sitten agilityyn - ihan hyvä niin. Lähinnä on tullut harjoiteltua sisällä. Tunnaria tosin käytiin kokeielmassa ulkona, vaihtelevalla menestyksellä. Illalla Taavi sai lepäillä kunnolla, kun kävin katsomassa naapuriemme 3,5 kuukautta vanhaa lapinkoirapentua Taikaa. Ihastuttava tyttö Taika oli.

• Alusta

Ruokaa ennen otettiin 3 x 5 toistoa keittiössä. Alusta oli olohuoneessa. Etäisyyttä noin 3,5 m. Taavi tarjosi hyvin alustalle menemistä ja innostui loppua kohden. Varsinkin viimeinen sarja oli oikein hyvä. T ei epäröi alustalle lähtemistä, vaan lähtee oma-aloitteisesti etenemään.

• Kauko-ohjaus

Ennen ruokakupin antamista otettiin yksi toisto. Ensimmäisellä kerralla nousi istumaan - käskysana ei vielä vahva. Toinen toisto onnistui, nousu hieno. Vapautin taakse ruokakupille.

Jonkin ajan kuluttua ruuan antamisesta, ennen ulkoilulenkkiä tehtiin viisi toistoa keittiössä. Jätin pari kertaa sivulta ja otin pari istu-maahan-vaihtoa. Viimeisellä käskytin sitten maahan-seiso ja vapautin taakse. Toiseksi viimeisellä kerralla horjahdus, mutta seuraava toisto taas hyvä. Pikkuhiljaa edetään - varmuutta vaan lisää.

Tein myöhemmin illalla pari toistoa emmental-juustolla keittiössä. T teki kivasti, onnistumisia 80 %. Tärkeintä on olla maltillinen etäisyyden lisäämisessä. T kestää sen, että sen seison edessä tai vähän matkan päässä. Järkevintä lienee kuitenkin ottaa suurin osa toistoista ihan läheltä, jotta saadaan tehtyä kunnon pohjat.

• Hyppynouto

Ennen viittä otettiin räntäsateessa yksi toisto - upeasti meni. Taavi inhoaa räntäsadetta, mutta teki silti hyvin töitä.

• Tunnari

Olin suunnitellut tälle päivälle pitemmän treenipätkän, johon olisin sisällyttänyt tunnarin, hypärin ja istumisen. En kuitenkaan tehnyt pitempää treeniä, koska kävimme agitreeneissä päivällä. Kävin silti illalla viiden maissa ottamassa tunnarin. Taisi olla elämämme huonoimmat tunnaritreenit. Taavi oli epävarma, ja paljolti minun ansiosta. Se lähti kapuloilla reippaasti, mutta haistelu oli epävarmaa ja vähän hakuammuntaa. Nyt T ei ottanut väärää hutaisemalla, vaan haisteli ja toi väärän. Lopulta tajusin, että olin idioottina unohtanut koskea kapulaan paljain käsin. Taavi myös näytti "kärsivän" räntäsateesta. Loppuun sain yhden onnistuneen toiston, siihen lopetettiin.

Treenistä jäi paha maku suuhun, joten päätin uhallanikin käydä ottamassa ennen kahdeksaa pikkutreenin. Jotenkin en voinut uskoa Taavin unohtaneen tunnarin, koska viimeisimmät treenit ennen taukoa menivät niin hienosti ja varmasti. Iskä lähti avustajaksi. Hänestä sainkin paljon positiivista "energiaa". Iskä laittoi käsin kapulat riviin, ja minä toin joukkoon oikean. Etäisyyttä kapuloihin oli aluksi parisen metriä. T haisteli varmasti ja toi oikean. Upea koira! Toinen toisto tehtiin kauempaa, noin 5 metrin etäisyydeltä. Taavi teki hyvän suorituksen, joskin olisin toivonut nopeampaa palautusta. Viimeinen toisto meni myös hyvin. Iskä seisoi koko ajan kapuloiden vieressä, mutta Taavi ei välittänyt. Tärkeintä oli hyvä hajutyöskentely.

Tunnaripalautuksen hitauteen lienee ihan järkevä selitys: tänään on treenattu paljon, ja T onkin aika väsynyt. Uskon tunnaripalautuksen hitauden johtuneen osaksi myös ensimmäisen treenin epävarmuudesta, mutta eiköhän se tästä. Pitänee kokeilla vauhtinoutoja maltillisesti, jos vauhti alkaa hidastua. Nyt poika saa levätä. Huomenna illalla menemme yhteistreeneihin Riikan ja Touhon kanssa, mutta päivän Taavi saa loikoilla minun ollessani Jyväskylässä.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:28 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Taavi on hieno koira - sain taas todeta. Eilen se nouti metalliesinettä niin hienosti ja tänään loisti agilityssä. Minulla on koeviikko, eikä tänään ollut koepäivä, joten kerkisin päivällä harjoittelemaan hallille. Lähdin aamuseitsemältä iskän työpaikalle tekemään toimistotöitä, sillä olen nyt tämän ja viime viikon tehnyt töitä yrityksen sihteerin sijaisena. Tein aamupäivän töitä ja kotiin tultuani lähdin yhden maissa Miran kanssa treeneihin. Onneksi meillä on käytössämme kasvihuone, niin ei pieni marraskuinen sadekaan haitannut. Miralla oli mukanaan bordercolliet Viivi ja Pentu sekä ihastuttava shelttityttö Kara. Minä istuin matkan ajan Taavi sylissäni etupenkillä.

Yritän aina luoda ns. kokonaiskuvan harjoittelusta ja varsinkin jonkun toisen kanssa treenatessani miettiä myös Taavin yleistä käyttäytymistä. Olin tyytyväinen Taavin käytökseen autossa, sillä se istui oikein nätisti sylissäni, vaikka Viivi-bordercollie vähän pyörikin auton takaosassa. Tärkeintä oli Taavin rauhallisuus. Hallille tultuamme ulkoilutin poikaa, ja T otti minuun kontaktia. Poika ei juurikaan välittänyt Miran koirista, vaan käyttäytyi rauhallisesti.

Koska esteet olivat minikorkeudella, harjoittelin Taavilla ensiksi. Mielestäni pojan äänenkäyttö oli kohtalaisen "hallittua", vaikka Viivi ja Kara pitivät melkoisesti ääntä kentän laidalla. Minulla oli todella hyvä ja rentoutunut olo, kun menin Taavin kanssa. En ole tainnut pitkään aikaan tuntea agilitymenoa näin kivaksi. Pystyin ottamaan löysin rantein, käytin ääntä järkevästi ja ohjasin "kevyesti". Taavi kuunteli ja liiti eteenpäin. Ainoana omana ongelmanani näin putkeen näyttämisen, sillä yleensä käänsin kroppaani väärään suuntaan tai näytin epäselvästi suuntaa, jolloin Taavi pyöri ennen putkeen menemistä. Onneksi huomasin asian itse ja paransin seuraavilla kerroilla ohjaustani. Ratapohja oli samanlainen kuin viime viikonlopun harjoituksissa, tosin takimmaiset aidat olivat vähän jyrkemmin. Piirsin uuden näinollen uuden ratapohjan, joka löytyy täältä. Posiitivista ensimmäisessä harjoittelujaksossamme oli Taavin kontakti (kuunteli oikein hyvin) ja kepeille irtoaminen (ei mitään ongelmaa). Tein takimmaisissa aidoilla pari takaa kiertämistä. Ideana oli, että Taavin olisi pitänyt kaartaa keppien jälkeen oikealle ja hypätä aita takaa. Oma ohjaukseni oli alussa vähän hukassa, ja näytin kädellä liian jyrkästi. Lisäksi "takaa"-käsky oli myöhässä. Kun käsky tuli ajallaan, ja käteni liikerata oli hallitumpi homma sujui.

Seuraavaksi Mira harjoitteli peräkkäin Karalla, Viivillä ja Pennulla. Taavi oli jopa rauhallinen Miran harjoitellessa koirineen. Se piti vähän ääntä, mutta ei juurikaan haukkunut Viivin ja Karan mennessä. Pentu oli isompi pala purtavaksi. Poika kuunteli kuitenkin kieltoani, ja palkitsin sitä rauhallisesti hiljaa olemisesta. Erityisenä ärsykkeenä toimi noin 6 m päässä hihnassaan haukkuva Kara. Taavi oli myös hihnassa, mutta käskin sen istumaankin välillä. Loppua kohden ääntely väheni ja hiljeni. Hienointa oli, että T pystyi hallitsemaan ääntään - ei siis ollut "ylistressaantunut". Kontaktin ottaminen ja yleinen "kykenevyys" toimintaan suuren ärsykkeen läsnäollessa olivat tietenkin plussaa. Hyvä mieli jäi tästäkin. Ainoastaan silloin T räkytti kunnolla, kun minä lähdin nostelemaan rimoja, ja Pentu oli samaan aikaan kentällä.

Miran lopetettua Pennun kanssa treenaamisen oli minun ja Taavin vuoro. Ensimmäisen pätkä alkoi aidalla, pituudella, putkella (joka oli muuttunut U-muodosta suoraksi), minkä jälkeen kaarrettiin aidalla, kepeille ja taka-aidoilla. Tein vähän sekapätkää, mutta ihan kivasti meni. Taka-aidoilla "taka"-käsky alkoi toimia paremmin, ja "täällä"-käskyn toimivuus oli niin ikään hyvä. Lähinnä otin vauhtipätkiä. Esim. taka-aitojen jälkeen suoraan pussiin, renkaalle, aidalle, aidan takaa kierto suoraan putkeen ja vielä pituudella. Palkitsin koko treenin ajan kalkkunaleikkeleellä. Puomi mentiin kokonaisen harjoittelureissun aikana vain kahdesti - kumpaankin suuntaan. Kontaktit olivat hienot. Ensimmäisellä kerralla palkitsin myös odottamisesta, toisella kerralla jatkettiin matkaa.

Minulle jäi tämänpäiväisistä treeneistä todella hyvä mieli - Taavi käyttäytyi hienosti. Herra kuunteli, tarjosi seuraamista radalla ja tuijotti minua ties kuinka kauan treenin jälkeen ulkona, vaikka Mira ja koirat olivat parin metrin etäisyydellä. Kotimatkan aikana Taavi asettui nukkumaan syliini. Hienoa oli myös se, että motivaationi agilityharjoitteluun kasvoi.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 14:41 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Koeviikko on alkanut - sateisissa tunnelmissa. Marraskuu vaikuttaa enemmän syyskuulta, sillä maassa ei ole lunta juurikaan. Tiet ovat kovin liukkaita, ja vettäkin on vähän satanut. Minulla ei onneksi ole vaativa koeviikko, sillä kokeista jäljellä ovat enää äidinkieli ja ruotsi ensi viikolla. Tänään minulla oli biologian koe. Pimeät illat eivät paljon houkuttele treenaamaan, mutta onneksi koeviikon ansiosta on aikaa treenata päivälläkin. Huomenna minulla ei nimittäin ole koulua. Nyt palataan tämänpäiväisiin treeneihin. Tänään harpoimmekin suurin askelein eteenpäin - varsinkin ongelmaliikkeemme suhteen.

• Alusta

Aamulla tehtiin yksi toistosarja alustan koskettamista keittiössä. Etäisyyttä alustaan oli noin neljä metriä. Ennen iltaruokaa otettiin koskettamista 3 x 5 toistoa. Kaksi ensimmäistä sarjaa tehtiin eteisessä käytävällä. Toisessa sarjassa Taavi alkoi nopeuttaa alustalle lähtemistään. Toistojen myötä T lähtee yhä nopeammin namin syötyään alustaa kohti. Alusta oli edelleen teipattuna lattiaan. Viimeinen sarja meni parhaiten. Alusta oli samalla paikalla, eteiskäytävän päässä, mutta nyt asetuin itse olohuoneeseen. Taavi tarjosi alustalle lähtemistä nopeasti ja oli oikein innokas. Viimeinen toisto tuli, kun vapautin Taavin ruokakupille alustan koskettamisen jälkeen. Alustatreeneissä käytän naksutinta, en vihellysääntä. Kaiken kaikkiaan treeneistä jäi oikein hyvä mieli.

• Hyppynouto

Ulkoilulenkin jälkeen otin pihakäytävällä hyppynoudon. Etäisyyttä esteeseen oli noin 4 m. Heitin kapulan esteen taakse ja lähetin noutokäskyllä Taavin hakemaan kapulaa. Ensimmäisellä toistolla kiersi esteen: ei palkkaa. Taavi siis haki kapulan ja hyppäsi palauttaessaan, mutta ei hakiessaan kapulaa. Toisella kerralla sanoin "hyppää", ja Taavi nouti oikein hienosti. Toistoja otin vielä kaksi, ja ne onnistuivat oikein hyvin. Nyt käsky olkoon "hyppää", kun näytti toimivan hyvin. Seuraavalla kerralla voisi varmuuden vuoksi ottaa yhden vaparihypyn ennen noutotoistoa. Taavi teki kyllä noudot todella nätisti. Kapulan pureskelua ei esiintynyt, T kantoi kapulaa reippaasti ja hyppäsi hyvin. Ei mitään valittamista kolmessa viimeisessä toistossa.

• Kauko-ohjaus

Otin illalla ensiksi pari toistoa takapalkalla maahan-seiso-vaihtoa. Ensiksi Taavi otti pienen horjahdusaskeleen eteen. Itse olin pojan edessä kyykyssä. Kun siirryin istumaan sängylle ja otin viisi toistoa tällä tavalla, nousi T oikein hienosti paikallaan - hienoa. Tärkeää on nyt pitää viretila sopivan alhaisena, ettei T innostu liikaa, jolloin tekniikka kärsii. Huom! Pari toistoa tein niin, että käskin Taavin sivulla maahan ja menin sitten istumaan sohvalle.

Myöhemmin otettiin kolme toistoa niin, että olin Taavin edessä seisaallaan. Jätin Taavin maahan sanoen takasanan. Käskytin ensin istumaan ja sitten takaisin maahan. Tämän jälkeen käskin seisomaan. Aivan mahtava nousu! Toisella kerralla käskin suoraan maahan ilman sivulla käymistä ja sitten seisomaan. Jälleen T teki hienosti. Viimeinen toisto taas sivulta alkaen. Yhtä hyvä oli tuokin. Mistään liikevarmuudesta - edes sisällä - ei vielä voida puhua, mutta alku on lupaava.

Ennen lenkille lähtemistä otin vielä pari vaihtoa eteisessä. Miettikää, etäisyyttä Taaviin oli huimat 3-4 m! Otin maahan-istu-maahan-seiso ja vapautin seisomisesta namikupille eteiseen. Palkkana käytin aamupalajuustoa. Äiti katsoi pari vaihtoa sivultapäin ja saattoi todeta, ettei Taavi liikkunut milliäkään. Jatkosuunnitelmia on sen verran, että pääasiassa otetaan toistoja lyhyeltä etäisyydeltä ja vahvistetaan liikettä rauhassa. En ole ottanut Taavin kanssa seiso-maahan-vaihtoa yhtään. Aion kokeilla sitä ensin käsiohjauksen kanssa liikeradalla avustaen ja katsoa, miten etenee. Edelleenkään seisomisen käsimerkistä ei ole tietoa, mutta jospa sen keksisi.

• Metalliesine

Varsinaisen voittajafiiliksen tuoja oli metalliesineen noutaminen. Tätä päivää olen odottanut ja joskus jopa pitänyt mahdottomana, mutta mahdottomasta tuli totta. Pikkuruinen shelttiseni nouti metalliesineen ilman käärettä. Jo teippipäällisen kanssa noutaminen oli suuri edistysaskel. Tämä tapahtui upean isäni avulla. Pidin eilen välipäivän metalliesineestä, joten tänään oli pikkutreenin aikana. Ensiksi vähensin teippiä niin, että esineen keskiosassa olin noin 1,5 cm levyinen teippipala (yksi kerros). Iskä heitti esineen ja käski Taavin noutaa. Yhden kerran empi, mutta toi sitten. Palkaksi T sai palvattua lihaleikettä. Otimme pois teipin, koska se oli käytännössä vain "koriste". T mietti kerran, mutta iskä toisti käskyn reippaasti ja näytti suuntaa. Taavi toi esineen! Kehuimme todella paljon ja annoimme reilusti leikettä palkaksi. Toinen toisto perään: Taavi nouti ensimmäisellä kerralla. Taas kehuimme paljon, ja Taavikin innostui ilostamme. Hyppelin kertomaan äidille ilouutiset. Taavi katsoi ihmeissään. Huvikseni otin vielä herkkuluun laatikostani, jolloin Taavi valpastui. Heitin metalliesineen, ja Taavi kävi hakemassa esineen minulle oma-aloitteisesti. Palkaksi T sai luun, hymyni ja kunnon suulliset kehut.

Olen edelleen "täpinöissä" metalliesineen onnistumisesta. Aion jatkaa iskän kanssa tehtyjä treenejä reilulla palkalla eri puolilla taloa. Pääasiassa toistoja tehdään lyhyeltä matkalta. Nyt kun T nostaa esineen, voisi kokeilla myös vauhtinoutoja, jotka toivat aimoannoksen intoja puukapulanoutoihin aikoinaan. Vauhtinoutoharjoituksissa juoksen itse poispäin ja palkitsen joko lelulla tai joskus namilla. Tästä on todella hyvä jatkaa.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 21:20 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Olemme tämänpäiväisissä treeneissä keskittyneet erityisesti kauko-ohjaukseen ja alustan harjoittelemiseen. Olemme edistyneet aika mukavasti, varsinkin kauko-ohjauksessa on tullut tajuttua monta juttua.

• Kauko-ohjaus

Teimme Taavin kanssa päivällä noin klo 14.30 maahan-seiso-sarjaa 3 x 5. Tein läheltä, mutta en näyttänyt kädellä merkkiä. Viimeisen sarjan viimeisellä toistokerralla pyörähti ensin, otettiin uusiksi. Palkitsin kaikki toistot aamupalajuustolla. Taaville "rees"-käsky on alkanut vahvistua hienosti. Seuraava toistosarja tehtiin raa'alla jauhelihalla ennen ruokaa. Toistoja 3 x 4. Onnistui hyvin, mutta huomasin, että T saattoi vahingossa tavoitella hiukan liian edestä namia. Käsky vaikutti vahvalta, eikä esim. istumaan pomppaamista esiintynyt kuin yhden kerran. Liikeradan osaaminen vaikutti oikein hyvälle, joten jäinkin pohtimaan, olisiko jo aika siirtyä takapalkkaukseen.

Ruoka-aikana tehtyjen kaukotreenien innostamana menimme Taavin kanssa ulkoilulenkin jälkeen huoneeseeni kokeilemaan takapalkkausta. Laitoin namin kuppiin Taavin taakse (Taavi maassa) ja otin aluksi läheltä nousun. Vapautin välittömästi taakse. Otimme sarjoja kolme. Toistoja tuli hiukan vaihtelevasti. Itseasiassa pienen erehdyksen ja oivalluksen kautta T tajusi, että taakse pääsee nousemalla ylös sarananousulla. Mielestäni peräti helpotti, jos itse siirryin pikkaisen kauemmaksi Taavista ennen seisomaan käskemistä. Yritin pitää Taavin viretilan riittävän alhaalla, sillä huomasin, että takapalkan aktivoimisen jälkeen poitsu tarjosi jopa peruuttamista. Silti käskysana näyttää vahvistuvan, ja uskoisin, että vahvistuu edelleen. Mikäli tekniikka kärsii, ja T tippuu kärryiltä takapalkkausen ja nousun suhteen, palataan harjoituksissa tekniikkatreeniin. Ajattelin nyt kuitenkin kokeilla näin, koska ei tarvitsisi enää huolehtia eteenpäin tulemisesta, jos saisi takapalkkauksen toimimaan. Testaillaan.

Lenkin jälkeen, noin puoli kahdeksalta, tehtiin yksi ainoa toisto ennen luun antamista. Olin itse Taavin edessä ja sanoin rauhallisesti "rees". Taavi nousi täydellisesti ja vapautin heti taakse luulle. Olen älyttömän ylpeä ja iloinen.

• Alusta

Alustatreeniä tehtiin päivällä aamupalajuustolla palkaten 3 x 5 toistoa. Teippasin kevyen pikku alustan lattiaan kiinni olohuoneeseen. Vaihtelin etäisyyttä, useimmiten jopa 4 m. Taavi alkoi tajuta alustan idean huomattavasti paremmin - hyvä. Ennen ruokaa T teki vielä reippaammin nappuloilla ja tarjosi koskettamista nopeammin kuin eilen. Tästä on hyvä jatkaa. On tuo poitsuni niin ihana.

En ole aivan tarkasti perillä koirien värien hahmottamiskyvystä, mutta olen lukenut, etteivät koirat erota värejä tarkasti. Käyttämäni kosketusalusta, luutunpalanen, on vaaleansininen, eikä siis kovin näkyvä. Ajattelin ostaa seuraavaksi esim. punaista tai vihreää luuttua, jotta saan näkyvämmän alustan.

• Luoksetulon pysäytys

Yksi kaikkien aikojen parhaista pysäytystreeneistä on takana. Kävimme sauvakävelylenkillä (olen hurahtanut ko.lajiin jo vuosia sitten) iskän ja naapurimme/vanhempieni ystävän Karin kanssa. Taavi käyttäytyi lenkillä yhtä hyvin kuin ennenkin. Lenkin jälkeen päätin vielä ottaa kaksi toistoa luoksetulon pysäytystä pihatiellä. Iskä jäi puoleen väliin tietä katsomaan ja toimi pysäytysmerkkinä. Takapalkkana käytin narulelua. Tie oli liukas, joten kiersin nurmikon kautta. Kutsuin Taavia, ja poika hoksasi myös edetä nurmikkoa pitkin. Pysäytin iskän kohdalla, ja T pysähtyi upeasti. Vapautin välittömästi taakse. Taavi meni epäröimättä takapalkan luo ja toi sitten lelun minulle. Leikimme ja palasimme lähtöpaikalle. Toinen toisto samalla tavalla, mutta nyt odotin 1 s ja vapautin sitten vasta taakse. T teki täydellisen pysähdyksen - hienoa. Näinollen voin todeta, että pitkään jatkunut takapalkan vahvistaminen toistojen ja toistojen kautta on tuottanut tulosta. Taavi on myöskin oppinut suhteuttamaan luoksetulovauhtinsa ikäänkuin sopivaksi pysähdystä ajatellen, eikä enää loiki koko matkaa kuin aropupu. Vauhdista ei kuitenkaan ole puutetta, sillä T tulee aina laukalla. Olipas hyvä päivä. Josko vielä viettäisi tovin naksukirjaa lukien - Taavi saa rentoutua loppuillan.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 19:50 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Ainakaan ajasta ei ollut tänä maanantaina pulaa, sillä pääsin mukavan aikaisin koulusta kotiin iskän kyydillä. Maltoin mielini ja jätin ruutuharjoitukset väliin. Tein "parannuksen" ja palasin harjoittelun alkujuurille - kosketusalustan ääreen. Luin eilen iltalukemisenani ruotsalaista naksutinkoulutuskirjaa. Häpeäkseni myönnän, että viime aikoina naksutin on jäänyt laatikkoon, ja koulutuksen perusperiaatteet (kriteeri, vahvistetiheys ja ajoitus) unohtuneet, ainakin osittain. Mainitsinkin tästä asiasta jo eilisen blogimerkinnän yhteydessä. Onneksi naksukirja kasvatti motivaatiotani naksuttelun suhteen reilusti, vaikka olen lukenut vasta ensimmäisen kappaleen. Mainittakoon, että olen lukenut kirjan aiemmin, mutta kertaus on opintojen äiti.

Koulusta kotiuduttuani katselin kirjan koulutuspäiväkirja -ja treenisuunnitelmapohjia, joita monistin muutaman itselleni. Ajattelin tehdä vielä omat versiot koneelle, jotta saan kätevästi tulostettua tai täytettyä koneella. Suunnitelmapohjaan merkitään tehtävä, tehtävän kuvaus, tehtävän osat (mistä tehtävä koostuu), koiran tähänastinen osaaminen ja kriteerit. Päätin tehdä perussuunnitelman ruutuharjoittelun aloittamiseksi. Kaikki alkakoon lähes nollasta, sillä päätin aloittaa kosketusalustan vahvistamisesta. Tehtävän päätavoite on, että T menee 25 m etäisyydellä olevaan ruutuun keskelle reippaasti ja koskee alustaa. Olen siis ottanut tehtäväksi ainoastaan alustaversion, jatkoa mietin myöhemmin. Kirjassa esiteltiin hiirimattometodi, jota aionkin osittain hyödyntää ruutuopetuksessa.

Sitten treenisuunnitelman osiin. Mitä Taavi osaa ennestään? Taavi osaa koskettaa alustaa. Jotta kokonainen ruutusuoritus onnistuu, täytyy Taavin etsiä katseellaan neljä merkkiä, irrota eteen ja osata hahmottaa ruudun keskikohta (etsiä alusta). Mielestäni suurin ongelma viime aikoina on ollut nimenomaan eteen irtoaminen. Taavi on epäröinyt ruutuun lähtemistä, ja suurin syy pohdiskelun jälkeen on liian nopea eteneminen etäisyyden kasvattamisessa. Jos varsinainen idea, ruutuun meneminen, ei ole tullut riittävän selväksi lyhyellä matkalla, ei eteen irtoaminen onnistu. Muutama toisto ei tarkoita osaamista, vaan tarvitaan paljon vahvistamista, toistoja, vahvistamista ja toistoja.

Aloitin alustaharjoittelun huoneestani. Namipaloina juustoa. Ensiksi ihan läheltä 3 x 5 kosketusta. Annoin namin etääntymällä hiukan. En ole vielä maininnut, mikä on suurin tavoitteeni ja mitä kaikella ajan takaa. Ajan takaa frivilligt-meininkiä eli haluan Taavin tarjoavan alustalle menemistä. Alustaan on liitetty aikoja sitten vihje "koske", eikä Taavi ole alustalle mennyt ilman tuota vihjesanaa oma-aloitteisesti. Kyseessä on ärsykekontrolli: Taavi ei tee toimintoa ilman vihjettä. Silti haluan vahvistaa oma-aloitteisuutta myös alustan suhteen, sillä se tuo Taaville varmuutta tarjota eteen lähtemistä ruudussakin. Alustan koskeminen vahvistuu, irtoaminen vahvistuu ja oma-aloitteisuus vahvistuu. Tähän minä pyrin "taantumisella".

Tein pari toistoa nappuloilla sisällä sekä lenkin jälkeen päivällä pihamaalla jauhelihapihvin palalla. Olen todella huono käsittelemään murenevaa pihviä ja onnistuin taidokkaasti hiukan murentamaan pihviä maahan, jolloin Taavi etsiskeli innoissaan murusia maasta. Ilmeisesti pihakäytävällä oli jokin ihmeellinen haju, sillä myös bichonit nuuskivat innokkaasti ulkona. "Oudot" hajut haittasivat hiukan kosketusalustaharjoittelua, mutta saatiin onnistumisiakin. Välillä kasvatin etäisyyttä vähän liikaa, jolloin T ei lähtenyt niin nopeasti alustalle: vahvistetiheys liian harva. Vaihtelin etäisyyttä. Taavi kävi koskemassa alustaa ja pomppi takaisin kuin aropupu kuullessaan klikkauksen.

Ennen ruoka-aikaa tehtiin eteisessä 3 x 5 toistoa nappuloilla. Taavi teki todella hienosti ja tarjosi innokkaasti alustan koskemista. Toiset kaksi sarjaa tein pihakäytävällä. Itseasiassa harjoitus meni paremmin kuin päivällä. Onnistumisprosentiksi sain kirjata semmoiset 80 %, mutta vähän jotkin hajut haittasivat Taavin keskittymistä. Pihakäytävällä etäisyyttä kannattaa hiukan lyhentää.

Aion nyt jatkaa alustaharjoituksia niin, että etäisyyttä voi lisätä reippaasti. Naksukirjassa käytetään kosketusalustana hiirimattoa, ja etäisyyttä lisätään yhdestä metristä kolmeenkymmeneen. Minulla on käytössäni noin 4 x 4 cm tai 4 x 3 cm alustat, joten pelkän alustan kanssa en etäisyyttä aio lisätä kolmeenkymmeneen metriin. Kun alustan koskettaminen onnistuu luontevasti nimenomaan oma-aloitteisesti, rakennan alustan ympärille ruudun. Painotan sanaa oma-aloitteisesti, sillä T osaa mennä alustalle käskystä, mutta oma-aloitteinen irtoaminen eteen ei ole osoittautunut kovin vahvaksi taidoksi tällä hetkellä. Agilityrata onkin sitten ihan eri juttu - siellä T todella irtoaa. Ensimmäiset ruudun kanssa tehdyt toistot tehdään 2 metrin etäisyydeltä ja sitten etäisyyttä kasvatetaan 3 metriin ja 5 metriin. Näillä parilla jutulla pääsemme jo alkuun. Naksukirjan myötä sain alustan häivyttämiseen uusia ideoita, mutta en ole vielä päättänyt "alustan kohtaloa". Laitettakoon loppuun vielä tarkat vaiheet, niin pysyn itsekin paremmin kärryllä.

• Taavi koskee alustaa oma-aloitteisesti.
• Taavi koskee alustaa, vaikka etäisyyttä on enemmän. Esim. 2 m, 3 m ja 5 m. Viiden metrin jälkeen voisi kokeilla lisätä reilummin (esim. 8 metriin).
• Kosketusalustan koskettamisen onnistuessa pidemmältäkin matkalta rakennetaan alustan ympärille ruutua. Aluksi toistoja 2 metrin etäisyydeltä: T menee ruutuun ja koskee alustaa (NAKS + NAMI). Vaihtele lähettämiskulmia.

Toisin sanoen olen muuttanut suunnitelmaani eilisestä. Pieni miettiminen näköjään tuottaa tuloksia. En tosin ole todellakaan hylännyt tai kumonnut entisiä suunnitelmiani, vaan tarkentanut ainoastaan. Aikaisemmassa suunnitelmassa oli myös kosketusalustan treenaamista alkuharjoitteluna, mutta nyt päätin hiukan pidentää tätä kosketusalustavaihetta (alustan koskettaminen pidemmältäkin matkalta). Olen pistänyt korvan taakse leluruudut yms., mutta nyt ensisijainen tavoitteeni on epäröimätön ruutuunmeno. Yritän pitää kriteerin niin alhaalla, optimaalisella tasolla, jotta epäröintiä ei esiinny. Katsotaan, miten onnistuu.

Emme ole siis treenanneet tänään yhtään mitään muuta kuin alustaa - lukuunottamatta kontaktivahvistusta. Taavi ei ole harjoitellut tekniikkasuorituksia edes kaukoissa, vaan on saanut lepäillä. Tällainen kevyt päivä oma-aloitteisuutta niin alustan kuin kontaktin suhteen tekee hyvää tokohauvalleni. Minäkin olen oppinut jotain: olen oppinut ainakin hitusen suunnittelua.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 18:19 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Ruutuharjoittelusta on taas kyse. Luin eräältä keskustelupalstalta eilen ruudun opettamisesta. Toiseltakin palstalta löysin vinkkiä, ja nyt minun pitäisi olla paljon viisaampi. Aion paneutua ruutumysteerioon tosissani. Kaipaan suoritusvarmuutta ja jotain täsmällisyyttä harjoitteluun, sillä nykyään treenaan vain "vähän sinnepäin". Mikä harjoittelussa sitten on vikana? Ajoitus, kriteeri ja vahvistetiheys. Ajoitus on suurin piirtein kunnossa, mutta kriteeri. Ennen ruututreeniä, tai mitä tahansa treeniä, on tiedettävä, mitä koiralta vaatii. Ei saa vaihdella, miten sattuu. Olen sortunut epämääräiseen harjoitteluun, mikä ei todellakaan ole edistänyt ruudun oppimista, vaan sotkenut vain. Vahvistetiheyden täytyy olla suuri, jotta T pääsee jyvälle. Vaikka Taavi ei ole kaikista herkin vahvistetiheyden suhteen, pitää vahvisteita tulla tarpeeksi usein. Näin ollen kriteeriä on laskettava, jos vahvistetiheys alkaa harventua. Monta asiaa opittavana. Ehkäpä palaan vielä ruutusuunnitelmiin treenimuistiinpanojen jälkeen.

• Kauko-ohjaus

Aamulla tehtiin ensiksi Polar-juustolla pari nousua, mutta ei oikein onnistunut. Päädyin sitten vaihtamaan namiksi aamupalajuuston - alkoi onnistua. Eteisessä tehtiin 2 x 6 toistoa ja meni aivan älyttömän hyvin. Taavi teki tarkasti, ja käskysanan merkitys on alkanut vahvistua.

Iltaruokaa ennen otettiin raa'alla jauhelihalla 2 x 5 toistoa. Treeni sujui yhtä hyvin kuin aamulla. Taavi tarjosi peräti oma-aloitteisesti nousua, eikä liikkunut senttiäkään. Jatketaan kuitenkin maltillisesti.

• Ruutu

Pihamme on todella liukas, eikä iskä ollut vielä päivällä hiekoittanut, joten ruututreeni tehtiin liukkaissa tunnelmissa. Tein äidin kukkaruukuista ruudun parkkikselle ja mustista muovisista ruukuista toisen ruudun pihatielle. Ensiksi yritin vahvistaa Taavin oma-aloitteista alustalle menemistä. Etäisyyttä ruutuun oli vain parisen metriä. Pikkuhiljaa alkoi onnistua, ja Taavi tarjosi alustalle menemistä aktiivisesti. Vihelsin (NAKS), ja T sai tulla hakemaan minulta namin.

Seuraavaksi yritin kasvattaa matkaa. Tavoitteena oli taas alustan koskemisen tarjoaminen, mutta ei sujunut aivan heti. Pienellä ohjauksella kuitenkin meni alustalle, ja harjoittelu alkoi edistyä. Jälkeenpäin mietittynä etäisyys oli liian suuri: kriteeri oli liian korkealla. Tästä seurasi vahvistetiheyden heikkeneminen. Opeteltavaa riittää. Pidin tauon ja otin kaksi ruutuunmenoa kauas mustaan ruutuun. T meni upeasti ruutuun keskelle ilman pienintäkään epäröintiä. Palkitsin pallonheitolla.

Loppuun vielä tauon jälkeen pari alustan koskemista. Etäisyyttä ruutuun ei ollut paljoa, joten onnistui. Treenistä jäi hyvä mieli, mutta silti tuntuu välillä, että olen hukassa ruututreenin suhteen. Yritän nyt luoda jotain pikkusuunnitelmaa.

• Otetaan pelkkiä alustan koskemisia lyhyeltä etäisyydeltä. Toisin sanoen Taavi saa palkan, kun menee oma-aloitteisesti ruutuun alustalle. Treenin alussa kannattaa ottaa esim. kaksi perustreeniä kosketusalustaa ihan vierestä ja sitten vasta ruudun ulkopuolelta. Taavi osaa mennä usean metrin etäisyydeltä alustalle, mutta tätä ei ole tehty pitkään aikaan ilman "koske"-vihjettä. Etäisyyttä lisättävä maltillisesti.
• Jonkin aikaa ruutua kohtalaisen lyhyeltä matkalta. Voisi kokeilla myös leluruutuja, jos pidentää matkaa. Ts. viedään koiran kanssa lelu ruutuun ja lähetetään vasta sitten ruutuun.
• Välillä voi juosta itse ruutuun leikkimään koiran kanssa. Välillä heitetään lelu ja mennään vasta sen jälkeen ruutuun leikkimään.
• Tarkoituksena pitää matka niin lyhyenä ja vahvistaa oma-aloitteisuutta alustan avulla, ettei epäröintiä esiinny. Jos epäröi, joko juostaan ruutuun yhdessä leikkimään tai viedään lelu ruutuun ja lähetetään sitten.

Yritetään nyt ylläolevien "ohjeiden" mukaan. Jos ei toimi, pitänee heti ottaa kriteeri ja vahvistetiheys tarkkailuun. Toistojen määrää kannattanee myös seurata. Tärkeintä on, että jokaisella treenikerralla on jokin tavoite, ja kriteeri todella on selvillä.

• Metalliesine

Otettiin vain ja ainoastaan yksi toisto yhden teippikerroksen kera. Palkkana ruhtinaallisesti iltaruoka-annos. Taavi teki iloisesti, vaikka iskä ei ollutkaan avustajana.

Loppuillan Taavi on viettänyt rennosti. Iltapäivän lenkin jälkeen poika on saanut lepäillä. Katsotaan, miten huomenna jatketaan. Tämä viikko on ollut melko treenipainotteinen. Tänään tosin on ollut vähän kevyempää, kun ei mentykään treenamaan Riikan ja Touhon kanssa.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 19:15 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Olen minäkin tokoihminen. Vasta eilen löysin lopulliset tulokset tokon MM-kilpailuista. Niinhän siinä kävi, että Suomen TOKO-maajoukkue voitti hienosti MM-kultaa. Henkilökohtaisia mitalejakin tuli kaksi - kerrassaan mahtavaa. Olisipa kiva nähdä jokin video maailmaanmestaruuskisoista. Hyvien ohjaajien ja koirien työskentelyn katsominen on aina antoisaa, ja ennen kaikkea siitä oppii todella paljon. Vuoden 2005 SM-tokovideo on ainakin ollut hyödyllinen. Seuraaminenkaan ei tuntunut sen jälkeen enää yhtään niin pelottavalta, vaikka koirat tekivätkin lähes pelottavan hyviä seuraamissuorituksia.

Nyt on vihdoin tilattu uusi tokokirja. Pidän vielä jännitystä yllä, mutta sen vihjeen annan, että kieli on ruotsi. Olen jotenkin hairahtanut ruotsalaisten ja myös norjalaisten koulutuskirjallisuuteen. Suurimman vaikutuksen on tähän mennessä tehnyt "Klickerträning för din hund"-teos, jonka aion pian kahlata uudelleen läpi. Eilen lueskelin Ingrid Tapperin "Handbok i hundspråk"-kirjaa. Tarkoitukseni olisi joulun jälkeen laajentaa kirjakokoelmaa muutamalla englanninkielisellä koirien luontaista käyttäytymistä käsittelevällä teoksella. En viitsinyt nyt tilata käytöskirjoja, sillä luulen uudessa tokokirjassa olevan joksikin aikaa mielenkiintoista lukemista. "Canis"-lehtikin tarjonnee runsaasti hyödyllisiä tekstejä, joten kirjallisuudesta ei ole pulaa.

Ennen varsinaiseen tokotreeniin pureutumista täytyy mainita, että Taavin bestis Touho-tolleri sai Jyväskylän KV-näyttelyssä ensimmäisen ERI:nsä ja sijoittui nuorten luokan toiseksi. Olen todella ylpeä Riikasta ja Touhosta - kerrassaan hienoa. Toivottavasti myös Katrilla ja Kassu-sheltillä menee huomenna hyvin. Ainakin viime vuonna ruotsalainen tuomari tykkäsi Kassusta. Taavi ei sitten olekaan lainkaan ruotsalaisten mieleen. Toisin sanoen ruotsalaisissa ei ole mitään muuta huonoa kuin se, etteivät he tykkää minipojista - vitsi. Ehkäpä me keskitymme tokotreeniin näyttelykehien sijaan, sillä T sopii paremmin tokokehään.

• Kauko-ohjaus

Aamulla tehtiin Polar-juuston voimin maahan-nouse-sarjaa. Treeni meni peräti paremmin kuin eilen. Sanoin Taavin noustessa "rees"-vihjeen rauhallisesti. Välillä näytin pikkaisen liikerataa, mutta pääasiassa keskityin pitämään käteni paikallaan. Kiinnitin huomiota käden paikkaan, sillä eteenpäin liikauttaminen on kohtalokasta ja johtaa vain turhaan etenemiseen.

Ennen iltaruokaa raa'alla jauhelihalla otettiin 3 x 5 toistoa. Käden liikerata oli pieni, suurimmassa osassa toistoja käsi oli paikallaan. Viimeisen sarjan tein niin, että käteni oli Taavin kuonon korkeudella ja käskin pojan odottaa maassa. Kun annoin käskyn, T sai kurkottaa namin luo. Tämä onnistui todella hyvin. T oppi ymmärtämään käskyn merkityksen paremmin ja eteenpäin liikkumisen mahdollisuus pieneni huomattavasti. Häiriönä oli vieressä häärivä Juuso.

• Luoksetulon pysäytys

"Eräjormareissulla" iskän ja Taavin kanssa teimme yhdellä tiesuoralla kaksi luoksetuloa. Luoksetulomatka oli todella pitkä. Takapalkaksi jätin kankaisen patukan. Pysäytin Taavin ensimmäisellä kerralla suurin piirtein puolivälissä. Pysähdys oli todella hyvä, vapautin välittömästi taakse. T jäi katsomaan minua ennen kuin lähti takapalkalle, mutta juoksi sitten kuitenkin patukan luo. Toisen toiston pysähdys oli aavistuksen löysempi, ehkäpä kasin arvoinen. Vapautin taas taakse välittömästi. Tyytyväinen pysähdyksiin olin, sillä matka oli todella pitkä. Positiivisinta oli se, että T ei juossut aivan täysillä, vaan osasi suhteuttaa vauhtinsa pysähtyäkseen mahdollisimman nopeasti. Ennakoinnista ei kuitenkaan ollut puhettakaan, vaan T tuli reippaasti laukalla minua kohti. Lopuksi vielä leikittiin tovi patukalla - kivaa oli.

• Metalliesine

Kirjoitin Lemmikkipalstojen Liikkeenohjaaja-foorumiin metalliesineongelmastamme. Sain muutamia hyviä vinkkejä ja tänään osalti niidenkin innoittamana päätin kokeilla metalliesinettä. Olin tosin eilen ideoinut pientä koulutusrupeamaa, johon myös iskä osallistuisi. Niinpä puoli kolmen maissa menimme työhuoneeseen iskän ja Taavin kanssa. Metalliesineen päälle olin laittanut yhden kerroksen maalarinteippiä. Kerros oli todella ohut, joten kapulan kovuus tuntui aivan eri tavalla kuin kääreen kanssa. Iskä oli tällä kertaa Taavin ohjajaama. Minä toimin ainoastaan tarkkailijana. Namiksi valitsin leikkelesiivun. Iskä heitti kapulan noin metrin päähän pyytäen Taavia noutamaan. Taavi meni kapulan luo ja katsoi iskää kysyvän näköisenä. Iskä toisti reippaasti käskyn, ja niinpä Taavi otti esineen, mutta roikotti sitä teipin palasesta. Otettiin uudellen, ja nyt Taavi toi iskälle metalliesineen hyvällä otteella pelkän teipin kanssa - mahtavaa. Kehuimme Taavia vuolaasti ja annoimme leikkelettä. Samanlaisia toistoja otettiin vielä kaksi. Taavi oli todella iloinen, eikä lainkaan paineistunut, vaikka sen piti noutaa esine pelkän teippikerroksen kera. Tästä on oikein hyvä jatkaa. Olen edelleen aivan käsittämättömän iloinen.

• Hyppynouto

Ulkoilulenkin jälkeen otettiin pitkästä aikaa hyppynoutoa. Otin ensiksi aika pitkältä matkalta. Noudossa ei mitään vikaa, mutta Taavi ei hypännyt estettä menomatkalla, vaan ainoastaan tullessaan luokseni kapula suussa. Tajusin, että suurin vaikeus lienee minun heittoni. Pitkältä matkalta on vaikea heittää esteen taakse, eikä vinoon. Lyhensin matkaa ja kehuin Taavin hypätessä menomatkalla. Perään otettiin sitten vielä toinen toisto lyhyeltä matkalta. Lopuksi pitkä matka, mutta kävin heittämässä kapulan lähempää. Nyt meni oikein hyvin! Palkitsin kaikki toistot nappuloilla.

• Ruutu

Ruutuharjoittelu junnasi taas paikoillaan. Tein Peltoniemeen päin ruudun punaisista tötsistä ja autotallille päin siirappiruudun. Ensiksi yritin lähettää siirappiruutuun. T ei lähtenyt reippaasti, vaan jäi töllistelmään. Kello oli jo yli neljän, joten oli melko hämärää. Ei olisi pitänyt harjoitella ruutua niin hämärällä. Mentiin sitten lähemmäksi ruutua ja sitten onnistui. Ruudussa otettiin kolme kertaa pelkkää alustan koskemista. Taavi oli hämäryydestä vähän hämillään. Pientä epävarmuutta lähdöissä oli.

Seuraavaksi yritin lähettää punaiseen tötsäruutuun. T katsoi ruudun suuntaan, mutta jälleen epäröi lähteä. T lähti kuitenkin seuraavalla kerralla ja palkitsin pallolla, kuten siirappiruudutkin. Otin vielä kaksi toistoa molempaan ruutuun. Viimeinen toisto tehtiin siirappiruutuun, ja toiston päätteeksi leikittiin pallolla. Välillä tuli jotenkin epätoivoinen olo, miksi tämä ei nyt taas toimi. Hämäryys oli yksi syy. Taavi alkoi ehkä aistia minun "epätoivoni", mutta onneksi teki ihan hyvin töitä. Päätettiinpähän treeni reippaaseen ruutuunmenoon ja leikkiin, joten ainakaan huonosti ei treeni loppunut.

Keräilin ruutumerkit pois ja jätin Taavin makaamaan paikalleen. Maahanmeno tehtiin vauhdista. Kävelin pitkin pihatietä ja kutsuin sitten Taavin seuraamaan "sivu"-käskyllä. Tätä ruutusuorituksen osaa ei ole tehty juurikaan, mutta aivan upeasti meni. Ei mitään ongelmaa seuraamaan tulemisen suhteen, vaikka etäisyyttä oli reilusti. Eiköhän tämä ruututreeni tästä ala luistaa pikkuhiljaa.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 17:21 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Lauantain hallitreenit ovat takana. Lähdettiin puolitapäivin eräjormailemaan iskän ja Taavin kanssa. Menomatkalla käytiin treenaamassa hetki hallilla. Suurin ongelmani (?) taitaa nykyään olla suunnittelemattomuus agitreeneissä. Se on vaan niin kivaa juoksennella pitkin rataa ilman suunnitelmaa - saati treenitavoitetta. Pieleen menneen ohjauksen seurauksena väärin suoritettu pätkä otetaan vain uudestaan, pohtimatta senkummemmin, miksi meni väärin. Ehkäpä Miran kieputtelutreenejä tarvittaisiin. Pitää kuitenkin muistaa, miksi treenataan. Yritän edelleen päästä eroon idioottimaisista suorituspaineistani. Joskus otan kaiken liian vakavasti ja melkein unohdan, että myös agitreenin pitäisi olla hauskaa. Tokossa olen päässyt eteenpäin, kun olen hyväksynyt epäonnistumisen mahdollisuuden ja yrittänyt oppia virheistäni. Agilityssa pitäisi tehdä samoin. Joten toisaalta tällaiset "vaparitreenit" tekevät ihan hyvää. Kun ei ole mitään suoritettavaa, saa vain nauttia. Taavihan tekee töitä hienosti ja on iloinen. Huomaan vain, että ns. paikallaan junnatessa alkaa hermostumiskynnykseni nousta. Maan polkeminen auttaa, mutta ehkä kymmeneen laskeminen olisi vielä hyödyllisempää. Tänään kai päätin, että radalla meneminen loppuu siihen paikkaan, kun alan hermostua. Pitää pysähtyä, laskea kymmeneen ja hymyillä. Ja pitäisi pikkaisen suunnitella. Jäikö treenistä hyvä mieli? Jäi. Koira tekee hyvin töitä, vaikka haukkuikin jonkin verran. "Hiljaa"-käsky toimi, "täällä"-käskyjä toteltiin aina, ja poika kuunteli minua hienosti. Kaipa hampaankoloon jäi vain se pieni haukkuminen ja turha kuumuminen - muusta en voi valittaa. Oma ohjaus on tietenkin asia erikseen. Tauko Miran treeneistä ei ole tehnyt hyvää, sillä olen alkanut jälleen huitoa minne sattuu. Taavi osuu ihmeellisesti tarkoittamalleni aidalle, mutta silti huidon.

Piirsin jälleen pohjan harjoittelusta. Yritän muistella, miten esteet radalla sijaitsivat. Kamerapuhelimella otettu kuva olisi kenties auttanut muistamisessa, mutta se jäi nyt ottamatta. Ratapohja löytyy täältä. Tällä kertaa en merkinnyt esteitä numeroilla, sillä harjoittelimme aikalailla sikin sokin. Päätin kuitenkin listata muutamia esimerkkipätkiä.

• Kaksi aitaa, kepit, oikeanpuoleinen aita takaa kierrettynä, kaksi aitaa kaartaen.
• Pussi, aita, rengas, aita, kaarros putkeen
• Putki, aita, aita, pituus, puomi
• Mutkaputki, kaksi aitaa, putki
• Kepit, mutkaputki, aita
• Kepit, takimmaiset aidat, pussi, aita, rengas, aita ("eteen"-käsky)
• Kepit, takimmaiset aidat, A-este

Tuossa oli joitakin esimerkkejä. Aika paljon tein kieputuksia takimmaisilla aidoilla. Haukkumista esiintyy lähinnä mentäessä U-putki, kaksi aitaa ja kepit. Kepeillä siis äänitaso alkoi nousta, samoin putkeen juostessa. T kuitenkin totteli aika kivasti "hiljaa"-käskyä. Keinua ei menty kertaakaan, ja Taavi ei edes yrittänyt karata sinne - hienoa. Palkitsin pätkät kangaspatukalla. Kontaktien alaosassa maassa oli nami. Puomi ja A-este mentiin molemmat vain kerran. Otin molemmilla esteillä odotukset, eli T jäi odottamaan kontaktille, ja minä palasin vielä palkitsemaan odottamisesta.

Näin yhteenvedon jälkeen tuli jotenkin paljon iloisempi mieli. Kun käy treenit läpi blogimerkinnän avulla, muistanee treenistä paremmin myös hyvät asiat. Löytyipä taas yksi hyvä syy kirjoittaa treeniblogia.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 15:07 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Olemme viettäneet koko viikon kevyintä treenipäivää. Olen edelleen vähän suu auki ahkerasti treenitahdistamme. Syksy on mennyt nopeasti treenien parissa, ja olen kirjoittanut blogia päivittäin - ihmeellistä. Taavissa "kova" treeni ei näy, vaan se tekee aina iloisesti ja innokkaasti. Toko ei ainakaan vielä ole alkanut poikaa ärsyttää - onneksi. Yritän tosin tarkkailla parhaani mukaan Taavin fiiliksiä. Jos pojalta alkaa into kadota, pidetään taukoa tai otetaan vain pikkujuttuja. Tänään paneuduttiin kauko-ohjaukseen ja metalliesineeseen.

• Kauko-ohjaus

Koska on perjantai, vietin päiväni tavalliseen tapaan Jyväskylässä. Kaupunkiin lähdettiin vähän myöhemmin, joten aamulla otin Taavuskan kanssa kalkkunaleikkeen ja juuston voimin maahan-nouse. Pari kertaa Taavi liikahti, jolloin otettiin sitten uudelleen. Olen laittanut merkille, että T tulee todella helposti epävarmaksi. Ainakin tässä maahan-seiso-harjoittelussa T on herkkä, jos ei heti menekään oikein. Yleensä olen sitten vapauttanut ja pikkaisen kannustanut pojan itsevarmuuden nostamiseksi. Harmi vbain, että tällaiset tilanteet heijastuvat melkein heti käskysanaan. Jos on tullut vahingossa liikahdus, epäonnistuminen, olen ottanut välittömästi uudelleen ja palkinnut oikein ruhtinaallisesti oikean suorituksen. Tänään ko. menettely tepsi, ja Taavi reipastui heti.

Illalla Jyväskylästä tultuani otin muutamia toistoja huoneessani. Palkkana käytin juustoa ja nyt jopa nappuloita. Autoin Taavia tekemällä kädelläni liikeradalla - aina välillä. Nappuloiden kanssa tein vain pienen liikeradan. Aluksihan nappuloilla palkkaaminen ei toiminut maahan-seiso-vaihdossa. Jatkamme käskysanan vahvistamisen ja varmuuden lisäämisellä. Mielestäni tällaista "jauhamisjaksoa" kannattaa ottaa riittävän pitkään, jotta sekä käskysana että tekniikkasuoritus jäävät Taaville selkäytimeen.

• Metalliesine

Iltaruokaa ennen 2 x 6 toistoa eteisessä kääreellä päällystetyllä metalliesineellä. Taavi oli reipas ja nopea hakiessaan esinettä. Palkitsin pelkän tuomisen, perusasentoja ei otettu. Metalliesine ihmetyttää edelleen. Yhden ohuen käärekerroksen kanssa kaikki sujuu hyvin, eikä metallisten ruokailuvälineiden noutaminenkaan tuota ongelmia, mutta jo pelkkä kääreettömän esineen näkeminen saa Taavin nyrpistämään nenäänsä. Poika tulee epävarmaksi ja näyttää olevan pahoillaan, kun ei vain uskalla tarttua esineeseen. Jospa jatkaisi ahkerasti ruokailuvälinenoutoja sekä metalliesineen hakemista kääreen kera. En vain tajua, miten Taaville paljas metalliesine voi olla niin vaikea. Ruokailuvälineet ovat jopa "kovempaa" metallia, ja itse esineeseen poju suhtautuu ihan hyvin, jos siinä vain on se kääre. Pikkuhiljaa edetään - ainakin yritetään.

• Luoksetulon pysäytys

Lähdin seitsemän jälkeen Taavin kanssa lenkille koululle päin. 4-tien vieressä pyörätielle otimme luoksetulon pysäytyksen. Takapalkkana oli narupallo. Tiellä vilisi autoja, tuuli kovasti ja satoi hiukan. Taavi ei välittänyt liikenteestä, vaan teki ihan kelvon pysähdyksen, liukkaasta tiestä huolimatta. Toiston jälkeen leikimme vielä narulelulla, vaikka jatkoimmekin samalla eteenpäin. Yksi toisto oli arvokas - molemmille jäi hyvä mieli.

• Seuraaminen

Seuraamisharjoittelumme on viime aikoina ollut lenkkipainotteista, edelleen kontaktin vahvistamista. Liekö sana sitten oikea kuvamaan "piilotreeniämme", mutta T saa palkan vaihtelevan seuraamispätkän jälkeen lenkillä. Käskyä en käytä, vaan Taavi hakeutuu sivulleni, tarjoaa seuraamista ja saa palkan ennemmin tai myöhemmin. Nykyään nämä lenkkiseuraamiset ovat entistä tiiviimpiä ja ihan sellaisia kuin haluaisin Taavin seuraamisen olevan kehässäkin. Joskus lenkillä tehtiin pari pyörähdystä paikoillaan tai perusasennosta lähtemisiä. Lenkillähän kävelen "normaalisti" ja näinollen opin lenkkiseuraamisissa kävelemään Taavin kanssa oikealla tempolla. Perusasennosta lähtemisetkin ovat huomattavasti rauhallisempia. Välillä otan juoksupätkiä ja tänään onnistuin melkein kaatumaan hölkätessäni pikkumatkan liukkaalla tiellä. Jokatapauksessa kontaktivahvistukset ovat tärkeä osa treeniämme ja tulihan niitä tänäänkin tehtyä iltalenkillä. Taavi tarjosi varsinkin tulomatkalla ahkerasti seuraamaan tulemista - hieno poika. Viikonloppuna yritän paneutua omiin askelkuvioihini.

Lenkin jälkeen riehuttiin pihassa leikkien saalisleikkiä mokkaisella ja kankaisella patukalla. Välillä T sai purra patukkaa oikein kunnolla. Välillä taas heittelin patukoita, ja luovututuksen jälkeen heitin toisen patukan. Leikittiin jonkin aikaa ja lopetettiin, kun T oli vielä innoissaan leikistä.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 22:18 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Olipas oikein mukava ilta treenien parissa. Ensiksi käytiin lenkillä Riikan & Touhon kanssa lenkkeilemässä, minkä jälkeen mentiin koululle tokoa treenaamaan. Kivaa oli ja hyvin meni. Alla hiukan tarkempi kurkistus treeneihin.

• Ruutu

Ensimmäinen harjoiteltava liike oli ruutu. Tällä viikolla on treenattu ruutua päivittäin, ihmeellistä. Yleensä tällaiset isot, vaativat ja ulkona treenattavat liikkeet ovat jotenkin kaikista "laiskistuttavimpia". Joka tapauksessa nyt olen saanut aimoannoksen motivaatiota ruudun harjoittelemiseen.

Tein kentälle kaksi ruutua Riikan avustuksella. Taavi odotti kaukalon ulkopuolella. 4-tienpuoleiseen päähän tein ruudun punaisista hillopurkeista. Riikka rakensi toisen ruudun toiseen päähän kenttää, sinisistä sangoista. Kumpaankiin ruutuun alustat keskelle. Hain Taavin kentän ulkopuolelta ja otin sivulta lähetyksen siniseen ruutuun. Tepalta meni ohi, lähti oikealle. Ilmeisesti käsky ei vieläkään tarpeeksi vahva. Otin uudelleen sivulta, nyt T lähti suoraan siniseen sankoruutuun. Poika haki hyvin keskikohtaa, heitin pallon palkaksi. Toinen toisto suurin piirtein sinisen ruudun kohdalta hillopurkkiruutuun. Täydellinen ruutuunmeno oli, jälleen pallopalkka. Sitten oli vuorossa tauko, jonka ajan T istui paikallaan Touhon treenatessa liikkeestä maahanmenoa.

Touhon treenin jälkeen tehtiin kolme ruutuunmenoa kumpaankin. Tein vuorotellen kumpaankin päähän. Punaiseen ruutuun menemisessä ei ongelmaa, vaikka etäisyyttä olikin reippaasti. T haki keskikohtaa hyvin ja etsi alustan. Välillä palkkasin suoraan pallolla, kun T meni ruutuun. Välillä "ruutu" + "koske" ja palkka vasta alustan koskemisen jälkeen. Välillä alustalle meneminen ilman käskyä. Siniseen ruutuun lähettäessä Taavi lähti reippaasti, mutta jotenkin kummallisesti ajautui oikeaan reunaan. Kenties siellä oli jokin haju (Touhon namin tms.). Kiertelevää, ns. oikealle kallistunutta ruutuunmenoa en hyväksynyt, vaan kutsuin Taavin pois ruuduta ja otin uudelleen. Viimeinen ruutuunmeno oli "leikkiruutu" eli lähdin lähetyksen jälkeen juoksemaan Taavia kohti, heitin pallon pojan ollessa ruudussa ja lopuksi vielä mentiin ruutuun leikkimään. Olen todella tyytyväinen Taavin tämänpäiväisiin ruutuharjoituksiin kentällä. Taavi ei välittänyt Touhon läsnäolosta, vaan teki hommia hyvin. Yleensä Taaville kauas irtoaminen on huomattavasti vaikeampaa Touhon läsnäollessa kuin esim. kotona tai lenkillä. Unohdinkin alussa mainita, että kentälle mennessä kysyin kerran "Missä ruutu?", ja Taavi etsi välittömästi katseellaan ruutuja - katsoi molempia ruutuja. Muutenkin T ikäänkuin hakeutui, varsinkin punaisen, ruudun läheisyyteen. Tästä jatketaan iloisina eteenpäin.

• Luoksetulon pysäytys

Ruutuharjoitusten jälkeen Riikka ja Touho harjoittelivat lauantain näyttelyä varten. Taavi toimi häiriönä istumalla "kehän" keskellä, kun Riikka ja Touho juoksivat ja kävelivät näyttelymäiseen tapaan. Oikein hyvä paikallaoloharjoitus Taavilla ja tietenkin Touholle hyödyllinen näyttelytreeni. Katsoin vielä Touhon hampaat leikkien tuomaria, minkä jälkeen T pääsi taas töihin.

Laitoin merkeiksi punaiset hillopurkit. Etäisyyttä merkkien välillä oli noin 16 m. Takapalkkana oli narulelu. Jätin Taavin sanoen "behind" 4-tienpuoleiseen päähän. Riikka ja Touho olivat vasemmalla, lähellä, häiriönä. Kutsuin poikaa ja pysäytin hiukan ennen merkkiä. Pysähdys oli aika hyvä, vapautin välittömästi taakse. Taavi juoksi iloisesti luokseni. Heitin narulelun vielä uudelleen pojalle. Sitten otettiin toinen toisto. Nyt Taavi ennakoi - pitkästä aikaa. En muistakaan, milloin T viimeksi ennakoi. Palasin Taavin luo ja vein takaisin lähtöpaikalle - uusi yritys. Kutsuin ja pysäytin suurin piirtein merkillä. Taavi pysähtyi kuin seinään - mahtavaa! Riikka kehui pysähdystä todella hyväksi. Vapautin Taavin heti takapalkalle. Lopuksi leikittiin vielä vähän.

Riikka ehdotti, jos olisimme kutsuneet pojat yhtä aikaa sivulle vierekkäin. Ensiksi harjoitus ei onnistunut. Taavi ei tajunnut, miksi Touho lähtee samaan aikaan juoksemaan kuin se. Niinpä Taavi jäi katsomaan kummistuneena Riikan sivulle juoksevaa Touhoa. Toisella kerralla Touho karkasi Taavin keskelle kenttää jääneen narulelun luo, mistä Taavi ei innostunut. Onneksi lopuksi saatiin ihan hyvät luoksetulot pojilta. Tätä voisi harjoitella enemmän tulevaisuudessa - kiitos Riikalle hyvästä ideasta.

• Seuraaminen

Teimme yhteistreenin lopuksi yhden ns. neliöseuraamisen, jossa tuli yhteensä neljä vasemmalle kääntymistä. Mielestäni Tepan pepunkäyttö oli nyt oikein hyvää. Pari askelsiirtymää oikealle tehtiin myös, ei ongelmaa. Yhteistreeneissä vahvistelin yleisesti kontaktia, kuten lenkilläkin, ja T tarjosi seuraamista toistojen välissä. Illalla ennen luun antamista askelsiirtyminen vasemmalle. Luun Taavi sai nopeasta perusasentoistumisesta käännyttäessä oikealle paikallaan. Hyvin meni! Jospa viikonloppuna tulisi vähän tarkemmin paneuduttua seuraamiseen. Minun pitäisi edelleen kuivaharjoitella, vaikka tänään teinkin käännökset vasemmalle ihan hyvin.

Yritämme treenata Riikan ja Touhon kanssa tokoa kerran viikossa. Viime viikollakin harjoittelimme yhdessä lenkkeilyn lomassa, joten säännöllisen treenin aloittaminen näyttää ihan lupaavalta. Saavatpahan koirat edes vähän häiriöharjoitusta, ja yhdessä treenaaminen on oikein kivaa. Hyödyllistä on lisäksi se, että on joku katsomassa omaa treenaamista ja etsimässä virheitä. Positiivista oli kuulla Riikan olevan tokosta enemmän kiinnostunut kuin ennen. Näin ollen yritämme pitää Eliksen "kauhunelikon" kasassa ja harjoitella tottista - enemmän tai vähemmän tosissamme. Lopuksi vielä pieni yhteenveto tämänpäiväisestä metalliesine- ja kauko-ohjausharjoittelusta.

• Metalliesine

Ennen ruokaa tehtiin 2 x 6 toistoa haarukan noutamista keittiössä ja eteisessä. Taavi oli oikein reipas ja toi haarukan nätisti. Menisipä itse metalliesineelläkin joskus yhtä hyvin.

• Kauko-ohjaus

Perustreeniä, maahan-seiso, otettiin illalla kalkkunaleikkeleen voimin. Tehtiin vain yksi viiden toiston sarja. Nyt nostin kättä vain hiukan, jopa Taavin edessä. Käsi kuitenkin suurin piirtein kuonon korkeudella. Taavi ei liikkunut eteenpäin, ja teki nousut nätisti. Käsiapua ei vielä voi jättää pois; vihjeen vahvistaminen jatkukoon. Tällä hetkellä Taavin nousutekniikka on kuitenkin oikein hyvällä mallilla.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:34 | 0 kommentit (luo) - (Lue)

Tänään vietettiin huomattavasti kevyempää treenipäivää. Koulupäivä minulta loppui jo kolmelta (kotona puoli neljältä), mutta otettiin kuitenkin illalla ainoastaan kauko-ohjausta ja ruutua.

• Kauko-ohjaus

Jälleen kerkisin harjoitella aamulla - hienoa. Otettiin tosin vain yksi sarja maahan-seiso-nousua. T pysyy hyvin paikallaan ja pidin käden paikallaan kuonon korkeudella eli varsinaista liikerataa en käyttänyt.

Iltaruualla otettiin kaksi kuuden toiston sarjaa. Huomasin, että käskysana on alkanut toimia tehokkaammin, mutta pientä käsiavustusta ei voi jättää pois. Parilla toistokerralla käytin liikerataa, muuten käsi oli paikallaan. Viretila pysyi sopivana, vaikka tehtiin ennen ruokaa ja palkkasin raa'alla jauhelihalla.

• Ruutu

Pimeä tulee nykyään älyttömän nopeasti, enkä sitten tänäänkään onnistunut heti koulusta kotiuduttuani ulos harjoittelemaan. Näin ollen treenattiin pimeällä lenkin jälkeen. Tein pihatielle samaan kohtaan kuin eilen ruudun punaisista tötsistä ja parkkiksen viereen siirappipurkkiruudun. Kumpaankin ruutuun laitoin siniset alustat. Ensiksi noin 10 m etäisyydeltä lähetys siirappiruutuun. T meni hienosti ruutuun, mutta ei löytänyt alustaa. Tuloksena oli harhailu. Lähetin uudestaan ja palkkasin pallolla, kun meni keskelle.

Seuraavaksi lähetys siirappiruudun vierestä tötsäruutuun. Olipas upea ruutuunmeno, vau! Suoraan keskelle, palkkasin pallonheitolla. Toinen toisto heti perään autotallilta päin. Etäisyyttä reilu 20 m. Taas hieno ruutuunmeno. Lähetys vaparina. Juoksin leikkimään Taavin kanssa ruutuun. Lopuksi vielä pihatieltä päin meno siirappiruutuun. Hiukan harhailua, meni sivulta. Ilmeisesti T näki vähän huonosti merkit, joten otin sitten läheltä yhden toiston. Taavi meni nyt todella hienosti keskelle ruutua. Positiivista treenissä oli Taavin into ruutuharjoitteluun ja ruudun hahmottaminen. Nyt poika ei epäröinyt yhtään lähteä ruutuun ja haki katseellaan merkkejä - upeaa. Toistoja tuli tehtyä sopiva määrä.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 22:03 | 0 kommentit (luo) - (Lue)