Voittajafiilis
22 marraskuuta 2006

Koeviikko on alkanut - sateisissa tunnelmissa. Marraskuu vaikuttaa enemmän syyskuulta, sillä maassa ei ole lunta juurikaan. Tiet ovat kovin liukkaita, ja vettäkin on vähän satanut. Minulla ei onneksi ole vaativa koeviikko, sillä kokeista jäljellä ovat enää äidinkieli ja ruotsi ensi viikolla. Tänään minulla oli biologian koe. Pimeät illat eivät paljon houkuttele treenaamaan, mutta onneksi koeviikon ansiosta on aikaa treenata päivälläkin. Huomenna minulla ei nimittäin ole koulua. Nyt palataan tämänpäiväisiin treeneihin. Tänään harpoimmekin suurin askelein eteenpäin - varsinkin ongelmaliikkeemme suhteen.

• Alusta

Aamulla tehtiin yksi toistosarja alustan koskettamista keittiössä. Etäisyyttä alustaan oli noin neljä metriä. Ennen iltaruokaa otettiin koskettamista 3 x 5 toistoa. Kaksi ensimmäistä sarjaa tehtiin eteisessä käytävällä. Toisessa sarjassa Taavi alkoi nopeuttaa alustalle lähtemistään. Toistojen myötä T lähtee yhä nopeammin namin syötyään alustaa kohti. Alusta oli edelleen teipattuna lattiaan. Viimeinen sarja meni parhaiten. Alusta oli samalla paikalla, eteiskäytävän päässä, mutta nyt asetuin itse olohuoneeseen. Taavi tarjosi alustalle lähtemistä nopeasti ja oli oikein innokas. Viimeinen toisto tuli, kun vapautin Taavin ruokakupille alustan koskettamisen jälkeen. Alustatreeneissä käytän naksutinta, en vihellysääntä. Kaiken kaikkiaan treeneistä jäi oikein hyvä mieli.

• Hyppynouto

Ulkoilulenkin jälkeen otin pihakäytävällä hyppynoudon. Etäisyyttä esteeseen oli noin 4 m. Heitin kapulan esteen taakse ja lähetin noutokäskyllä Taavin hakemaan kapulaa. Ensimmäisellä toistolla kiersi esteen: ei palkkaa. Taavi siis haki kapulan ja hyppäsi palauttaessaan, mutta ei hakiessaan kapulaa. Toisella kerralla sanoin "hyppää", ja Taavi nouti oikein hienosti. Toistoja otin vielä kaksi, ja ne onnistuivat oikein hyvin. Nyt käsky olkoon "hyppää", kun näytti toimivan hyvin. Seuraavalla kerralla voisi varmuuden vuoksi ottaa yhden vaparihypyn ennen noutotoistoa. Taavi teki kyllä noudot todella nätisti. Kapulan pureskelua ei esiintynyt, T kantoi kapulaa reippaasti ja hyppäsi hyvin. Ei mitään valittamista kolmessa viimeisessä toistossa.

• Kauko-ohjaus

Otin illalla ensiksi pari toistoa takapalkalla maahan-seiso-vaihtoa. Ensiksi Taavi otti pienen horjahdusaskeleen eteen. Itse olin pojan edessä kyykyssä. Kun siirryin istumaan sängylle ja otin viisi toistoa tällä tavalla, nousi T oikein hienosti paikallaan - hienoa. Tärkeää on nyt pitää viretila sopivan alhaisena, ettei T innostu liikaa, jolloin tekniikka kärsii. Huom! Pari toistoa tein niin, että käskin Taavin sivulla maahan ja menin sitten istumaan sohvalle.

Myöhemmin otettiin kolme toistoa niin, että olin Taavin edessä seisaallaan. Jätin Taavin maahan sanoen takasanan. Käskytin ensin istumaan ja sitten takaisin maahan. Tämän jälkeen käskin seisomaan. Aivan mahtava nousu! Toisella kerralla käskin suoraan maahan ilman sivulla käymistä ja sitten seisomaan. Jälleen T teki hienosti. Viimeinen toisto taas sivulta alkaen. Yhtä hyvä oli tuokin. Mistään liikevarmuudesta - edes sisällä - ei vielä voida puhua, mutta alku on lupaava.

Ennen lenkille lähtemistä otin vielä pari vaihtoa eteisessä. Miettikää, etäisyyttä Taaviin oli huimat 3-4 m! Otin maahan-istu-maahan-seiso ja vapautin seisomisesta namikupille eteiseen. Palkkana käytin aamupalajuustoa. Äiti katsoi pari vaihtoa sivultapäin ja saattoi todeta, ettei Taavi liikkunut milliäkään. Jatkosuunnitelmia on sen verran, että pääasiassa otetaan toistoja lyhyeltä etäisyydeltä ja vahvistetaan liikettä rauhassa. En ole ottanut Taavin kanssa seiso-maahan-vaihtoa yhtään. Aion kokeilla sitä ensin käsiohjauksen kanssa liikeradalla avustaen ja katsoa, miten etenee. Edelleenkään seisomisen käsimerkistä ei ole tietoa, mutta jospa sen keksisi.

• Metalliesine

Varsinaisen voittajafiiliksen tuoja oli metalliesineen noutaminen. Tätä päivää olen odottanut ja joskus jopa pitänyt mahdottomana, mutta mahdottomasta tuli totta. Pikkuruinen shelttiseni nouti metalliesineen ilman käärettä. Jo teippipäällisen kanssa noutaminen oli suuri edistysaskel. Tämä tapahtui upean isäni avulla. Pidin eilen välipäivän metalliesineestä, joten tänään oli pikkutreenin aikana. Ensiksi vähensin teippiä niin, että esineen keskiosassa olin noin 1,5 cm levyinen teippipala (yksi kerros). Iskä heitti esineen ja käski Taavin noutaa. Yhden kerran empi, mutta toi sitten. Palkaksi T sai palvattua lihaleikettä. Otimme pois teipin, koska se oli käytännössä vain "koriste". T mietti kerran, mutta iskä toisti käskyn reippaasti ja näytti suuntaa. Taavi toi esineen! Kehuimme todella paljon ja annoimme reilusti leikettä palkaksi. Toinen toisto perään: Taavi nouti ensimmäisellä kerralla. Taas kehuimme paljon, ja Taavikin innostui ilostamme. Hyppelin kertomaan äidille ilouutiset. Taavi katsoi ihmeissään. Huvikseni otin vielä herkkuluun laatikostani, jolloin Taavi valpastui. Heitin metalliesineen, ja Taavi kävi hakemassa esineen minulle oma-aloitteisesti. Palkaksi T sai luun, hymyni ja kunnon suulliset kehut.

Olen edelleen "täpinöissä" metalliesineen onnistumisesta. Aion jatkaa iskän kanssa tehtyjä treenejä reilulla palkalla eri puolilla taloa. Pääasiassa toistoja tehdään lyhyeltä matkalta. Nyt kun T nostaa esineen, voisi kokeilla myös vauhtinoutoja, jotka toivat aimoannoksen intoja puukapulanoutoihin aikoinaan. Vauhtinoutoharjoituksissa juoksen itse poispäin ja palkitsen joko lelulla tai joskus namilla. Tästä on todella hyvä jatkaa.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 21:20 |