View RSS feed

Ruudun alkeisharjoittelua ja tunnariakin vähäsen
26 marraskuuta 2006

Syksyinen sää jatkuu - lumesta ei ole tietoakaan. On se ihmeellistä, että marraskuussa on +8 astetta lämmintä. Olipa lunta tai ei, niin tänään on ollut oikein kiva päivä. On tullut harjoiteltua niin tottista kuin agilityäkin sekä lenkkeiltyä uuden tuttavani Paulan ja hänen koiralaumansa kanssa. Taavi tulee Jätkän, Mandin, Reetun ja Timin kanssa erittäin hyvin toimeen. Kävimme iltapäivällä ensin agilityhallilla ja sitten lenkkeilemässä metsätiellä. Taavi ei stressanut yhtään uutta tilannetta eli automatkaa vieraassa autossa ja uusia kavereita - hienoa. Ennen "iltapäivätoimintaa" kuitenkin treenattiin tokoa. kuva

  • Kauko-ohjaus

Maahan-seiso-vaihtoa on otettu säästeliäästi, mutta todella hyvin tuloksin. Aamulla otin pari toistoa läheltä. Palkitsin namikupille. Illalla ennen ruoan antamista otin kolme sarjaa, toistoja 3-2-1. Taavi oli paljon reippaampi ja iloisempi kuin aamulla, mutta teki silti oikein nätisti innostumatta liikaa. Jatketaan näin - tärkeintä pitää treeni hauskana. kuva Toistojen määrä on tänään ollut sopiva, joten yritetään jatkaa samalla tavalla.

  • Tunnari

Puoli yhdeltätoista lähdin ottamaan tunnaria pihalle. Laitoin kapulat ympyrään ja otin reilusti etäisyyttä kapuloihin. T lähti ongelmitta, mutta oli epävarma kapuloilla, vaikka nosti oikean. Kutsuin takaisin ja innostin vähän. Taavi tuli varmemmaksi ja kävi noukkimassa oikean. Ilmeisesti toissakertainen epäonnistunut treeni oli vieläkin Taavin mielessä, vaikka viimeksi meni hyvin. Otin toisen toiston innostamisen jälkeen. Taavi oli reipas, mutta ei onneksi nostellut vääriä kapuloita. Palautusta yritän saada nopeammaksi, joten lähdin juoksemaan "karkuun" Taavin tullessa luokseni kapula suussa.

Pidin tauon suunnitellessani alustatreeniä ja otin tunnarin yhden kerran toisesta suunnasta. Kapulat olivat pihatiellä. Nyt T oli varma ja reipas. Palautusvauhti oli tietenkin ok, kun lähdin itse taas takenemaan.

Alustatauolla otin vielä yhden tunnarin ja taas meni hyvin. Yritin parhaani mukaan lisätä Taavin varmuutta onnistuneiden toistojen myötä ja mielestäni onnistuin aika hyvin. Edelleen tarvitaan lisävahvistusta, jotta varmuustaso nousee korkeammalle, eikä turhia epäonnistumisia saa tulla. Tunnaria otan kuitenkin jatkossa säästeliäästi. Ehkä kokeilen lisätä palautusvauhtia harjoittelemalla pelkkää yhden kapulan palautusta. Vaarana piilee tietenkin "hutiloiminen" varsinaisessa tunnarissa, eli haistelemisen unohtaminen. Pitänee pohdiskella kunnolla. kuva

  • Alusta ja ruutu

Alustatreenit menivät jättebra. Mamman jäpikkä tarjoaa hienosti alustan koskemista. Käytössä olinyt uusi alusta, punainen luutunpala. Äiti oli ostanut jämäkämpää luuttua, joka osoittautui oikein käteväksi. Ensiksi vahvistin pihalla 5 x alustan koskettamista. Etäisyyttä ei ollut muutamaa metriä enempää. Pidin tauon ja otin vielä kolme toistoa. Tällä kertaa palkaksi naks + pallonheitto. Johan alkoi tulla vauhtia pojan alustalle menemiseen. Seuraavaksi rakensin ruudun alustan ympärille ja menin lähelle ruutua. T juoksi välittömästi alustalle. Palkitsin naksulla ja pallonheitolla. Lisäsin vähän etäisyyttä. Nyt T katsoi minua hetken, mutta pian juoksi alustalle ruutuun. Ruudun tein punaisista hillopurkeista. Otin vielä toistoja toisesta suunnasta ja hienosti meni. En kertaakaan sanonut käskyä "ruutua" - olen ylpeä itsestäni. Taavi oli innoissaan ja todella hyvin mukana touhussa. Treeni meni kaiken kaikkiaan hyvin, ja meillä oli oikein hauskaa. Tästä jatketaan pikkuhiljaa etäisyyttä kasvattaen, mutta käskysana saa pysyä poissa jonkin aikaa.

  • Seuraaminen

Vahvistelin kontaktia lenkillä Paulan ja koirien kanssa. Pari kertaa olen tänään vahvistanut käännöstä oikealle paikallaan. Taavi on nopeuttanut perusasentoistumista, mutta vielä saa kuitenkin olla ripeämpi. Kuumumisesta ei ole enää tietoakaan, vaan jaksaa tehdä rauhassa - hyvä.

  • Metalliesine

Jälleen otettiin vain yksi toisto. Äiti tuli juuri sisälle ulko-ovesta, kun heitin Taavuskalle metalliesinettä. Uskokaa tai älkää, T oli jo melkein lähdössä juoksemaan ovelle metalli suussaan. Poika palasi kuitenkin tuomaan kapulan minulle. Vapautin keittiöön ruokakupille. Ilmeisesti metalli ei maistukaan suussa enää niin pahalle. kuva

Tunnisteet: