Tuulinen ilta ja pientä treenausta
17 marraskuuta 2006

Olemme viettäneet koko viikon kevyintä treenipäivää. Olen edelleen vähän suu auki ahkerasti treenitahdistamme. Syksy on mennyt nopeasti treenien parissa, ja olen kirjoittanut blogia päivittäin - ihmeellistä. Taavissa "kova" treeni ei näy, vaan se tekee aina iloisesti ja innokkaasti. Toko ei ainakaan vielä ole alkanut poikaa ärsyttää - onneksi. Yritän tosin tarkkailla parhaani mukaan Taavin fiiliksiä. Jos pojalta alkaa into kadota, pidetään taukoa tai otetaan vain pikkujuttuja. Tänään paneuduttiin kauko-ohjaukseen ja metalliesineeseen.

• Kauko-ohjaus

Koska on perjantai, vietin päiväni tavalliseen tapaan Jyväskylässä. Kaupunkiin lähdettiin vähän myöhemmin, joten aamulla otin Taavuskan kanssa kalkkunaleikkeen ja juuston voimin maahan-nouse. Pari kertaa Taavi liikahti, jolloin otettiin sitten uudelleen. Olen laittanut merkille, että T tulee todella helposti epävarmaksi. Ainakin tässä maahan-seiso-harjoittelussa T on herkkä, jos ei heti menekään oikein. Yleensä olen sitten vapauttanut ja pikkaisen kannustanut pojan itsevarmuuden nostamiseksi. Harmi vbain, että tällaiset tilanteet heijastuvat melkein heti käskysanaan. Jos on tullut vahingossa liikahdus, epäonnistuminen, olen ottanut välittömästi uudelleen ja palkinnut oikein ruhtinaallisesti oikean suorituksen. Tänään ko. menettely tepsi, ja Taavi reipastui heti.

Illalla Jyväskylästä tultuani otin muutamia toistoja huoneessani. Palkkana käytin juustoa ja nyt jopa nappuloita. Autoin Taavia tekemällä kädelläni liikeradalla - aina välillä. Nappuloiden kanssa tein vain pienen liikeradan. Aluksihan nappuloilla palkkaaminen ei toiminut maahan-seiso-vaihdossa. Jatkamme käskysanan vahvistamisen ja varmuuden lisäämisellä. Mielestäni tällaista "jauhamisjaksoa" kannattaa ottaa riittävän pitkään, jotta sekä käskysana että tekniikkasuoritus jäävät Taaville selkäytimeen.

• Metalliesine

Iltaruokaa ennen 2 x 6 toistoa eteisessä kääreellä päällystetyllä metalliesineellä. Taavi oli reipas ja nopea hakiessaan esinettä. Palkitsin pelkän tuomisen, perusasentoja ei otettu. Metalliesine ihmetyttää edelleen. Yhden ohuen käärekerroksen kanssa kaikki sujuu hyvin, eikä metallisten ruokailuvälineiden noutaminenkaan tuota ongelmia, mutta jo pelkkä kääreettömän esineen näkeminen saa Taavin nyrpistämään nenäänsä. Poika tulee epävarmaksi ja näyttää olevan pahoillaan, kun ei vain uskalla tarttua esineeseen. Jospa jatkaisi ahkerasti ruokailuvälinenoutoja sekä metalliesineen hakemista kääreen kera. En vain tajua, miten Taaville paljas metalliesine voi olla niin vaikea. Ruokailuvälineet ovat jopa "kovempaa" metallia, ja itse esineeseen poju suhtautuu ihan hyvin, jos siinä vain on se kääre. Pikkuhiljaa edetään - ainakin yritetään.

• Luoksetulon pysäytys

Lähdin seitsemän jälkeen Taavin kanssa lenkille koululle päin. 4-tien vieressä pyörätielle otimme luoksetulon pysäytyksen. Takapalkkana oli narupallo. Tiellä vilisi autoja, tuuli kovasti ja satoi hiukan. Taavi ei välittänyt liikenteestä, vaan teki ihan kelvon pysähdyksen, liukkaasta tiestä huolimatta. Toiston jälkeen leikimme vielä narulelulla, vaikka jatkoimmekin samalla eteenpäin. Yksi toisto oli arvokas - molemmille jäi hyvä mieli.

• Seuraaminen

Seuraamisharjoittelumme on viime aikoina ollut lenkkipainotteista, edelleen kontaktin vahvistamista. Liekö sana sitten oikea kuvamaan "piilotreeniämme", mutta T saa palkan vaihtelevan seuraamispätkän jälkeen lenkillä. Käskyä en käytä, vaan Taavi hakeutuu sivulleni, tarjoaa seuraamista ja saa palkan ennemmin tai myöhemmin. Nykyään nämä lenkkiseuraamiset ovat entistä tiiviimpiä ja ihan sellaisia kuin haluaisin Taavin seuraamisen olevan kehässäkin. Joskus lenkillä tehtiin pari pyörähdystä paikoillaan tai perusasennosta lähtemisiä. Lenkillähän kävelen "normaalisti" ja näinollen opin lenkkiseuraamisissa kävelemään Taavin kanssa oikealla tempolla. Perusasennosta lähtemisetkin ovat huomattavasti rauhallisempia. Välillä otan juoksupätkiä ja tänään onnistuin melkein kaatumaan hölkätessäni pikkumatkan liukkaalla tiellä. Jokatapauksessa kontaktivahvistukset ovat tärkeä osa treeniämme ja tulihan niitä tänäänkin tehtyä iltalenkillä. Taavi tarjosi varsinkin tulomatkalla ahkerasti seuraamaan tulemista - hieno poika. Viikonloppuna yritän paneutua omiin askelkuvioihini.

Lenkin jälkeen riehuttiin pihassa leikkien saalisleikkiä mokkaisella ja kankaisella patukalla. Välillä T sai purra patukkaa oikein kunnolla. Välillä taas heittelin patukoita, ja luovututuksen jälkeen heitin toisen patukan. Leikittiin jonkin aikaa ja lopetettiin, kun T oli vielä innoissaan leikistä.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 22:18 |