Onnistuneet agitreenit
23 marraskuuta 2006

Taavi on hieno koira - sain taas todeta. Eilen se nouti metalliesinettä niin hienosti ja tänään loisti agilityssä. Minulla on koeviikko, eikä tänään ollut koepäivä, joten kerkisin päivällä harjoittelemaan hallille. Lähdin aamuseitsemältä iskän työpaikalle tekemään toimistotöitä, sillä olen nyt tämän ja viime viikon tehnyt töitä yrityksen sihteerin sijaisena. Tein aamupäivän töitä ja kotiin tultuani lähdin yhden maissa Miran kanssa treeneihin. Onneksi meillä on käytössämme kasvihuone, niin ei pieni marraskuinen sadekaan haitannut. Miralla oli mukanaan bordercolliet Viivi ja Pentu sekä ihastuttava shelttityttö Kara. Minä istuin matkan ajan Taavi sylissäni etupenkillä.

Yritän aina luoda ns. kokonaiskuvan harjoittelusta ja varsinkin jonkun toisen kanssa treenatessani miettiä myös Taavin yleistä käyttäytymistä. Olin tyytyväinen Taavin käytökseen autossa, sillä se istui oikein nätisti sylissäni, vaikka Viivi-bordercollie vähän pyörikin auton takaosassa. Tärkeintä oli Taavin rauhallisuus. Hallille tultuamme ulkoilutin poikaa, ja T otti minuun kontaktia. Poika ei juurikaan välittänyt Miran koirista, vaan käyttäytyi rauhallisesti.

Koska esteet olivat minikorkeudella, harjoittelin Taavilla ensiksi. Mielestäni pojan äänenkäyttö oli kohtalaisen "hallittua", vaikka Viivi ja Kara pitivät melkoisesti ääntä kentän laidalla. Minulla oli todella hyvä ja rentoutunut olo, kun menin Taavin kanssa. En ole tainnut pitkään aikaan tuntea agilitymenoa näin kivaksi. Pystyin ottamaan löysin rantein, käytin ääntä järkevästi ja ohjasin "kevyesti". Taavi kuunteli ja liiti eteenpäin. Ainoana omana ongelmanani näin putkeen näyttämisen, sillä yleensä käänsin kroppaani väärään suuntaan tai näytin epäselvästi suuntaa, jolloin Taavi pyöri ennen putkeen menemistä. Onneksi huomasin asian itse ja paransin seuraavilla kerroilla ohjaustani. Ratapohja oli samanlainen kuin viime viikonlopun harjoituksissa, tosin takimmaiset aidat olivat vähän jyrkemmin. Piirsin uuden näinollen uuden ratapohjan, joka löytyy täältä. Posiitivista ensimmäisessä harjoittelujaksossamme oli Taavin kontakti (kuunteli oikein hyvin) ja kepeille irtoaminen (ei mitään ongelmaa). Tein takimmaisissa aidoilla pari takaa kiertämistä. Ideana oli, että Taavin olisi pitänyt kaartaa keppien jälkeen oikealle ja hypätä aita takaa. Oma ohjaukseni oli alussa vähän hukassa, ja näytin kädellä liian jyrkästi. Lisäksi "takaa"-käsky oli myöhässä. Kun käsky tuli ajallaan, ja käteni liikerata oli hallitumpi homma sujui.

Seuraavaksi Mira harjoitteli peräkkäin Karalla, Viivillä ja Pennulla. Taavi oli jopa rauhallinen Miran harjoitellessa koirineen. Se piti vähän ääntä, mutta ei juurikaan haukkunut Viivin ja Karan mennessä. Pentu oli isompi pala purtavaksi. Poika kuunteli kuitenkin kieltoani, ja palkitsin sitä rauhallisesti hiljaa olemisesta. Erityisenä ärsykkeenä toimi noin 6 m päässä hihnassaan haukkuva Kara. Taavi oli myös hihnassa, mutta käskin sen istumaankin välillä. Loppua kohden ääntely väheni ja hiljeni. Hienointa oli, että T pystyi hallitsemaan ääntään - ei siis ollut "ylistressaantunut". Kontaktin ottaminen ja yleinen "kykenevyys" toimintaan suuren ärsykkeen läsnäollessa olivat tietenkin plussaa. Hyvä mieli jäi tästäkin. Ainoastaan silloin T räkytti kunnolla, kun minä lähdin nostelemaan rimoja, ja Pentu oli samaan aikaan kentällä.

Miran lopetettua Pennun kanssa treenaamisen oli minun ja Taavin vuoro. Ensimmäisen pätkä alkoi aidalla, pituudella, putkella (joka oli muuttunut U-muodosta suoraksi), minkä jälkeen kaarrettiin aidalla, kepeille ja taka-aidoilla. Tein vähän sekapätkää, mutta ihan kivasti meni. Taka-aidoilla "taka"-käsky alkoi toimia paremmin, ja "täällä"-käskyn toimivuus oli niin ikään hyvä. Lähinnä otin vauhtipätkiä. Esim. taka-aitojen jälkeen suoraan pussiin, renkaalle, aidalle, aidan takaa kierto suoraan putkeen ja vielä pituudella. Palkitsin koko treenin ajan kalkkunaleikkeleellä. Puomi mentiin kokonaisen harjoittelureissun aikana vain kahdesti - kumpaankin suuntaan. Kontaktit olivat hienot. Ensimmäisellä kerralla palkitsin myös odottamisesta, toisella kerralla jatkettiin matkaa.

Minulle jäi tämänpäiväisistä treeneistä todella hyvä mieli - Taavi käyttäytyi hienosti. Herra kuunteli, tarjosi seuraamista radalla ja tuijotti minua ties kuinka kauan treenin jälkeen ulkona, vaikka Mira ja koirat olivat parin metrin etäisyydellä. Kotimatkan aikana Taavi asettui nukkumaan syliini. Hienoa oli myös se, että motivaationi agilityharjoitteluun kasvoi.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 14:41 |