Jälleen mukavaa lenkkiseuraa ja treeniä kotona
27 marraskuuta 2006

Viimeinen vapaapäivä koeviikolla - huomenna ruotsin koetta tekemään. Yritän tänä iltana vielä lukea hieman, mutta kirjoitetaan blogi kuitenkin ensin. Blogi-ja treeni-into ovat kestäneet jo melkoisen kauan, eikä loppua näy. Huomenna Taavuskainen saa lepäillä koko päivän sen verran paljon on tullut viime päivinä treenattua. Erityisestä väsymyksestä Taavi ei ole näyttänyt merkkejä, vaikka uni maistuu. Poika vetelee nytkin oikein kunnolla sikeitä vieressäni. Eipä ihme, että uni maistuu, sillä tänään lenkkeiltiinkin mukavasti. Lähdin Taavelon kanssa kahden jälkeen metsälenkille. Lenkki tuntui itsestäkin ihan tehokkaalta, sillä kävelimme osan matkasta hakatussa metsässä - minulla oli myös sauvat mukana. Kotiinpäin kävellessämme Paula huomasi meidät. Hän oli menossa lenkkeilemään vähän kauemmaksi Makkaratielle ja pyysi meitä mukaan. Lähdimme sitten Paulan ja hänen laumansa kanssa lenkkeilemään. Ajoimme 4-tietä jonkin matkaa ja päästimme koirat juoksemaan Makkaratiellä. Mäykyt olivat ensiksi kiinni, mutta Taavi ja Timi-sakemanni saivat juosta irti. Taavilla näytti olevan älyttömän hauskaa - se juoksi sydämensä kyllyydestä Timin kanssa. Timi on kastroitu uros, ja pojat tulevat hienosti toimeen keskenään. Iso sakemanni antaakin kivasti kyytiä pikkusheltilleni. Saipa lenkin loppupuolella temperamenttinen Retu-mäykkykin juosta Taavin kanssa. Aivan ihanaa, että olemme saaneet uusia lenkkikavereita - positiivista niin koirasta kuin omistajastakin. Nyt palattakoon aamupäivän treeneihin.

• Hyppynouto

Aamu oli todella kaunis, joten lähdin treenaamaan tottista yhdentoista maissa pihalle. Ensiksi otin hyppynoutoa pari toistoa. Halusin Taavin palauttavan nopeasti kapulan. Heitin kapulan esteen yli, lähetin Taavin noutamaan ja heti pojan ottaessa kapulan suuhunsa vihelsin (naks). T tietenkin nopeutti vauhtinsa laukaksi tullessaan sivulle. Toisella kertaa vihellys tuli vähän myöhemmin. Kolmannella kerralla tein vaparinoudon eli T sai heti heiton jälkeen mennä noutamaan. Palkitsin tämän toiston ja seuraavan lelulla. Vihelsin vasta Taavin tuotua kapulan minulle. Hyvin meni ja vauhtia tuli lisää äkkiä.

• Tunnari

Hyppynoudon jälkeen T sai levätä hetken. Tein pihatielle tunnarin, mutta jotenkin - taas - onnistuin sotkemaan hajut. En vain ymmärrä, miten samassa pussissa saattoi olla merkittyjä kapuloita. Vaihdoin pikaisesti kapulat, kun tajusin, että vääriä oli ollut. Autotallin pihalla otin yhden toiston metsästä tuoduilla kapuloilla, joissa oli jäätyneitä lehtiä. Taavi toi reippaasti oikean. Pidin tauon ja tein pihatielle toisen tunnarin. Taavi meni reippaasti kapuloilla, vaikka etäisyyttä oli ihan reilusti. Poika kuitenkin sekosi ja jäi töllöttelemään paikalleen. Käskin takaisin ja uudestaan kapuloille, mutta T toi väärän. Seuraava toisto oli kuitenkin hyvä. Pidin tauon, jonka aikana keräilin muita kapuloita pois jättäen vain kaksi kapulariviä. Toinen oli kaukana pihatiellä. Otin toiston useiden metrien päästä. T meni nopeasti kapuloille ja löysi oman helposti. Poika palautti kapulan laukalla itsevarmasti, ja minä palkkasin "yli-iloisesti" oikean suorituksen - upeaa. Olin siis aivan neutraali siihen saakka, kunnes T oli edessäni kapulan kanssa. Perusasentoa en tällä kertaa ottanut, vaan pelkkä reipas kapulan tuominen toi palkan. Ei tämä tunnari ole huonolla mallilla. Tärkeintä on olla itse iloinen ja kannustava, jotta Taavin itseluottamus pysyy korkella.

• Kauko-ohjaus

Maahan-seiso-vaihtoa ei pitänyt harjoitella, mutta harjoiteltiin sitten kuitenkin. Otin iltaruokaa ennen raa'alla jauhelihalla toistoja. Palkkasin taakse. Taavi teki ensimmäisessä ja toisessa sarjassa upeita nousuja. Yhdessä sarjassa oli toistoja neljä. Kolmas sarja tehtiin vielä. Testasin vapauttaa Taavin takapalkalle vähän myöhemmin - huonoin tuloksin. T ennakoi takapalkan ja teki "typerän" nykäyksen taaksepäin heti noustuaan. Välittömästi poika tosin katsoi minua vähän katuvasti. Tietenkään en voinut hyväksyä mokomaa ennakointia, vaan yksinkertaisesti toistin pari kertaa eli otin uudestaan. Ensin Taavi ennakoi taas, mutta pian alkoi tajuta, että kupille pääsee, kunhan jaksaa hetken odottaa. Hyvä!

Ulkoilulenkin jälkeen vielä kaksi toistoa. Odotin hetken ja vapautin Taavin namikupille taakse. Nyt ei poika ennakoinut. Hyvillä mielillä voimme huomenna lomailla maahan-nouse-vaihdosta.

• Metalliesine

Ensimmäistä kertaa otettiin "oikea" metallinouto. Lähetys perusasennosta sivulla eteisessä. T kalisutteli vähän palautuksessa. Jätin palkkaamatta ja laitoin kapulan pojan eteen. T noukki kapulan, tuli sivulle, ja minä vapautin keittiöön ruokakupille. Ihan hyvin siis meni.

Tein muuten aamupäivätreenin jälkeen kolme leluhakua metsästä. Piilotin lähimetsään pehmoluun ja lähetin Taavin hakemaan. Kivasti poika löysi, vaikka toisella hakukerralla jouduin vähän neuvomaan. Leluhaut ovat hyödyllisiä, koska niiden myötä T saa lisää itsevarmuutta itsenäiseen työskentelyyn. Mamiakin ilman pitää pärjätä - ainakin hetki. Huomenna on luvassa vapaapäivä Taaville, kuten mainitsin. Minä voisin lueskella "Med sikten på 10:an"-kirjaa, joka on uusin tokokirjani. Tällä hetkellä olen lukenut mm. palkkiosta ja liikkeen nimeämisestä. Perusasioiden kertaaminen on opintojen äiti.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 18:17 |