Kohdentamista, kohdentamista
20 marraskuuta 2006

Ainakaan ajasta ei ollut tänä maanantaina pulaa, sillä pääsin mukavan aikaisin koulusta kotiin iskän kyydillä. Maltoin mielini ja jätin ruutuharjoitukset väliin. Tein "parannuksen" ja palasin harjoittelun alkujuurille - kosketusalustan ääreen. Luin eilen iltalukemisenani ruotsalaista naksutinkoulutuskirjaa. Häpeäkseni myönnän, että viime aikoina naksutin on jäänyt laatikkoon, ja koulutuksen perusperiaatteet (kriteeri, vahvistetiheys ja ajoitus) unohtuneet, ainakin osittain. Mainitsinkin tästä asiasta jo eilisen blogimerkinnän yhteydessä. Onneksi naksukirja kasvatti motivaatiotani naksuttelun suhteen reilusti, vaikka olen lukenut vasta ensimmäisen kappaleen. Mainittakoon, että olen lukenut kirjan aiemmin, mutta kertaus on opintojen äiti.

Koulusta kotiuduttuani katselin kirjan koulutuspäiväkirja -ja treenisuunnitelmapohjia, joita monistin muutaman itselleni. Ajattelin tehdä vielä omat versiot koneelle, jotta saan kätevästi tulostettua tai täytettyä koneella. Suunnitelmapohjaan merkitään tehtävä, tehtävän kuvaus, tehtävän osat (mistä tehtävä koostuu), koiran tähänastinen osaaminen ja kriteerit. Päätin tehdä perussuunnitelman ruutuharjoittelun aloittamiseksi. Kaikki alkakoon lähes nollasta, sillä päätin aloittaa kosketusalustan vahvistamisesta. Tehtävän päätavoite on, että T menee 25 m etäisyydellä olevaan ruutuun keskelle reippaasti ja koskee alustaa. Olen siis ottanut tehtäväksi ainoastaan alustaversion, jatkoa mietin myöhemmin. Kirjassa esiteltiin hiirimattometodi, jota aionkin osittain hyödyntää ruutuopetuksessa.

Sitten treenisuunnitelman osiin. Mitä Taavi osaa ennestään? Taavi osaa koskettaa alustaa. Jotta kokonainen ruutusuoritus onnistuu, täytyy Taavin etsiä katseellaan neljä merkkiä, irrota eteen ja osata hahmottaa ruudun keskikohta (etsiä alusta). Mielestäni suurin ongelma viime aikoina on ollut nimenomaan eteen irtoaminen. Taavi on epäröinyt ruutuun lähtemistä, ja suurin syy pohdiskelun jälkeen on liian nopea eteneminen etäisyyden kasvattamisessa. Jos varsinainen idea, ruutuun meneminen, ei ole tullut riittävän selväksi lyhyellä matkalla, ei eteen irtoaminen onnistu. Muutama toisto ei tarkoita osaamista, vaan tarvitaan paljon vahvistamista, toistoja, vahvistamista ja toistoja.

Aloitin alustaharjoittelun huoneestani. Namipaloina juustoa. Ensiksi ihan läheltä 3 x 5 kosketusta. Annoin namin etääntymällä hiukan. En ole vielä maininnut, mikä on suurin tavoitteeni ja mitä kaikella ajan takaa. Ajan takaa frivilligt-meininkiä eli haluan Taavin tarjoavan alustalle menemistä. Alustaan on liitetty aikoja sitten vihje "koske", eikä Taavi ole alustalle mennyt ilman tuota vihjesanaa oma-aloitteisesti. Kyseessä on ärsykekontrolli: Taavi ei tee toimintoa ilman vihjettä. Silti haluan vahvistaa oma-aloitteisuutta myös alustan suhteen, sillä se tuo Taaville varmuutta tarjota eteen lähtemistä ruudussakin. Alustan koskeminen vahvistuu, irtoaminen vahvistuu ja oma-aloitteisuus vahvistuu. Tähän minä pyrin "taantumisella".

Tein pari toistoa nappuloilla sisällä sekä lenkin jälkeen päivällä pihamaalla jauhelihapihvin palalla. Olen todella huono käsittelemään murenevaa pihviä ja onnistuin taidokkaasti hiukan murentamaan pihviä maahan, jolloin Taavi etsiskeli innoissaan murusia maasta. Ilmeisesti pihakäytävällä oli jokin ihmeellinen haju, sillä myös bichonit nuuskivat innokkaasti ulkona. "Oudot" hajut haittasivat hiukan kosketusalustaharjoittelua, mutta saatiin onnistumisiakin. Välillä kasvatin etäisyyttä vähän liikaa, jolloin T ei lähtenyt niin nopeasti alustalle: vahvistetiheys liian harva. Vaihtelin etäisyyttä. Taavi kävi koskemassa alustaa ja pomppi takaisin kuin aropupu kuullessaan klikkauksen.

Ennen ruoka-aikaa tehtiin eteisessä 3 x 5 toistoa nappuloilla. Taavi teki todella hienosti ja tarjosi innokkaasti alustan koskemista. Toiset kaksi sarjaa tein pihakäytävällä. Itseasiassa harjoitus meni paremmin kuin päivällä. Onnistumisprosentiksi sain kirjata semmoiset 80 %, mutta vähän jotkin hajut haittasivat Taavin keskittymistä. Pihakäytävällä etäisyyttä kannattaa hiukan lyhentää.

Aion nyt jatkaa alustaharjoituksia niin, että etäisyyttä voi lisätä reippaasti. Naksukirjassa käytetään kosketusalustana hiirimattoa, ja etäisyyttä lisätään yhdestä metristä kolmeenkymmeneen. Minulla on käytössäni noin 4 x 4 cm tai 4 x 3 cm alustat, joten pelkän alustan kanssa en etäisyyttä aio lisätä kolmeenkymmeneen metriin. Kun alustan koskettaminen onnistuu luontevasti nimenomaan oma-aloitteisesti, rakennan alustan ympärille ruudun. Painotan sanaa oma-aloitteisesti, sillä T osaa mennä alustalle käskystä, mutta oma-aloitteinen irtoaminen eteen ei ole osoittautunut kovin vahvaksi taidoksi tällä hetkellä. Agilityrata onkin sitten ihan eri juttu - siellä T todella irtoaa. Ensimmäiset ruudun kanssa tehdyt toistot tehdään 2 metrin etäisyydeltä ja sitten etäisyyttä kasvatetaan 3 metriin ja 5 metriin. Näillä parilla jutulla pääsemme jo alkuun. Naksukirjan myötä sain alustan häivyttämiseen uusia ideoita, mutta en ole vielä päättänyt "alustan kohtaloa". Laitettakoon loppuun vielä tarkat vaiheet, niin pysyn itsekin paremmin kärryllä.

• Taavi koskee alustaa oma-aloitteisesti.
• Taavi koskee alustaa, vaikka etäisyyttä on enemmän. Esim. 2 m, 3 m ja 5 m. Viiden metrin jälkeen voisi kokeilla lisätä reilummin (esim. 8 metriin).
• Kosketusalustan koskettamisen onnistuessa pidemmältäkin matkalta rakennetaan alustan ympärille ruutua. Aluksi toistoja 2 metrin etäisyydeltä: T menee ruutuun ja koskee alustaa (NAKS + NAMI). Vaihtele lähettämiskulmia.

Toisin sanoen olen muuttanut suunnitelmaani eilisestä. Pieni miettiminen näköjään tuottaa tuloksia. En tosin ole todellakaan hylännyt tai kumonnut entisiä suunnitelmiani, vaan tarkentanut ainoastaan. Aikaisemmassa suunnitelmassa oli myös kosketusalustan treenaamista alkuharjoitteluna, mutta nyt päätin hiukan pidentää tätä kosketusalustavaihetta (alustan koskettaminen pidemmältäkin matkalta). Olen pistänyt korvan taakse leluruudut yms., mutta nyt ensisijainen tavoitteeni on epäröimätön ruutuunmeno. Yritän pitää kriteerin niin alhaalla, optimaalisella tasolla, jotta epäröintiä ei esiinny. Katsotaan, miten onnistuu.

Emme ole siis treenanneet tänään yhtään mitään muuta kuin alustaa - lukuunottamatta kontaktivahvistusta. Taavi ei ole harjoitellut tekniikkasuorituksia edes kaukoissa, vaan on saanut lepäillä. Tällainen kevyt päivä oma-aloitteisuutta niin alustan kuin kontaktin suhteen tekee hyvää tokohauvalleni. Minäkin olen oppinut jotain: olen oppinut ainakin hitusen suunnittelua.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 18:19 |