"Täpinöissä" metalliesineen ansiosta
18 marraskuuta 2006

Olen minäkin tokoihminen. Vasta eilen löysin lopulliset tulokset tokon MM-kilpailuista. Niinhän siinä kävi, että Suomen TOKO-maajoukkue voitti hienosti MM-kultaa. Henkilökohtaisia mitalejakin tuli kaksi - kerrassaan mahtavaa. Olisipa kiva nähdä jokin video maailmaanmestaruuskisoista. Hyvien ohjaajien ja koirien työskentelyn katsominen on aina antoisaa, ja ennen kaikkea siitä oppii todella paljon. Vuoden 2005 SM-tokovideo on ainakin ollut hyödyllinen. Seuraaminenkaan ei tuntunut sen jälkeen enää yhtään niin pelottavalta, vaikka koirat tekivätkin lähes pelottavan hyviä seuraamissuorituksia.

Nyt on vihdoin tilattu uusi tokokirja. Pidän vielä jännitystä yllä, mutta sen vihjeen annan, että kieli on ruotsi. Olen jotenkin hairahtanut ruotsalaisten ja myös norjalaisten koulutuskirjallisuuteen. Suurimman vaikutuksen on tähän mennessä tehnyt "Klickerträning för din hund"-teos, jonka aion pian kahlata uudelleen läpi. Eilen lueskelin Ingrid Tapperin "Handbok i hundspråk"-kirjaa. Tarkoitukseni olisi joulun jälkeen laajentaa kirjakokoelmaa muutamalla englanninkielisellä koirien luontaista käyttäytymistä käsittelevällä teoksella. En viitsinyt nyt tilata käytöskirjoja, sillä luulen uudessa tokokirjassa olevan joksikin aikaa mielenkiintoista lukemista. "Canis"-lehtikin tarjonnee runsaasti hyödyllisiä tekstejä, joten kirjallisuudesta ei ole pulaa.

Ennen varsinaiseen tokotreeniin pureutumista täytyy mainita, että Taavin bestis Touho-tolleri sai Jyväskylän KV-näyttelyssä ensimmäisen ERI:nsä ja sijoittui nuorten luokan toiseksi. Olen todella ylpeä Riikasta ja Touhosta - kerrassaan hienoa. Toivottavasti myös Katrilla ja Kassu-sheltillä menee huomenna hyvin. Ainakin viime vuonna ruotsalainen tuomari tykkäsi Kassusta. Taavi ei sitten olekaan lainkaan ruotsalaisten mieleen. Toisin sanoen ruotsalaisissa ei ole mitään muuta huonoa kuin se, etteivät he tykkää minipojista - vitsi. Ehkäpä me keskitymme tokotreeniin näyttelykehien sijaan, sillä T sopii paremmin tokokehään.

• Kauko-ohjaus

Aamulla tehtiin Polar-juuston voimin maahan-nouse-sarjaa. Treeni meni peräti paremmin kuin eilen. Sanoin Taavin noustessa "rees"-vihjeen rauhallisesti. Välillä näytin pikkaisen liikerataa, mutta pääasiassa keskityin pitämään käteni paikallaan. Kiinnitin huomiota käden paikkaan, sillä eteenpäin liikauttaminen on kohtalokasta ja johtaa vain turhaan etenemiseen.

Ennen iltaruokaa raa'alla jauhelihalla otettiin 3 x 5 toistoa. Käden liikerata oli pieni, suurimmassa osassa toistoja käsi oli paikallaan. Viimeisen sarjan tein niin, että käteni oli Taavin kuonon korkeudella ja käskin pojan odottaa maassa. Kun annoin käskyn, T sai kurkottaa namin luo. Tämä onnistui todella hyvin. T oppi ymmärtämään käskyn merkityksen paremmin ja eteenpäin liikkumisen mahdollisuus pieneni huomattavasti. Häiriönä oli vieressä häärivä Juuso.

• Luoksetulon pysäytys

"Eräjormareissulla" iskän ja Taavin kanssa teimme yhdellä tiesuoralla kaksi luoksetuloa. Luoksetulomatka oli todella pitkä. Takapalkaksi jätin kankaisen patukan. Pysäytin Taavin ensimmäisellä kerralla suurin piirtein puolivälissä. Pysähdys oli todella hyvä, vapautin välittömästi taakse. T jäi katsomaan minua ennen kuin lähti takapalkalle, mutta juoksi sitten kuitenkin patukan luo. Toisen toiston pysähdys oli aavistuksen löysempi, ehkäpä kasin arvoinen. Vapautin taas taakse välittömästi. Tyytyväinen pysähdyksiin olin, sillä matka oli todella pitkä. Positiivisinta oli se, että T ei juossut aivan täysillä, vaan osasi suhteuttaa vauhtinsa pysähtyäkseen mahdollisimman nopeasti. Ennakoinnista ei kuitenkaan ollut puhettakaan, vaan T tuli reippaasti laukalla minua kohti. Lopuksi vielä leikittiin tovi patukalla - kivaa oli.

• Metalliesine

Kirjoitin Lemmikkipalstojen Liikkeenohjaaja-foorumiin metalliesineongelmastamme. Sain muutamia hyviä vinkkejä ja tänään osalti niidenkin innoittamana päätin kokeilla metalliesinettä. Olin tosin eilen ideoinut pientä koulutusrupeamaa, johon myös iskä osallistuisi. Niinpä puoli kolmen maissa menimme työhuoneeseen iskän ja Taavin kanssa. Metalliesineen päälle olin laittanut yhden kerroksen maalarinteippiä. Kerros oli todella ohut, joten kapulan kovuus tuntui aivan eri tavalla kuin kääreen kanssa. Iskä oli tällä kertaa Taavin ohjajaama. Minä toimin ainoastaan tarkkailijana. Namiksi valitsin leikkelesiivun. Iskä heitti kapulan noin metrin päähän pyytäen Taavia noutamaan. Taavi meni kapulan luo ja katsoi iskää kysyvän näköisenä. Iskä toisti reippaasti käskyn, ja niinpä Taavi otti esineen, mutta roikotti sitä teipin palasesta. Otettiin uudellen, ja nyt Taavi toi iskälle metalliesineen hyvällä otteella pelkän teipin kanssa - mahtavaa. Kehuimme Taavia vuolaasti ja annoimme leikkelettä. Samanlaisia toistoja otettiin vielä kaksi. Taavi oli todella iloinen, eikä lainkaan paineistunut, vaikka sen piti noutaa esine pelkän teippikerroksen kera. Tästä on oikein hyvä jatkaa. Olen edelleen aivan käsittämättömän iloinen.

• Hyppynouto

Ulkoilulenkin jälkeen otettiin pitkästä aikaa hyppynoutoa. Otin ensiksi aika pitkältä matkalta. Noudossa ei mitään vikaa, mutta Taavi ei hypännyt estettä menomatkalla, vaan ainoastaan tullessaan luokseni kapula suussa. Tajusin, että suurin vaikeus lienee minun heittoni. Pitkältä matkalta on vaikea heittää esteen taakse, eikä vinoon. Lyhensin matkaa ja kehuin Taavin hypätessä menomatkalla. Perään otettiin sitten vielä toinen toisto lyhyeltä matkalta. Lopuksi pitkä matka, mutta kävin heittämässä kapulan lähempää. Nyt meni oikein hyvin! Palkitsin kaikki toistot nappuloilla.

• Ruutu

Ruutuharjoittelu junnasi taas paikoillaan. Tein Peltoniemeen päin ruudun punaisista tötsistä ja autotallille päin siirappiruudun. Ensiksi yritin lähettää siirappiruutuun. T ei lähtenyt reippaasti, vaan jäi töllistelmään. Kello oli jo yli neljän, joten oli melko hämärää. Ei olisi pitänyt harjoitella ruutua niin hämärällä. Mentiin sitten lähemmäksi ruutua ja sitten onnistui. Ruudussa otettiin kolme kertaa pelkkää alustan koskemista. Taavi oli hämäryydestä vähän hämillään. Pientä epävarmuutta lähdöissä oli.

Seuraavaksi yritin lähettää punaiseen tötsäruutuun. T katsoi ruudun suuntaan, mutta jälleen epäröi lähteä. T lähti kuitenkin seuraavalla kerralla ja palkitsin pallolla, kuten siirappiruudutkin. Otin vielä kaksi toistoa molempaan ruutuun. Viimeinen toisto tehtiin siirappiruutuun, ja toiston päätteeksi leikittiin pallolla. Välillä tuli jotenkin epätoivoinen olo, miksi tämä ei nyt taas toimi. Hämäryys oli yksi syy. Taavi alkoi ehkä aistia minun "epätoivoni", mutta onneksi teki ihan hyvin töitä. Päätettiinpähän treeni reippaaseen ruutuunmenoon ja leikkiin, joten ainakaan huonosti ei treeni loppunut.

Keräilin ruutumerkit pois ja jätin Taavin makaamaan paikalleen. Maahanmeno tehtiin vauhdista. Kävelin pitkin pihatietä ja kutsuin sitten Taavin seuraamaan "sivu"-käskyllä. Tätä ruutusuorituksen osaa ei ole tehty juurikaan, mutta aivan upeasti meni. Ei mitään ongelmaa seuraamaan tulemisen suhteen, vaikka etäisyyttä oli reilusti. Eiköhän tämä ruututreeni tästä ala luistaa pikkuhiljaa.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 17:21 |