Yhteenveto marraskuun harjoittelusta
29 marraskuuta 2006

Ei tätä uskoisi, mutta jouluhan se on jo tulossa. "Hyperlämmin" marraskuu ei todellakaan tuntunut talviselta. On kerrassaan ihmeellistä, että joulukuu alkaa, ja lunta ei maassa näy. Olipa, miten oli, marraskuussa treenattiin ahkerasti, joten on aika pohtia, mitä saatiin aikaiseksi - ja mitä ei.

Marraskuun treenisuunnitelma löytyy täältä.

• Kauko-ohjaus (maahan-seiso)

Kuukauden tavoitteena oli treenata vain maahan-seiso-vaihtoa, mutta itseasiassa välillä tuli vahingossa treenattua myös seiso-maahan. Toisaalta en vahvistanut mitenkään seiso-maahan-vaihtoa, vaikka se avasikin mahdollisuuden uuteen toistoon ja palkkioon. Tavoitteeksi liikkeelle asetin kuun alkupuolella puhtaan liikeradan. Tavoite saavutettiin melko hienosti - liikeradasta tuli puhdas. Ongelmitta ei kuitenkaan selvitty. Matkan varrella esiintyi seuraavia sudenkuoppia:

• Etäisyyden kasvattaminen liian nopeasti (varmuuden virhearviointi): eteneminen, liikkuminen.
• Palkitseminen vaihdettiin takapalkaksi varmuuden lisääntyessä etenemismahdollisuuden minimoimiseksi: ennakoiminen namikupille.
• Taavin "ihmeellinen" erehdys: yhdellä vaihdolla maahan-seiso-maahan.
• Liikaa toistoja, epäselvä/liian korkea kriteeri, vaatimustason muuttaminen nopeasti ja käskyn epäselvyys (äänenpainon vaihtelu) olivat suurimmat kompastuskivet. Kenenköhän syytä? Tietenkin ohjaajan.

Heittäisikö pessimisti hanskat tiskiin, takertuisi itsesääliin ja piiloutuisi metsään? Minä en tee yhtäkään edellä mainittua asiaa, vaan katson tulevaisuuteen - virheistä oppineena. Opinpahan taas monta asiaa. Sitä paitsi ainakin jauhamisen kautta T on oppinut hyvät liikeradat lähellä. Niiden vahvistaminen tuottaa jatkossakin tulosta, ja matkaa on opittava lisäämään varovaisemmin. Jos tässä kuussa näitä ongelmia ei olisi ollut, olisivat ne tulleet ennemmin tai myöhemmin läpikäytäviksi - ja kirottaviksi.

• Seuraaminen

Olin marraskuussa todella laiska harjoittelemaan seuraamista. Missä olivat peruuttamisharjoitukset satunnaisia vahvistuksia huolimatta? Mihin on piilotettu videot? Entäpäs osaako ohjaaja kääntyä hienosti vasemmalle, oikealle ja "ympäri"? Suunnitelmat unohtuivat, olisihan sitä suunnitelmaa voinut kurkistaa sen tekemisenkin jälkeen. Onneksi paikallakäännökset eivät jääneet aivan heitteille, vaan oikean paikallakäännöksen perusasentoistumista tuli vahvistettua ihan mukavasti. Istuminen peräti vahvistui (nopeutui), mutta laiskan harjoittelun johdosta osaamistaso ei tullut varmaksi, eikä se istuminen todellakaan ole aina nopea.

Kuivaharjoittelua taisin tehdä kerran pari. "Tie tottelevaisuuvalioksi"-kirjan osastamisen jälkeen opettelin koulussa (!) ystäväni Riikan avustuksella mm. vasemmalle suuntautuvien askelsiirtymien askelkuvioita ja vasemmalle kääntymistä. Jotain tuli siis kuitenkin harjoiteltua.

Yksi epäselvä video tuli kuvattua, mutta siitä ei todellakaan saa sen kummemmin selvää. Suoran seuraamista treenattiin kontaktivahvistusten kautta, ja Taavin kontakti on vahvistunut entisestään - upeaa. Seuraamista on siis tullut ainakin vähäsen vahvistettua.

Loppukuusta tuli huomattua, että Taavuskaisen perusasento askelsiirtymissä oikealle on huono, vino. Ensi kuussa päästään vahvistamaan sitä ja tietenkin pitäisi harjoitella peruuttamista. Positiivisinta marraskuun harjoittelussa oli Taavin kontaktin vahvistuminen, hyvä seuraamispaikka, hiljaisuus ja kyllä se vasemmalle kääntyminen on vahvistunut - hyvä.

• Tunnistusnouto

Marraskuun viimeinen tunnaritreeni tehtiin maanantaina 27.11. päivällä. Viimeinen toisto oli täydellinen - laukkapalautuksen kera. Koko kuun tunnaritreenitilasto on kuitenkin monipuolinen. Ehkä se pahin päivä oli 10.11., jolloin treenasimme yhdessä Riikan ja Touhon kanssa. Treenit olivat epäonnistuneet, T oli epävarma, ja Touho sillä kertaa liian suuri häiriö. Riikka oli liikkeenohjaaja, ja Taavi kävi vain noutamassa yhden kapulan ilman haistelua. Onneksi ihan koko treeni ei mennyt häslingiksi, vaan sain lopetettua oikeaan suoritukseen. Ainakin ymmärsin siinä vaiheessa, ettei poitsu ole vielä valmis koviin häiriöihin.

Pääasiassa tunnariharjoittelua tehtiin kotona iskän avustuksella. Iskä siirsi kapuloita käsin, ja kapulat kävivät hajustumassa myös iskän työpaikalla. Lisäksi saimme Riikalta ja Touholta kapuloita, joten "hajuvaihtoa" tuli ihan mukavasti. Hyödyllinen tunnaritreeni tehtiin 11.11. eli päivä jälkeen "möhläystreenin" Viitasaarella Papan ja Taimin luona sisällä. Taavi teki siellä oikein hienot tunnarit varmasti, vaikka etäisyyttä ei paljoa ollut. En tehnyt kuin pari kertaa pilkotun tunnarin eli antaa palkinnon pelkästä oikean kapulan löytämisestä. Kaikissa treeneissä en tosin vaatinut perusasentopalautusta, mutta periaatteessa aina kyseessä oli nouto, ei suunnittelemani pelkkä hajuerottelu.

Marraskuussa opin sen, että toistoja on otettava säästeliäästi. Kun alkuopetusvaihe on ohi, toistoja on hyvä vähentää. Yksi onnistunut tunnari on lottovoitto - siihen lopetetaan. Etäisyyttä kapuloihin on lisättävä asteittain. Häiriöissä etäisyyttä on oltava vähemmän ja häiriöiden tasoa nostettava asteittain. Varmuutta Taaville tulee hakea olemalla iloinen ja kannustava. Toisaalta viretilaa on tarkkailtava, jotta T ei pureskele/nostele kapuloita. Onneksi väärien kapuloiden nostamista esiintyi marraskuussa todella vähän. Kokonaisuutena oli ihan hyvä kuukausi tunnarin suhteen.

• Luoksetulon pysäytys

Luoksetuloharjoitukset sujuivat hienosti. Häiriötreeniä tuli lähinnä Riikan ja Touhon kanssa koululla harjoitellessa. Taavin pysähdykset olivat keskimäärin oikein hienoja, vaikka vapautin lähinnä suoraan takapalkalle. Toisaalta otin jonkin verran myös tyyliin 2 sek + vapautus taakse. Tällaisetkään toistot eivät menneet lainkaan huonosti. Rutiinia liikkeeseen saatiin, ja suunnitelma toteutui. Merkkejä vaihtelin, tein toistot pitkällä matkalla jne. Häiriöitä tietenkin olisi voinut olla enemmän, mutta ihan hyvä näinkin. Takapalkkana käytin eniten erilaisia leluja, mikä toimikin kivasti. Oikeastaan lelut toimivat takapalkkana paljon paremmin kuin namikuppi. Hienointa oli toki huomata, että T näytti tykkäävän todella paljon luoksetuloharjoituksista.

Täsmennystä tulikin tähän heti, kun tänään 29.11. Taavi ennakoi oikein urakalla luoksetulossa pysäytystä, mutta läpijuoksun jälkeen alkoi taas sujua. Joka tapauksessa melkein koko kuukausi meni ilman ennakointia - ihan hyvä saavutus sekin.

• Metalliesine

Suurin voitto saavutettiin metalliesineessä! Taavi nouti metalliesineen ilman käärettä. Tavoitteena oli esineen nostaminen ilman käärettä tai ohuen käärekerroksen kanssa. Tavoite siis ylitettiin.

Kuun alkupuolella tehtiin toistoja yhdellä käärekerroksella esim. ennen ruokaa. Ostin myös uuden vielä kevyemmän, kuitenkin kisavaatimukset täyttävän, metalliesineen. Taavi ei kuitenkaan noutanut metallia ilman käärekerrosta, eikä teipin kanssa. Sen sijaan ruokailuvälineiden (haarukat, veitset, lusikat) noutaminen sujui hienosti. Päätin kokeilla salaista asetta - iskää. Muita ideoita ei enää ollut.

Iskä olikin ratkaisuavain metalliesineen suhteen. Taavi haki iskälle metalliesineen (teippi päällä) ja sai palkinnoksi herkullista leikkelemakkaraa ja tietenkin sekä minulta että iskältä suuret kehut. Tein itsekseni samoja teippinoutoja ennen ruoka-aikaa ja iltaluun saamista.

Seuraava vaihe oli vähentää teippiä laidoilta ja jättää ainoastaan keskelle teippiä. Taavi nouti esineen näinkin iskälle. Samalla treenikerralla otettiin teippi kokonaan pois, ja Taavi haki metalliesineen ilman metallia. Treeniä jatkettiin ottamalla yksi toisto ja vapauttamalla suoraan ruokakupille. Taavi kantaa tällä hetkellä kapulaa reippaasti, mutta toki varmuutta saa tulla lisää, eikä yhtäkään toistoa ole otettu ulkona. Toisaalta talvella en aiokaan ottaa metallitreeniä ulkona, koska en halua riskeerata liikettä.

• Ruutu

Ensiksi pohdin, pitäisikö jotenkin harmitella ruudun takapakkia. En aio kuitenkaan harmitella, vaikka jouduin palaamaan harjoituksissa reippaasti taaksepäin. Syyhän löytyy jälleen ohjaajasta, mutta aina - siis myös nyt - takapakista oli jotain hyötyäkin. Opin ajattelemaan, opin asettamaan kriteerin vähän paremmin ja opin taas arvostamaan koiran oma-aloitteista käytöksen tarjoamista. Joskin en ole vieläkään päässyt täydelliseen suunniteluun (koulutussuunnitelma kriteereineen paperilla ja jokaisen sarjan toistot tarkasti ylhäällä), mutta ainakin asian miettiminen on alkanut.

Marraskuun pimeät illat opettivat ajattelemaan asioita kuin olisi 35 cm koira, jonka pitäisi todella juosta neljän merkin sisään hämärässä ja vieläpä lumihangessa. Jälkeenpäin ajateltuna idioottimaiset iltatreenini saavat jopa pienen virnistyksen huulilleni. Harjoitukset eivät olleet oikeudenmukaisia Taaville, lähetykset huononivat, ja homma alkoi harjota vähitellen. Tovi siinä meni ennen kuin jääräpäinen omistaja sai myönnettyä itselleen, ettei harjoittelu näin etene - tarvitaan uusi suunnitelma. Palaaminen nöyrästi kosketusalustatreeneihin taisi olla pitkästä aikaa paras päätökseni.

Aloitimme alustakosketuksilla sisälle ja etenimme pikkuhiljaa ulos. Loppukuusta saatoin jo ottaa ruudun mukaan harjoitteluun. Tein siis 3 x 3 m ruudun, jonka keskelle laitoin pienen alustan (punainen luutunpala). Naks + nami tuli siitä, kun T meni oma-aloitteisesti koskemaan alustaa. Mielestäni ruutuharjoittelun uudelleen aloittaminen oli hyvä ratkaisu, katsotaan, miten joulukuussa edistytään.

• Muuta

Suunnitelmassa oli, että tutuista liikkeistä ylläpidetään satunnaisilla harjoituksilla. Jonkin verran käskin Taavia liikkeestä maahan, samoin seisomaan. Ko. liikkeissä ei esiintynyt ongelmia. Hyppynoutoa ja perusnoutoa otettiin myös vähän. Hyppynoudossa T kiersi ensin esteen, mutta käskyllä "hyppää" liike onnistuu. Loppukuusta huomasin Taavin tuovan kapulan useimmiten ravilla. Lääkkeenä tähän olen käyttänyt ns. vauhtinoutoja, ja tulokset ovatkin olleet toivotunlaisia. Liikkeestä istumista on myös harjoiteltu pari kertaa "oikeasti", ja usein olen Taavin käskenyt istumaan vauhdista. Ongelmia ei tässä liikkeessä ole esiintynyt.

Häiriöharjoituksia tuli ihan mukavasti, sillä treenitaulukkoni mukaan olemme harjoitelleet jollain tavalla häiriöissä viikottain. Marraskuun ensimmäisellä viikolla tein pari perusharjoitusta kasvihuoneella agilitytreenien yhteydessä. Koulun kentällä harjoittelimme kolme kertaa. Yhdellä kerralla mukana oli vain Riikka, mutta kahdella muulla kerralla myös Touho. Lauantaina 11.11. kävimme Viitasaarella sukulaistemme luona kylässä, ja Taavi oli mukana. Harjoittelimme Taimin ja Papan luona tunnaria ja metalliesineen noutamista. Ensi kuussa voisi pyrkiä samanlaiseen häiriötreenitahtiin eli ainakin kerran viikossa jollakin tavalla erilaista harjoittelua. Uskon, että uusista lenkkikavereistamme, Paulasta ja hänen laumastaan, saamme myös treeniseuraa. Tietenkin jatkamme Riikan ja Touhon kanssa yhteistreenejä koululla.

Yleisiä harjoitteluohjeita ei olekaan tullut noudatettua niin hyvin. Vahvistetiheys, kriteeri ja ajoitus ovat unohtuneet välillä - valitettavasti. Tokovideoita sen sijaan olen katsonut, vaikkakin tämän vuoden MM-kisojen suoritusvideot ovat vielä katsomatta kokonaan. Lentsun & Jatsin suorituksesta olen tosin katsonut kauko-ohjauksen ja ruudun. Leenalta saatua SM-toko 2005-videota katsoin alkukuusta. "Tie tottelevaisuusvalioksi" -kirjaa luin alkukuusta ihan kiitettävän paljon, mutta loppukuusta "Med sikte på 10:an" ja "Klickerträning för din hund" ovat olleet ahkerammassa käytössä. Viimeksi mainitsemani kirjat ovat muistuttaneet minua monesta tärkeästä asiasta, joten on tässä jotain opittukin, vaikka marraskuun aikana en vielä "kerinnyt" testailemaan käytännössä.

Epäsäännöllisestä palkkaamista ei harjoiteltu juuri ollenkaan, eikä myöskään useampia liikkeitä peräkkäin. Ainoat epäsäännölliset palkkaamiset tulivat varmaan kontaktivahvistuksessa, muuten T on saanut palkkansa. Ensi kuussa täytyy saada vähän epäsäännöllistä palkkausta peliin. Vapaapäiviä olisi voinut pitää enemmänkin tai ainakin kevyempiä (1-2 liikkeen harjoittelu) päiviä. Onneksi huomasin treenitaulukosta, että joka viikkoon sisältyi myös kevyempi päivä, vaikka varsinaista vapaapäivää ei pidettykään.

Tällainen oli koonti marraskuusta, hyvä kuukausi kokonaisuutena. Opittiin paljon - molemmat.

Tunnisteet: yhteenvedot

kirjoittanut N_ 17:37 |