Hyvä Taavelo!
23 joulukuuta 2006

Ensinnäkin iskälle kuuluu suuri kiitos hallille kuskaamisesta, joka oli oikeastaan ennakkojoululahja. Olisipa tuo iskä toki muutenkin meidät hallille vienyt, mutta olipa hallitreeni kelpo joululahjakin. Motivaatio agilityyn on hyvä, niin Taavilla kuin minullakin.

Idena oli jälleen harjoitella haltuunottoja. Olen todella tyytyväinen Taavin osaamistasoon. Otimme samoja harjoituksia kuin eilen kolmella aidalla. Ensiksi otin yhden hypyn, minkä jälkeen sanoin välittömästi "här". Palkitsin Taavin maksanpalalla, kun poika tuli suoraan luokseni. Välillä otin kaksi hyppyä ja sitten vasta haltuunoton. Välillä testailin palkita seuraavalla hypyllä, mikä toimi hyvin.

Hyppytreenin lisäksi juoksin Taavin kanssa aitojen ympärillä, palkitsin haltuun tulemisesta ja mukana pysymisestä. Välillä annoin käskyn hyppäämiseen palkkioksi. Taavi teki täysillä hienosti. Koko hallitreenin aikana poika livahti kerran putkeen itse, mistä kielsin. Toisaalta vahingossa työnsin poikaa putkeen, mutta käskyä ei ollut ilmassa. Yhden aidan Taavi hyppäsi myöskin väärästä signaalistani, oma moka.

Yllätys: kokeilin jopa mäkelöitä. Tässäkään ei mitään ongelmaa. Palkitsin ensimmäisellä kerralla namilla, toisella seuraavalla hypyllä. Omakin ohjaus oli aikalailla kunnossa, vaikka mäkelöitä tehtiinkin. Namia en pitänyt kädessä ollenkaan haltuunottotreeneissä, vaan Taavi seurasi nimenomaan kättäni ja sai palkan taskusta. Tuttuun tapaan tosin olin pari kertaa myöhässä, mutta omien onnistumisten keskiarvo jää kuitenkin hyväksi.

Jos tämä haltuunottotreeni etenee näin hyvin, olen ällikällä lyöty. Nytkin olen hyvin yllättynyt ja iloinen. Toki häiriöt kuumentavat Taavia paljon, mutta selviämme niistä, jos minun psyykkeeni kestää. Tarkoitan tällä sitä, että en saa jännittää tai tulla epävarmaksi, vaan minun on uskottava koiraani - ja itseeni. Luottavaisin mielin kuitenkin jatkamme harjoittelua, sillä Taavi antoi minulle tänään näin hienon joululahjan, onnistuneet treenit, hallilla. Positiivista on harjoituksissa ollut sekin, että T pysyy hanskassa, seuraa kättäni, vaikka kuumuukin keston pidentyessä.

Kotona otettiin sitten vielä ulkoilulenkillä pari "här"-vahvistusta, tällä kertaa suoraan käden lähelle tulemisesta. Heti poika juoksi ja hakeutui käden tuntumaan, kun sanoin "här". Tästä on erittäin hyvä jatkaa.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 17:12 |