Millainen oli vuosi 2006?
30 joulukuuta 2006

Aluksi suunnittelin kirjoittavani "hienon" yhteenvedon vuodesta 2006 Taavin sivuille päiväkirjaosioon. Sivutilan loppumisen vuoksi päätin kirjoittaa blogiin koko tarinan.

Vuosi 2006 oli monella tavalla merkittävä. Koska en ole kirjoittanut alkuvuodesta päiväkirjaa, en edes muista kunnolla alkuvuoden tapahtumia. Paljon lenkkeiltiin ja hiihdettiin, mutta treenattu ei paljoakaan. Huhtikuussa käväistiin tosin kisaamassa agilityssa Oulussa. Ensimmäinen virallinen startti toi tulokseksi 10 virhettä. Kevään aikana osallistuimme lisäksi Salme Mujusen tokokoulutukseen ja Mika Moilasen agilitykoulutukseen Taavin syntymäpäivänä. Vaikka tokoa ja agilitya siis jonkin verran harjoittelimme, ei tavoitteita oikein ollut. Oma sairauteni häiritsi harjoittelua, eikä motivaatiokaan ollut mikään maailman parhain.

Tokokoulutus valoi hiukan uskoa Taavin osaamiseen. Lopulta päädyin osallistumaan Pihtiputaan tokokokeeseen 11.6. Enhän minä olisi ilman ihanaa Tuijaa osallistunut, mutta Tuijan tsemppauksen jälkeen päätin ottaa riskin. Taavi saikin upeasti yli 190 pistettä ja tuli toiseksi. Onnistuminen toi itseluottamusta. Alkuvuodesta pohdin sairastuttuani, ettemme ehkä saisi TK1-koularia koko vuonna. Pihtiputaan kokeen jälkeen päätin kuitenkin saavuttaa koulutustunnuksen. Kävimme kisaamassa Iisalmessa heinäkuun alussa. Potin räjäytti Viitasaaren yötoko, jossa Taavi saavutti kolmannen ALO-ykköstulonsa ja voitti hienosti luokkansa ollen koko yötokon paras koira.

Avoimeen luokkaan ei ollut tarkoitus osallistua tai ainakaan TK2-koularista en ollut osannut unelmoida. Taavi kuitenkin saavutti avoimen luokan ykköset. Kaiken kaikkiaan tokon osalta vuosi 2006 on ollut erittäin merkittävä, sillä olen oppinut todella paljon koiran kouluttamisesta. Taavin sivujen avautumisen myötä aloin kirjoittaa treeniblogia, treenata järjestelmällisemmin ja asettaa tavoitteita. Ennen en edes uskaltanut, koska pelkäsin kuollakseni epäonnistumista. Loppuvuodesta itseluottamukseni on kasvanut, hermot ovat enemmän hallinnassa, enkä pelkää enää mokia niin paljon kuin ennen. Kisajännitykseni ei ole tosin parantunut, vaan edelleen jännitän aivan liikaa. Kaikki heijastuu Taavin suorituksiin, sillä koirani lukee minua kuin avointa kirjaa. Kokemus tuo varmuutta, ja otinhan minä v. 2006 suuren askeleen: uskaltauduin kisoihin.

Agilityssa kisasimme kevään kisojen lisäksi elokuussa Pihtiputaalla. Saimme ensimmäisen nollatuloksemme MINI1-luokasta. Kesällä emme olleet ottaneet kuin vähän ratatreeniä, mutta Taavi hoiti Jarmo Jämsän sujuvalla radalla kotiin. Seuraavan kerran starttasimme vasta joulukuussa Oulussa. Neljästä startista pääsimme maaliin ilman kaameita ohjausvirheitä kolme. Kaikista irtosi voitto, joten ehkä Anders Virtasen radat eivät olleet aivan niin älyttömän helppoja, koska voitimme myös 5-ja 10-tuloksilla.

Joulukuussa heräsin agilityssa tärkeään harjoiteltavaan juttuun, eli hallintaan. Taavin kanssa olin vahvistanut lähinnä vauhtia ratatreenien myötä. Kesä meni kovaa juosten, eikä treeneissä ollut mitään erityisiä tavoitteita. Niinpä tavoitteiden asettamisen merkitys tuli esiin myös agilityssa. Kakkosissa ja kolmosissa ei enää riitä pelkkä eteneminen vauhdilla, vaan tekniikan, hallinnan, merkitys korostuu.

Vuodelle 2006 asetetut tavoitteet löytyivät Taavin sivujen arkistosta. TK1 oli tavoitteena. Saavutettiin. Yksi avoimen koe piti kisata. Saavutettiin. Ohjaajan piti opiskella kouluttamisesta. Sekin oikeastaan saavutettiin. Motivaatio on säilynyt ja kasvanut harjoittelun edetessä.

Jäikö vuodesta käteen muuta? Ainakin opin jotain valokuvauksesta ja onnistuin kuvaamaan ihan hyvin. Lisäksi sain toimittajan paikan Sheltit-lehdestä. Pidän lehdessä omaa palstaa nimeltään Taavimaisesti tassutellen. Olen myös lukenut ruotsalaisia koirakirjoja. Opettelin kotisivujentekoa paremmin. Muutin lukion opiskelusuunnitelmani nelivuotiseksi. Aloin matkustaa Jyväskylään joka viikko. Sain uuden ystävän Paulasta, ja Taavi sai hänen koiristaan neljä uutta kaveria. Loppuvuodesta tutustuttiin koirahierontaan. Joululahjaksi sain digivideokameran, pitkäaikaisen haavehankinnan. Näin joulukuun 30. päivä palkintokaapissa on yhteensä 14 pokaalia. Pieni määrä monelle harrastajalle, mutta minulle se tuntuu lottovoitolle, sillä pokaaleista 13 on saavutettu tänä vuonna. Varmasti paljon asioita unohtui ja jäi kertomatta, mutta tässä oli ainakin jonkinlainen muistelma menneestä vuodesta. Vuosi 2006 päättyköön hyvissä tunnelmissa. Tervetuloa uusi vuosi 2007!

Tunnisteet: yleinen

kirjoittanut N_ 20:52 |