Kurkkukipua ja tunnaria
29 tammikuuta 2007

Pakkassäät jatkuvat - ihan kivaa. Aamulla heräsin kipeäkurkkuisena, mutta onneksi vihreä tee ja kurkkutabletti veivät vaivan mennessään. Koulusta tulin kotiin kahdelta. Lisää teetä ja lenkille koko poppoon kanssa. Bichoneiden sauvakävelyopetus sujuu hyvin. Alkumatkasta kirosin pari kertaa Juusoa, joka pelkäsi sauvoja, eikä halunnut mennä edellä. Onneksi matka alkoi taittua, ja kävelimme varsinkin loppumatkan hymyssä suin. Taavelo revitteli oikein kunnolla ottaen rajuja spurtteja.

• Seuraaminen

Ennen ruokaa päätin alkaa harjoitella peruuttamista. Ensimmäinen sarja meni hutiloidessa. Viisi nappulaa käytin vahvistaen epämääräisesti pienintäkin taakse suuntautuvaa liikettä. Taavi oli siis edessäni. Poitsu tarjosi aluksi kaukoja, istumista ja ties mitä. Toisesta sarjasta alkaen T hoksasi peruuttamisen. Näin ollen kakkos-ja kolmossarjat onnistuivat 100-prosenttisesti. Hyvä!

• Tunnari

Olen nolo, olen nolo. Mentiin ulkoilulenkin jälkeen treenaamaan autotallille. Iskä ajoi pihaan autolla, siinä häiriö. Olin kyykyssä kapuloiden vieressä. Taavi tarjosi pussailua ja pyörähdystä, mutta lopulta meni kapuloiden luo ja toi oikean. Kehuin ja annoin maksanpalan. Seuraavat toistokerrot menivät aivan pepuilleen; Taavi toi vääriä. Poika alkoi häslätä aivan liikaa. Lopuksi sain peräti yhden onnistuneen, johon sitten lopetettiin. Miksi mää jään viilaamaan ja ikäänkuin odottamaan virhettä? Yksi hyvä on voitto - siihen pitäisi lopettaa. Opinko ikinä?

Ennen seitsemää päätin vielä käydä testailemassa tunnaria autotallilla. Otin eri kapuloita (käytetty koululla treenatessa) ja laitoin maahan läjään. Olin Taavin vieressä kyykyssä. Taavi alkoi aluksi häslätä, joten nousin ylös. Seisoin aivan kapuloiden edessä ja odotin Taavin etsivän omaa kapuloiden joukosta. Poika haisteli rauhallisesti kauan. Pelkäsin jo, että lopettaako kesken, mutta T jatkoi rauhallista työskentelyä ja toi sivulle oikean. Hienoa! Kehuin todella vuolaasti, annoin maksanpaloja ja rapsuttelin - jackpot. Näköjään minun on parempi olla seisaallaan (ainakin nyt kannattaa jatkossa kokeilla); etäisyys on kuitenkin pidettävä lyhyenä. Palkkauksessa on muistettava iloisuus, jotta T tuntee todella onnistuneensa älyttömän hyvin löytäessään oikean.

• Saalisleikki

Luin eilen iltalukemisena "Tottelevainen koira"-kirjaa - lähinnä leikkiosiota. Olen keskustellut mailin välityksellä saalisleikistä Lotan kanssa. Ongelmani on ollut, etten ole antanut Taavin koskaan voittaa. Koiran into leikkimiseen on tietenkin lopahtanut. Tuskinpa sitä itsekään jaksaisi pelata kauaa yhtään mitään, jos jo valmiiksi tietää, ettei voita.

Päätin tunnaritreenin jälkeen kokeilla saalisleikkiä. Otin vanhan patahanskan (kalanmuotoinen ), koska se on juuri sopivan pehmeä. Liikuttelin alhaalla ilmassa sivuttaisliikkein lelua. Taavi lähti välittömästi jahtamaan. Kun Taavi saavutti lelua, nostin lelun ylös ja juttelin lelulle. Vinkki löytyi kirjasta. Pyörin, katsoi lelua ja vältin katsekontaktia Taaviin. Tein uudelleen saalistusosan ja sitten juttelut. Taavi pyöri ympärilläni. Kun T hakeutui sivulle, heitin lelun. Peräännyin itse ja laitoin kädet polville. Taavi tuli luokseni. Annoin pojan repiä lelua, ja lopulta T sai voittaa. Poika innostui ja toi lelun heti takaisin. Jälleen revittiin. Silitin Taavin kauluskarvoja ja kehuin "Hieno poika, ai kun mahtava!" Irrotin lelun Taavin suusta ja heitin. Taas revittiin, ja T sai voittaa. Pyörin karusellia, Taavi tavoitteli lelua, otti puruotteen ja sai voittaa. Nyt vahvistin ihan pientäkin repimistä, jotta Taavi saa itseluottamusta lisää. Hienosti meni, ja Taavi lähestyi minua aivan eri tavalla kuin ennen. Se oli innoissaan ja ravisteli lelua. Lopuksi pyysin irrottamaan otteen ja rapsuttelin rauhoittavasti. Taavi rauhoittui heti. Emme ole koskaan leikkineet yhtä hauskaa saalisleikkiä. Seuraavalla kerralla voisi varalta ottaa lyhyemmän pätkän, jotta leikki-into varmasti säilyy. Toki on muistettava, ettei T saa aina voittaa, koska eihän jatkuvassa voittamisessakaan ole järkeä.

Hyvin maistui Taavuskaiselle broileri-Kong, jonka annoin suoraan pakastimesta. Kongin jälkeen T vielä innostui pureskelemaan vaaleaa naudannahkaluuta, josta se ei yleensä yhtään innostu.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:03 |