Nappiosumatreeniä
27 tammikuuta 2007

Kannattaa mennä harjoittelemaan agilitya, vaikka motivaatio ei olisikaan ihan huipussaan. Tänään meillä oli yhden maissa Mujusen Salmen agilitykoulutus ja aamulla tuntui, ettei agiliito nyt oikein maistuisi. Aamulenkin jälkeen olo oli vähän pirteämpi, mutta innosta en hyppinyt. Heti ensimmäisen treenin loputtua alkoi motivaatiota löytyy, sillä niin hienosti Taavi teki töitä, ja omakin ohjaus sujui.

Meidän ryhmässämme oli Minna & Åsa-mitteli, Heini & Oxy-aussie ja Marjaana & Ira-weimari. Aluksi otettiin hallintaharjoituksia S-mutkilla ja valsseilla. S-käännöksiin jouduin keskittymään erityisesti, koska olen oikeasti aika tumpelo tällaisten erilaisten käännösten kanssa. Salme opasti hyvin kuivaharjoittelussa, joten alkoihan S-mutka iskostua takaraivoon.

Treeni meni todella hienosti. Taavi irtosi, mutta tuli myös haltuun oikein hienosti. Ratapiirros löytyy täältä. Toisella kerralla kokeiltiin sama harjoitus peilikuvana, eli lähdettiin vasemmanpuoleiselta aidalta. Tässäkään ei ollut ongelmia. Välillä sanoin vahingossa "tähän", enkä "här, mutta hyvin toimi vanhakin käsky.

Kahden ensimmäisen harjoituksen jälkeen tehtiin sama yhdistelmätreeninä. Teimme siis sekä molemmat harjoitukset yhdessä aloittaen ensimmäisestä ja tehden heti perään peilikuvatreenin. Tätä jouduin harjoittelemaan aika kauan, jotta tajusin idean oikein. Otin pari kertaa uudelleen, kun sekosin viimeisessä S-kuviossa. Oikein hienosti meni Taavin osalta. Omakin ohjaus sujui aika hyvin pienten alkuhankaluuksien jälkeen. Käskyjen ajoituksesta juttelin Salmen kanssa, koska mielestä Taavi teki jo ensimmäisissä harjoituksissa aika laajan kaarroksen. Aikaistaessani käskyä T pienensi kaarrota. Salmen mielestä oikea ajoitus käskylle on, kun koiran etutassut ovat maassa. Täytyy kyllä myöntää, että käytännössä minä en oikeastaan koskaan vilkaise Taavin etutassuja. Pitää harjoitella tätä ja samoin esteiden keskikohtien "klikkaamista". Estettä on katsottava!

Yhdistelmätreenin tehtyämme oli seuraavan harjoituksen aika. Harjoitus oli "Kaksi eteen, yksi taakse". Toisin sanoen edettiin aina kaksi aitaa, valssattiin ja mentiin takaisinpäin. Piirroksesta idea näkyy paremmin. Harjoittelin aika kauan kuviota, sillä minulle on tärkeää päästä täysillä sisälle harjoitukseen. Taavi teki hyvin töitä treenissä, ja minä juoksin nopsaan. Pääsin todella kovaa, olin ihan yllättynyt.

Harjoitus viisi oli taas hiukan erilainen, mutta mukana oli jälleen suora putki ja aidat. Piirros löytyy täältä. Erittäin hyvin meni. Putkeen ohjaamiseni on todella kehittynyt, sillä nyt muistin jokaisessa harjoituksessa näyttää kunnolla putkeen (laajoin liikkein).

Aitapyöritysten jälkeen vuorossa oli kepeillemenotreeni. Estejärjestystä muutettiin, jotta saatiin kepit mukaan harjoitukseen. Harjoituksen piirros löytyy täältä. Taavin kepillemenot sujuivat mainiosti, ei niissä ole koskaan ollutkaan moittimista. Hattua nostan omasta putkiohjauksestani, joka oli Salmenkin mielestä oikein hyvää.

Viimeinen yhteinen harjoitus oli tällainen. Jälleen kepeillemenoja harjoiteltiin ja hyvin meni. Oma paikka kepeille viennissä oli hyvä. Taaville pitää antaa tilaa kepeille mentäessä, sillä se todella osaa hakeutua kepeille. Salmen mielestä harjoitus meni niin hyvin, ja Taavin kepeillemeno on niin vahva, että hän halusi testata Taaveloa erilaisilla harjoituksilla. Ensimmäinen sovellus oli tällainen. Juttu tuntui helpolta - uskoin koiraani. Taavi suoritti harjoituksen puhtaasti, Salme kehui. Teimme toistoja kaksi. Toinen oli kaikista vaikein, avokulma. Piirros löytyy täältä. Taavi suoritti oikein. Salme kehui Taavia todella taitavaksi ja upeaksi pujottelijaksi. Hieno oli koirani!

Kaiken kaikkiaan koulutuksesta jäi älyttömän hyvä mieli. Ihmeellisintä oli, etten jännittänyt. Mikä ihme minua vaivaa? Olin rauhallinen, kysyin neuvoa, luotin koiraani ja kaikki meni erittäin hyvin. Minulla ei ollut mitään ongelmia ohjauksen kanssa. Kerroin Salmelle Taavin hidastelusta "här"-käskyn jälkeen, kun olen etunojassa. Salme sanoi samaa kuin Paulakin, eli koira kokee tietyllä tavalla uhkaavana etukenon. Salme muistuttikin, että hallinnan (koira tulee lähelle) jälkeinen liike on aina poissuuntautuva (sivulle). Loogista radalla, mutta kun ottaa pelkän namilla palkkaamisen (koira saa namin palkaksi, ei estettä) tulee mukaan etunoja. Sainpahan nyt varmuuden asiaan ja tajusin paremmin.

Koulutuksen ajan Taavi oli rauhallinen. Nameina minulla oli kalkkunanakkia, sillä agilityssa ei paljon motivaattoreita tarvita. Taavi odotti vuoroaan rauhallisesti boksissa ja hiljeni, kun oli hihnassa (joku muu agilitasi koiransa kanssa). Tein myös oman huomion, T ei ota kontaktia sivulla lähtiessämme radalla. Syy tähän on selvä säännön "Sitä saa, mitä vahvistaa" mukaan. En ole vaatinut Taavin oma-aloitteista kontaktia, vaan se on katsonut radalla, ja minä olen sanonut "täällä", minkä jälkeen on aloitettu. Nyt tehdään uudella tavalla. Odotan, kunnes T varmasti katsoo silmiin, palkitsen ja sitten lähdetään suorittamaan esteitä.

Lopuksi puhuttiin pihalla sauhutellessa (btw: Minä en polttanut, enkä polta.) kisajännityksestä ja koiraan luottamisesta. Marjaanakin sanoi, että minulla vie aina jännitys kaiken loogisuuden pois. Varmistelen aivan turhaan, vaikka koira osaa hienosti. Joskushan olen jopa pujottelua varmistellut, ja Salmekin huomatti, ettei Taavelon kaltaista pujottelijaa kannata todellakaan mennä "häiritsemään" turhaan. Kontakteillahan Kemissä varmistelin aivan turhaan, mistä tuloksena oli sähläystä. Minulla on hieno koira, johon pitää uskoa - totta vieköön.

Ohjaajan itseluottamus taisi koulutuksen myötä parantua melkoisesti. Minun täytyy luottaa koiraani ja tukea sitä suorituksessa parhaani mukaan.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 20:29 |