Pihatreeniä ja kuulumisia
26 tammikuuta 2007

Olenkohan laiskaksi tulossa, kun en ole blogiin kirjoittanut mitenkään aktiivisesti? Treenirintamalla on ollut hiljaiseloa, mutta olen sentään tehnyt uuden treenisuunnitelman helmikuulle (ks. oikea sivu).

Viikko on kulunut nopeasti. Keskiviikkona käväistiin Jarkko-serkkuni ja Taavin kanssa lenkillä, vaikka pakkasta oli -17 astetta. Taavi ei palellut yhtään, mikä taisi johtua reippaasti hölkkätahdista. Minä olen juossut viimeksi pitkää matkaa kesällä, mutta hyvin jaksoin pinkoa pitkäjalkaisen serkkupoikani perässä. Eilen tanssittiin koulussa vanhoja, siis harjoiteltiin. Kotona treenailtiin Taavuskaisen kanssa parit kaukovaihdot iltaruualla. Sitten lähdettiin Jamin & Taavelon kanssa sauvakävelylle. Äiti lähti viemään Juusoa rokotukseen. Oli kieltämättä hauska testata pitkästä aikaa sauvakävelyä biisonin kanssa. Jami oli vyötäisilläni kiinni ja käveli oikein reippaasti.

Blogissa en olekaan vielä maininnut Vilma-kisun yllättävästä sairaskohtauksesta. Vilppa sai nimittäin maanantaina ns. epilepsiakohtauksen. Vilma kouristeli, mourusi, raapi sohvaa ja pissasi syliini (kyllä!. Itseasiassa kaikki alkoi, kun äiti lähti poikien ja Vilman kanssa ulos aamulla. Vilma oli alkanut kouristella pihalla, ja äiti oli mennyt hätääntyneenä tytön luo. Kisu oli tarttunut äidin käteen kiinni, eikä meinannut päästää irti. Minä kuulin äidin huudon ja ryntäsin paikalle. Tällöin äiti oli jo saanut Vilman irti kädestään, mutta kissa jatkoi mouruamistaan kiertäen minua ympäri. Kierrettyään minua hetken Vilppa kierteli ympäri taloa, raapi sohvaa ja ottaessani sen syliin sain pisut päälleni. Soitimme eläinlääkärille ja saimme ajan illaksi. Vastaanotolla Vilmasta otettiin verikokeet, eikä epilepsian mahdollisuutta suljettu pois.

Verikokeiden tulokset saatiin eilen, kun Juuso & äiti kävivät eläinlääkärillä. Vilman maksa-arvot olivat olleet vähän korkealle, mutta eivät mitenkään hälyttävästi. Näin ollen tilannetta tarkkaillaan ja toivotaan, ettei kohtauksia enää tule. Eläinlääkärin mielestä syynä hiukan korkeisiin maksa-arvoihin voisi olla esim. myrkky; varman diagnoosin tekeminen on kuitenkin mahdotonta. Tällä hetkellä Vilma voi oikein hyvin, eikä ole viime päivinä ollut lainkaan sairaanoloinen. Toivottavasti säikähdyksellä selvittiin.

Tänään olin Jyväskylässä äidin kanssa päivän, mutta tulimme jo ennen kolmea kotiin. Puoli neljän jälkeen painelin biisoneiden ja Taavin kanssa sauvakävelylle. Lenkki sujui ihan hyvin, vaikka Jamilla ja Juusolla on edelleen reunakäsky hukassa. Puoli seitsemän maissa oli sitten pienen tokotreenin aika. Ihan hyvin tokoilu sujui tauosta huolimatta.

• Hyppynouto

Otimme yhden toiston pihakäytävällä. Iskä oli esteen takana sivussa. Etäisyyttä esteeseen oli monta metriä. Taavi teki kympinarvoisen noudon: nopea noutovauhti ja hyvä hyppy. Palautus oli oikein hieno - ei mitään moitittavaa.

• Luoksetulon pysäytys

Helmikuun suunnitelmaan on jo kirjattu juttua pysäytystreenistä. Pysähdykseen liitetään maahanmeno. Tänään kokeilin maahanmenoa ensimmäisen kerran. Ensiksi vahvistelin nopeita maahanmenoja edestä palkaten Lepakolla. Alkeistreenin jälkeen kokeiltiin maahanmenoa seisomispysähdyksen (hyvä!) kanssa. T istui aluksi, mutta toistojen ja alkeistreenin uusimisen jälkeen sain oikein hyvän luoksetulon molemmilla pysähdyksillä. Vapautin maahanmenosta suoraan taakse Lepakon luo. Treenistä jäi hyvä mieli, sillä maahanmeno vaikutti seisomiseenkin positiivisesti.

• Tunnari

Tunnaritreeni meni aikalailla päin prinkkalaa. Riikan äiti Raili tuli pihaan autolla juuri ennen treeniä, Jami juoksenteli etupihalla ja äiti huuteli Jamia. T toi ensimmäisellä kerralla väärän, vaikka ensin nosti oikean - vaihtoi kuitenkin väärään. Lähetin korjaamaan, jolloin T toi oikean. Toinen kerta otettiin eri suunnasta. Taavi kuuli ääniä etupihalta ja valpastui lähinnä niistä, ei keskittynyt kunnolla. Kutsuin takaisin ja otin uudelleen. Poika oli vähän epävarma ja toi väärän. Vielä otettiin uudestaan ja sitten toi oikean. Lopputunnelmat? Kehuin viimeisestä toistosta todella paljon.

Tunnarin epäonnistuminen on vain elämää, mutta nyt järkevintä olisi saada varmuutta liikkeeseen, koska T idean kuitenkin tajuaa. Lääkkeeksi kokeillaan toistoja lyhyeltä matkalta (1-2 m) ja pelkkää hajuerotteluharjoittelua. Toisin sanoen vahviste tulee hajun erottamisesta, eikä kokonaista noutoa tehdä. Katsotaan, alkaako varmuutta tulla lisää.

Huomenna on luvassa agitreeniä, sillä meillä on päivällä Salme Mujusen agilitykoulutus.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 19:05 |