Miten käy seuraamisen?
11 heinäkuuta 2007

Hitsit, kun masensi eilen! Masennus on raaka, kaamea ilmaus, mutta oikeasti seuraamisongelma alkaa suututtaa. Saisikohan kokeessa antaa toisen kävellä Taavin kanssa seuraamisen ajan? Sitten voisin ohjata muut liikkeet. Ja Tee saisi kympin, ainakin ysin ilman minua. Meidän seuraamisongelmiemme ydin olen minä itse. En osaa kävellä. Olen myös niitä ihmisiä, jotka päättävät osata jonkin asian, eivätkä oikeasti vaivaudu harjoittelemaan. Onneksi en lukeudu sentään tokoliikkeiden osalta tuohon kastiin, vaikkakin seuraaminen on kai niitä liikkeitä, joissa laiskuus iskee. Miksi on niin vaikeaa ottaa itseään niskasta kiinni ja harjoitella kuivaharjoitteluna? Olipa asia nyt kuinka vaikea tahansa, niin aion oppia seuraamisen harjoittelemalla itsekseni. Kyllä, olen lukenut "Clicker training for obedience"-kirjaa ja harjoitellut olohuoneessa ja huoneessani peilin edessä käännöksiä kiireisinä kouluaamuina. Eiväthän ne auttaneet, kun en tehnyt niitä säännöllisesti. Tämä pieni tyttönen aikoo alkaa harjoitella käännöksiä ja kävelyä. Taavin kanssa voin treenata, mutta säästeliäästi. Jos alan ontua, niin kävelen heti itse uudelleen ja sitten otan Taavin kanssa. My plan lyhyemmin alla.

• Ensin itsekseen seuraamista, sitten Taavin kanssa.
• Käännökset on tehtävä rauhallisesti!
• Selkä suorana ja hyvä ryhti!
• Hymy!

Treeniä peilin edessä ja videon kanssa. Huoh, en todellakaan haluaisi näyttää eilistä videota kenellekään. Jalkani on kaamea. Tee seuraa tilanteeseen nähden hyvin. Eihän sitä videolta edes huomaa, että katsoo kinttua. Minun on vain pingotettava, jipujee. Näyttää kivemmalle, kun katsoo ylöspäin. Okei, jospa en nyt vain repisi kamalaa stressiä tästä hommasta. Jookosta?

Tunnisteet: treenisuunnitelmat

kirjoittanut N_ 13:36 |