Kipujalka ja paljon treeniä
12 kesäkuuta 2007

Edelleen jalka pipinä - pitää valittaa. Outoa, että jalkaan sattuu enemmän lepoasennossa. Ilmeisesti lihas puutuu jotenkin. On minulla onneksi kunnon kipulääkkeitä jemmassa niskasärkyjen vuoksi, joten tabua nassuun. Eipä jalkakipu autolla ajamista sentään kamalasti haitannut, vaan Nivalan reissu liukkaalle radalla meni ihan ok. Autolla ajaminen maantiellä meni hyvin. Liukkaalla radalla mentiin ympäri ja mutkiteltiin: Sami ja Jarkko saivat varmasti kunnon kyytiä.

Nivalasta olin kotona jo kahdentoista jälkeen. Päivällä treenailimme Taavin kanssa pihalla tottista ja menikin aika jees. Illalla lepäiltiin ja käväistiin pyörälenkillä. Äiti lähti mukaamme: suuntasimme agilitykentälle. Agilitya treenattiin jonkin aikaa, ja iskä tuli sitten meitä vastaan. Minun jalkani ei kestänyt pitkää kävelyä - sen takia pyöräilimme. Ihmettelen vain, miksi sillä pystyy niin hyvin juoksemaan tasaisella vauhdilla. Ihme vaiva. Nyt Tee mussuttelee ihanaa Denta-Stixiään, kun nirsoili mokoma purutikun kanssa.

• Metalliesine

Jälleen treeniä tähän liikkeeseen. Aamulla vanhalla metallilla perusnouto, joka oli ok. Vierekkäin oli paljas kerhon metalli ja tuo vanha oma esine.

Päivätreeniin ulos otin kerhon metallin ilman päällystä ja uuden esineen. Hmm... En nyt oikein tiedä, mikä minuun meni, mutta päätin kokeilla suoraan kerhon metallilla. Noin 7 m päähän heitin kerhon esineen ja käskin Taavin hakea. Miettikää - koirani toi sen ensimmäisellä kerralla! Häntäkin oli ihan korkealla ja palautusvauhti hyvä. Taaville paljon nappuloita ja jättikehut. Superhyvä! Häiriönä pihalla olivat Jami ja Juuso sekä Vilma.

Iltaruualla uusi metalli ja kerhon metalli vierekkäin keittiössä. Ruoka oli valmiina lattialla. T päätti, ettei nyt voi noutaa. Ehkä viisi kertaa otin vain uudestaan sivulle. Vaihdoin suuntaa ja käskin uudelleen. Lopulta haki jo luunsa ja Simo-lelun huoneestani. Pidin tauon: nostin pois ruokakupin ja laitoin esineet pöydälle. Taavi odotti istuallaan. Tauko oli noin pari minuuttia. Uusi yritys otettiin. Ruokakuppi lattialle. Heitin vain kerhon metallin ja käskin hakea. Taavi haki hienosti ja toi reippaasti sivulle. Vapautin kehujen kera ruokakupille. Vielä toinen nouto uudella metallilla - laitoin kontaktivahvistusnappuloita kuppiin. Oli oikein hyvä! Mitäs huomattiin? Taavilta pitää osata vaatia. Jos ei vaadi, ei se varmasti metallia tuo. Joka tapauksessa joku Ninja on todella tyytyväinen ja iloinen koiraansa.

Ennen purutikun antamista illalla uudella mininouto. T ei syönyt purutikkua, joten ennen Denta-Stixiä vanhalla nouto. Hienosti meni.

• Kauko-ohjaus

Pihatreenissä teimme kaukovaihtoja lelupalkalla, pehmopallolla. Lelu oli takana ja etäisyyttä useampi metri. Hee, sujuikin ihan hyvin, mutta äidin tullessa ulos T ei noussutkaan - keskittyminen herpaantui. Seisomisesta maahanmenot olivat nyt hyviä. Lopuksi otin vielä vaihtoja heittäen pallon taakse palkaksi; alussa vain vapautin taakse palkalle. Aloitusmaahanmenot olivat muuten ok. Häiriönä edelleen biisonit ja Vilma.

Mittasimme iskän kanssa illalla pihakäytävältä 15 metrin matkan. Treenasin Taavin kanssa takapalkalla (ääh, aloitusmaahanmenot epävarmoja/huonoja) niin pitkältä etäisyydeltä (nim. "Riskinottaja"). Uskokaa tai älkää, Taavi teki - jopa yhden kokonaisen kuuden vaihdon sarjan! En tehnyt muita pitkiä sarjoja, vaan päästin aika nopeasti takapalkalle. Tauon pidettyäni hain sisältä raakaa lihaa palkaksi. Seuraavaksi ainoat Taavin "aiheuttamat" kämmit tulivat i-s-m-vaihdossa, joka onkin ollut heikoin lenkille. Sitä teimme läheltä ja sitten uudelleen kaukaa. Pari istumista Taavilta jäi väliin, kun oma käsimerkkini oli typerä. Kämmen oli vahingossa alaspäin. Otimme lopuksi pari vaihtoa ihan läheltä: intoa oli paljon. Joka tapauksessa olin älyttömän tyytyväinen Taaviin. Pääasiassa kuitenkin kannattaa pitäytyä lyhyeltä etäisyydeltä tehdyissä intensiivisissä treeneissä: palkkaa parin vaihdon jälkeen taakse.

• Luoksetulon pysäytys

Merkkeinä olivat keltaiset pikkusangot ja ruutu oli vieressä. Otin kokonaisena. Aloitusmaahanmenossa oli mätää: eihän sitä muka voinut märkään ruohoon mennä makuulle. Parit vahvistukset hietikolla ja sitten onnistui. Seisominen olisi voinut olla pikkaisen näpäkämpi, mutta maahanmeno oli hyvä. Sivulletulo oli hyvä. Lopuksi jees, mutta ei namia/lelua.

Tehtyäni palkkaamattomuustreenit harjoittelin pysäriä. Ensimmäisellä veti läpijuoksuksi. Toisella kerralla ihan ok seisahtuminen ja vapautus takapalkalle. Treeniä seisomiseen tarvitaan!

Illalla agikentällä yksi pysäri 40 metrin matkalta. Seisomisen jälkeen vapautin heti taakse vetolelulle. Aika löysä pysähdys: äiti ja iskä katsoivat vierestä.

• Ruutu

Eivätpä olleet oranssit tötsät selkeitä, sillä Taavi meni ensimmäisellä pysärimerkille. Kaksi kertaa teki tämän, joten otin ruudun lähempää. Ruutu meni hyvin: seisominen ja maahanmeno siellä myös. Kutsuin sivulle seuraamaan ja palkaksi jeesiä vaan.

Loppuun treeniä kaksi kertaa palkaten pehmopallolla (vasta seuraamisen jälkeen). T meni hienosti keskelle ruutua, vaikka alustaa ei ollutkaan. Hyvä!

• Seuraaminen

Ruudun jälkeen seuraamista. Aluksi pihatiellä vähän löysäilyä katseessa, joten otin pieni muistutus tästä ja sitten piiitkä seuraaminen sisältäen hitaan käynnin, käännökset, askelsiirtymät ja juoksun. Perusasentoistumiset olivat nopeita liikkeestä, askelissa eivät. Käännökset ok ja kontakti oikein hyvä. Ei ollut moksiksikaan, vaikka palkaksi vain kehuja ja jeesiä.

Tämän jälkeen askelsiirtymien nopeuttamista. Lisäsin "istu"-käskyn pariin siirtymään, mikä auttoi todella paljon. Pian ei tarvinnut yhtään apua, vaan T teki tiiviit käännökset ja nopeat istumiset.

Agikentällä lyhyt intensiivinen seuraamispätkä: oikein hyvä kontakti ylös. Paikallasiirtymisissä agitreenin jälkeen ääntelyä. Ongelmana on se, että istumiset ovat nopeita, kun Taavi piippaa, mutta kun T on hiljaa, ovat istumiset hitaampia: treeniä!

Taavi ja Norjan tuliainen

Loppuun vielä sananen agilitysta. Edelleenkin motivaationi lajiin on hiukan pohjamudissa. Sain tänään sentään hyvät treenit harjoittelumäärään nähden. Aluksi Taavi oli tietenkin intopinkeänä ja haukkui kuin tauti edetessään. Meikäläinen inhoaa räksytystä, joten tein Taaville selväksi, etten ala kilpaa huutamana. Kielsin "hiljaa" ja lopetin, jos ei uskonut. Pian sain kokea hämmästyksen (äiti myös): Taavi hiljeni. Parissa putkeenmenossa, kaarteessa tms. piti "hiljaa" toistaa, mutta muuten alkoi sujua hyvin. Älyttömän äkkiä tajusi idean, että hiljainen meno on sallittua menoa. Äitikin sanoi, ettei ole mitään hätää, kun noin äkkiä ymmärtää. Olisiko tässä avain agilityyn? Hiljainen agility on ihanaa - räksyagi ei. Kokeilin Taavin kanssa jopa hiljaista, pelkkään vartalo-ohjaukseen perustuvaa menoa. Tuntui todella kivalle! Tykkäisin kyllä agilitysta paljon enemmän, jos tosiaan voisimme edetä vähän hiljempaa. Saatan olla turhamainen, mutta en minä vain enää jaksa rakettimaista "räks-räks"-agilitya.

Taavi siis oli tänään hiljennyksen jälkeen hyvin ohjattavissa: käännökset toimivat, pujottelu hyvä, A ja puomi hyvät. Putkiohjaus onnistui yllättävän hyvin ja jotenkin meni sujuvasti. Kaipa en taaskaan vain treenannut tarpeeksi vaikeasti.

Tunnisteet: agility, toko

kirjoittanut N_ 22:32 |