Jäähyväiset - ei onneksi lopulliset
25 kesäkuuta 2007

Sadetta, hassutusta ja suruakin. Aamulla oli tietysti aikainen herätys, jonka tosin selvitin ihan hyvin. Ajotunti Viitasaarella meni paremmin kuin viimeksi. Edelleen jähmeyttä ajolinjoissa ja käsiä jännitin, mutta väistin kaikki todella hyvin. Ajamalla ne ajolinjat löytyvät ja minullahan ei ajokokemusta edelleenkään ole tarpeeksi, kun vain autokoulussa olen ajellut. Miinuksena/vaikeuttajana on myös tuo meikäläisen jännittämis-täydellisyyskompleksi ja lisänä on tietysti vielä yleinen tumpeluus masiinan kanssa. Ilmeisesti valoa tunnelin päässä on näkyvissä, sillä inssipäivä sovittiin. Nyt on taukoa ja sitten paljon tunteja ennen h-hetkeä. Inssipäivä jää salaisuudeksi - ei "lisäpaineita" lisää kiitos. Eihän tässä ole vielä edes maagista kahdeksaatoista mittarissa.

Autokoulusta suoraan töihin, kotona sitten viiden maissa. Vettä tulloo. Harjoittelin tokon sijaan autokoulun teoriakoetta varten, minkä jälkeen lähdin Paulalle. Äiti lähetti viemisinä appelsiinisuklaakakkua ja pikkuleipiä. Minun viemiseni oli pieni Marimekko-lahja - myöhästynyt synttärimuistaminen Paulalle. Kaameinta tässä sadepäivässä oli se, että Paula, Jätkä, Mandi, Reetu ja Timi lähtevät huomenna Hollolaan. Kerrassaan kamalaa, hirvittää ja surullista. Olimme Paulan luona melkein kaksi vuotta. T halusi olla takapihalla sateessa Timin kanssa, mäykyt keskittyivät ympärilläni pyörimiseen. Jätkä ja Mandi valtasivat koko sylin. Reetu pääsi vuorollaan pesemään korvani. Paulan kanssa etsimme myös ratkaisun Taavin metallinoutoon. Testailen ideaa mahdollisuuksien mukaan huomenna - ehkä Paulan jutusta löytyykin se ratkaisun avain. Paula nimesi Taavin showmieheksi - pikku-ukko kun rakastaa niin kovasti esiintymistä. Ihanaa oli kuulla, että Paulan mielestä meillä on hienot mahdollisuudet menestyä tokokentillä, kunhan minun jännitykseni saadaan kuriin, ja T pääsee siten täysillä näyttämään taitonsa. Kuulostaa kivalta, tietysti.

Ja nyt upeat tuttavamme tosiaan lähtevät. Heippa vaan ihanat lenkit Makkaratielle ja niitylle. Heippa vaan Jätkän nappisilmät, Mandin heiluva häntä ja Reetun pusuttelu. Heippa vaan ihana, tottelevainen Timi. Heippa vaan Taavin superkaverit. Heippa vaan supertyyppi, jonka kanssa olisi voinut jutella koirista yöt ja päivät. Onneksi jäähyväiset eivät ole lopulliset, sillä eiväthän Hollola ja Asikkala ole missään maailman äärissä. Varmasti tulemme vierailemaan toistemme luona ja onhan puhelimet keksitty. Harmittaa vain, kun hyvä kaveri lähtee pois, mutta elämä jatkuu.

Paulalta lähtemisen jälkeen kävin iskän ja Taavin kanssa vesisateessa kävelemässä. Tänään treenattiin vain pikkaisen tokoa. Kirjattakoon silti ylös.

• Metalliesine

Aamulla kerhon kapulalla nouto. Kello oli jotain kuusi. Ilma tuulinen. T ei noutanut ensimmäisellä. Välittömästi time-out ja uudestaan. Sitten ruokaa irtosi. Illalla vanhemmalla omalla esineellä nouto autotallin pihassa. Oikein näpsäkkä suoritus - heti namikupille. Ennen luun antamista illalla vielä uudemmalla esineellä lyhyt nouto. Muuten ok, mutta vähän kolisteli. Metalliin kokeilen seuraavaksi Paulan mallia, joka selviää sitten, kun olen sitä treenannut. Eilen illalla jo pohdin, että palautan kohta naksun treeneihin. Siinä ei kyllä ole mitään järkeä, koska liike osataan. Metalli on kamala, inhottava ja hirveä, mutta se on noudettava. Piste. Jos Taavin kanssa pelaa "ota nyt pieni"-peliä, ei meillä kosaan ole koevarmaa metallia. Niin se on. T ei ole lapsi.

• Ruudun pysähdykset ("stå" + "maahan")

Luoksetulon pysäytystä ei tänään otettu, mutta ruudun pohjustavaa treeniä otettiin. Paulalta tullessa kujan päässä otettiin iskää odotellessa tennispallolla pysäytystä ja maahanmenoa. Kun sain Taavin vähänkin kauemmaksi itsestäni, sanoin välittömästi "stå" ja perään "maahan". Palkkasin pallonheitolla. Tätä ehkä semmoiset viisi kuusi kertaa. Meni hyvin. Lenkin jälkeen yritin pihalla agikepeillä. Seisomispysähdys pujotteluvauhdista, mutta maahanmeno vähän löysä. Palkaksi pelkät "jeesit". Tätä pitää treenata tietenkin myös ruudun kera.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 22:32 |