Idiooootti ja juhannus
22 kesäkuuta 2007

Idiootti, pöhkö, tolppana - NK. Pessimistin päiväkirja osa 50. Syynä väsymys, v******, ajattelemattomuus ja tarve purkaa suuttumustaan blogiin. Jokohan helpotti? Sitten voinkin antaa itselleni anteeksi, oppia taas niistä virheistä (taitaa olla sadasmiljoonas kerta..) ja miettiä, miksi. Onneksi voi ajatella, että jokainen tekee virheitä elämässään - myös sen rakkaan koiransa kanssa. Jos ottaisi kaiken vähän vähemmän vakavasti (Miraa ), niin elämä olisi ainakin 100 miljoonaa kertaa helpompaa. Anteeksi taas tämä vuodatus. On oikeasti kaameaa, että sellaiset 50 ihmistä päivässä lukee näitä enemmän tai vähemmän outoja juttujani. Joskus pitäisi ajatella a) mitä kirjoittaa ja b) miten kirjoittaa. Edelleenkin tämä on - onneksi - vain nettiblogi, jota kirjoitan jopa itseänikin (eniten kai itseäni?) varten. Älkää siis ottako juttujani liian vakavasti, vaan naurakaa ja unohtakaa koko juttu. Ihminen se minäkin vain olen. Ihminen, joka omistaa ihanan koiran. Ja näin alkoi juhannuksen blogivuodatus.

Ja miksi minä olen tolppana? Pitäisi muistaa - tarkoitan pitää muistaa - että a) väsyneenä ei treenata b) kriteeri ei saa olla liian korkealla ja c) epävarmaa täytyy tukea. Tänään siis kaikki meni päin peetä noiden suhteen. Sellaiset yhdeksän tunnin yötunnit eivät auttaneet neiti nöttöstä yhtään. Pitihän sitä kuitenkin puoliltapäivin lähteä treeneihin, kun ei muka ollut muutakaan tekemistä. Olisi tosin koiran voinut hieroa ja harjata, mutta ei. Lenkkeilimme kentälle, missä oli myös Oona & Delta-irlanninsetteri. He tosin lähtivät aika pian. Aluksi otin seuraamista. Jotenkin ihmeellisesti Taavi aistii, milloin aion treenata pitkät treenit ja palkatta. Paljastan pian yhden epäilykseni - siis mikä voisi olla tähän syynä. Nooh, T teki "katson jalkaa"-seuraamista, mistä tietenkin kielsin. Se ei loppunut, vaan T tuli epävarmaksi - ainakin vähän. Uusi kielto ja pikkaisen alkoi punakin nousta poskille, kun ei tuntunut löytyvän mitään toivoa. Siis palkkasinkin suullisesti, mutta ei. Taavi meni joka tapauksessa epävarmaksi ja aina perusasennosta lähtemisestä jättäytyi kauemmaksi ja tarjosi liikkeestä seisomista! Outoa, kamalaa. Seuruutin sitten rinkiä ja palkkasin. Epävarmuus alkoi pikkuhiljaa kaikota tästä liikkeestä, sillä palkkasin käännösten jälkeen ainakin kehuilla, tein paljon lähtöjä pysähdyksistä yms. Sellainen paha maku jäi kuitenkin pojalle suuhun toisiin liikkeisiin. Järkevä ihminen olisi lopettanut tähän, mutta minähän halusin treenata pitkät treenit. Liikkeestä istuminen sujui muuten ok - jälleen tosin "katson jalkaa"-seuraaminen. Ei tajua. Ruutukaan ei luonnistunut, kun T ei vain "löytänyt" (?!) vihreään sankoruutuun. Helpotettuna lähempää ja ohjauksella löysi. Toinen toisto sitten pysähdyksellä ja eleettömämmin. Ok. Luoksetulon pysähdyksessä ennakoi - ei kunnon vauhtia. Kaukoissa ei noussut ensimmäisellä, mutta aika hyvin epävarmassa tilassa kuitenkin. Kaukojen jälkeen repulle mussuttelemaan nameja. Liikkeiden välissä ne "jees"-kehut, jotka eivät tosin huonon alun jälkeen mitenkään erityisesti auttaneet. Treeni hajosi käteen. Lopuksi sitten sentään leikittiin Lepakolla ruutua ja palkitsin seuraamisen lähtöjä eli siinä mielessä kivaa. Harmitti vain vietävästi, kun tiesi, että koira olisi tehnyt 50 % paremmin ilman minun munauksiani. Plaah.

Summa summarum: Ongelmana seuraamisen lähdöissä on todennäköisesti "valmis"-sana. Nimittäin T alkoi helpoiten jätättää, kun sanoin "valmis" ja epävarmuus ("valmis" + huono lähtö + kiellot) toivat sitten negatiivisen vaikutelman tullessaan. Nyt aloin hioa hommaa niin, että "valmis" + vasen jalka liikkuu --> palkka. Vaihdellen myös "valmis" + lähtö + 2 askelta --> palkka. Osa suullisia kehuja vain, osa namia. Välillä vihellyksillä eli "valmis" + askel --> vihellys + nami. Näin yritän luoda a) positiivisen vaikutelman b) päästä eroon "katson jalkaa"-päänasennosta. "Valmis"-sanahan ei ole mikään pakollinen kokeessa, mutta jostain syystä pitää tämäkin viilata hyväksi. Ööh, olen pöhölö. Tosin pitää noita lähtöjä muutenkin vahvistaa. Lähdöistä on tehtävä kiva juttu, koska ne ovat Taaville askelsiirtymien lisäksi heikoin lenkki. Helposti lässähtää seuraaminen, jos lähdössä on "katson jalkaa"-seuraaminen, josta joku jopa voi pitää.

Luoksetulon pysäytyksen hidastelu ei ollut uusi juttu - kotonakin teki niin. T jopa pysähtyi itsestään. Tarkemmin ajateltuani tulinkin siihen tulokseen, että läpijuoksuja ei ole otettu paljon yhtään. Muutenkin koko liike on ollut "huonolla hoidolla", eikä harvoilla treenikerroilla ole otettu läpijuoksuja yhtään. Kotona ja lenkillä sitten paljon läpijuoksuja - jopa niin, että kutsu --> vihellys + lelu. Laukasta palkkaa eli periaatteessa välittömällä palkkauksella on saanut vauhtiakin lisää. Seuraavat pysäytysyritykset ovatkin varmaan aika jänniä - jänislaukkaa. Ruudusta en sitten osaakaan sanoa mitään. Katsotaan, mihin suuntaan kehittyy. Kenties jokin epävarmuudesta johtuva virhe Taavilla? Liikkeestä istumisen alkua eli lähtöä on treenattu myös palkaten. Olen tehnyt pelkkiä "kom"-pätkiä "katson jalkaa"-seuraamisen karmiseksi. Valitettavaksi illan jussilenkillä meni jopa maahan. Minulla tuli liian matalalta se pirun käsky.

Kauko-ohjausta tein kotosalla Lepakolla, kun piti vahvistaa nousemista. M-s --> lelu lentää. Iltaruualla vähän pidempi sarja. Yksi pidempi sarja pallopalkalla lenkillä, muuten palkkaa m-s tai m-s-m. Lenkillä meni pallon kera ok. Tykkäsin. Otin pitkältä ja vähän lyhyemmältä matkalta.

Joka tapauksessa pahin harmitus, ällötys ja suuttumus ovat jo takanapäin. Aika pian sain kasattua itseni, joten tämän merkinnän alkupätkä on lähinnä paluuta treenien jälkeisiin fiiliksiin. Oppia ikä kaikki - niinhän sitä sanotaan. Palkkaamattomuustreeneihin olen taas tehnyt järkevämmän suunnitelman eli alkuun esim. yksi liike palkatta, seuraava palkalla, kolmas palkatta, neljäs palkalla jne. Ei ainakaan kolmea enempää liikettä putkeen edes tehdä. Lisäksi välillä voisi palkata väliajoilla. Taavi pitää opettaa kokonaisiin VOI-suorituksiin, mutta ei sitäkään voi tehdä niin, että otetaanpas kaikki liikkeet putkeen ja piste. Kaikki pitää pilkkoa osiin ja opettaa pala kerrallaan. Ainahan se menee niin.

Mitäs muuten meidän jussijössiimme? Illalla äiskä ja iskä menivät kyläseuran juhannuspippaloihin rantaan. Käväistiin mekin siellä pikaisesti, mutta lähdettiin sitten vielä niittytielle lenkille + vahvistamaan päivän episodista vahingoittunutta suhdettamme. Uimarannalla kyläseuran juhannuspippaloissa T oli kyllä aivan hassu otus. Kovasti pohti, josko kävisi kahlailemassa, mutta ei sitten rantaviivasta uskaltautunut kuin about 20 cm päähän veteen. Enemmän T nautti ympäriinsä kirmailusta ja äiskän, Arjan, Eilan ja iskän viihdyttämisestä. Pikku-klovni vikitteli kaikkia ja oli niin ihana. Muuta porukkaa rannalla ei siis vielä ollut, kun pippalot eivät olleet vielä alkaneetkaan.

Lenkillä oli muuten hauskaa, mutta itikat piinasivat. Palloleikit Taavin kanssa piristivät ja T oli oikein reipas. Nyt ollaankin jo taas aika poikki päivän puuhien jälkeen. Taavi on nimittäin lisäksi touhuillut ulkona Jamin ja Juuson kanssa. Kongejakin laitoin pakkaseen ja sai T joa yhden ratkoa sekä leikkiä aktivointipallolla. Ja seuraavaksi pitää lähteä iltapisuille. Sitten luun mussuttelua ja nukkumaan. Hauskaa juhannusta!

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 21:45 |