Tihkusadetreeniä ja sisäjuttuja
16 toukokuuta 2007

Koko päivä vierähti Jyväskylässä! Kotona oli odottamassa vähän uninen pikkuotus, joka vaikutti iltaruualla jopa nirsolle - eipä tullut metallistakaan oikein mitään. Kongin ratkominen piristi Taavia kummasti, joten pienelle tuuliselle ja sateiselle lenkille lähtiessä poikettiin koululle treenimään kaukoja. Ja sitten pesulle. Huomenna onkin kimppatokot - jei.

• Metalliesine

Uudempi metalli on Heinillä lainassa, joten vanhalla treenattiin. Tein Taaville noutosarjan ennen ruokaa. Eteiseen laitoin puukapuloita x 2, tunnarikapula x 1 ja metalliesine x 1. Lähetin noutamaan tuulikaapista yksi kerrallaan. Ensin tuli isoin puukapula, sitten toinen puinen, tunnari ja lopuksi metalli. Valitettavasti T pudotti esineen vähän ennen palauttamista, joten enhän minä tästä sitä kupille päästänyt. Loppujen lopuksi päätti, ettei ota kolinakapistusta enää suuhunsa.

Ennen ruuan antamista laitoin Taavin suuhun kapulan, mitä en ennen ole tehnyt. Metalli maistui pahalle, mutta T suostui pitämään esinettä ja vähän kantamaankin. Sivulle ei tuonut ja lopulta sitten ei suostunut pitämäänkään. Typerä oli yrittää nostaa kriteeriä, mutta välillä tuntuu, että Tee yrittää naruttaa tässä. Pikkuhetken (2 sek) T piti, kun laitoin esineen tämän suuhun. Vapautin siitä ruokakupille.

Päätin kokeilla myöhemmin Kongilla, mutta ei paljas metalli noussut. Otinkin sitten saman kääreellä - toimi. Tarkoituksena oli luoda Taaville positiivinen kuva esineestä ja saada nouto palkittua. Onnistui.

• Ruutu

Isi osti meille tänään uudet ruutumerkit. Etsin oransseja kartioita, mutta eipä niitä löytynyt. Onneksi sentään löysimme edullisia pikkusankoja ja vieläpä keltaisia. Uusia merkkejä piti heti kokeilla - sisällä. Keittiöön tein ruudun ja lähetin Taavin olohuoneesta. T lähti, mutta katsoi ensin hölmistyneenä: "Tuonneko mami piti mennä?" Sanoin uudelleen ja sitten T meni nätisti ruutuun - vieläpä keskelle. Alustaa ei siis ollut. Palkkasin Simolla ja leikillä. Toinen toisto sivulta ja hyvin meni. Loppuun leikit.

• Kaukot

Kaukoharjoittelusta puuttuu loogisuus. Jos ei ole tarkkaa pläniä, ei tämä näköjään suju. Oikeasti vaihtelen etäisyyttä ja kriteeriä liikaa. Palkitsen liian harvoin. Tästä seurauksena on vain se Taavin epävarmuus. Jos tekee pitkää sarjaa, eikä liike ole toimiva, niin koira on tietenkin epävarma. Jos suurin piirtein jokainen vaihto "jännittää" koiraa, eikä se saa ennen seuraavaa tietää tehneensä oikein, tulee se tosiaan vain epävarmaksi. Onhan tämä huomattu! Tänään tehtiin siis sekatreeniä 4-tien vieressä. Palkaksi nappuloita. Kamala tuuli ja 4-tie vieressä, niin eivätpä ne käskyt kuuluneet. Sentään käsimerkkien pitäisi Taavia auttaa, mutta jos koira on epävarma, on turha odottaa 100-prosenttisesti onnistuneita treenejä. Osa vaihdoista ok ja joissakin joutui inhottavasti antamaan kaksoiskäskyn. Tein pitemmän sarjan eli palkkasin liian harvakseltaan.

Koululle päästyämme teimme muutamia vaihtoja kentällä. Nämä sujuivat jo paremmin, eivät kuitenkaan tarpeeksi hyvin. Epävarmuutta edelleen! Palkaksi narupalloleikkiä, jotta sain virettä ylös. Vireellä hain varmuutta. Joka tapauksessa vireen nostattaminen ei ole avain varmuuteen, vaan se pohjatyö on taottava päähän. Mikä on seuraava vaihe koiran osatessa vaihtojen tekniikan? Taavihan osaa, vaikkakin seiso-istu-vaihtoa pitää hioa. Vastaus kysymykseen on, että pitää alkaa a) tehdä sekasarjoja läheltä b) kasvattaa matkaa vähitellen c) vähentää palkkaamista. Jos opetellaan sekasarjoja ja haetaan varmuutta, palkitaan jokainen vaihto. Jos etäisyyttä lisätään, palkitaan jokainen vaihto. Jos vaihdot ovat lähellä ok (väh. 80 % onnistumisia), voidaan palkita esim. joka toinen lähellä ollessa. Siispä - suunnittele ensin. Lupaan suunnitella ja järkeistää tätä. Useammin palkkaa ja kriteeriä on nostettava hitaasti!

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:40 |