Kissan pelastusta ja kaveriulkoilua
25 toukokuuta 2007

Onpas ollut oikein toimintapäivä! Aamulla ei tarvinnutkaan lähteä aikaisin kouluun, kun äidin ystävällä Kaijalla oli käyntiä kirkolla. Minulla siis alkoi koulu kokeen merkeissä vasta klo 12.15. Suuntasimmekin aamusta niitylle lenkkeilemään. Taavi oli ihanan reipas lenkillä. Jälleen leikittiin yhdessä ja heiteltiin pientä puukepakkoa. Poitsu juoksi sydämensä pohjasta. ja minä olin aivan innoissani.

Niityn vieressä olevasta metsiköstä löysin sitten kissan. Kuulin outoa mouruntaa, joten jätin Taavin odottamaan paikalleen ja menin eteenpäin katsomaan, mistä ääni kuului. Siellähän oli pieni aivan meidän Vilmamme näköinen tyttökisu. Kissa tuli luokseni, kun kutsuin sitä Viivi-nimellä. Vilman sisko Viivi asui nimittäin näillä seuduilla aikaisemmin, mutta en tiennyt, mihin se lopulta päätyi omistajien muutettua pois. Luulin, että Vilman siskohan se siellä mourusi. Otin pikkukisun mukaamme, sillä se oli hyvin ihmisrakas ja viihtyi sylissäni. Taavin vapautin paikaltaan (jes - upea paikallaolo!) ja vein sitten tyttösen meille kotiin syömään. Oli hyvin "mielenkiintoista" kantaa kissaa semmoiset 2-3 km ja 4-tiekin oli ylitettävänä. Ehjin nahoin selvisimme.

Kotonamme "Viivi" kävi meillä sisällä syömässä ja lähti sen jälkeen takaisin ulos. Vilmahan ei vierailijasta oikein pitänyt, mutta ei sentään pelotellut Viiviä karkuun. Loppujen lopuksi tyttönen majaili koko päivän pihapiirissämme ja söi äidin sille ulos jättämää ruokaa. Tullessani puoli neljältä koulusta löytyi Viivi pihasta kellimästä.

Soitin iltamassa erääseen perheeseen ja kyselin, oliko heiltä kissa kadoksissa. Olin aikaisemmin päivällä kysellyt kyläläisiltä, tietäisivätkö, kaipaako kukaan kissaa. Onneksi Pasasen perheen poika sanoi puhelimessa, että heiltä on tyttökissa ollut muutaman viikon hukassa. Näin ollen ajoimme Pasasille Viiviä näyttämään ja olihan tyttö heidän kissansa. Perheen pikkutytöt olivat innoissaan kissansa löytymisestä. Olimme äidin kanssa todella hyvillämme, että Viivin, oikealta nimeltään Kikun, matka päättyi onnellisesti kotiin.

Taaveloisen kanssa siis olimme tänään kissanpelastajia, mutta on muutakin keritty tehdä. Tee sai aamulla lenkkeillä ilman kauluria, kun soitin eläinlääkärille. Marita-eläinlääkäri kertoi myös Taavin "kankeus" johtuvan hormonien tasoittumisesta - no hätä. Samalla sain selville senkin, että punkkiaika on alkanut, joten annoin Taaville Expotin niskaan.

Illalla lähdimme puoli seitsemän maissa ulkoiluttamaan Paulan koiria. Paula oli maanantaina polvileikkauksessa, joten autan häntä koirien kanssa. Saimme iloisen vastaanoton koko jengiltä, mutta ensiksi lenkille pääsivät vain mäyrikset Jätkä ja Mandi. Kävimme pienen kävelylenkin. Lenkillä törmäsimme Tainaan, Samiin, Kille-mitteliin ja Peku-mäyrikseen, joiden kanssa sitten kävelimmekin tulomatkan kokonaan. Viiden koiran jengi oli varmasti hauska näky: 3 x mäyris, 1 x pikkupystis ja 1 x pikkupaimen.

Seuraavaksi lenkille pääsivät Timi-sakemanni ja Reetu-mäyris. Suuntasimme tällä kertaa niittytielle. Taavi seurasi nätisti perässäni. Merkkailu oli ollut melkoista Paulan pihapiirissä, mutta luojan kiitos lenkillä oli jo jotain muutosta parempaan havaittavissa. Edelleen tosin kuopimista yms. Tee ei tosin ollut Timistä ja Reetusta paljon yhtään kiinnostunut, eikä seuraillut Timiä yhtään samalla tavalla kuin ennen. Päästettyäni Timin kirmailemaan metsäautotiellä ei Taavi ollut lainkaan "hulluna", vaan tuli aina luokseni kiltisti käymään ja jatkoi sitten juoksentelua. Kivasti Taavi juoksi vielä illallakin - ei tosin Timin kanssa riehuen. Taavi spurttaili, kävi luonani ja juoksi taas vähän matkaa. Timi ja Taavi spurttasivat yhdessä ehkä kerran, mutta Taavihan huudahti melkein heti. Ilmeisesti miehuuden menettäminen hiukan kirpaisee, sillä Taavi vaikutti peräti oudon herkälle.

Ihana pitkä iltalenkki meillä kaiken kaikkiaan oli! Ilta-aurinko valaisi niittyä, ja koirat nauttivat varmasti yhtä paljon kuin minäkin. Loppulenkistä iskä tuli meitä pyörällä vastaan, joten Timi sai harjoitella nätisti olemista - siis vieraan ihmisen kohtaamista hyppimättä. Nätisti poitsu olikin. Lenkin jälkeen jäin vielä rupattelemaan pitkäksi aikaa Paulalle. Tulipahan taas puhuttua ummet ja lammet. Puhuttiin Taavin kastroinnista ja siitä, että jo ihan tikkien kiristäminenkin voi aiheuttaa "alakuloisuutta". Paulan mielestä Taavi nimittäin hiukan aristi takaosaansa, mutta haava näytti oikein hyvältä. Palkkioksi lenkittämisestä Taavi sai hampaidenpuhdistusluita sekä ihanan possusuikaleen, jonka Tee mutustikin Paulan pihamaalla. Sekä koirien että Paulan kanssa oli todella kivaa - olette meille supertärkeitä kavereita.

Viikonlopuksi on luvassa terveystiedon ja ranskan lukemista, lenkkeilyä ja lepäilyä. Onneksi ruotsin koe on jo sentään takana, joten siitä ei ole enää huolta. Lukemista riittää kuitenkin, mutta toki Taavinkin kanssa pitää viettää aikaa. Kauluria Taavi joutuu vielä pitämään, koska lenkin jälkeen T alkoi niin innokkaasti tutkia haavaa. Laitoin sitten tötterön takaisin poitsulle. Parannetaan haava huolella loppuun saakka.

Tunnisteet: yleinen

kirjoittanut N_ 22:05 |