TOKO-koulutus 21.-22.4. (Mari Hakala)
22 huhtikuuta 2007

Vihdoin päätin koota 21.-22.4. järjestyn TOKO-koulutuksen kuulumiset yhteen. Koulutus järjestettiin Pyhäsalmessa (Pyhäjärven Kennelkerho), ja kouluttajana toimi Mari Hakala Kannuksen Koirakeskuksesta. Kyseessä olikin minun ja Taavin ensimmäinen ohjattu tokokoulutus, jossa treenasimme VOI-liikkeitä.

Perjantaina 20.4. olin päivällä Jyväskylässä, mutta illalla seitsemän jälkeen lähdimme bussilla Pyhäsalmeen mummini luokse. Taavi ei ollutkaan aikaisemmin matkustanut bussissa, joten viikonloppu alkoi heti uudella kokemuksella. Matka sujui hienosti. Poitsu oli täysin hiljaa omassa boksissaan Pyhäsalmessa mummi oli meitä vastassa. Linja-autoasemalta ei ole pitkä matka mummin luokse, mutta pieni lenkki saatiin. Pyhäsalmi ei todellakaan ole iso kaupunki eli mistään suurkaupunkielämästä emme saaneet kokemuksia. Autoja, ihmisiä ja asfalttia sentään oli ympärillä. ;-)

Mummilla Taavi oli vieraillut monta kertaa. Yöksi jääminen oli kuitenkin uusi juttu. Ennen nukkumaanmenoa kävimme kävelemässä. Taavi sai olla irtikin, sillä tiellä oli rauhallista. Yksi koira tuli vastaan ja tällöin laitoin Taavin kiinni. Hihnassa kävelemistäkin kannattaa harjoitella välillä. Yöllä Taavuskainen nukkui pääasiassa kiltisti, vaikkakin kävi pari kertaa vieressäni. Kotonahan T ei nuku vieressäni, joten käskin sen johdonmukaisesti alas. Jalkopäässä poika taisi nukkua pitemmän tovin, koska en aina huomannut jalkojenlämmittäjää.

Aamulla kerittiin ulkoilla pikkaisen ennen koulutukseen lähtemistä. Ruokaa Taavi sai vähäsen. Puoli kymmenen maissa lähdimme Taavin ja mummin kanssa kohti koulutuspaikkaa. Jälleen sai poika kävellä irti. Pikkaisen oli etsimisessä kenttä. Olin käynyt kentällä viimeksi noin vuosi sitten, eikä sitä silloin ollut aidattu. Löysimme kuitenkin erään koiranomistajan opastuksella perille.

Koulutukseen osallistui lauantaina minun ja Taavin lisäksi neljä koirakkoa: Maria ja Lady-russeli, Katri ja Kelmi-bobtail, Jonna ja Rico-rottweiler sekä ? ja Tytti-göötti. Kouluttajamme Mari aloitti kurssin kertomalla yleistä asiaa koiran kouluttamisesta. Motivaatiosta hän puhui hiukan pidemmin. Vaikka suurin osa asiasta oli entuudestaan tuttua, oli kertaus ihan hyvä juttu. Eipä koiran koulutuksen perusasioita koskaan voi kerrata liikaa. Teoriaosuuden aikana Marin bordercollie Skidi viihdytti meitä. Skidi halusi koko ajan, että heitimme sille palloa ja totta kai me lepsuilijat menimme tytön leikkiin mukaan.

Kun teoria oli käyty läpi, alkoivat yksilötreenit. Jonna ja Rico treenasivat ensiksi. Ilma oli hyytävän kylmä, joten päätin laittaa Taavin autoon. Poika oli aluksi koulutuspaikalla vähän rauhaton eli inisi. Autossa ja tutussa boksissa oleminen oli ihan hyvä juttu – eipähän ainakaan tullut pojalle niin kylmä. Päivä menikin katsellessa muiden treenaamista, sillä päätin treenata Taavin kanssa vasta lopuksi. Välillä toki kävimme kävelemässä ja leikimmekin, mutta muuten T joutui odottelemaan. Toisaalta odottelukin on ihan hyvää treeniä, koska kokeissahan omaa vuoroa voi joutua odottamaan pitkään. Edelleen Taavi hiukan stressasi. Mielestäni ininä ei kuitenkaan ollut mitään älyttömän häiritsevää, ja T hiljeni, kun kielsin.

Yksilötreeniin pääsimme joskus kahden jälkeen. Olin ottanut Taaville ykkösnamiksi verilettua. Seuraavalla kerralla kannattanee varata nakkia, koska eipä tuo verilettua ole mitään poitsun ykkösherkkua. Kyllä Taavi syö verilettuja, mutta voisi siitä namista olla vieläkin innostuneempi. Ensimmäinen harjoiteltava asia oli seuraaminen Oma kävelyni oli nyt normaalia parempaa. Vasen jalka ei ”ontunut”, vaan kävelin ihan hyvin. Taavilla oli vire vähän alhaalla suoralla. Olenkin palkinnut sitä liikaa perusasennosta, jolloin into suoraan mentäessä ei ole niin hyvä. Mari käskikin palkata vaihtelevammin ja enemmän liikkeestä. Oikeastaan olen tähän asiaan jo kiinnittänyt huomiota kontaktikävelyissä ulkoillessa. Olen pyrkinyt palkitsemaan sekä liikkeestä että perusasennoista vaihtelevasti. Kentällä T on saanut yleensä palkan nimenomaan perusasennosta, joten ei ihme, että se odottaa pysähdystä innolla. Mari sanoikin Taavin muuttuvan aivan erilaiseksi, kun pysähdyn: into palaa pojan silmissä. Perusasennosta liikkeellä lähtemiset minun tulisi tehdä rauhallisemmin. Hyvä, että Mari muistutti! Melkein aina lähden liian ”nykivästi”, eikä Taavi kerkiä kunnolla mukaan. Seuraamisen askelsiirtymät ja käännökset paikallaan sujuivat yllättävän hyvin! Taavi teki nopeat perusasennot, ja peruuttaminen oli Marin mielestä oikein hyvää. Taavilla on oma ”pepunheittotaktiikka”, joka on ok. Marilla ei ollut mitään negatiivista sanottavaa paikalla siirtymisistä, mutta itse en ole täysin tyytyväinen vasemmalle otettaviin askeliin. Niitä pitäisi harjoitella enemmän kuivaharjoitteluna.

Kauko-ohjaus oli koko viikonlopun yllätys – seuraamisen lisäksi. Aluksi T oli epävarma. Menimme lähelle toisia kurssilaisia, ja Skidikin oli vieressä. Epävarmuutta ei olisi varmaan ollut yhtään, jos olisin treenannut vähän ennen ”kehään” tulemista. Taavi liikahti pari senttiä m-s-vaihdossa. Ei mitään mullistavaa, mutta tavoitteeni on, että paikalta ei liikuta yhtään. Muuten vaihdot menivätkin hyvin. Piti siis etsiä ongelmia (tekniikka, käskyt, into), mutta Taavipa tekikin hienoja vaihtoja. Palkka oli takana alustalla. Etäisyyttä minun ja Taavin välillä oli noin 5 m. Enempää ei kaukoja treenattu, koska mitään ongelmia ei varsinaisesti esiintynyt. Olin yllättynyt ja todella iloinen Taavin kauko-osaamisesta!

Kaukojen jälkeen oli vuorossa ruutu. Maria teki meille ruudun sinisistä sangoista (ei omia). Ruudun keskellä oli minialustamme. Lähtömerkki oli keltainen sanko. Ensimmäisellä kerralla ei mennyt täysillä suoraan ruutuun, mutta pysähtyi hyvin. Mari käski palkita: koira oli ruudussa keskellä ja oli tehnyt hyvän pysähdyksen. Palkaksi kehut ja leikkiä ruudussa Hipolla. Toisella kerralla kentän takana jalkakäytävällä käveli koira, joka tuli esiin juuri Taavin juostessa eteenpäin. Kutsuin pois, koska T pysähtyi katsomaan koiraa. Häiriöherkkä on ötökkäni. Kolmas toisto oli hyvä! Taavi meni suoraan ruutuun alustalle. Palkitsin vihellyksellä ja lelulla. Otimme vielä yhden. Nyt lähetin Taavin Marin neuvojen mukaan vinosta. Ruutuunmeno oli hyvä, mutta pysähdyksessä. Tämä kotitreeneihin yhtäkkiä pujahtanut ongelma tuli esiin koulutuksessakin. Treeniä vaan tähän!
Ruudun loppuosa tehtiin omana harjoituksenaan. Menin Taavin kanssa ruutuun. Käskin pojan seisomaan ja palasin itse lähtömerkille. Käskin Taavin maahan (hyvä!), minkä jälkeen tein ohjaajan kävelykaavion Marin käskyttämänä. Taavi tuli hyvin sivulle seuraamaan kutsuessani.

Seuraavaksi luoksetulon pysäytys. Merkit olivat keltaiset. Ruutu oli edelleen paikallaan. Jätin Taavin vahingossa istumaan. Hippo oli takapalkkana. Maria oli liikkeenohjaajana eli antoi luvan kutsua. Taavi teki upeat pysähdykset, mutta annoin pysähdyskäskyt vähän myöhään merkkeihin nähden. Vapautin maahanmenosta takapalkalle. Kotona on harjoiteltava merkkien kanssa, jotta opin pysäyttämään merkeillä.

Sitten tunnari. Päätimme ottaa murheenkryynin loppuun. Teimme treenin kokeenomaisena testinä. Maria oli jälleen liikkeenohjaajana ja laittoi kapulat ympyrään. Etäisyyttä kapuloille oli siis 10 m. Taavi lähti käskystä kapuloille, mutta tuli takaisin epävarmana. Toisella toistolla matkalla osuu nenään makkaranhaju, ja T syö nakinpalasen maasta. Kutsuin Taavin pois (ei siis kieltoa). Menimme lähelle kapuloita, ja lähetin Taavin haistelemaan. Poika toi oikean. Palkitsin veriletulla ja kehuilla. Hyvä! Tämän jälkeen vaihdoimme kapulat uusiin ja otimme uudestaan kokeenomaisena. Tee yllätti oikein kunnolla: meni kapuloille innokkaasti, haisteli järjestelmällisesti, otti oikean ja palautti reippaasti. Mari kehui todella paljon: oli kympin tunnari! Taavi sai palkaksi älyttömät kehut ja verilettua. Ihana koira! Ilmeisesti tuo läheltä tehty toisto antoi pojalle niin paljon varmuutta, että se pystyi tekemään loppuun niin hyvän suorituksen. Oma palkkaaminen oli ehkä vähän liiankin innokasta, mutta toisaalta se saattoi olla ihan hyvä juttu tässä vaiheessa.

Yksilöliikkeet loppuivat tunnariin. Muiden hakiessa koiriaan paikallamakuuta varten otin Taavilla vielä hyppynoudon vieraalla kapulalla. Lähetin väärällä käskyllä (perusnoudon käsky), joten T ei hypännyt. Oikealla käskyllä teki hienon hyppynoudon.

Paikallamakuu oli siis viimeinen liike. Teimme sen parkkialueelle päin. Taavi oli rivin vasemmassa reunassa ja pojan oikealla puolella oli Lady. Menin piiloon portin taakse. Kelmi-bobtail karkasi Marin luo, minkä jälkeen Taavi alkoi inistä hiukan. Muiden palatessa koirien luokse T inisi vähän kovemmin ja käänsi asentoaan pikkaisen vinoksi. Odotin, kunnes T hiljeni hetkeksi ja palasin. Huom! Aloitusmaahanmenosta palkitsin namilla, koska se oli niin hieno! Sivulle nouseminen maasta oli myös ok.

• Yleisesti koulutuspäivän jutuista on muistettava seuraavaa:

• Taavi suoraan autosta kentälle tekemään liikkeitä
• Paljon häiriöitä: vieraat koirat, vieraat ihmiset, vieras paikka, ajotie ja jalkakäytävä kentän takana
• Kylmä ilma: sataa ja tuulee
• Palkitsin leikillä (Hippo ja pehmoluu): Taavi leikki iloisesti saalisleikkiä muiden koirien läsnä ollessa
• Kouluttajan koira kentällä koko ajan

Lauantaina koulutus loppui neljän maissa. Menimme kentältä mummille syömään. Taavinkin syötyä käytin sitä pidemmällä kävelyllä. Ensiksi kävelimme hiukan syrjäisempää asfalttitietä, jolla Taavi olikin irti. Pari koiraa tuli vastaan, ja minä vain puhuin kännykkääni. Keskustassa otin Taavin hihnaan. Palkitsin kontaktista, ja Taavi tarjosikin innokkaasti kontaktikävelyä – hienoa.
Kuuden jälkeen kävin vielä Taavin kanssa poliisiaseman pihassa ottamassa seuraamista kontaktikävelynä. Autoja ajoi ohi ja menipä tiellä lenkkeilijöitäkin. Taavi tarjosi hienoa seuraamista ja minä palkitsin pääasiassa vauhdista Hipolla. Hienoa!

Illalla vielä hieroin Taavin. Poika oli älyttömän rauhallinen ja väsynyt päivän touhuista. Taavin takajalat olivat vähän jumissa. Iltapissatuksellakin Taavi tarjosi kontaktia. Ilmeisesti alkoi poika tottua Pyhäsalmen menoon. ;-) Yön T nukkui ihan hyvin, vaikkakin kömpi aina jalkopäähäni mokoma.

Sunnuntaina lähdimme koulutukseen samoihin aikoihin kuin lauantaina. Kiersimme vähän eri kautta. Taavi oli pikkaisen väsyneenoloinen, ainakin kovin rauhallinen. Sää oli poutainen ja lämmin, joten en laittanut Taavia Marian autoon odottamaan. Kun muut tekivät yksilöliikkeitä, Taavi makoili kanssani kentän laidalla. Lisäksi käytin Taavia aina vähän kävelemässä. Tuntui, että poika oli ”lässähtänyt”, joten innostin sitä reippaalla leikillä Lepakolla. Ainakaan Taavi ei vikissyt yhtään, vaan oli tosiaan rauhallinen ja levollinen.

Koulutukseen osallistui sunnuntaina uusia koiria eli kaksi kultaistanoutajaa. Jonna ja Rico eivät osallistuneet, joten käytännössä oli vain yksi koira enemmän kuin edellisenä päivänä. Pitkän odottelun jälkeen oli vihdoin minun ja Taavin vuoro. Kello oli jo yli kahden.

Seuraaminen sujui hienosti! Harjoittelimme merkkien avulla käännöstä oikeaan. Mari laittoi neliöön sangot. Minä kävelin yhtä sankoa kohti ja sangon kohdalla käännyin oikealle. Mari naksautti oikeassa kohdassa, ja minä palkitsin Taavin veriletulla. Aluksi käännös oli vähän väljä, mutta parani koko ajan. Täyskäännös vasempaan oli ok, mutta oikealle ei ollut. Täyskäännöstä oikealle ei tosin ole harjoiteltu pitkään aikaan. Seuraamistreenin loppuun otettiin hidasta käyntiä, joka onnistui kivasti.

Ruudussa oli aluksi ongelmia, sillä Taavi etsi alustaa ruudussa kauan. Ruutumerkit olivat keltaiset. Näin ollen poika harhaili ruudussa ympäriinsä, enkä minä tajunnut (!) käskeä sitä pysähtymään. Kiitos Taaville – poikahan kertoi viime aikojen treenistä. En ole muistanut harjoitella tyhjiä ruutuja pitkään aikaan, joten siinäpä yksi suuri syy Taavin fanaattiseen alustan etsimiseen. Toisella toistokerralla ruutuunmeno oli ok. Palkaksi T sai pehmoluun ja leikin ruudussa.

Kauko-ohjauksessa oli alussa ihan pieni epävarmuus, mutta reipastui oikeastaan heti. Näytin muille koulutukseen osallistujille Taavin kauko-osaamista. Kieltämättä tuntui oudolta, että nimenomaan kaukoja saadaan ”esitellä”. Etäisyyttä Taaviin minulla oli noin 6-7 m. Otin pari vaihtoa (kunnon väleillä) ja palkkana oli namialusta (nakkia alustalla). Mari oli Taavin takana häiriönä (heilutteli käsiä) ja yleisö lähellä poikaa. Lopuksi näytin, miten olin opettanut Taaville liikeradat. Hyvä Taavi!

Tunnari meni päin persiitä. Teimme treenin samalla periaatteella kuin eilen. Erona oli vain se, että kapulat olivat rivissä. Taavi harhaili, ei tehnyt hyvää haistelua jne. Uudella lähetyksellä haisteli maata, jäi tuijottelemaan jne. Yritin herätellä poikaa välillä, mutta ei onnistunut. Menimme lähemmäksi ja lopulta Taavi toi ”vahingossa” oikean. Mistään kunnon haistelusta ei ollut kyse. Mari laittoi uusia kapuloita läjään ja oikea laitettiin sitten niiden joukkoon. Seisoin kapuloiden lähellä ja lähetin Taavin kapuloille. Siitä alkoi väärien tuominen. Taavi jäi välillä kapuloille töllistelemään, eikä tehnyt kunnolla töitä. Välillä poika haisteli vähän, mutta toi vääriä. Lopulta menin lähemmäksi oikeaa ja toihan Taavi vihdoin oikean. Mistään kunnon hajutyöskentelystä ei kuitenkaan voi puhua. Liekö sitten väsymyskin syynä pöhlöön käyttäytymiseen, mutta kamala tunnaritreeni oli. Kotitreeniksi Mari suositteli jopa kymmenien kapuloiden laittamista läjään. Sitten kierretään ympyrää kapuloiden ympärillä. Kun Taavi alkaa haistella kapuloita ja tuo oikean, palkitaan.

Pidimme hetken taukoa yksilöliikkeiden jälkeen. Koulutusviikonlopun päätteeksi pidimme ”möllitokon”. Liikkeitä käytiin siis vielä läpi.

Kehään mentäessä Taavi antoi Marin tutkia itsensä kiltisti, mutta riviin meneminen ei onnistunut niin hyvin. Taavi häiriintyy muista koirista, eikä seurannut toivomallani tavalla. Tähän olisi pitänyt itse valmistautua paremmin. Rivissä Taavi tarjosi kontaktia ja istui hienosti perusasennossa.

• Luoksepäästävyys
  

• Taavikin osallistui.
• Arvosanaksi saimme 10. Taavi istui kauniisti sivulla.
  

• Paikallamakuu
  

• Riviin meneminen ei ollut hyvä: Taavi häiriintyi muista koirista, ei seurannut kunnolla vieressä. Itse olisi pitänyt valmistautua tähän paremmin!
• Maahan meni hyvin.
  
• Suorituksen aikana käänsi itseään hiukan --> kävin suoristamassa ja palasin piiloon.
• T oli koko suorituksen ajan rauhallinen ja hiljaa, vaikka muut palasivat aikaisemmin koiriensa luokse ja tietenkin vapauttivat nämä.
• Aika ehkä vajaa 4 min?

Ennen yksilöliikkeitä odottelimme alokasluokan liikkeiden ajan.

• Seuraaminen

• Taavin ensimmäinen kokonainen VOI-luokan seuraamiskaavio!
• Maria liikkeenohjaajana
• Oma kävelyni oli hyvää verrattuna aikaisempaan: rennompaa
• Taavi keskittyi hienosti, vaikkakin yhdessä pysähdyksessä oli pieni kömmähdys (joutui korjaamaan paikkaansa pysähdykseen)
• Hyvä kontakti
• Oma kävelyni oli vielä sivuttaisaskelissa vähän ”töks, töks” --> pitää olla rauhallisempaa
• Peruuttaminen oli edellisenä päivänä parempaa, mutta nytkin ihan ok.
• Kokonaisuus oli aika hyvä.

• Luoksetulon pysäytys

• Takasana unohtui!
• Aloitusmaahanmeno ei tarpeeksi suora.
• Merkit olivat siniset.
• Seisominen oli edelliseen päivään verrattuna löysä.
• Maahanmeno oli hyvä.
• Pysähdyskäskyt tulivat oikeissa kohdissa: merkeillä

• Ruutu

• T lähti aluksi luoksetulomerkille: uusiksi, meni toisellakin merkille!
• Kolmannella juoksi hienosti ruutuun, mutta pysähdyksessä istahti --> ”seis”-käskyllä ylös
• Ruudun loppuosa hyvä!

Treenaa kotona:

• luoksetulon pysäytyksen jälkeen (pysärin merkit paikoillaan)
• lähetys vinosti
• pysähdykset ja suorat lähetykset (vaihtelu)
• välillä ilman alustaa

• Hyppynouto

• vieras ja aika painava noutoesine
• T lähtee reippaasti, hyppää esteen, mutta kiertää palauttaessa
• Kierto palautuksessa myös toisella toistokerralla: Maria ja Mari estävät kiertämisen
• T hyppää esteen  loppuun siis onnistuminen
• Huom! Heitin kapulan tahallani kauas ja vinoon

Treenaa kotona:

• kapulan heittäminen vinoon
• vierailla noutoesineillä
• kiertäminen estettävä heti

• Liikkeestä istuminen

• Ohjaaja tekee vahingossa virheen: ”tahaton” pilaava käsimerkki --> Taavi maahan
• Toisella toistolla kädet hallitut: hyvä istuminen

• Metalliesine

• Metalliesine vieras ja ei täytä koemittoja!
• Ei treenattu aikaisemmin vieraalla esineellä.
• Taavi lähtee innoissaan noutamaan --> ei nosta hiukasta esinettä.
• Lopuksi Mari yrittää naksutella (nakkia palkaksi) koskemisesta. Taavi nostaa tunnarikapulan, Mari yrittää saada Taavin nostamaan ”vahingossa” myös metalliesineen --> ei onnistu.
• Oman otti kerran suuhunsa.
• Oli huono jauhaa viimeisenä ja niin väsyneenä!

Kaukoja ei enää jaksettu harjoitella.

• Muuta

• Koulutuksessa tehtiin paljon kaikkea --> Taavi rättiväsynyt
• Möllitokossa olin palkinnut iloisesti ja innostanut, kun näin Taavin olevan väsynyt.
• Viikonloppu oli onnistunut: paljon liiketreeniä, häiriötreeniä ja ohjaajalle uusia kokemuksia.
• En jännittänyt oikeastaan yhtään: rento olo!

Illalla iskä tuli hakemaan minut ja Taavin mummilta. Taavi oli tosiaan kovin väsynyt ja nukkui koko illan, kun tein kotona läksyjä. Kyllä tällainen kahden päivän pitkä koulutus on koiralle rasittava, mutta oli aivan upeaa saada treenata kunnolla uudessa ympäristössä. Kiitos kaikille koulutukseen osallistuneille ja tietenkin Marille!

Kuva: Maria Rautiala

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 21:22 |