Tuulenpuuskia
28 huhtikuuta 2007

Niska hajoaa ja halkeaa - kamala särky. Valittaminen on turhaa, mutta särkee niin vietävästi. Aamulenkilläkin tuntui mielenkiintoiselta, kun vasen puoli oli aivan tukossa. Gymstick-jumppa iltapäivällä ei auttanut. Psykologian itsenäisen tehtävän sain jo nyt tehtyä. Makoileminen lattialla kannettavan äärellä oli vähän parempi vaihtoehto kuin kenottaminen pöytäkoneen edessä.

Aamupäivällä käväistiin Mäntypirtillä myyjäisissä. Taavi sai harjoitella paikallaoloa pihalla; vajaan 3 m päässä vieras koira hihnassa. Ensin yritti mennä, mutta paikalleen käskiessäni napotti siinä ihan kiltisti pari minuuttia. Kävin välillä katsastamassa. Eipä T edes inissyt. Hyvä!

Taavi sai lepäillä päivällä ja iltamassa sitten lähdettiin treenailemaan. Treenattuamme juoksin vielä vähän piiloon lähimetsään, kun T löysi pellolta kivoja hajuja. Tulihan poitsulle kiire mamin kadotessa - löysi.

Ai niin ja Taavin iltahieronta tuli tehtyä vähän "vahingossa". Minä niskavaivaisena menin lattialle makoilemaan, Taavi tuli viereen ja niinpä sitten hieroin poitsun läpi. Olisittepa nähneet, kuinka rauhallinen poika oli kainalossa - nukkui kuin tukki. Takajalkoja hieroessa T jopa uneksi! Patricia Kaas sopii muuten upeasti hierontamusiikiksi. Hieronnan jälkeen makoiltiin Kaasin levyn viimeisen biisin ajan. Taavi nukkui ja minäkin melkein. Äsken Taavelo söi vielä hampaidenpesuluun. Tosin nyt olisi jääkaapissa raakoja luitakin, kun käväisimme enoni luota hakemasta. Itseasiassa "lainasimme" Eltsulta pari vanhaa luuta.

• Kauko-ohjaus

Ennen aamuruokaa tehtiin eteisessä kaukoja. Aluksi neljä nappulavahvistusta edestä i-m-i-m. Sen jälkeen sekasarjoja jatkuvalla palkkauksella. Ääh, i-s taisi olla huonoin. Ilmeisesti käsimerkkini seisomisessa on jotenkin huono: pitää harjoitella läheltä. Taavilla siis tässä hiukan epävarmuutta. I-s-m-vaihdon maahanmenot eivät joka kerta aivan tarkkoja. Tekniikkaa vahvistettava jälleen läheltä.

Iltaruualla otin vaihtoja kaksi sarjaa: toinen omassa huoneessani ja toinen eteisessä. Omassa huoneessa otin jatkuvalla vahvistuksella, eteisessä palkkailin parhaat. Taavi ei reagoinut seisomisessa ja maahanmenossa pelkkään käsimerkkiin. Ilmeisesti käsimerkkini ovat liian epäselviä. Yritän vahvistella niitä sitten seuraavaksi ottaen läheltä toistoja. Toisessa sarjassa painotin i-s-i-vaihtoon. Seisomiset olivat aika jees - hyvä.

• Hyppynouto

Milloinkahan viimeksi olisi testattu painavammalla kapulalla? Ensimmäinen toisto oli jees - heitin suoraan. Palkaksi Tatti-leikkiä. Kakkos-ja kolmostoistot heitin ylivinoon ja lähetyskin oli ihan vino, joten T kiersi palauttaessa. Viimoinen toisto onnistui, kun otin vähän lähempää, enkä heittänyt niin kamalan vinoon. Seuraavalla kerralla ei noin kamalaa vinoon heittämistä. Pitää ainakin ottaa lähempää. Heitin muuten hyvin, koska piti ottaa uudestaan vinot heitot, kun heitin aluksi liian suoraan.

• Seuraaminen

Otin tötsillä seuraamista kiertelyjuttuna pihamaalla. Wilma oli häiriönä. Pujoteltiin kolmen punaisen tötsän väliä. Yritin vahvistaa oikeaa käännöstä. Nappulan T sai vasta pitkän seuraamisen jälkeen, mutta kiltisti kehuin, kun kääntyi oikeaan ihan sujuvasti. Näitä tötsäpujotteluja pitäisi harjoitella, sillä T ei ole ihan sisäistänyt käännöksiä tötsillä. Enpä tosin minäkään mikään haka tötsien kanssa ole.

Kontaktivahvistukset ovat olleet tänään oikein hyviä.

• Tunnari

Tötsäseuraamisten jälkeen (noin klo 18) Taavi sai tehdä tunnarin pihakäytävällä. Kapulat olivat Tuijalta saatuja, ja iskä oli liikkurina. Aloitusasennossa T oli oikein kuuliaisena - hyvä. Kapuloille meneminen olisi saanut olla reippaampi ja palautus myös. Palautuksessa tosin otti lopun laukalla. Haistelussa koski hampailla ainakin yhteen väärään, mutta oikean toi ja muuten ihan varmaa työskentelyä. Etäisyys oli taas se iskän 10 m, ja kapulat olivat rivissä. Palkka rauhallisesti sivulla - nappuloita 2 kpl.

• Luoksetulon pysähdys

Tunnaripunnarista selvittyämme hypittiin pellolle. Kylläpä tuulikin vietävästi. Takapalkaksi Tatti ja sitten yritettiin maahanmenoa. Ensin ei herra Huu mennyt maahan. Seuraavat kaksi yritystä olivatkin mammalle kelpaamattomia. Mikäköhän siinä heinikkoalustassa taas oli vai pitikö olla vain uppiniskainen mokoma? Etäisyyttä otin kuin ilkeyksissäni reippaasti. Epäilin onnistumista jo alussa, kun vastatuuli oli niin kaamea. Niin siinä kuitenkin kävi, että pysähtyi näpsäkästi. Tatin löytäminen olikin pitkässä heinikossa pikkaisen vaikeampi tehtävä, mutta löysimme sen sitten yhdessä. Mie muuten huusin oikein kunnolla kutsun ja pysähdyksen - ehkä siksi kuuli niin hyvin.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:48 |