Uneliaat
09 maaliskuuta 2007

Jopas on ollut väsyttävä päivä. Ilmeisesti eilinen JKL-reissu aikaisine herätyksineen otti voimille. Päivällä käväisin vapaatunnilla kirjastossa ja löysinkin sieltä koirahierontakirjan. Kauan olen haaveillut ostavani teoksen itselleni, mutta saanpahan nyt ainakin lukea kirjan läpi. Mielenkiintoiselta vaikutti - kerkisin jo vähän selailla.

Alkuilta menikin lähinnä lepäillessä. Taavi makoili huoneessani ja oli todella uninen. Äidillä särki päätä, ja iskä lähti kokoukseen. Vasta ennen kahdeksaa lähdettiin sauvakävelylle Taavin ja äiskän kanssa. Lenkillä tuli pirteämpi olo ja loppujen lopuksi meillä oli kivaa. Oli outoa kävellä pimeässä heijastinliivi päällä. Viime aikoina on aina kerinnyt käydä lenkillä valoisan aikaan tai sitten olen käynyt valoissa päin. Eipä hätää - heijastinliivi pukee Taavia hyvin.

Lenkin jälkeen muistettiin rauhoittelut. Kuuntelimme Taavin kanssa eilen ostamaani rentoutuslevyä, jolla on valaiden ääniä. Taavi kuunteli ensin vähän ihmeissään "outoja" ääniä, mutta rentoutui pian täysin. Rentoutustuokio meni hienosti. Katsotaan, josko huomenna olisi actionia tokorintamalla. Tänään tehtiin vain kauko-ohjausta ja kontaktivahvistusta ulkosalla. Olen muuten alkanut käyttää paljon rapsuttelua ja suullisia kehuja nappuloiden/namien ohella. Eiköhän me piristytä.

• Kauko-ohjaus

Ruoka-aikatreenissä tehtiin vain yhden sarjan (6 toistoa). Suoraan sanottuna olin aivan liian väsynyt treenatakseni yhtään mitään, mutta treenasin kuitenkin. T oli jumissa ja hukassa. Poika tuntui tuumivan: "Ai mikäs liike tää onkaan? Maahan? Ai ei? Istu?" Lopulta unohdin jo takapalkankin ja tein pari helppoa sarjaa läheltä. Istumiset olivat huonompia kuin nousut. )

Alkuillasta otin pari toistoa eteisessä minimaksanpaloilla. Iskä katsoi Taavin asentoja. Seisomisessa ei ongelmaa, mutta istumisessa takajalat liikkuivat vähän. Lisäksi T alkoi tarjota linkkuveitsiasentoja (nousee --> istuu oma-aloitteisesti).

Päätin vielä myöhemmin kokeilla kaukoja sillä ehdolla, että ennen treeniä saan "todisteen" Taavin hyvästä tuulesta. Pieni hetki peuhattiin huoneeni lattialla. Sitten otin esille ruoka-ajalta jääneet nappulat, ja niinpä treenattiin kaksi sarjaa. Mikä oli tulos? T tarjosi kerran oma-aloitteista istumisesta, mutta ei enempää. Mikä oli lääke? Taavi joutui odottamaan useita sekunteja ja useimmiten sai vapautuksen taakse namille tai jopa täydellisen vapautuksen istumiskäskyn sijaan. Kun käskin istumaan, olin lähempänä. Pojan vire oli ok, ja meille molemmille jäi hyvä mieli onnistuneesta treenistä. Siihenpä olikin sitten hyvä lopettaa koko päivän tottikset.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 23:00 |