Superkivaa seuraa
11 maaliskuuta 2007

Onpas ollut aktiivinen sunnuntai - positiivisella tavalla. Päivä alkoi reippaalla sauvakävelylenkillä räntä-vesisateessa. Olimme aika märkiä aamulenkin jälkeen, mutta eihän meitä ole sokerista tehty. Yhden maissa lähdimme Leenan & Dina-bordercollien (pian 9 kk) kanssa agilityhallille. Leena & Dina tulivat Reisjärveltä asti treenailemaan ja nappasivat meidät Elikseltä kyytiin. Hallilla vierähtikin pari tuntia - pulisten ja treenaten. Taavi oli nätisti autossa boksissaan, eikä päästänyt inahdustakaan, kun odotteli boksissaan Dinan treenatessa putkea, puomia ja keppejä. Minä olin Leenalla puomiavustajana ja kuvasin videolle Dinan seuraamista. Taaville pisteet rauhallisuudesta.

Hallilta ajettiin meille kahvittelemaan. Dina ja Taavi purkivat aluksi energiaansa pihalla, mutta kaikista hurjimmat leikit leikittiin sisällä. En ole koskaan nähnyt Taavin juoksevan sillä tavalla sisällä. D & T juoksivat rinkiä talossamme. Dina ajoi Taavia, ja poika pinkoi täysillä karkuun. Oli aivan ihana nähdä, kuinka molemmat nauttivat toistensa seurasta. Yksikään koira ei ole aikaisemmin jaksanut leikkiä Taavin lempileikkiä (Taavi saalis) noin kauaa. Ja kuka väsyi ensimmäisenä? Minimies väsähti - Dina olisi jaksanut vielä vetää monta kierrosta lisää.

Lähdimme vielä Leenan ja koirien kanssa niitylle lenkkeilemään. Dinalta ei energiaa puuttunut, mutta T oli jo aika väsynyt. Vahvistelin pari kertaa luoksetulot hanskalla ja nameilla. Taavi ei ollut enää Dinasta kovinkaan kiinnostunut - mieluummin haisteli tiellä hajuja ja käveli rauhassa. Kyllä huomasi, että bordercollietytön kanssa puuhaaminen ottaa voimille. Mukava lenkki oli kuitenkin! Kiitos tuhannesti Leenalle ihanasta päivästä. Kuten arvata saattaa, minimies vetelee hirsiä. Rauhoittelin pojan äsken.

• Seuraaminen

Kasvihuoneella treenattiin seuraamista (Dina lähellä häiriönä), sillä halusin Leenan katsovan outoa kävelyäni ja Taavin kontaktia. Taavi edisti käännösten jälkeen. Omat käännökseni olivat, kuten yleensäkin, liian ripeitä, jolloin T kuumuu, ja seuraamispaikka menee liian eteen. Toisessa suorassa pätkässä seuraamispaikka oli ok.

Näytimme Leenalle paikallakäännöksiä, joissa oli ongelmana ääntely. Pohdimme syitä Taavin ääntelyyn. Kenties turhautuminen? Tulimme kuitenkin siihen tulokseen, etten ole palkannut jokaista siirtymää. Pääsyy on varmasti oma liikehdintäni: liikkeet on tehtävä rauhallisesti. Seuraavat siirtymät tein todella rauhallisesti, jolloin Taavikin oli huomattavasti rauhallisempi. Palkitsin "kevyesti", en lainkaan kiihdyttävästi.

Summa summarum:

• Harjoittele kuivaharjoitteluna myös paikallsiirtymiset. Ole aina rauhallinen ja ota laajoja liikkeitä: pienet liikkeet kiihdyttävät Taavia.
• Palkitse vain hiljaiset siirtymät/käännökset.
• Vältä lelupalkkaa!
• Ei liian innostavaa palkitsemista.

• Kauko-ohjaus

Hallilla otimme vaihtoja "sekasarjoina". Otin aivan läheltä toistoja. Epävarmuutta oli maahanmenossa (!). Taavilla esiintyi esim. seisomisen tarjoamista istumisen jälkeen. Taavi ei siis mennyt maahan. Palasin aivan lähelle ja vahvistin maahanmenoa. Varmuutta tulee jatkossa, ei hätää. Kun pääsimme vauhtiin, T teki hyviä vaihtoja. Palkitsin pääasiassa kädestä (tyhmä minä), mutta peräti yhden kerran käytin takapalkkaakin. Dina oli aivan Taavin vieressä; T ei ottanut tytöstä häiriötä.

Kotona ennen ruoka-aikaa tehtiin kaksi sarjaa. Edelleen epävarmuutta maahanmenossa, joten otin lyhyeltä matkalta. Nyt kannattaa lyhentää matkaa, kun tekee ns. jumppasarjoja. Palkitaan maahanmenoja, jotta ne vahvistuvat taas. Huomiota on kiinnitettävä myös seiso-maahan-vaihdon puhtauteen. Etujalat liikahtavat aavistuksen verran. Nipolle pitää olla täydellistä.

Viimeiset kaukotoistot tehtiin ennen luun kanssa pariinkin kertaan illalla. Taavin varmuus kasvoi koko ajan, ja into myös. Aina ei kuitenkaan saa tehdä noin pitkiä sarjoja! Jatketaan ja treenataan tarkemmin, eli merkitään ylös a) mistä palkittiin b) mikä etäisyys.

• Odottelua, leikkiä ja rauhallisuutta

Dinan harjoitellessa Taavi istui paikallaan. Minä kuvasin Dinaa ja Leenaa. T oli hiljaa ja rauhassa. Lopuksi juttelimme Leenan kanssa pitkään, jolloin koirat olivat lähellä toisiaan. T oli joko luonani tai vähän matkan päässä minusta istuallaan. Taavi oli hallilla rauhassa, eikä ollut stressaantunut. Häiriöitä ei Dinasta juuri ottanut, vaan kesti hyvin toisen koiran läsnäolon. Hallilla en käyttänyt lelupalkkaa, mutta lenkillä leikittiin hanskalla. Lenkin jälkeen Taavi olikin ihan unelias.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 21:04 |