View RSS feed

Oppimaton ohjaaja
14 maaliskuuta 2007

Aurinkoinen sää jatkuu. Ai että olikin kaunis aamu, kun koirien kanssa ulkoiltiin. Keväästä saa positiivista energiaa, eikä pöydällä oleva kirkasvalolaitekaan ole enää niin tarpeellinen. ;) Aamuisesta kaukotreenistä jäi paha maku suuhun, mutta epäonnistumisia sattuu itse kellekin. Koulu minulla alkoi vasta kymmeneltä ja yhdeksältä suuntasinkin fysioterapeutille. Fysioterapeutti oli todella mukava. Kävimme läpi niska-ja hartiasärkyni syyt sekä teimme ryhdin ja liikeratojen kuntokartoitukset. Ensi viikolla katsotaan sitten ohjelmaa. Jospa ainakin pientä apua toisi äidin kaverilta lainaksi saatu satulatuoli, joka tuntuu kyllä kivalta istuimelta.

Koulusta kotiin pääsin vasta neljältä. Alkuilta meni läksyjä tehdessä. Taavi nukkui rauhassa syömisen ja ulkoilujen jälkeen, eikä puuhaillut mitään erityistä. Kongia ei tänään ratkottu. Kuudelta lähdettiin sauvakävelylle isin kanssa. Tietekään ei ollut umpikurainen, ja Taavi oli oikein reipas. Kotona T sai mussutella puruluuta, kun minä viimeistelin äikän kirjoitelmaa. Ennen nukkumaanmenoa vielä rauhoituttiin - tosin T olisi ollut valmis leikkimäänkin. ;)

  • Kauko-ohjaus

Samoja asioita sitä jauhaa itselleen päivästä toiseen ja viikko viikolta. Miten ihmeessä kauko-ohjauksen opettaminen voi olla minulle näin suuri kompastuskivi? Onko tosiaankin näin vaikeaa osoittaa koiralle, mitä pitää ko. liikkeessä tehdä? Miksi kriteeri tulee aina asetettua liian korkealle? Miksi pitää ottaa niin paljon toistoja? Miksi ei osaa lopettaa, jos alkaa tökkiä oikein kunnolla? Liian monta kysymystä, eikä yhtään järkevää vastausta. Tämänaamuiset kaukotreenit menivät ihan penkin alle. Typerä myöntää, kun eilen luulin saavani aamuksi oikein supertreenit - jopa suunniteltuna. Toisin kävi. Olisi pitänyt treenata pelkästään istu-seiso, jotta olisin saanut kunnolla vahvistettua etujalkojen ojentamista. Erehdyin kuitenkin kokeilemaan sekasarjoja saaden Taavin epävarmaksi ja samalla alkoi omia hermoja kiristää. En keksinyt oikein mitään ratkaisua tilanteeseen, vaan jatkoin toistoja ja palkkailin epäsäännöllisesti. Virheitä tuli liikaa ja niistähän seuraa ainoastaan negatiivinen ilmapiiri epävarmuudella höystettynä. Treenistä ei jäänyt kummallekaan hyvä mieli.

Ennen lähtöäni otin aamulla semmoiset kolme vahvistusta aamupalajuustolla, jotta sain Taavin paremmalle tuulelle kaukojen suhteen. Eipä tuo istu-seiso mennyt ensin kovinkaan hyvin, sillä Taavi vaikutti vähän jumiutuneelta. Houkuttelin namilla eteenpäin, mikä toimi ok ja sain vahvistettua etujalan siirtämistä.

Nyt pitääkin ottaa "Kivat kaukot"-suunnitelma käyttöön. Palkitsen usein (--> motivaatio kasvaa) ja etenkin maahanmenot, kun ne vaikuttivat heikoilta. Istu-seiso-ojennusta harjoitellaan omina sarjoinaan aluksi. Etäisyys taas pieneksi. Muistetaan pitää kriteeri samana koko harjoituksen ajan. Ehkäpä nämä perusasiat tulevat joskus kaukojenkin kanssa selväksi - I hope so.

Illalla kirjoitettua:

Koulussa välitunnilla kirjoitettu pätkä jääköön alkuun. Illan ruoka-aikatreenillä tehtiin toistoja työhuoneessa. Paremmin meni kuin aamulla, mutta edelleen taisi kriteeri harhailla - palkkaus oli liiankin epäsäännöllistä. Taavi alkoi kuitenkin tulla varmemmaksi toistojen myötä. Yritin palkkailla etujalkojen siirtämisestä edemmäs istu-seiso-vaihdossa. Taavi tarjosi siirtelyä vähän nihkeästi, ja tosiaan kriteeri vähän pomppoili.

Kaikesta viisastuneena päätin kokeilla kunnon herkkua: kalkkunaleikettä. Illemmalla keskityin vahvistamaan etujalkojen siirtelyä ja jopa onnistuin aika kivasti. Toistoja ei tullut paljoa. Kehuin hyviä maahanmenoja istumisia, vaikka pääpaino oli edelleen istu-seiso-vaihdossa. Taavi oli reipas. Tästäpä sainkin ajatuksen luopua vähäksi aikaa täysin ruoka-aikatreeneistä, siis kauko-ohjauksen osalta. Kaukotoistot tehdään hyvällä palkalla ja mietitään tosissaan sitä kriteeriä. Etäisyys ei ole ongelma, kunhan perusteet saadaan selkärankaan. Lähinnä ongelmina on kai varsinkin maahanmenon epävarmuus istumisen jälkeen (tarjoaa seisomista) ja seisomisessa liian taakse jäämine, jolloin maahanmenon puhtaus kärsii.

Tunnisteet: