Lauantain viettoa lomaillen
03 maaliskuuta 2007

Huoh, tämä blogin ulkoasu alkaa todella ärsyttää minua - tekisi mieli uudistaa pirteämmäksi. Ilmeisesti kevät ja valonmäärän lisääntyminen saavat aikaan tarvetta värien käyttöön. Ehkä tulevan (?) uudistuksen myötä ei ole luvassa pirteän keltaista, mutta jotain kivaa kuitenkin. Katsotaan, milloin uudistusmotivaatio iskee. Nykyään vain koneella en paljoa oleile; osasyy on niska-ja hartiakipu. Edelleen vaivaa sekä huono ryhti että jomotus hartioissa. Fysioterapeutille menen 16.3. - jospa sieltä saisi apua.

Sitten pitänee itkeä loman loppumista. Minulla on ollut mainio hiihtoloma. Kotona oleminen ei ole varmaan koskaan maistunut yhtä makealle. Iskäkin on lomaillut tämän viikon; tosin äiti ja iskä ovat viettäneet lomaa remontoiden Mäntypirtillä (kylätalo). Yksin oleminen ja luonnossa liikkuminen ovatkin olleet minulle kaikista paras rentoutumimuoto.

Tämä lauantai alkoi mukavasti lenkillä. Sauvakävelylenkit aamulla tekevät hyvää niin mielelle kuin niskoillekin. Oli kiva todeta, etteivät lihakset olleet eilisen hiihtoreissun jäljiltä erityisen jumissa. Venyttely kannattaa! Lenkin jälkeen käytiin moikkaamassa äitiä Mäntypirtillä ja treenattiin tunnaripunnari. Seuraavaksi vuorossa oli laiskottelua. Taavi lekotteli sisällä, ja minä lueskelin. Katrilta ei kuulunut viestiä, joten otin Paulaan yhteyttä - saatiin Timi lenkkikaveriksi. Käytiin hakemassa Timi Paulalta tarhasta, koska Paula itse lähti käväisemään keskustassa. Niitylle suunnattiin koirien kanssa. Taavuskainen ja Timi olivat ihania. Pojilla riittikin kunnolla nuuskimista, sillä tie niitylle oli aurattu niin hyvin, että tuore maa oli näkyvissä. Lumessa en kahlaillut, eikä Timikään hyppinyt umpihankeen. Tein pari kontaktivahvistusta ja suunnan vaihtoa, mutta muuten ei mitään erityistä. Loppumatkalle saatiinkin seuraa: Paula tuli mäykkyjen kanssa vastaan. Taavi aluksi vähän ihmetteli mäykkylaumaa, mutta tajusi pian, että kaverithan siinä vain ovat. Tiellä otin Timin kiinni ja talutin poitsun Paulalle saakka. Kiitos jälleen Paulalle koiran lainaamisesta. On ilo nähdä Taavi leikkimässä toisen paimenkoiran kanssa. Edellä kulkevat koirat jäävät aina minua "etanaa" odottamaan, eivätkä päästä silmistään.

Lenkillä menikin aikaa puolisentoista tuntia. Kotona taas rentouduttiin. Sitten vielä pikkulenkki biisoneiden kera. Touhokin nähtiin matkalla, sillä poika oli lähtenyt itsekseen ulkoilemaan. Soitettiin Riikalle ja niin löysi karkulainen kotiin.

Illalla Taavi sai vielä hieronnan. Poika rauhoittui hyvin. Vähän oli vasemmalla puolella jumeja, mutta ne taisivat aueta ihan kivasti. Rentoutuminen onnistui ja minulle jäi hyvä mieli - toivon mukaan myös Taaville.

• Luoksetulon pysäytys

Mäntypirtiltä tullessamme otettiin kujalla pysäri. Takapalkkana oli hanska. Matka oli pitkä. Käskin seisomaan ja vapautin noin 2 sek kuluttua taakse. Mielestäni Taavi pysähtyi kohtalaisesti, kun matka otetaan huomioon. Loppuun leikkiä ja rauhoittuminen.

• Tunnari

Pysärin jälkeen haettiin autotallista tunnarikapulat ja vietiin ne pihatielle. Etäisyyttä kapuloihin oli ~10 m. Otin Taavin sivulle ja lähetin. Innokkaasti meni kapuloille, nosti oikeaa, mutta vaihtoi sitten toiseen. Kenties merkitsemättömässä kapulassa oli minun hajuani? Pyysin Taavia irrottamaan otteensa kapulasta ja lähetin uudestaan. Nyt T haisteli hyvin ja toi oikean reippaalla ravilla. Kehuin ja silittelin. Vaihdoin oikean uuteen ja otin samalta etäisyydeltä. Alussa rauhoitin kunnolla. Seuraava suorius oli kympinarvoinen muuten, mutta palautus edelleen ravilla. Palkaksi ei tullut tälläkään kertaa namia, vaan kunnon suulliset kehut ja rapsuttelut.

Ennen illan hierontatuokiota kävin ottamassa pihatiellä tunnarin. Laitoin kasaan kymmenen kapulaa. Etäisyyttä kapuloille oli vähemmän kuin päivällä. Lähetin Taavin etsimään ja hyvin löysi poika oman. Haistelu oli ok, palautus olisi voinut olla jälleen nopeampi. Loppuun otin vielä omalla norminoudon, jossa vahvistin palautuksen laukalla. Tätä voisi kokeilla useamminkin eli perusnoutoa tunnarikapulalla. Vaarana on tietenkin, että T unohtaa haistelun tärkeyden, mutta ainakin välillä voisi kokeilla perusnoutoja. Perusnoudoissa saisi palautuksen nopeutta vahvistettua paremmin.

• Kauko-ohjaus

Jälleen oli hyvä kaukopäivä. Iltaruualla 3 x 6 toistoa. Seisomisesta nappula ja kehu kunnon istumisesta. Onnistumisprosentti läheltä 100 %; namin annoin kädestä. Bravo! Vire oli juuri sopiva.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 19:07 |