Kaikki hyvä loppuu aikanaan.
04 maaliskuuta 2007

Ihana loma on lopussa. Tänään on se päivä, kun saa virallisesti pillittää ja kiroilla loppuvaa lomaa. Koko lomalla ei ole tullut itkettyä, joten ei tässä pidä alkaa liikaa surkuttelemaan viimeisenäkään päivänä. Minulla oli täydellinen loma, josta jäi todella upeita muistoja. En voi olla muuta kuin tyytyväinen.

Sunnuntai meni nopeasti, kuten kaikki lomapäivät. Aamulla lähdimme iskän ja Taavelon kanssa sauvakävelylle. Aurinko paistoi, pakkasta oli reilut kymmenen astetta, ja ilma oli mitä mainioin. Päätimme kävellä vain puoli tuntia, sillä halusimmekin mieluummin lähteä kunnon hiihtolenkille. Niinpä sitten palattiin kotiin ja vaihdettiin lenkkarit monoihin. Minä ja Taavi kävelimme uimarantaan, josta pääsimme jäälle. Äiti ja iskät tulivat perässä suksien kera. Jäällä oli todella hyvä latu, ja sukset luistivat. Maaliskuinen pakkassää oli kerta kaikkiaan täydellinen. Taavikin tuntui nauttivan ihanasta tunnin ja vartin hiihtolenkistä. Hiihtäminen maistui minustakin oikein hyvälle.

Paula ei tänään kerinnyt tokoilemaan. Kysäisin Riikkaa treenaamaan, mutta lopulta päädyimme yhdessä tuumin suuntaamaan kentän sijasta niitylle ja tehdä lenkin yhteydessä joitain tokojuttuja. Taavi oli aivan ihana - varsinkin alkulenkistä. Koko ajan poika pomppi takaisin luokseni. Pojan käytös oli kerrassaan ihailtavaa. Pari kertaa vaihdoin suuntaakin, mutta vasta lenkin puolivälissä. Taavi oli iloinen ja innoissaan - enemmän mammasta kuin Touhosta. Toki pojat leikkivätkin. Otan kuitenkin itselleni kunniaa ja toetan, että Taavi oli kiinnostuneempi minusta kuin Touhosta. Kiitos tuhannesti Riikalle ja Touholle seurasta! Olette meille älyttömän tärkeitä!

Meno jatkuu. Söimme molemmat ateriat ja lähdimme pian agitreeneihin. Pitäähän sitä kerran viikossa päästä treeneihin. Pienet riennot ja tottikset käytiin ottamassa hallilla. Toko onnistui upeasti, agilitystä enemmän omassa merkinnässään.

Nyt Taavi on ratkonut vessapaperirulla-arvoistusta (aamupalajuustoa sisällä) ja pyörö-Kongia. Vielä olisi iltarauhoittelu ja luun mutustaminen vuorossa. Paulalta saatu ydinluu on maistunut hyvin, mutta tänään on hampaidenpuhdistusluun aika.

Täytynee vielä mainita, että Taavilla on ollut tällä viikolla todella ulkoilupainotteinen ja myös kaveripainotteinen viikko. Maanantaina kaverina oli Touho, keskiviikkona Touho, torstaina Timi, perjantaina Kassu, lauantaina Timi ja sunnuntaina Touho. Ainoastaan tiistaina ei nähty kavereita, ja silloin minä sain kirjoitettua esseen ja aineen.

• Luoksetulon pysäytys

Riikan ja Touhon kanssa lenkkeillessämme otin pitkällä suoralla luoksetulon pysäytyksen - pelkän seisomisen. Riikka oli Touhon kanssa matkan puolivälissä häiriönä. Liian pitkä oli luoksetulomatka: löysä pysähdys. Vapautin suoraan taakse kuitenkin. Palkkana oli hippo. Toinen toisto tehtiin lyhyemmältä matkalta. Hyvä oli pysähdys; Riikka vahvisti. Taavi oli intoa. Edelleen kirmaa kiitolaukkaa, mikä tietenkin tekee pysähtymisen vaikeammaksi. Pitää mitata koematka ja kokeilla sillä.

• Seuraaminen + kontaktivahvistukset

Lenkillä vahvistin kontaktia todella paljon. Eri paikoissa kontaktikävelyä, auratulla tiellä ja vähän moottorikelkan jälkiä pitkiä. Kävelimme Touhon perässä ja otimme pitkää pätkää. Mukaan pysähdyksiä ja vauhdinvaihteluita. Hyvin sujuu. Palkitsin maksanpaloilla ja kerran hanskan retuuttamisella. Perusasennot olivat aika nopeita, vain pari hidasta mahtui joukkoon. Kontakti oli hyvä.

• Seuraaminen (peruuttaminen)

Teimme 3 x 6 toistoa ennen iltaruokaa. Välillä meni todella hyvin, mutta välillä peppu lensi sivulle, ja rytmi meni sekaisin. Kun otin itse rohkeasti taakse askeleita, T pysyi mukana. Välillä T peruuttaa liian taakse, seuraamispaikka huononee. Toisaalta poika hakeutuu pian perusasentoon, kun pysähdyn. Pitänee kuvata videolle jossain vaiheessa ja lähettää Tuijalle.

• Tunnari

Intouduin ottamaan tunnarikapulat agilityhallille, joten luvassa oli erityistreeniä tunnariin. Agilityharjoittelun jälkeen tein esteiden viereen tunnarin. Kapuloita oli jotain kymmenen ympyrässä. Äiti oli kauempana muka häiriönä (ei mitään häiriötä). Etäisyyttä kapuloihin oli kuusi metriä. Rauhoittelin Taavin hyvin (hyvä minä!) ennen lähetystä. Taavi meni kapuloille reippaasti, teki täydellistä hajutyöskentelyä ja haisteli järjestelmällisesti. Kun tuli oikean kohdalle, haisteli vielä seuraavan, mutta otti sitten oman ja palautti. Palautuksen T teki reippaalla ravilla. Kehuin paljon, en kuitenkaan hypellyt sinne tänne. Keräilin kapulat pois, kuuntelin äidin kehut ja tein perusnoudon yhdellä omalla kapulalla. Sain näin vahvistettua nopean palautuksen (laukka). Hyvä mieli jäi!

• Ruutu

Hallilla tein vielä mustista kukkaruukuista puomin ja aitojen viereen keppien läheisyyteen ruudun. Keskelle laitoin sinisen minialustan. Taavi ei nähnyt ruudun tekoa. Kutsuin pojan sivulle, kysyin ruutukysymyksen ja katsoin itse ruutuun. Äidiltä kysyin, katsoiko T ruutua - katsoi. Poika otti minuun kontaktin, annoin käskyn, ja T juoksi täysillä ruutuun. Vahvistin alustan koskemisen ja palkitsin hipolla. Yhdessä juostiin ruutuun ja leikittiin kuin hullut. Hyvä Tee! Olet ihana.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:29 |