Tuiskuttaa
04 helmikuuta 2007

Lunta tulloo, on luminen talvisää. Kunnon pyry tuolla pihalla onkin. Aamulla oli vielä ihan hyvä ilma lenkkeillä, mutta nyt ei voi sanoa samaa. Täytynee myöntää, että äskeisen ulkoilun jälkeen biisonit olivat melko hassunnäköisiä lumipalleroita. Taaviin lumi sentään tartu niin paljon.

Päivä meni nopeasti. Aamupäivällä lenkkeiltiin, päivällä luettiin ranskaa ja puoli kahden jälkeen lähdettiin tokotreeneihin. Ranskan lukemisesta mainittakoon, että vaikeinta näyttää nyt olevan verbien rektio. Tuntuu vaikealta muistaa, milloin tulee verbin perään à ja milloin de ennen infinitiiviä. Suosittelen ranskaa kaikille.

Yhteistreeni piristi kummasti, vaikka Riikka ei tänään ollutkaan. Rakas ystäväni on edelleen kuumeessa, voi Touhon emäntä parkaa. Toivottavasti Riikka paranee pian. Paulan kanssa kuitenkin treenailtiin lumisateessa vähän aikaa. Tulipahan taas vaihtelua kelivalikoimaan treeneissä.

• Ruutu

Yhteistreeni aloitettiin ruudulla. Taavi vaikutti koululle mentäessä ihan rauhalliselta. Viimeksi se inisi jonkin verran ja tänään myös, mutta ei onneksi ylitsevuotavan häiritsevästi. Menimme kaukaloon, ja Timi jäi ulkopuolelle. Hain kuitenkin Taavin vielä pois kaukalosta ja annoin pojan moikata Paulaa kaukalon ulkopuolella. Paula on Taavin mielestä niiiin ihana immeinen, että oksat pois.

Taavi odotteli kaukalon reunamilla, kun Paula teki ruudun punaisista tötsistä kaukalon nelostien puoleiseen päähän. Ruutu oli vähän kulmassa ja otin myös lähetyksen vinosti toisesta päästä. Pikkuruinen alusta oli ruudun keskellä. Paula meni selkäni taakse, kun lähetin Taavin. Tosin ennen lähetystä kysyin sivulla normaalin kysymyksen "Missä ruutu?", jolloin T etsi katseellaan ruudun. Käskyn jälkeen T pinkaisi täysillä eteenpäin, mutta menikin jääkiekkomaalin luokse. Sitten poika tosin pinkaisi ruutuun alustalle. Kutsuin pois ja otin uudelleen. Paula kysyi heti, olenko jauhanut, kun Taavi jekkuili. Vastasin, etten ole. Viimeksi ruutua on otettu koulun kentällä tasan viikko sitten. Anyway, toinen lähetys meni täydellisesti. Kolmas lähetys otettiin ihan läheltä, lähinnä alustan vahvistamista siis. Olen varma, että erehdys ei todellakaan johtunut osaamattomuudesta, vaan Taavi vain sooloili. Liian helppo juttu, joten tehdäänpä tavalla b). Loppujen lopuksi Paulan kanssa päätettiin, että seuraavalla kerralla ruutu otetaan viimeisenä liikkeenä, ja jos T ei mene heti ruutuun puututaan siihen välittömästi. Kenties otetaan käyttöön murahdus tai neutraali pois hakeminen. Intoa pojalla riitti ja itseluottamusta eteen lähtemiseen, joten siinä mielessä oli ok suoritus. Lisäksi olemme molemmat, Paula ja minä, sitä mieltä, ettei Taavi uskalla lähteä kokeessa sooloilemaan, kun kuitenkin tietää, mitä pitää tehdä.

• Luoksetulon pysäytys

Yhtenä päivänä sitä ajattelee tämän liikkeen olevan jotenkin kasassa, toisena joutuu heräämään todellisuuteen. "Dogs are not like machines". Ruudun jälkeen pidettiin pieni tauko. Jutustelin Paulan kanssa kaavamaisuudesta, sillä minähän olen harvinaisen taipuvainen kankeutumaan kaavoihin. Kun tauko oli ohi, otettiin pysäri. Vein Taavin 4-tien vastakkaiseen päähän kaukaloa. Takapalkaksi heitin pehmopallon. Jätin Taavin maahan. Kutsuin, pysäytin, ja Taavi hidasti vain vähän. Lopulta tuli ravilla luokseni. Minulta tietenkin kaikki ihan typerää toimintaa. Olisi pitänyt keskeyttää homma: lähteä vaikka koiraa vastaan, kun ei pysähtynyt. Miksi? Olen hiljaa, jos T tekee oikein. Toisaalta, jos käsky tulee, Taavin pitää pysähtyä, minkä jälkeen se saa lisäohjeet. Nyt annoin Taavin tulla sivulle ja vein lähtöpaikkaan. Hei, enhän minä edes itse tehnyt tuota toimintakartoitusta, vaan Paula. Treenikaverit ovat valaisevia. Tässä treenia muistellessani huomaan myös tehneeni mokan eilen. Jätin Taavin istumaan, kun kutsuin pysäytyksiin. Nyt jätin aluksi maahan ja maahan olen jättänyt vain, jos olen varmasti ottanut myös maahanmenon. En ole vielä tehnyt maahanmenosta luoksetuloa, jonka yhteydessä olisin ottanut seisomisesta takapalkalle lähettämisen. Uskon Taavin olevan niin fiksu, että se arveli matkan jatkuvan ja seuraavaksi tulevan ehkä maahanmenon. Olisi pojan pitänyt kunnolla pysähtyä kuitenkin. No, pienetkin asiat vaikuttavat koirien kanssa.

Toisella toistokerralla matka oli sama, mutta jätin Taavin istumaan. Nyt poika vetäisi läpi. Lähdin vastaan ja vein lähtöpaikalle. Seuraavat kaksi toistoa otettiin ihan lyhyeltä matkalta. Taavi teki nätit stopit, vapautin heti taakse.

Koko yhteistreenin päätteeksi tehtiin kaukalon ulkopuolella koulun parkkialueella pitkällä matkalla stoppi. Paula ja Timi olivat lähellä Taavia, kun jätin pojan istualleen. Kutsuin, pysäytin ennen puolta väliä ja vapautin taakse. Taavin stoppi oli kouluarvosanalla arvioituna 10+. Upeaa! Tästä heräsikin mieleeni kysymys: kokiko Taavi kaukalon alustan (jää) mahdottomaksi pysähtyä ja ei edes kunnolla yrittänyt. Toisaalta, oli vähän tyhmää treenata jäällä pysäriä pitkällä matkalla. Virheistä oppii. Hyvä mieli jäi kaiken kaikkiaan, kun saatiin koulun parkkiksella niin hieno suoritus.

• Kontaktivahvistus/seuraamista ja leikki

Koulun parkkiksella oli paljon autoja, sillä salissa oli meneillään tanssikurssi. Musiikki kuului ulos asti. Timi oli odottanut Taavin treenin ajan kaukalon ulkopuolella. Kun olimme treenanneet Taavin kanssa kaukalossa, oli aika ottaa kontaktiharjoituksia Timin ollessa häiriönä. Timi ja Paula olivat pääasiassa paikallaan. Minä ja Taavi kiertelimme heitä ympäri ja välillä pysähdyin ja otin muutamia siirtymiä sivulle. Vahvistin kontaktia maksanpalasilla ja hienosti meni. Taavi ei juurikaan äännellyt, ja kontakti toimi. Yhden kerran murahdin, kun T vilkaisi Timiä seuratessaan. Tämä oli siis kuulua kontaktikävelyä, käskyjä en käyttänyt. Taavin keskittymiskyky oli kyllä hyvä, mikä tuntui oikein kivalle.

Leikin vähän saalisleikkiä pehmopallolla Timin läsnäollessa. Taavi keskittyi hyvin leikkiin ja repi rivakasti palloa. Poika myös palautti pallon todella nopeasti ja innokkaasti. Yhden kerran T sai voittaa, sitten revittiin vähän, ja leikki päättyi lopulta minun voittooni. Olisin voinut leikin jälkeen rauhoitella Taavin kunnolla, mutta eipä tuo paljoa kiehunut, kun ei leikitty älyttömän intensiivisesti. Kerroin Paulalle uudesta saalisleikistämme ja hänen mielestään leikkiminen näkyi jo nyt kommunikoinnissamme Taavin kanssa. Oli kiva kuulla, että tulokset näkyvät.

• Kauko-ohjaus

Tein parkkiksella yhden kaukotreenin. Paula ja Timi olivat takana. Jätin lumelle maksanpalaset. Menin Taavin eteen seisomaan. Ensiksi T nousi ylös kerran itsekseen, mutta laskeutui sitten maahan ja odotti siinä käskynä. Kehuin hyväksyvästi, minkä jälkeen odotin hetken ja annoin käskyn. Taavi nousi nätisti - runko suorana. Odotin hetken, annoin laskeutumiskäskyn ja vapautin taakse. Siihen lopetettiin. Taavi teki hyvät vaihdot niin teknillisesti kuin vireellisestikin.

Eilisen videon pohjalta Tuija kommentoi harjoitteluamme ja muistutti tärkeistä asioista. Paulakin teki pari huomiota ja itsekin olen tajunnut jotain.

• Vältä kaavamaisuutta! Vaihdoissa minulla on aina sama käskytysrytmi ts. annan käskyt samassa rytmissä, kun Taavi todennäköisesti tekee. Tekniikka on edelleen tärkeintä, mutta rytmiin on hyvä kiinnittää huomiota: vaihtele!
• Taavi ei suorru ihan kokonaan vaihdoissa: palkitse kädestä välillä. Tästä johtuu Taavin pieni epätarkkuus maahanmenossa: joutuu liikuttamaan etujalkojaan rungon suoristamiseksi.
• Tee toistoja läheltä: varmuutta! Vältä kaavoihin kangistumista - se on tärkeintä.
• Palkitse myös odottamisesta. Ota väliin istumaannousuja, mutta jos tekniikka/varmuus kärsii ota vain seiso-maahan-seiso.

• Seuraaminen (peruuttaminen)

Ennen iltaruokaa tein 3 x 5 toistoa seinän vieressä peruuttamista. Ei oikein sujunut, kun T ajautui aina seinän vierestä poispäin - jouduin vähän houkuttelemaan. Sain silti vahvistettua peruuttamisia, mutta vahvistetiheys kärsi. Kaivelen jostain vinkkejä, jotta pääsen eteenpäin.

Toivoa on - Taavi on ihana koira. Se teki tänään taas hienolla innolla, ja maksanpalat maistuivat mainiosti. Eiköhän me vielä joskus päästä voittajaan, kunhan vain harjoitellaan maltillisesti.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 17:42 |