View RSS feed

Onnistuneet liitelyt
18 helmikuuta 2007

Päästiinpäs tänäkin viikonloppuna agilityyn. Eilen en jaksanut treeneihin lähteä, mutta tänään iskä käytti meitä hallilla. Haukiputaan kisoihin on enää viikko aikaa, joten harjoittelemaan piti päästä.

Ensiksi otin kahdella aidalla eteenmenoa. Sanoin "eteen" ja etenin ihan vähän. Taavi hyppäsi aidat reippaasti. Minä kehuin ja heitin pallon palkaksi eteen. Sama harjoitus tehtiin toisen kerran. Sitten otimme kahdella muulla aidalla eteenmenon, jälleen kahdesti. Loppuun vielä ensimmäinen harjoitus toiseen suuntaan. Taavi teki hienosti, ja käsky toimi.

Kolmella neliössä olevalla aidalla tein pyörityksiä. Vahvistelin haltuunottoja. T oli aluksi ylitäpinöissään, joten rauhoittelin ja jatkoin vasta sitten. "Här"-käsky toimi hyvin, samoin hiljainen ohjaus.

Haltuunottohyppyjen jälkeen otin kepeillemenon, putken, renkaan (kaarroksella) ja aidan. Aidalta kaarsimme A-esteelle. Keinu oli houkuttimena vieressä, mutta sinne ei suunnattu. T odotti kiltisti A:n kontaktilla, vaikka hyppelin ympäriinsä. A-esteen jälkeen lähetin putkeen. Sitten palkitsin.

Pidin tauon ja otin putkeen lähetyksen eri suuntaan (A oli siis suoraan putken jälkeen). Taavi juoksi putkeen ja katsahti putken jälkeen A:ta, mutta tuli hienosti luokseni. Sama otettiin uudestaan, mutta nyt annoin "här"-käskyn aikaisemmin, mikä pienensi kaarrosta.

Agitreenin lopuksi juoksuttelin Taavia aitojen välissä ohitellen pari aitaa ja lähettäen sitten kepeille. Taavi pysyi hyvin hallussa.

Onnistuneiden agiliitojen jälkeen otimme Taavin kanssa pari "stå"-vahvistusta. Pienen tokotuokion päätteeksi leikimme saalisleikkiä pehmoluulla. Taavi oli upea. Poika sai voittaa kerran. Toisella kerralla irrotin lelun Taavin suusta ja heitin sen. Taavi palautti lelun nopeasti. Repimisen jälkeen käskin pojan irrottaa otteensa. Leikin lopuksi rauhoittelin pojan ja koko agitreeni päättyi rauhoittumiseen. Minä istuin keinulla ja Taavi oli vieressäni. Sitten iskä tulikin jo hakemaan ja lähdettiin kotiin. Oli todella hyvä agitreeni!

Tunnisteet: