Kaunis sää ja muuta kivaa
25 helmikuuta 2007

Paukkupakkasista on päästy eroon - ainakin hetkeksi. Tänään mittari näytti aamulla vain -14 astetta. Näin ollen lähdettiin kymmeneltä pitkälle lenkille Taavuskaisen kanssa. Itse laitoin liikaa vaatetta, mutta Taaville toppatakki oli tarpeen. Oli joka tapauksessa todella kiva käydä kunnon lenkillä, sillä pakkasten vuoksihan on töpötelty lähinnä puolen tunnin lenkkejä. Iso miinus fyysisessä kunnossani on niska-ja hartisärky. Kyse ei ole enää mistään jomotuksesta, vaan minulla on selvä tulehdus. Terkkarin niska-hartia-jumpalla olen yrittänyt lihaksia vetreyttää, mutta kovin jumissa ovat edelleen. Tulehdus-ja kipugeeli Buranan kera eivät ole nekään purreet. Tietokoneella olemista olen vähentänyt ja istuma-asentoa yrittänyt korjata. Jospa tämä niska tästä joskus vertyy.

Iltapäivällä ennen kahta lähdettiin Riikan kanssa tottistelemaan. Tällä kertaa Riikalla oli mukana siskonsa Jonnan springeri Retu. Taavelo sai siis uutta häiriötä, vaikka periaatteessa Retu onkin tuttu koira. Tokotreeneistä kirjoittelen tarkemmin omina kohtinaan.

Iltamassa Minna toi minulle kennelkerhon kannettavan koneen takaisin ja lisäksi Jamille näytepussin light-ruokaa. Kokeillaan, kestääkö poitsun maha Bento Kronenia.

Illalla oli valoisaa vielä viiden aikaan (luksusta), joten lähdettiin koko poppoon kanssa niitylle lenkkeilemään. Jälleen tuuli kylmästi, mutta sulina selvittiin kotiin. Lenkin jälkeen ahkeroin eli harjasin Taavin ja siistiin poitsun korvat. On tuossa vieressä nyt oikein komea poika.

• Luoksetulon pysäytys

Taavi oli yhteistreeneissä rauhallinen. Retusta poika ei juuri välittänyt. Riikka jätti Retun kiinni kaukalon ulkopuolelle lumikinoksen päälle, joten T kuitenkin näki Retun. Luoksetulon tein näin ollen siitä päästä kaukaloa, jossa Retu oli. Takapalkaksi jätin pehmoluun. Ensiksi oli tarkoitus ottaa pelkkä seisominen. Seisomispysähdys oli löysä; palautin heti lähtöpaikalla. Vaikka alusta olikin liukas (jää), olisi pikkaisen napakampi pysähdys ollut mahdollinen. Toinen toisto menikin hienosti. Otin pysähdyksen, kutsuin uudelleen, käskin maahan, odotin sekunnin ja vapautin taakse. Bravo! Upea suoritus oli - seisomispysähdyskin oli napakka. Palkaksi sitten leikittiin Taavin hakemalla pehmoluulla saalisleikkiä. Muistin rauhoittaa leikin jälkeen.

• Seuraaminen (käännöksiä)

Lueskelin eilen illalla Clicker Training for Obedience-kirjan seuraamisvinkkejä, joita päätin kokeilla yhteistreenissä. Olen harjoittelut niitä aikaisemmin vain kuivaharjoitteluna. Aluksi oli vaikea palauttaa mieleen kuvioita. Tein täyskäännöksiä pari kertaa kuivaharjoitteluna, minkä jälkeen tein saman Taavin kanssa. Käännökset olivat nyt rauhallisia, tuntui hyvälle. Riikan mielestä käännyin sopivan rauhallisesti, ja Taavin seuraamispaikka oli hyvä. Näinkin, että poika oli tiiviisti mukanani katsoessani varjosta. Palkitsin epäsäännöllisesti pehmoluulla, välillä vain kehuin vuolaasti.

Seuraavaksi kuivaharjoittelin käännöstä vasempaan. Sain ideasta kiinni nopeasti, joten Taavikin pääsi pian mukaan. Jälleen teimme hyviä ja rauhallisia käännöksiä. Välillä otin pitemmän pätkän, välillä seuruutin neliötä.

Seuraamistreenin loppuun "the two-step-halt"-juttua eli perusasentoon pysähtymistä. Onnistui hyvin; T pysähtyi nopeasti.

• Kauko-ohjaus

Maahan-seiso-maahan-vaihtoa ei ole otettu pitkään aikaan - näin ollen sitä oli luvassa. Menin seisomaan Taavin eteen jäälle ja käskin maahan suoraan. T nousi aluksi oma-aloitteisesti, käskin takaisin maahan. Odotin jonkin aikaa, minkä jälkeen käskin istumaan. Odotin. Käskin maahan. Taas odotin. Käskin istumaan. Käskin maahan. Odotin. Käskin nousemaan. Odotin. Käskin maahan. Vapautin taakse lelulle. Siispä - odotin useita sekunteja vaihtojen välissä. Tekniikka oli kympinarvoista. Olikin ensimmäinen kerta, kun käytin takapalkkana lelua kaukoissa. Jos vire nousee liikaa, voi lelu olla huono juttu. Toisaalta T teki tänään upeasti lelupalkalla. Virettä pitää kuitenkin tarkkailla!

• Ruutu

Kaukojen jälkeen T sai odotella kauan. Minä selitin Riikalle eilisen agikisojen radat ja koko kisareissun. Sepostuksen loputtua Riikka kävi tekemässä ruudun kaukalon ulkopuolelle koulun varastorakennuksen eteen. Retu oli lähellä oikealla puolella ruutua. Pihalla oli myös tanssikurssilaisten autoja. Minä seuruutin Taavin autojen sekaan eri kautta. Kysyin ruutua, jolloin T etsi katseellaan mustat muovikukkaruukut. Lähetin Taavin ruutuun. Annoin seisomiskäskyn hiukan liian aikaisin (Riikka sanoi, ettei T kerinnyt alustalle). Käsky ei ollut napakka, koska T ei pysähtynyt heti, vaan tavallaan jatkoi alustalle. Toinen vahvempi käsky sai aikaan hienon pysähdyksen. Odotin hetken ja käskin maahan. Menin ruutuun ja kehuin rauhallisesti, mutta en palkinnut lelulla. Taavi oli ruudussa puoliksi. Olin siis pysäyttänyt liian aikaisin, jolloin T ei ollut mennyt aivan keskustaan. Oma moka oli siis kyseessä.

Otin uudestaan, mutta nyt vahvistin pelkän reippaan alustan koskettamisen. Lähetin Taavin ruutuun, juoksin perään ja vihelsin, kun T koski alustaa. Leikimme pehmoluulla ruudussa ja juoksimme vielä ympäriinsä ruudun ympärillä. Loppujen lopuksi jäi ihan hyvä mieli ruututreenistä. Koira osaa.

Ruututreenin jälkeen lähdettiin kotiin. Riikan kanssa rupateltiin tovi Uimarannantien risteyksessä. Lisäksi näin Paulan & Timin kotimatkalla. Paulalla on edelleen jalka kipeä, joten hän jätti sen vuoksi treenit väliin.

• Seuraaminen (peruuttaminen)

Koko merkinnän loppuun laitan vielä juttua peruuttamistreenistä, joka tehtiin ennen ruoka-aikaa. Liitin peruuttamiseen "peruuta"-käskyn. Nyt tein itse paremman askeleen taakse, ja Taavi peruutti hyvin. Yhteensä otimme 3 x 5 toistoa. Tein yhden sarjan peilin edessä, jolloin näin Taavin peruuttavan kunnolla. Jatkamme hyvillä mielin tämän jutun työstämistä.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 19:06 |