Arktista
07 helmikuuta 2007

Jatkukoon pakkassää Pihtiputaalla. Naapurissa oli ollut aamulla -40 astetta pakkasta, meillä "vain" -35. Olin nopsa aamutoiminnassa, joten kerkisin jopa Taavelon kanssa treenata kaukoja. Koulupäivä meni mukavasti, eikä se eilinen ranskan koekaan ollut pipariksi mennyt.

Aamun hyppytunnilla sain luettua loppuun "Excel-erated learning"-kirjan, joka on ihan älyttömän hyvä perusteos eläinten, etenkin koirien, oppimisesta. Jossain vaiheessa pitäisi tehdä kirjasta kunnon muistiinpanot, sillä se on minulla vain lainassa. 90-luvun puolivälissä kirjoitettua amerikkalaista tokokirjaa luin myös, lähinnä silmäilin askelkuvioita. Edelleen taidan pitää enemmän "Clicker Training for Obedience"-kirjan kaavioista. Tarkoitus olisi kuitenkin testailla toisen kirjan askelia, jotta löydän itselleni sen sopivimman tavan tehdä seuraamisen käännökset.

Neljältä tulin kotiin, mutta vasta viiden jälkeen painelin pakkaseen koirien kanssa. Oltiin me vaan biisoneiden ja Taavelon kanssa hieno jengi, kun olimme kaikki pukeutuneet punamustiin pukuihin. Kauaa ei kuitenkaan tepasteltu -26 asteen pakkasessa. Odotellaan tässä hiukan lämpimämpää säätä: viikonloppuna olisi kiva treenata tottista yhdessä, käydä kunnon lenkeillä ja agiliitää.

• Kauko-ohjaus

Aamulla treenailin pikkaisen kaukoja eteissä kirjoittaen paperilappuselle toistot ylös - hienoa. Kellonaikakin on selvillä: varttia vaille kahdeksan. Treenin alku opetti Taaville jälleen kärsivällisyyttä, sillä poika nousi kaksi kertaa oma-aloitteisesti. Käänsin selkäni ja katsoin peilistä Taavin toimintaa. T odotti ensimmäisellä kerralla seisomisasennossa, mutta toisella tarjoamiskerralla reagoi heti selänkääntämiseeni tulemalla sivulle. Tarkoitus on siis selänkääntämisellä osoittaa Taaville toiminnan (nouseminen ilman vihjettä) olevan kiellettyä (= ei tuota palkkiota). Aloitin harjoituksen alusta. Etäisyyttä oli noin metri. Palkitsin Taavin seisaallaan odottamisesta. Taavi ei ollut epävarma, vaan katsoi minua koko ajan luottavaisena/varmana - hyvä.

Toisen toiston palkitsin laskeutumisesta. Vaihtojen väli oli monta sekuntia. Halusin varmistaa 100%-onnistuneen laskeutumisen, joten palasin Taavin eteen. Odotin palkitsemisen jälkeen hetken, käskin seisomaan, odotin, pyysin laskeutumaan ja kehuin. Odotin taas, käskin seisomaan, odotin ja käskin laskeutumaan. Tästä palkitsin. Viimeinen toisto oli oikein hieno laskeutuminen, jonka palkitsin vuolain kehuin ja tietenkin makupalalla. Taavi innostui ja meille molemmille jäi treenistä hyvä mieli.

Illalla noin klo 20.30 otin muutamia toistoja keittiön puolella. En merkinnyt lappuselle treeniä, mutta ei mennyt ihan niin hyvin kuin aamulla. Edelleen otan liikaa etäisyyttä: miksi? Taavi tulee vain epävarmaksi, jos ei tee oikein. Kannattaa siis lyhentää matkaa! Max. 1 m - ainakin laskeutumisessa, olen todennut olevan sen hyvä juttu niin monta kertaa.

• Seuraaminen (peruuttaminen)

Pyysin äitiä katsomaan Taavin peruuttamista keittiössä, kun harjoittelimme ko. liikettä ennen iltaruokaa. Taavi suoristi runkonsa hyvin kahdessa ensimmäisessä sarjassa (2 x 5) ja peräti tarjosi itse peruuttamista. Kolmannessa sarjassa vihelsin peruuttamisesta, mutta palkitsin perusasennossa. En ole vielä aivan varma, miten etenen, jotta saan Taavin aina peruutuksen jälkeen ottamaan perusasennon takaisin. Toisaalta nyt olenkin pääasiassa tehtyt ns. painonsiirtoja taakse, en kokonaisia askeleita (= jalka ei pysähdy).

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 20:45 |