Oulun agilitykilpailut (lauantain startit)
09 joulukuuta 2006

Lauantaina kymmenen aikaan lähdettiin kohti Oulua ja agilitykisoja. En ollut oikeastaan viikolla paljoakaan miettinyt koko viikonloppua. Tarkoitus oli lähteä pitämään hauskaa Miran ja koirien kanssa. Tavoite saavutettiin: meillä oli todella hauskaa. Viikonloppua edeltäneellä viikolla keskityin Taavin hieromiseen ja rentouttamiseen. Taavi alkoikin jo perjantaina olla melko hyvässä vedossa. Tokon suhteen otettiin rennommin, ja kaikki tuntui ihan hyvälle.

Lauantaiaamuna vatsani oli sekaisin - myönnettäköön. Minä olin pitkään luullut, ettei agility jännittäisi yhtään niin paljon kuin toko - ihan oikeasti olin. Onneksi jännitys ei ollut aivan yhtä voimakasta kuin ennen tokokisoja, mutta karmivaa se silti oli. Lääke löytyi automatkasta Miran kanssa. Kävimme läpi yleisesti kisajuttuja, puhuimme treenaamisesta, Taavin vahvuuksista yms. Yhtäkkiä aloin luottaa Taaviin enemmän - minullahan on hyvä koira. En tainnut mainita Miralle, että olin sanonut äidille perjantai-iltana tavoitteeni olevan selvitä lauantaista ilman hylättyjä startteja. Tavoitteeni oli saada Taavi maaliin ilman väärää rataa, eli asetin paineita omalle ohjaukselleni.

Taavi oli rauhallinen automatkan aikana, eikä kisapaikallakaan stressaillut turhia. Mira kävi ilmoittautumassa ja hoiti myös meidän ilmoittautumisemme samalla. Emme kerinneet Taavin kanssa ulkoilla kovin kauaa ennen rataantutustumistani, mutta vähän kuitenkin. Rataantutustumisen ajan Taavi odotteli maneesin laidalla boksissa, eikä silloinkaan stressannut paljon yhtään. Pari vinkaisua T päästi, mutta siinäpä se olikin. Tuomarina kilpailuissa oli Anders Virtanen. A-kisan rataantutustuminen meni ihan hyvin - muistaakseni. Mira ja Marjaana katselivat kehän laidalla. Yleisöstä ja muista kilpailijoista en välittänyt. Keskityin harjoittelemaan omaa suoritustamme varten. Ensimmäisellä radalla oli kontaktiesteinä puomi ja A. Putkia oli kaksi tai kolme.

Starttasimme viidensinä. Vein Taavin melkein suoraan radalle, mikä oli ihan hyvä ratkaisu. Olisin vain turhaan tartuttanut Taaviin jännityksen ennen suoritusta. Suorituksemme onnistui hyvin. Taavi teki puomin kontaktin hienosti, sain ohjattua sen puomilta sujuvasti aidoille. Puomin oikealla puolella oli houkutuksena putkensuu ja edessä oli myös putki. Taavi teki kuitenkin hyvä kaarroksen, eivätkä putket haitanneet. Aitasarjan jälkeen (kolme aitaa?) olin ehkä sekunnin hukassa, mutta onneksi sitten muistin, että putkeen piti mennä. Loppurata sujui kivasti, muistin radan. A-esteen kontakti oli niin ikään ok, ja Taavi pujotteli kepit upeasti. Kovaa vauhtia mentiin, ja Taavi korjasi hyvin virheeni. Niinpä tulokseksi tuli "kiva" 0, ja ihanneaikakin alittui reilusti. Hyvä T! Radan jälkeen kaaduinkin melkein kirjaimellisesti maaliin. Marjaana tuli paijailemaan Taavia ja kehui poitsua maasta taivaisiin. Mira sanoi ihanasti:"Sehän meni hyvin." Mie taisin olla vähän shokissa aluksi.

Kuvasin sekä Marjaanan & Stara-weimarinseisojan että Miran ja bordercollieiden suoritukset videolle. Olipas kiva harjoitella kunnolla videokameralla kuvaamista. Taavi odotteli boksissaan. Ulkoilutin Taavin maksien jälkeen ja sitten odottelin B-kisan rataantutustumista. Rata oli nopea hyppyrata. Minulla ei ole radasta muistikuvaa. Toivon todella, että jollakulla olisi rata piirrettynä. Onneksi näen radan videolta. Jos joku Oulun agikisoissa ollut lukee tätä blogia ja on piirtänyt ratoja ylös, pyytäisin lähettelemään minulle. Yksi kielto tuli tältä hyppyradalta. Kepit jäivät parhaiten mieleen; Taavi teki niin hienosti väärän puolen kepakot. Minä taas sähläsin jotain eli näytin huolimattomasti. Vitosella kuitenkin voitettiin - ei turha hyppyrata.

Kuvasin taas makseja ja ulkoilutin Taavia. Sitten lähdettiin käymään kaupassa ja palattiin illemmalla kisapaikalle. Kara-sheltti nappasi Miran kanssa nollavoiton ja toiselta radalta myös nollan (sijoitus 4.). Olin lauantaipäivään todella tyytyväinen. Taavi oli hieno.

Koska yritän aina katsoa kisaa kokonaisuutena, kiinnitän huomiota myös yleiseen käyttäytymiseen. Taavi ei haukkunut muiden mennessä, vaan ainoastaan piti pari kertaa vähän ininää. Radalla poika haukkui, mutta en kiinnittänyt siihen menossa sen kummemmin huomiota. Miran kanssa juteltuani olen tullut siihen tulokseen, että T haukkuu niin kauan kuin minulla pää sen kestää. En viitsi ottaa supervauhtia ja intoa pois. Voin ottaa haukkumisen pois, mutta samalla voin 90 % varmuudella sanoa tervemenoa vauhdillekin.

Yöpyminen Miran siskon Sinin luona meni hyvin. Teimme kerrostaloalueelle iltalenkin, minkä jälkeen menimme valmistautumaan nukkumaanmenoon. Taavi yritti saada Karan leikkimään pari kertaa, mutta Kala-neiti ei lämmennyt. T luovutti ja alkoi lepäillä. Ensin poika oli tulossa viereeni, sillä nukuin patjan päällä makuupussissa. Käskin poitsun boksiin (ovi auki). T nukkuikin hyvin, kunnes neljältä päätti herättää minut. Naurahdin ja käskin uudelleen boksiin. Sunnuntaiaamuna tosin heräsin siihen, että jokin pieni nimeltämainitsematon herra nukkui pääni takana patjalla. Ihana otus.

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 20:49 |