Itsenäisyyspäivän treenit
06 joulukuuta 2006

Itsenäisyyspäivän kunniaksi lähdettiin kasvihuoneelle agilitya treenaamaan. Puoli kahden maissa Paula tuli laumoineen hakemaan meitä. Hallilla olivat treenaamassa Katri ja Kassu. He olivat juuri lähdössä, joten pääsimme Taavuskaisen kanssa heti revittelemään. Ensiksi mentiin vaparina kaikenlaista - paha tapani. Esteet olivat suunnilleen samalla tavalla kuin viimeksi. Keppejä jauhettiin onnistuneesti, samoin aidoilla kierrätyksiä. A-este ja puomi mentiin kerran. Nyt en laittanutkaan kontakteille nameja, sillä eihän siellä kisoissakaan ole mahdollisuutta "varmistaa" nameilla kunnon kosketuksia. Eipä mitään ongelmaa, Taavi teki nätit kontaktit ilman namejakin.

Oma ohjaus ei luistanut. Ensimmäinen ongelma: käsi liian korkealla. Minulla on pieni koira, joten eihän se mitään näe, jos pidän kättä liian korkealla. Tämä oli Katrin huomio - kiitos. Taavihan haukkuu jo senkin takia, kun ei näe, minne mamma osoittaa: kysyy suuntaa. Näin ollen poitsu kysyy neuvoa ja vilkuilee ylös. Jos suunta ei ole selvillä kunnolla, menee Taavi väärälle esteelle. Kerrassaan loogista, mutta onpa tuo käsiohjauksen tarkentaminenkin, käden laskeminen, unohtunut.

Toinen huomio tuli Paulalta. Kun tein vaparipätkää, en ollut varma ohjaussuunnastani. Pääni pyöri, ja Taavi luki jopa katsettani. Taavi lukee minua joka asiassa herkästi, kuten jos minä stressaan, Taavi stressaa. Jos minä katson suuntaan x, Taavi katsoo myös suuntaan x. Tosin yleensä koirat katsovat samaan suuntaan kuin ohjaaja, mutta kuitenkin näin esimerkkinä ja huomiona. Onneksi asia selvisi, ja meno alkoi sujua, kun suunnittelin kunnolla ratapätkän ja olin varma menosuunnasta. Tämä on muistettava kisoissakin. Viime hetken neuvot ovat a) käsi alhaalla b) varmuus, katse menosuuntaan.

Suunnitelmalliseni harjoituksena tein seuraavan helpon. Lähdin kulkemaan muurin oikeaa puolta. Toisin sanoen: muuri, pituus, aita, kepit, aita, puomi. Hyvin meni - suunnitelmallisuus kannattaa. Katrin iskä tuli hakemaan Katria ja Kassua, joten me jäimme Paulan kanssa kahdestaan. "Lörpöttelimme" tovin hierontakurssista, stressistä ja agilitysta. Puhuttiin vähän agilityn stressaavudesta, Taavin menohalusta ja toisaalta siitä, että Taavia saattaa stressata minun palveleminenkin. Ehkä poitsu ajattelee olevansa aina velvollinen miellyttämään minua ja unohtaa puhdistaa päänsä välillä. Nyt katsoessani vieressäni nukkuvaa koiraa en voi kyllä väittää sen olevan stressaantunut ainakaan käskemisestä. Sitä paitsi vapautan Taavin aina "saa mennä"-käskyllä, joka tarkoittaa, että nyt saa mennä vapaasti esim. saa lähteä eteisestä omiin puuhiinsa. Stressiin voi tosiaan olla monia syitä, mutta eiköhän tuo kunnon rentoutuminen hieronnan merkeissä 2 krt/vko ole ainakin hyvä ensiapu. Toisaalta Paula sanoi, ettei Taavi mitenkään stressaantuneelta olemukseltaan vaikuta, vaan palautuu nopeasti ja osaa rauhoittua esim. hektisen agitreeninkin jälkeen.

Lopuksi sitten otettiin kaksi kertaa tekniikkatreeniä aidoilla, ks. piirros. Suunnittelin itse ja hyvin meni. Taavuskaisen äänitehosteet olivat taas päällä, mutta intoa piisasi. Heinikin tuli hallille juuri treenimme jälkeen. Puhuin hetken hänen kanssaan Taavin haukkumisesta ja ylipäätään, kannattaako sitä lähteä kitkemään. Heinin mielestä kannattaa miettiä, mitä haluaa. Taavi rakastaa agilitya ja menemistä. Kieltäminen haukkumisesta, intoilusta saattaa olla pahaksi esim. vauhdin suhteen. Agilitynhän pitää olla mukavaa niin koirasta kuin omistajastakin. Jos haluaa jotain, pitää myös luopua jostakin. Haluanko luopua menevästä ja iloisesta agilitykoirasta korvieni säästämisen vuoksi? Tuskinpa. Olen pohtinut, että omaa äänenkäyttöäni hallitsemalla, käskytyksen hiljentämisellä, voi T alkaa kuunnella tarkemmin, eikä sitten enää hauku niin kovasti. Ainakin kannattaa kokeilla. Oman ohjauksen selkeyttäminen auttaa myös haukkumiseen. Parasta lienee keskittyä hauskanpitoon ja omaan ohjaamiseen - kyllä ne korvat "pikku" haukun kestävät. Sitä paitsi pitää laittaa kuulokkeet korviin ja kääntää volyymia isommalle, jos alkaa haukku ärsyttää. Sitten se tekniikkapätkä. Heinin mielestä meni hyvin, eikä hän tosiaan näe haukkumisessa ongelmaa. Lopuksi siirrettiin Heinin ja Paulan kanssa keppejä ja keinua vähäsen. Taavi sai lopuksi tavata kivan tytön, Heinin Oxyn, joka on 11 kuukautta vanha. Katsoimme Paulan kanssa hetken Heinin ja Oxyn menoa, minkä jälkeen lähdimme vielä lenkkeilemään Makkaratielle. Reilu tunti käveltiin koirien kanssa. Taavi juoksenteli innoissaan Reetun ja Timin kanssa. Edelleen Timi tosin taitaa olla se Taavin idoli - niin innoissaan pikkumies kulkee sakemannin kannoilla. Kiitos Paulalle seurasta - oli todella kiva itsenäisyyspäivä!

Ratapiirros löytyy täältä

Tunnisteet: agility

kirjoittanut N_ 19:08 |