Yhteenveto lokakuun harjoittelusta
02 marraskuuta 2006

Lokakuu on ohi ja marraskuu on alkanut. Ihmeellisen nopeasti lokakuu kului. Paljon treenattiin ja hauskaa oli. Nyt olisi tarkoitus katsastaa, miten edistyimme kunkin treenattavan liikkeen parissa.

Lokakuun treenisuunnitelma löytyy täältä.

• Seuraaminen

Tavoitteena oli terävät käännökset vasemmalle ja oikealle. Voisinpa sanoa, että onnistuimme aika hyvin. Taavin molemmat käännökset paranivat todella paljon ja kuun loppua kohden myös oikea käännös tiivistyi. Harjoittelua vaaditaan edelleen: tarkat vahvisteet, palkan antamispaikkaan kiinnitettävä huomiota jne. Joka tapauksessa edistystä tapahtui ja harjoittelimme seuraamista ahkerasti pienissä erissä.

Pitkiä suoria harjoiteltiin omana osa-alueenaan, kuten käännöksiäkin. Paikallasiirtymisiä tehtiin myös. Ainakin tavoitteet koiran kanssa harjoittelun suhteen saavutettiin. Lokakuun alkupuolella keskityttiin enemmän vasempaan käännökseen, mutta kuun edetessä mukaan tuli enemmän oikealle kääntymisiä. Täyskäännöstä olisi kenties voinut harjoitella hiukan enemmän, ehkä otetaan se "tehotreeniin" marraskuussa. Minä taas en paneutunut peilin edessä harjoittelemiseen, kuivaharjoittelua tuli tehtyä liian vähän. Marraskuussa kiinnitettäköön myös siihen huomiota. Positiivista oli kuitenkin se, että koiran kanssa tehtyjen harjoitusten myötä oma liikkuminen rentoutui - tavalla tai toisella - ja käännökseni alkoivat tulla rauhallisemmiksi.

• Tunnistusnouto

Tunnaritavoitteet ylitettiin. Tavoite oli: "Minunhajuiseni kapulan tunnistaminen onnistuu metsäympäristössä noin viikon hautuneilla kapuloilla." Lokakuun loppuun mennessä Taavi kuitenkin pystyi suoritumaan tunnarista pihalla tuoreilla kapuloilla. Vaikka ongelmia ilmeni harjoittelun alkuvaiheessa, ne selätettiin. Järjestelmällisen käpyharjoittelun, lukuisten toistojen ja pitkän pinnan avulla pääsimme eteenpäin. Tuijalle suuri kiitos avustuksesta!

Suunnitelmaan merkitsemäni harjoittelutavoitteet täyttyivät, niiden mukaan edettiin. Minäkin onnistuin ihan hyvin pitämään hajut erossa toisistaan ja tulipa kokeiltua kapuloiden keittämistäkin. En ollut merkinnyt suunnitelmaan mitään tavoitteesta matkan suhteen. Lokakuun harjoittelun lopputulos on kuitenkin se, ettei tunnari vielä onnistu pitkältä matkalta, sillä T kuumuu hyvin helposti, jos matkaa erehtyy lisäämään liikaa. Pääasia, että hajuerottelu on ok. Huomasin muuten merkinneeni suunnitelmaan, ettei liikettä oteta kokonaisena usein. Loppukuusta noin 90 % tunnareista tehtiin perusasentopalautuksella, lähetykset eivät aina perusasennosta. Kokonaisia tunnareita tehtiin myös melko paljon. Jälkeenpäin ajateltuna olisin voinut hiukan vähentää kokonaisten tunnareiden määrää ja keskittyä enemmän hajuerotteluihin. Kaiken kaikkiaan tunnari eteni lokakuun aikana lupaavasti ja tästä on hyvä jatkaa.

• Luoksetulon pysäytys

Luoksetuloa tuli harjoiteltua melko laiskasti. Itsellä motivaatio ko. liikkeeseen laski - kaikki muut liikkeet tuntuivat paljon hauskemmilta. Jos olisimme hiukan aktiivisemmin harjoitelleet, Taavin pysähdykset olisivat tulleet vielä paremmiksi. Suurin edistyminen, kenties tärkein, oli Taavin saama varmuus liikkeeseen. T ei enää epäröi namikupille/lelulle lähtemistä vapauttaessani sen taakse. Muutenkin Taavuskainen on todella iloinen luoksetulossa. Ennen Taavin jättämistä toistin noin 98 % treeneistä "behind"-sanan, joka toimii meillä takasanana. Harjoittelussa painotin välitöntä vapautusta taakse palkan luo, mikä toimi hyvin. Tein myös melkeinpä jokaisessa treenissä yhden "1-2 s --> vapautus taakse"-toiston. Pääpaino oli kuitenkin koko ajan välittömillä vapautuksilla. Pysäyttelin Taavia luoksetulomatkan eri kohdissa, pääpaino kuitenkin merkillä pysäyttämisessä. Luoksetulomatkat pidin pitkinä, kuten pitikin. Läpijuoksuja tehtiin todella harvoin, samoin kokonaisia suorituksia. Eliksen koululla harjoiteltiin pari kertaa, parkkiksella kerran. Eniten treenattiin pihatiellä tai pihamaalla.

Kuun alkupuolella käytin enemmän namikuppia takapalkkana. Lelupalkasta tuli ns. pääpalkka vasta kuun loppupuolella. Lelu osoittautui vielä paremmaksi kuin namikuppi. Pysäytysmerkkejä käytin harjoituksissa kiitettävän paljon, vaikka tuli treenattua ilman niitäkin. Emme siis harjoitelleet koko kuukauden aikana muuta kuin seisomista, kuten lokakuun suunnitelmaan oli merkitty. Maahanmenopysäytyksen harjoittelemisen aika ei ole vielä. Marraskuussa harjoitellaan pysähdystä enemmän, jotta saadaan suoritusvarmuutta.

• Metalliesine

Edistystä tapahtui metalliesineen suhteen - hyvä niin. Taavi oppi noutamaan esineen iloisesti kääreen kanssa, ja toistoja tehtiin myös ulkona sekä parkkiksella ja koululla (4H-kerhon aikana). Käärettä saatoin vähentää tiuhaan tahtiin, sen suhteen ei ongelmia. Loppukuusta käärettä oli enää yksi kerros, mutta ilman käärettä T ei metalliesinettä oppinut noutamaan.

"Glane"-vihje vahvistui toistojen myötä niin paljon, ettei Taavi enää lainkaan epäröi lähteä esinettä hakemaan. Eniten tein harjoituksia nappuloilla ennen ruokaa, mikä toimikin kivasti. Suunnitelmassa painotin iloisia noutoja, en kokonaisia noutosuorituksia. Pääpaino treeneissä olikin nimenomaan noutamaan lähtemisessä ja esineen tuomisessa. Kokonaisia noutosuorituksia tehtiin näin ollen "sopivan" vähän.

• Ruutu

Ruudun aktiivisempi treenaaminen aloitettiin vasta kuun loppupuolella. Tunnari vei mukavasti aikaa, mutta sen edettyä hiukan pidemmälle oli aika paneutua ruutuun. Ensiksi ongelmaksi nousi Taavin epäröinti ruutuun lähtemisessä. Aikaisemmista treeneistä oli vierähtänyt tovi , ja ensimmäisissä lokakuun ruututreeneissämme matkaa oli aina vähän liikaa. Oma suunnitelmallisuuteni ei oikein toiminut, enkä osannut suunnitella treenejä. Pienen hakuammunnan jälkeen ryhdistäydyin "jotenkin" ja aloin miettiä treenejä päässäni etukäteen. Muiden liikkeiden suhteen "mietintämyssysuunnittelu" on toiminut yllättävän hyvin, mutta ruututreenien ideoiminen tuntui jostain syystä hankalalle.

Toinen pieni kompastuskivi harjoittelussamme oli se, että T nappasi kosketusalustan suuhunsa. Sisällä tehtiin perusalustatreeniä aloittaen parista metristä ja edeten kuuteen metriin. Suurin osa toistoista oli onnistuneita, mutta satunnaisten "nappailujen" vuoksi teippasin alustan kiinni lattiaan. Taavi ei enää sisällä yrittänyt ottaa alustaa suuhunsa teipin ansiosta. Etäisyyden kasvaessa ulkoharjoituksissa Taavin "vietti" ottaa alusta suuhunsa kasvoi, ja yleensä alusta lähti pojan mukaan. Voisi sanoa, että hätä keinot keksii - liitin alustaan naulan. Lumi ja jäinen maa yllätti minut pian, mutta onneksi naula on ainakin kevyenä painona alustassa. Apu tosiaan löytyi "painavammasta" alustasta - nyt T ei enää nappaa alustaa suuhunsa. Oma ajoitus koskettamisen vahvistamisen suhteen saisi parantua, koska välillä vihellän (naksu) ennen varsinaista alustan koskemista.

Suunnitelmallistisimmiksi tulleiden treenien ja harjoittelun tuloksena Taavin epäröinti ruutuun lähtemisen suhteen väheni huomattavasti. Intoa Taavilta ei puuttunut alunperinkään, mutta motivaatio ruutuharjoitteluun kasvoi meillä molemmilla treenien edetessä.

Harjoittelu muuttui kuun loppua kohden todella "järkevämmäksi": käytin erilaisia merkkejä ja palkitsin lelulla vahvistaen ruutua paikkana. Aikaisemmin palkitsin Taavia myös namilla, jonka se sai tulla hakemaan luotani. Nykyään palkitsen joko heittämällä lelun ruutuun tai juoksemalla Taavia vastaan lelun kanssa. Merkkejä keksin lisää pikkuhiljaa, mutta aika hyvin onnistuin niitä vaihtelemaan. Marraskuussa ruutua treenataan enemmän, sillä lokakuussa ruutu oli ns. jämäliike. Onneksi sitä tuli kuitenkin harjoiteltua jonkin verran.

• Liikkeestä istuminen

Istuminen ei ollut suunnitelmassa. Liikettä tuli kuitenkin vahvistettua mukavasti, sillä pysäytin Taavin usein vauhdista istumisasentoon esim. jättäessäni sen odottamaan. Koko kuun aikana otettiin muutama liikkeestä istuminen seuraamispätkineen. Ongelmia ei ilmennyt - hienoa.

• Muuta

Kaiken kaikkiaan lokakuu oli hyvin treenipainotteinen ja myös onnistunut kuukausi. Hienointa oli tunnarin edistyminen, säännöllisen treenirytmin löytäminen, Taavin motivaatio ja toki myös oma motivaationi. Treeniblogiin kirjoitin päivittäin ja joka päivä tehtiin jotakin. Kumpikaan meistä ei osoittanut loppuun palamisen merkkejä, vaan harjoittelu oli molemmista mukavaa. Tietenkään en osaa lukea Taavin ajatuksia, mutta ainakin poika vaikutti iloiselta ja tekemisestä tykkäävälle.

Häiriöharjoituksia tehtiin jonkin verran keskustan parkkipaikalla ja koululla. Yhden kerran käytiin myös Pyhäsalmessa treenaamassa Halpa-Hallin pihassa. Kaikki mahdolliset tilanteet pyrin hyödyntämään, jotta tokoon tulisi ns. häiriörutiinia. Katrin kanssa suunnitellut yhteistreenit jäivät haaveeksi, mutta Riikan ja Touhon kanssa harjoiteltiin yhdessä.

Paikallamakuuta vain pari kertaa kokeenomaisesti: keskustassa parkkiksella ja Riikan ja Touhon kanssa. Liike vaikuttaa tällä hetkellä varmalle. En kuitenkaan vähättele häiriötreenin merkitystä - sitä kaivataan edelleen. Myös satunnaispalkkausta olisi voinut harjoitella enemmän. Palkkaustiheys pyörii usein mielessäni. Jatkossa voisimme treenata "varmuuden vuoksi" jonkin verran enemmän epäsäännöllistä palkkausta ja useampia liikkeitä peräkkäin ilman palkkaa. Viimeisen liikkeen jälkeen annetaan tietenkin superpalkka.

Omassa olemuksessani tapahtui positiivisia muutoksia. Treeneistä tuli suunnitelmallisempia ja opin hahmottamaan paremmin pieniä asioita harjoituksissa. Taavin kanssa kietouduimme yhä tiiviimmin yhteen. Se kaikista suurin tavoite eli tokoilon ylläpitäminen täyttyi. Vaikka treeneistä tuli säännöllisempiä, ei harjoittelusta lainkaan tullut tylsempää. Jatkettakoon tästä avarakatseisina ja iloisina kohti tulevia haasteita koulutuksen saralla.

Tunnisteet: yhteenvedot

kirjoittanut N_ 22:35 |