Vähän sitä ja tätä
04 marraskuuta 2006

Otsikosta jo päätellä, että tänään on tehty monenlaista, mutta aika pienessä mittakaavassa. Käväistiinpä agilityäkin treenaamassa. Eipä olekaan vielä tänä syksynä/talvena treenattu näin kylmällä pakkassäällä. Ei pakkasta toisaalta ollut kuin -12 astetta, mutta vähän kylmä oli silti.

• Metalliesine

Tein Taavin kanssa ennen aamu viisi kolmen namin sarjaa metalliesineellä sekä yhden sarjan, joka sisälsi vain kaksi toistoa pienillä lihanpaloilla. Kriteerinä esineeseen hampailla tarttuminen. Omaan ajoitukseen voisi kiinnittää huomiota - olin hiukan myöhässä. T tarttui esineeseen ihan hyvin. Ilmeisesti Taavuska olisi "mielellään" ottanut suuhun, sillä alkoi purkaa "intoahdistusta" koskemalla esinettä käpälällä ja liikuskelikin siihen malliin - ei kuitenkaan lopulta uskaltanut. Tavallaan pojasta huomaa esim. lihanpala olevan jo niin motivoiva palkka, että esineen nostaminen on lähellä.

Iltaruualla 3 x 6 toistoa. Viimeisen sarjan viimeisen toiston palkkana oli lihapala. Treeni ei ollut yhtä sujunut kuin aamulla. Vahvistetiheys olisi saanut olla korkeampi, eikä T tarttunut esineeseen yhtä hyvin kuin aamulla. Välillä poika tarttui esineeseen ihan reippaasti, mutta seuraavalla toistolla ei sitten tarttunutkaan. Välillä taas oli samanlaista "otanko vai enkö"-meininkiä kuin aamulla. Jospa se tästä pikkuhiljaa edistyy.

• Seuraaminen

Päivällä lähdin Taavin kanssa kahdestaan niitylle sauvakävellen. Aurinko paistoi ihanasti ja päätettiin sitten ottaa myös hiukan tokotreeniä. Niityn vieressä olevalla tiellä treenasin seuraamista: pitkää suoraa. En käyttänyt käskysanaa, vaan Taavi lähti seuraamaan minua automaattisesti, kun lähdettiin liikkeelle. Tein suoralla myös kaksi pysähdystä. Liikkeelle lähtiessä ei taaskaan käskysanaa. Pitkän suoran jälkeen tein täyskäännöksen vasempaan (Taavi kääntyi hyvin) ja palasin samaa reittiä takaisin pysähtyen matkalla yhden kerran. Palkkasin Taavin repimisleikillä (pehmoluu)lennosta viimeisen suoran jälkeen. Oli kylmä ja tein tänään huomion, että Taaviin vaikuttaa kylmyys. Taavi kuumuu ehkä hiukan helpommin - ilmeisesti yrittää pienellä "häsläämisellä" pitää itsensä lämpimänä. Toisin sanoen suu kävi vähän, muttei todellakaan "napsinut" lahkeesta tai äännellyt.

Seuraavaksi repimisleikin jälkeen pieni seuraamispätkä suoraa ja lelu palkaksi. Tein vielä vähän paikallaan pyörimistä. Yhdessä pyörähdyksessä vasemmalle äännähti, kielsin "shh". Toinen pyörähdys äänetön. Pyörähdyksissä paikka hyvä.

Kuten mainitsin, tänään käytiin myös kasvihuoneella treenaamassa agilitya. Paikalla oli Mira Pentu-bordercolliensa kanssa ja kerhomme uusi agilitaaja Hannele 1-vuotiaan pk. hollanninpaimenkoiransa Hiskin kanssa. Hiskin olen nähnyt aikaisemmin kerran. Hiskin ja Pennun mennessä agia otin Taavilla pienen seuraamispätkän suoraan ja palkitsin kalkkunaleikkeleellä. Lisäksi tein vähän paikallasiirtymiä, vahvistin kontaktia, perusasentoa jne. Teemana oli kontaktin vahvistaminen ja seuraamisen yleistäminen häiriöissä. Taaville se suurin häiriö on nimenomaan toisten koirien agilitaaminen, mutta nyt T keskittyi älyttömän hyvin, eikä kuumunut yli. Olin yllättynyt ja todella tyytyväinen.

• Luoksetulon pysäytys

Metsälenkillä tehtiin kaksi pysäytystä. Ensiksi tiellä mutkaan päin. Palkkana oli pehmoluu. Sanoin "behind"-takasanan jättäessäni Taavi. Luoksetulomatka oli pitkä, pidempi kuin 30 m. Taavi tuli kovaa kyytiä, pysäytin keskivälissä matkaa ja vapautin taakse. Olen viime aikoina saanut hehkuttaa epäröimättömyyttä, mutta nyt kääntyi kyllä lelua kohti, mutta pysähtyi uudelleen ja jäi katsomaan minua. Ilmeisesti päätti kysäistä, tarkoitinko varmasti, että nyt saa mennä lelun luo. Sanoin "stå" painokkaasti, mutta "lelu" jopa liian kevyesti - ehkä T ei sen takia hokannut ihan täysin vapautusta. Poika kuitenkin juoksi hakemaan lelun ja tuli sitten täysiä luokseni.

Toisen toiston otin heti perään. Tällä kertaa pellolle päin, Taavi jäi siis odottamaan mutkaan. Saapuessani kutsumispaikalle Taavi katsoi minua, vilkaisi sitten pikaisesti oikeaan ja katsoi taas minua. Pohdin, mikäköhän siellä oikealla on, kun niin valppaana poika katsoi sinne. Kutsuin kuitenkin ja pysäytin suurin piirtein puolessa välissä matkaa. Nyt oli varmempi pysäytys, mutta pieni epäröinti takapalkalle lähtemisessä. Minun ei tosin tarvinnut sanoa uudestaan "lelu". Lelun hakiessaan T katsoi taas oikealle ja ampaisi sitten luokseni lelun kanssa. Leikimme vähän aikaa ja lähdimme kotia kohti. Kotimatkalla selvisi Taavin pienen ihmetyksen syy. Eräs kylällämme asuva nainen oli ilmeisesti tullut kahden mäyräkoiransa ja saksanpaimenkoiransa kanssa toista tietä oikealta. Nimittäin lähtiessämme takaisinpäin he kävelivät kauempana edellämme. Kyllähän häiriötekijöitä löytyy Elikseltäkin.

• Paikallamakuu

Uskokaa tai älkää - neiti K on treenannut koirallaan paikallamakuuta pitkästä aikaa. Ei nyt sentään mitään kovinkaan suunnitelmallista treeniä tullut tehtyä, mutta kuitenkin. Agilitytreenessä nimittäin Taavi makasi paikallaan Hiskin ja Pennun treenatessa. Pari "inahdusta" kuului, mutta ei todellakaan paljoa. Oman treenipätkän jälkeen otin toisen kerran hiukan pitemmän paikallaolon, jonka aikana kävin palkkaamassa välillä. Syynä välipalkkaukseen ihan se, että T oli hiljaa, vaikka Pentu meni täysillä radalla. Taavin odotellessa paikallaan myös minun harjoitellessani se oli hiljaa. T katsoi minua tiiviisti, mutta ei huutanut. Paikallaoloa tuli treenattua niin ikään istumisen muodossa. Sain siis agitreeneissä kaupan päälle pienet paikallaharkat "vahingossa". Tällaiset "rutiinitreenit" ovatkin mielestäni kaikista tärkeimpiä Taaville ja niitä teen kotioloissa koko ajan. Taavi odottelee paikallaan treenisarjojen välissä, eteisessä ulkoa tulemisen jälkeen, treenatessani Juusoa, laittaessani valmiiksi ruutua, jutellessani jonkun toisen kanssa, Riikan ja Touhon treenatessa jne. Eihän Taavin paikallamakuussa olekaan onneksi ollut mitään muuta moittimista kuin iniseminen kokeissa. Kasvihuoneella T oli joka tapauksessa mainio.

• Tunnari

Miksi minä aina kiiruhdan? Mitään maailmaa kaatavaa ei ole tapahtunut, mutta oma turha "riskeeraaminen" saisi loppua pikkuhiljaa. Neljän maissa mentiin autotallille hakemaan kapuloita ja treenaamaan. Iskällä oli auto käynnissä tallin edessä. Minä asetin auton taakse kapulat. Tällä kertaa otimme tunnarin talolta päin eli vasemmalta. Pannuhuoneen ovelle vie melkein autotallilta asti pihakivetys, joka laskee autotallille päin. Lähetin Taavin oven luota kapuloille eli Taavi laskeutui loivasti käytävää pitkin alas (lisävauhtia). Ensiksi T huomasi auton, tuli takaisin katsoen minua silmiin, lähetin uudelleen kapuloille. Nyt Taavi koski vähän hampailla muita kapuloita, mutta oman toi. Iskä ajoi tämän jälkeen auton pois. Otin toisen toiston oven luota eli samalta etäisyydeltä. T kuumui ja nosteli kahta väärää kapulaa, mutta toi oman. Ensimmäisellä toistokerralla kapulat olivat ympyrämuodossa, toisella vähän "sikin sokin" ympyrässä. Oma mokahan tuo Taavin "häslääminen" toisella toistolla oli, koska matkaa olisi pitänyt jo ensimmäisen toiston jälkeen lyhentää. Kuumumiseen vaikutti varmasti myös kylmä ilma, Taavi nosteli tassujaan ja näytti jopa vähän stressaavan kylmyyttä. Plussaa minulle siitä, että palkkasin Taavin rauhallisesti sivulla, enkä "hypellyt". Seuraavalla kerralla matkaa täytyy lyhentää. Taaville pisteet oikean kapulan tuomisesta ja iloisesta työskentelystä.

Ruutua ei siis tänään tullut treenattua. Huomenna treenaillaan sitäkin. Mujusen tokokirjaa ei muuten ole vielä luettua, eikä dvd:itä katsottua. Aamupäivä meni nimittäin ruotsin aineen parissa. Eipä sekään mikään tokoton kirjoitus ollut, vaan kirjoitin tokosta ja Taavista. Nyt pitäisi lähteä hirvipeijaisiin, joten jää kirjan lukeminen huomiseen. Odotan innolla lukukokemusta.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 17:45 |