Pohdinnan aiheena kauko-ohjaus
06 marraskuuta 2006

Päätin tehdä oman merkinnän kauko-ohjauksesta, sillä olen tänä iltana paneutunut nimenomaan uuden maahan-seiso-vaihdon opettamiseen. Suunnitelmaan itseasiassa jo kirjoitin sanan opetusvaiheista. Kokeilen namilla ohjaamismenetelmää. Metodi ei ole uusi, mutta luin siitä tällä kertaa "Tie tottelevaisuusvalioksi"-kirjasta.

Pohjaa maahan-seiso-vaihtoon meillä on ainoastaan yksi harjoituskerta. Tuo yksittäinen treeni tehtiin keväällä kerhomme järjestämällä tokoleirillä. Kouluttajana toimi Salme Mujunen, ja hän näytti minulle Taavilla, kuinka namilla ohjaaminen tehdään. Taavi hoksasi hienosti vaihdon idean ts. alkoi ymmärtää, että namin saa "hissiliikkeestä". Minäkin sain tuolloin kokeilla namilla ohjaamista ja onnistuin ihan hyvin - paljolti hyvän kouluttajan ansiosta.

Kokeilin tuossa iltamassa nousutekniikan opettamista. Ensiksi testasin nappulan voimalla. Taavi ei tajunnut lähteä kurkottamaan kovaa nappulaa, eikä homma lähtenyt käyntiin. Vaihdoin nappulan kalkkunaleikkeleeseen. Taavi alkoi tavoitella namia ja lähti nousemaan. Suurimmaksi tenkapooksi nousi oma käytökseni: namilla ohjaaminen on vaikeaa. Tein kaariliikkeen Taavin etujalkojen ylös liian nopeasti, jolloin T "horjahti" hiukan eteen. Saimme tehtyä hyviäkin nousuja, mutta välillä ei ohjaaminen sujunut. Omaan työskentelyyn kaivataan siis harjoitusta - kuivaharjoittelua ensin. Vahvistetiheyden pitäisi pysyä suht' korkeana, jotta Taavi ei tule epävarmaksi, ja oppiminen voi edetä. Harjoitusta, harjoitusta ja harjoitus vain vaaditaan. Huomenna yritetään rauhallisesti uudestaan.

Lisään vielä muutaman muistutuksen harjoittelusta.

• Namilla ohjaamisen on oltava tarkkaa ja hallittua. Tahti on pidettävä "sopivana", jotta koira ei liikahda eteenpäin. Selkeä liikerata!


• Nami annetaan koiran seisoessa kuono eteenpäin suunnattuna: liikerata viety päätökseen.


• Etujalkoja on tarkkailtava: mikä sopiva liikkeen nopeus ja avustava liikerata.

Harkitsin myös kosketuskepillä opettamista, mutta koen sen liian haastavaksi. Taaville on opetettu vain kepin "pikakosketus", kestoa ei ole kasvatettu. Lisäksi uskon "sählääväni" kepin kanssa aivan liikaa, ja namin antaminen vaikeutuu. Vahvistussana tai naksu olisi annettava juuri Taavin noustessa kepin kanssa ja samalla minun pitäisi olla antamassa nami. Opetuksen kannalta parasta olisi toteuttaa "sääntö" "Click for action, feed for position." Silloinhan minun pitäisi vielä keritä antaa nami Taaville sen seisoessa paikallaan. Uskon keppimetodin toimivan jollakulla, mutta itse uskon onnistuvani huomattavasti paremmin namilla ohjaamismenetelmällä.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 22:06 |