VOI-liikkeitä - huih
02 lokakuuta 2006

Nyt se sitten alkaa voittajaluokan liikkeiden treenaaminen - tokosta tulee totista touhua. Onneksi edellä mainittu lausahdus on pelkkä vitsi, sillä minä en ainakaan aio tehdä tokosta yhtään sen totisempaa kuin tähänkään mennessä. Aion nyt alkaa tehdä tarkempiajaselkeämpiä koulutussuunnitelmia ja tavoitteellistaa harjoittelua jollakin tavalla. Joka tapauksessa koen suunnittelun ja paneutumisen ainoastaan positiivisena asiana, koska itse toko on kivaa. Eilen jo pohdiskelin treenisuunnitelman tekemistä, mutta en ole vielä suunnitelmaa tehnyt. Tarkoitus olisi tehdä tietokoneelle, nettiin, erillinen harjoittelusuunnitelma jokaiselle kuukaudelle. Ensinnäkin miettisin, mitäharjoitellaan, miten harjoitellaan ja mitkä ovat tavoitteet etenemisen suhteen kuukauden aikana. Tavoitteita on hyvä asettaa, mutta tietenkään varsinkin koiran kanssa toimiessa ei edistyminen ole suoraviivaista ja matkalla voi ilmaantua iso kasa ongelmia jonkin liikkeen suhteen. Harjoitussuunnitelman lisäksi teen mahdollisesti jokaiselle viikolle erikseen treenitaulukon, johon kirjaan kuukauden liikkeet. Taulukkoon tulee merkinnät liikkeiden harjoittelusta viikottain eli rasti ruutuun, kun on harjoiteltu.

Vaikka suunnitelmaa ei ole vielä toteutettu, olemme tietenkin treenanneet vanhoja "tuttuja" jo treenin alla olevia liikkeitä eli tunnaria ja metallinoutoa

• Metallinouto

Ensimmäistä kertaa treenattiin ulkona metallia. Ilma oli syksyisen kolea, ja kello näytti kahta. Olin siis tänäänkin iloisesti kotona koeviikon ansiosta. Huomenna pääsee sitten "näyttämään taitonsa" ruotsin kokeessa, minkä jälkeen alkaa uusi jakso. On tästä koeviikosta hyötyäkin - nimittäin voi treenata päivällä. Ensimmäinen sarja sisälsi viisi toistoa. Heitin kapulan nurmikolla usean metrin päähän. Taavi lähti reippaasti hakemaan (laukalla) ja palautti innokkaasti - jälleen laukaten. Pojan häntä heilui ja Taavelo vaikutti muutenkin todella iloiselta - hienoa. Naksautin Taavin tuodessa (noin puolivälissä matkaa) ja palkitsin sen broileripyörykkäpalalla. Taavin ei tarvinnut tulla sivulle tai lähteä sivulta, vaan noudot olivat "vapaita". Toisin sanoen Taavi lähti hakemaan kapulaa heiton jälkeen ja sai namin tuodessaan sen minulle. Ottaessani kiinni kapulasta Taavi irroittaa otteensa. Kaikki toistot olivat onnistuneita. Treenien aikana satoi hiukan (tihuutti), mutta Taaviapa ei märkä maa sen kummemmin haitannut. Ennen toista sarjaa pidin noin minuutin mittaisen tauon, jonka aikana kipaisin hakemassa muistiinpanopaperia sisältä. Olin suunnitellut ennen treenejä, että kokeilisin lisätä vihjeen ulkona, jos ensimmäisen sarjan toistot menisivät hyvin. Koska kaikki sujui onnistuneesti, päätin lisätä vihjeen. Keksin tänä aamuna metallille vihdoin sopivan vihjeen "glane". Kielenä on tällä kertaa ranska. En paljasta sanan merkitystä, mutta vihjaan vähän: verbi liittyy marjoihin. Sanoin vihjeen kolmella toistokerralla Taavin tuodessa kapulaa minua kohti. Kolmannella kerralla Taavi tiputti kapulan maahan, mutta nosti heti. Ilmeisesti poika halusi korjata kapulanasentoa suussaan. Seuraavien kolmen toiston aikana sanoin vihjeen Taavin juostessa esinettä kohti. Pikkuhiljaa alkoi näyttää sille, että vihjeen lisääminen innosti Taavia entisestään - jee. Näin ollen totean, ettei metalliesineen suhteen ole mitään hätää. Käärettä on esineen ympärillä vielä saman verran kuin alkuharjoittelussa, mutta aion alkaa vähentää sitä pikkuhiljaa. Nyt jatkamme metallinoutoa vihjesanan kera, teemme pihamaalla (ja pian muuallakin) toistoja ja kokeilemme noutoa perusasentojen kera. En usko, että kokonainen nouto tuo ongelmia tullessaan. En kylläkään aio harjoitella metallinoutoa paljon kokonaisena, vaan tällaiset iloiset haku-palautus-treenit sopivat parhaiten - varsinkin - Taaville.

Metallinoutoa kokonaisena otettiin jo iltaruokaa ennen. Kolme toistoa vain. Ensimmäisellä toistokerralla käskin Taavin perusasentoon, vein parin metrin päähän kapulan ja annoin "glane"-vihjeen. Taavi palautti hienosti, mutta eihän eteisessä lyhyellä matkalla kunnon vauhtiin päässyt. Seuraavat kaksi toistoa olivat noin 20 cm päästä ottamista: Taavi sivulla, kapula maahan, vihjesana, ja Taavi toi kapulan sivulle. Siinäpä se oli.

• Tunnistusnouto

Metallitreenin jälkeen käväisin hakemassa postin Taavin kanssa. Postireissulta palattuamme oli aika kokeilla tunnaria. Valitettavasti huomasin, että äiti oli viime viikolla vienyt käpyjä pihalta pois melko paljon. Onneksi "ihana" mänty oli tiputtanut "avautumattomia" käpyjä maahan, joten loppujen lopuksi tunnaritreeni kävyillä onnistui kivasti. Kävyt olivat aika kaukana toisistaan, minkä vuoksi "etsimisalue" oli laaja. Vesisateen vuoksi kävyt olivat märkiä, enkä voinut näin ollen merkitä omaa käpyäni tussilla. Revin muutaman suomun irti kävystä, jotta tunnistaisin sen. Jätin Taavin odottamaan paikalleen, noin 4 m päähän, ja kävin viemässä käpyni muiden joukkoon. "Vahingossa" laitoin omani aivan toisen kupeeseen kiinni. Sitten lähetin Taavin etsimään. Koska kävyt olivat todellakin laajalla alueella nurmikolla, joutui Taavi tekemään kohtalaisen kauan töitä löytääkseen minunhajuiseni. Poika liikkui laajalla alueella haistellen maata ja etsien oikeaa käpyä. Hyvän hajutyöskentelyn jälkeen Taavuska palautti innokkaasti sivulle oikean kävyn - hienoa. Otin kolme toistoa tällä tavalla eli etäisyyttä käpyihin oli noin 4 m. Neljännellä toistokerralla vein Taavin kauemmaksi kävyistä (ainakin 6 m), ja jätin sen odottamaan selkä vasten "käpytunnaria". Taavi nouti jälleen iloisesti oman kävyn. Kaksi viimeistä toistoa otin lyhyemmältä matkalta. Kaikki toistot olivat onnistuneita, vaikka viimeisellä kerralla Taavi tiputti kävyn jalkojeni juureen, jolloin käskin sitten nostamaan sen. Positiivisinta treenissä oli se, että Taavi oli innokas, mutta jaksoi tehdä tarkasti töitä eli ei esim. alkanut "heitellä" muita käpyjä etsiessään omaansa. Seuraavalla kerralla hiukan käpytoistoja, minkä jälkeen käydään metsässä kokeilemassa 2 viikkoa hautuneilla tunnarikapuloilla, kuinka sujuu tunnistaminen.

• Seuraaminen

Käännöksiä vasemmalle harjoiteltiin kujalla lenkin yhteydessä. Taskunpohjalle oli jäänyt nappuloita, joten niillä muutama toisto. Tein hitaasti käännöksiä ja yritin valmistella käännöstä parhaani mukaan ylävartalon kääntämisellä. Taavi piti paikkansa hyvin, vaikka innostuikin älyttömästi kehuessani sitä ja hyppeli sitten vähän minne sattuu. Naksutin olisi ollut tarpeen. Pari käännöstä palkkasin vihellyksellä (naks), mutta eihän se ole yhtä tarkka kuin naksutin. Oli kyllä suunnittelematon extempore-harjoitus, mutta tyytyväinen olen Taaviin, sillä poika teki hyvää työtä käännöksissä (teknisesti oikeaa). Tässä sitä huomaa, kuinka paljon vaikuttaa, kun ohjaaja on rauhallinen ja tekee käännökset "riuhtaisematta". Lenkillä tuli myös vahvistettua kontaktia aika paljon: Taavi hakeutui sivulle (ei vihjettä) ja käveli siinä katsoen, mistä sai nappulan. Tätä "kontaktivahvistusta" tehdään tosin päivittäin paljon.

Loppuun täytynee kiittää kaikkia meitä TK2-koularista onnitelleita. On tosi kiva, kun muutkin iloitsevat kanssamme koularista. Itselle se on tosi iso juttu, sillä tälle vuodelle oli tavoitteena TK1, ja alkuvuodesta näytti koko kisaamisen aloittaminen epävarmalta.

Tunnisteet: toko

kirjoittanut N_ 14:42 |