View RSS feed

Ruutua päivällä
20 lokakuuta 2006

Valaisevaa ruutuharjoittelua niin ohjaajalle kuin koirallekin - enemmän ohjaajalle. Otin ensiksi "epämääräisiä" ruutuja, kun en saanut sisällä yhtään aikaiseksi suunnittelua. Jotenkin tuntui, ettei taas tajua, miten koira reagoi. Ensiksi ei hahmottanut ruudun keskikohtaa kunnolla, löysi silti alustalle. Palkkailin vinkulelulla. Huomasin, että Taavi pysähtyi noin neljä metriä ennen ruutua, jos kasvatin matkaa. Uusiksi otettuani toimi paremmin ja juoksi kunnolla ruutuun alustalle - ok. Ainakin auttoi, kun joko juoksin Taavin mentyä ruutuun palkkaamaan tai heitin ruudun takaosaan tähdäten lelun. Joka tapauksessa jotain epämääräistä tuli tehtyä. Positiivista: Taavi alkoi aktiivisemmin hakea keskikohtaa. Negatiivista: Taavi pysähtyi pari kertaa ennen ruutua ilmeellä "Hei, eiks se lelu lennäkään?". Kaksi pysäytystä ruudussa tuli otettua, seisahtui kuin seinään.

Sitten menin sisälle ja jäin mietiskelemään. Ruudun palkkaustekniikka kai tässä eniten ihmetyttää. En vain tajua, miksi ruututreeniä on vaikea suunnitella. Ryhdistäytyin silti ja päätin nyt edes jotain "linjaa" vetää treenissä. Ruutu oli kooltaan noin 3 x 3 m (vähän vajaa) ja pihatiellä. Ensiksi lyhyeltä matkalta, juoksin palkkaamaan ruutuun namilla. Olin innostava, ja Taavi vaikutti tosi iloiselta/innokkaalta. Sitten ruudusta poispäin, lähetys ruudulle lennosta. Hienosti laukkasi ruutuun, haki keskikohtaa ja alustaa. Taas palkkasin namilla ruutuun. Taavi lähti tulemaan vastaan, mutta huomasin, että toistojen edetessä alkoi tajuta minun tulevan ruutuun palkkaamaan (ei lähtenyt vastaan ihan täysillä). Matka vaihteli todella paljon, välilä lyhyt, välillä pitkä. Yhden kerran sivulta. Toistoja tuli viisi. Olin todella tyytyväinen, koska nyt Taavi ei jäänyt seisahtumaan ennen ruutua, vaan vauhti oli hyvä. Vaihtelen nyt treeneissä matkaa ja kokeilen aina mennä palkkaamaan ruutuun. Jos jostakin syystä ei toimi, kokeillaan lelulla palkkaamista takaosaan kosketusalustan koskemisen jälkeen. Alusta on edelleen neliö, todella pieni.

Tunnisteet: